"Miltä kuulostaa helsinkiläisen Iida Perttulan, 27, elämä: kohta kaksi korkeakoulututkintoa, oma lakitoimisto, lapsi"

En ymmärrä miten pystyy keskittymään vauva sylissä. Oma keskittymiskyky menee kyllä jo pelkästään siitä että naapuri aukoo ovensa. Ja vielä oma toimisto sen lisäksi. Olisi kyllä kiva tietää tällaisten ihmisten aikataulu. Nukkuuko ne edes.

Ei miltään. Ei muilla ole lasta tai lakimiesuraa. Ihan tuntematon on. Mitä pitäisi sanoa, että raha virtaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä naamasta näkee, että välillä on kovillekin ottanut, ei siis millään pahalla. Mutta toisaalta, onhan tuo hieno saavutus, vaikka joskus kannattaakin hetkeksi pysähtyä. Kaikki eivät kuitenkaan pala yhtä helposti loppuun, varsinkaan jos tekevät vain sitä mistä pitävät.

Itselläkin 27-vuotiaana oli jo kaksi lasta, aviomies, velaton ok-talo, ja olin maisteri hyväpalkkaisessa työssä. Yrittäjäksi tosin en haluaisi, kun nyt on niin hyvä työ. Enkä kyllä opiskelisi toista maisteriakaan. Töitä olen tehnyt ammattikoulusta valmistumisen jälkeen ihan vakituisesti koko ajan duunarina, kunnes menin oman uuden alan töihin yliopiston aikana, ja siihen pari vauvavuotta myös. Turvaverkkoakaan ei ole täällä missä asutaan, mutta naapurikaupungissa kuitenkin. En koe, että olisin ollut missään kohtaa lähellä palaa loppuun, mutta kun toinen lapsi nukkuikin huonosti, se alkoikin ihmeesti verottaa omaa ja

Lähinnä tarkoitin sitä, että kun se suorittaminen pakostakin loppui, ja oli ne itselleen siihen mennessä asettamat tavoitteet saavuttanut, niin olikin tosi hankala pysähtyä. Kyllä mun elämässä on yhä monenlaisia tavoitteita, mutta ei niin hirveällä tahdilla, etteikö ehtisi nauttiakin matkalla vähän enemmän ;)

Mikä se toinen tutkinto siis on? 

Vierailija kirjoitti:

Kaikki kunnia siitä että on saanut paljon aikaiseksi! Se mikä näissä haastatteluissa usein unohtuu, oli sitten tämä henkilö tai entinen pääministerimme, on se että kuka hoitaa lasta kun äiti tekee työt ja muut jutut? Eli paletti ei pysy kasassa jos ei ole erinomaisia tukiverkkoja tai paljon rahaa yksityiseen lastenhoitoon. Jos on yksin vastuussa lapsesta niin on ihan yhtä pystyvä ja yritteliäs vaikka meriittilista ei ole yhtä pitkä. Ajankäyttöä ja tekemistä voi ja täytyy suunnitella tehokkaasti myös silloin kun ei voi tuosta vaan soittaa isovanhemmille että tuutteko hoitaan kun mulla olisi vähän sitä ja tätä? 

Mieltäni en pahoittanut, alemmuutta en tuntenut jutusta mutta suututtaa kun aina esitellään vaan se paraatipuoli. 

Mä olen kokoaikatöissä ja teen maisterintutkintoa. Mulla on mies ja alle neljävuotias lapsi, joten saanen vastata. Mä herään sen lapsen kanssa aamulla seitsemän aikaan ja teen molemmille aamutoimet. Mies vie lapsen kahdeksan aikaan tarhaan ja mä teen yleensä töitä kotoa. Neljältä lähden hakemaan lasta tarhasta. Ollaan lapsen kanssa kuuteen seitsemään asti illalla kahdestaan, kunnes mies tulee kotiin. Mies on lapsen kanssa noin kahdeksaan, jolloin minä voin opiskella, tehdä kotitöitä, mennä harrastukseen tms. Kahdeksan aikaan valmistellaan lasta yhdessä yöpuulle ja mies menee nukuttamaan lasta puoli yhdeksältä, jolloin mä pääsen viimeistään opiskelemaan. Et tuosta jos pikaisesti laskee, niin mä kuitenkin olen lapseni kanssa vähintään kolme tuntia päivässä. Varmaan samoissa tasoissa liikkuu suurin osa muistakin töissä käyvistä vanhemmista.

Ja miksi se on aina äiti, jonka ajankäyttöä ihmetellään? Mitä jos toi Iidan mies on koti-isä? Ketään ei ikinä kiinnosta isän osuus perheessä, ellei kyse ole Vauva-palstan miesvalitusaloituksesta.

Sehän on kiva ja hieno asia jos yhteiskunnan asettamat porkkanat motivoivat noin paljon. Onnea hänelle ja kiva, että saa elää sellaista elämää mitä haluaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä naamasta näkee, että välillä on kovillekin ottanut, ei siis millään pahalla. Mutta toisaalta, onhan tuo hieno saavutus, vaikka joskus kannattaakin hetkeksi pysähtyä. Kaikki eivät kuitenkaan pala yhtä helposti loppuun, varsinkaan jos tekevät vain sitä mistä pitävät.

Itselläkin 27-vuotiaana oli jo kaksi lasta, aviomies, velaton ok-talo, ja olin maisteri hyväpalkkaisessa työssä. Yrittäjäksi tosin en haluaisi, kun nyt on niin hyvä työ. Enkä kyllä opiskelisi toista maisteriakaan. Töitä olen tehnyt ammattikoulusta valmistumisen jälkeen ihan vakituisesti koko ajan duunarina, kunnes menin oman uuden alan töihin yliopiston aikana, ja siihen pari vauvavuotta myös. Turvaverkkoakaan ei ole täällä missä asutaan, mutta naapurikaupungissa kuitenkin. En koe, että olisin ollut missään kohtaa lähellä palaa loppuun, mutta kun toinen lapsi nukkuikin huonosti, se alkoikin ihmeesti verottaa omaa ja

Kannattaa varmaan tehdä tarkkoja muistiinpanoja, mitä nainen tekee, ja ottaa mallia.

Vähän ajan kuluttua hän ulisee netissä itse aiheutetusta burnoutista.

Sanon suoraan, en pystyisi. Mutta haluaisinko pystyä? En, jos se vanhentaa kasvojen ikää noin paljon... Stressaavia vuosi varmasti takana. Ihmisen on tarkoitus nukkua hyvin ja välillä myös levätä.

Mielestäni mahtavaa, että hän pääsee toteuttamaan unelmiaan. Ainut mikä särähti korvaan, oli tuo oman osuuden korostaminen. Riippuu todella paljon lapsista ja turvaverkoista sekä vanhempien terveydestä, että mitä saa aikaan pikkulapsiaikana. Omat jatko-opinnot ovat jääneet sivuun, koska mieheni on niin stressaantunut, että huutaa ja räyhää usein lapsellemme, joten en mielellään jätä häntä miehen hoiviin. Lisäksi tässä on ollut paljon yllättäviä ja isoja vastoinkäymisiä, meillä on turvaverkkoina vain miehen jo eläkkeellä olevat vanhemmat, jotka eivät jaksa olla pienen lapsen kanssa kovin pitkään ja kovin usein. Aikalailla keskenään saadaan pärjätä. Myönnän, pieni kateuden pistos nousi siitä, että jollakin on elämä ja ihmissuhteet noin hyvällä mallilla, että enegiaa riittää omien haaveiden toteuttamiseen. Mutta ei se minulta ole missään nimessä pois ja toivon hänelle kaikkea hyvää. Kunhan se ajattelu ei vain olisi niin mustavalkoista ja lyhytnäköistä, että kaikki olisi vain itsestä kiinni. 

Pohjanmaalta kotoisin, jossa yritteliäisyys ja perhearvot yhdistyvät.

Toivottavasti isä on koti-isä ja hyvät, rakastavat ja mielellään auttavat isovanhemmat löytyy kävelymatkan päästä. Muuten saattaa uraputki tyssätä lapsen oireiluun, mille ei tietenkään löydy mitään syytä kun tuleehan hän niin hyvästä ja rakastavasta perheestä.

Mukavalta tuntui, että ovat yhdessä miehen kanssa muuttaneet sieltä Kurikasta Helsinkiin. On siis jo nuorena löytynyt puoliso omalta kylältä, jonka kanssa pidetään yhtä ja joka on valmis lähtemään paikkakunnalta vaimon opintojen perässä. Vähän epäselväksi jäi, opiskeliko se mieskin Helsingissä jotain. Ja muutenkin jäi aivan kysymysmerkiksi, mikä on miehen rooli tässä koko kuviossa.

Joku sanoi, että itsestäänselvästi vuonna 2025 mieskin osallistuu. Mutta tällaisessa jutussa, kun perheen äidillä on ollut monenlaisia kuvioita opintojen ja töiden suhteen, olisi tuntunut luontevalta kertoa, miten mies on osallistunut. Vaikka vain ihan lyhyesti "Ilman miehen tukea ja apua en olisi ikinä selvinnyt tästä kaikesta."

Vierailija kirjoitti:

Raskaalta kuulostaa, mutta joillainhan energiaa riittää. Hienoja saavutuksia kyllä nuo tutkinnot! Ei ainakaan tarvitse työttömyyttä pelätä eikä toimeentulosta huolehtia. Kunhan ei pala loppuun. Hyvää jatkoa hänelle!

Oikeuspsykologiasta ei saa tutkintoa. Epäselväksi jää, että mikä se toinen tutkinto on. 

Vierailija kirjoitti:

Aikamoinen yli-ihminen. Musta ei olisi tuohon. Haluan ottaa välillä rennostikin.

Yli-ihminen tarkoittaa sanana luovaa neroa. Ei todellakaan ole tämä tapaus sitä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi täällä heti varoitetaan tai leimataan tulevaksi uupujaksi. Ei kaikki suorittajat uuvu. Itse olen samanlainen, on lapsia, omakotitalo, opiskelen toista korkeakoulututkintoa, teen asiantuntijatyötä yms. Kaiken hulabaloon olen aloittanut 25 vuotiaana, enkä ole kertaakaan uupunut. Itse vaan tykkään siitä, että on paljon kaikkea touhua kokoajan elämässä.

Koska suomalaiset tykkää tasapäistää, ajatellaan että jos ei itse pysty samaan niin tuo joka tekee tulee vähintäänkin uupumaan. Niin kestää paremmin sen että joku nyt vaan on tehnyt enemmän ja kehittää itseään jatkuvasti 

T. Kaksi maisteria ja pikkulapsiperhe 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi täällä heti varoitetaan tai leimataan tulevaksi uupujaksi. Ei kaikki suorittajat uuvu. Itse olen samanlainen, on lapsia, omakotitalo, opiskelen toista korkeakoulututkintoa, teen asiantuntijatyötä yms. Kaiken hulabaloon olen aloittanut 25 vuotiaana, enkä ole kertaakaan uupunut. Itse vaan tykkään siitä, että on paljon kaikkea touhua kokoajan elämässä.

Koska suomalaiset tykkää tasapäistää, ajatellaan että jos ei itse pysty samaan niin tuo joka tekee tulee vähintäänkin uupumaan. Niin kestää paremmin sen että joku nyt vaan on tehnyt enemmän ja kehittää itseään jatkuvasti 

T. Kaksi maisteria ja pikkulapsiperhe 

Hyvä siitä on varoitella.

T. Uupunut, kaksi maisteria ja pikkulapsiperhe

Todella kunnioitettavaa.

Juuri tuollaisia ihmisiä Suomi tarvitsee.

Ihan sama, mitä elämässään epäonnistuneet kateellisina ruikuttavat jollain vauvapalstalla.

Hienoa jos on onnellinen. Menestys on vain jokaisen pään sisässä, eikä siihen tarvita ulkoista lupaa keneltäkään. Jatkuva suorittaminen nähdään usein menestyksen mittapuuna, eikä se takaa hyvää elämää. 

Vierailija kirjoitti:

Suoritustahti myös saattaa kertoa siitä, että oman alan työkokemusta ei ole juurikaan ehtinyt kertyä opintojen ohessa ja näin ollen voi hyvinkin olla, että yrittäjäksi ryhtyminen on ollut enemmänkin pakon sanelema juttu kun oman alan työpaikkaa ei ole löytynyt.

Luitko jutun... ollut koko opiskelujen ajan alan töissä. Vilkase Iidan linkedin profiilia.

Suurin osa kommentoijista on näitä mutkun mutkun ihmisiä.

t. Tuplamaisteri