"Miltä kuulostaa helsinkiläisen Iida Perttulan, 27, elämä: kohta kaksi korkeakoulututkintoa, oma lakitoimisto, lapsi"

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa lähestyvältä burnoutilta. Näitä on nähty hyvin monia vuosien saatossa. 

t. työterveyslääkäri

Tuleva elätti? Jotkut ketjussa sanoo tk-eläkkeellä olevien olen elättejä, oli sairaus mikä tahansa. Vaikka pää olisi irti niin elätti olet, ja työllä sinun on elämän 

Vierailija kirjoitti:

Muutaman vuoden vielä jaksaa ja sitten kroppa/mieli sanoo seis. Sitten onkin edessä pitkä saikku ja muutto maalle lintuja bongaamaan ja burniksesta toipumaan. 

Valitettavasti näyttää jo nyt +40v

Raskaat vuodet 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei elämä oo mikään suoritus. 

Mut jos haluu ja pystyy tehdä asioita, ni saako?

 

Saahan sitä. Mutta miksi sitä pitää mainostaa kaikelle kansalle. 

 

Tervejärkinen tuulahdus kaiken 23-vuotias eläkeläinen -paskan jälkeen.

No tuoss ei ole mitään tervejäkistä, on kaukana kärjestä. Ihminen ei kestä ihan kaikkea. Ei koneetkaan kestä vaikka ovat rautaa 

Kertoo , että elämä ei ole mikään roolipeli, missä sama määrä pisteitä annetaan jokaiselle yksilölle jaettavaksi eri ominaisuuksiin. Tässä esimerkissä henkilö on saanut suunnilleen täydet aloituspisteet ja käyttänyt ne vieläpä hyvin. Kateeksi käy vaikka ei se pois minulta ole ja en halua häneltä mitään pois. Omat aloituspisteet vain vtuttavat 

sama toteamus kun monella muullakin, katsotaan missä kuosissa on 15v päästä. Alle kolmekymppisenä on helppoa tehdä kaikkea mahdollista ja jännästi pärjää 5h yöunillakin. Lasku tulee kyllä perästä vaikka kuinka kuvittelisi olevan erilainen kun muut.  Ihan itsekin koettu tämä. Eikä silleen yrittäjyys ja omien toiveiden toteuttaminen on hyvä juttu, tästä tuplatutkinto, superäiti ja harrastan sitä/tätä kuviosta moni saattaa kuvitella että se on se normaali mihin kaikkien kuuluu pyrkiä ja sitten ihmetellä kun ei jaksakaan.

Kaikki kunnia siitä että on saanut paljon aikaiseksi! Se mikä näissä haastatteluissa usein unohtuu, oli sitten tämä henkilö tai entinen pääministerimme, on se että kuka hoitaa lasta kun äiti tekee työt ja muut jutut? Eli paletti ei pysy kasassa jos ei ole erinomaisia tukiverkkoja tai paljon rahaa yksityiseen lastenhoitoon. Jos on yksin vastuussa lapsesta niin on ihan yhtä pystyvä ja yritteliäs vaikka meriittilista ei ole yhtä pitkä. Ajankäyttöä ja tekemistä voi ja täytyy suunnitella tehokkaasti myös silloin kun ei voi tuosta vaan soittaa isovanhemmille että tuutteko hoitaan kun mulla olisi vähän sitä ja tätä? 

Mieltäni en pahoittanut, alemmuutta en tuntenut jutusta mutta suututtaa kun aina esitellään vaan se paraatipuoli. 

Suoritustahti myös saattaa kertoa siitä, että oman alan työkokemusta ei ole juurikaan ehtinyt kertyä opintojen ohessa ja näin ollen voi hyvinkin olla, että yrittäjäksi ryhtyminen on ollut enemmänkin pakon sanelema juttu kun oman alan työpaikkaa ei ole löytynyt.

Mitä tiktokissa seurannut tätä Iidaa, niin aivan ihastuttava tapaus tämä, murteineen. :)

t. Mies

Ei ne oikeuspsykologian perusopinnot (ja päälle mahdolliset aineopinnot) ole mikään tutkinto. 

Tämä artikkeli Iidasta on loistavaa vastapainoa kaiken maailman instapyllistelijöille.

No anteeksi nyt mutta jos vasta kolmannella yrittämällä pääsi opiskelemaan niin ei nyt ihan mikään supersuorittaja ole. 

Luultavasti Perttula ei ole yksinhuokraja siivoja äidin lapsi Rääkkylästä.

Näiden menestyjin ja 22 v start upeiila rikastuneiden taustat oli kiva tietää.Usein sieltä kotoa tai vanhempien kontakteista on ollut apua.

Itselläni pisti silmään, että jutussa kerrottiin yhdessä lauseessa hänen olevan vaimo, mutta kuitenkin jutussa kuvattu elämä oli yksinhuoltajan elämää. Gradu kirjoitettiin ja palautettiin vauva sylissä, aamu alkoi lapsen hoitoon viennillä ja ilta päättyi opiskeluun lapsen nukahdettua.

Toivottavasti tällaista menestyjän mallia ei nuorille enemmältikin markkinoida näinä uuskonservatismin aikoina.

Vääristellään kyllä rankasti, ei ne oikeuspsykologian lisäopinnot ole mikään psykologian tutkinto. Eikä hänestä ole tulossa mitään psykologia. 

Naisilla helppo keskittyä uraan kun parisuhteet ja seksit saadaan heti hoidettua pois alta. Miehillä huomattavasti vaikeampaa.

Okei, en nyt tiedä mikä tässä on menestyjää, pääsee kolmannella kerralla opiskelemaan, valmistuu normaalissa ajassa, sitten tekee äitiyslomalla lisäopintoja etänä Itä-Suomen yliopistoon. Ja ei, hän ei ole edes tekemässä mitään psykologian maisterin tutkintoa. Oikeuspsykologia on sivuaine. 

Mä arvostan tuollaisia ihmisiä, jotka (Perttulaa lainaten) "haluavat oikikseen ja pääsevät". Itselläni on niin surkea matikka, että siinä voi korkeakoulut unohtaa. Vaikka miten yritin ja kaikessa muussa olin 9 oppilas, reputin matikat täysin. Vanhempani omaavat hyvät matemaattiset taidot, mutta minulla niitä ei ole.

Kouluttauduin silti parille duunarialalle, joista toinen vei mielenterveyden, vapaa-ajan sekä palautumisen mahdollisuudet hirveällä johtamispolitiikalla, toinen on unelmieni työ mutta perusbruttopalkka 1800e, vaikka kausityönjohtajana kesäisin olinkin.

Luulin myöskin tehneeni hyvän miesvalinnan sillä, että maksamme kaiken jämptisti puoliksi emmekä ole riippuvaisia toisistamme, ja yhteistä eloa olikin takana 8 vuotta sekä yhteinen maksettu asentu ennen kuin edes perhettä alettiin perustaa, mutta sitten määräaikaista työtäni ei jatkettukaan ja raskauduin juuri ennen sitä (en kerennyt edes sanoa tyäönantajalle siitä).

Nyt yh:na maksan jämptisti menoni ilman lainkaan tukia, kun mies päättikin että lapsi maksaakin liikaa aikaa ja vaivaa. En saa tukia, koska omistusasumisen takia kulut katsotaan toisin.

Lapsen kanssa olin vuoden kotoja ja hain koko ajan työtä vaikka olin äitiyslomalla, kirjoitin juuri eilen 300. työhakemukseni, johon käytin oikeasti aikaa ja vaivaa.

En tiedä mille alalle kouluttautuisin, koska varaa ei ole opiskellakaan saati tehdä ilmaiseksi harjoitteluja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa lähestyvältä burnoutilta. Näitä on nähty hyvin monia vuosien saatossa. 

t. työterveyslääkäri

Tuleva elätti? Jotkut ketjussa sanoo tk-eläkkeellä olevien olen elättejä, oli sairaus mikä tahansa. Vaikka pää olisi irti niin elätti olet, ja työllä sinun on elämän 

No eihän sellainen millään muotoa itseään elätä, eli on muiden elätti. 

Vielä voisi parantaa ja nousta korkeammalle.Ei riitä

Vierailija kirjoitti:

Mä arvostan tuollaisia ihmisiä, jotka (Perttulaa lainaten) "haluavat oikikseen ja pääsevät". Itselläni on niin surkea matikka, että siinä voi korkeakoulut unohtaa. Vaikka miten yritin ja kaikessa muussa olin 9 oppilas, reputin matikat täysin. Vanhempani omaavat hyvät matemaattiset taidot, mutta minulla niitä ei ole.

Kouluttauduin silti parille duunarialalle, joista toinen vei mielenterveyden, vapaa-ajan sekä palautumisen mahdollisuudet hirveällä johtamispolitiikalla, toinen on unelmieni työ mutta perusbruttopalkka 1800e, vaikka kausityönjohtajana kesäisin olinkin.

Luulin myöskin tehneeni hyvän miesvalinnan sillä, että maksamme kaiken jämptisti puoliksi emmekä ole riippuvaisia toisistamme, ja yhteistä eloa olikin takana 8 vuotta sekä yhteinen maksettu asentu ennen kuin edes perhettä alettiin perustaa, mutta sitten määräaikaista työtäni ei jatkettukaan ja raskauduin juuri ennen sitä (en kerennyt edes sanoa tyäönantajalle s

Oikikseen hakiessa ei tarvitse osata matikkaa. Ne jotka on lahjakkaita matikassa menee yleensä muualle.