Lue keskustelun säännöt.
Aikuinen lapsi joka vkl kotona
23.02.2025 |
Olemme uusperhe ja alaikäiset lapset edellisistä liitoistamme asuvat kanssamme joka toinen viikko. Meillä on molemmilla myös aikuiset lapset, jotka asuvat omillaan. Yhteisiä lapsia ei ole. Rakastan syvästi myös mieheni lapsia, mutta nyt on alkanut ärsyttämään se, että mieheni aikuinen tytär tulee luoksemme joka ikinen vkl pe-su ajaksi täysihoitoon. Oma aikuinen lapseni ei tule, vaan näemme häntä muuten.
Onko yleistäkin, että aikuinen lapsi tulee joka ikiseksi viikonlopuksi vanhempansa luo? Tytör asuu toisessa kaupungissa omasta halustaan eli ymmärrän, että hän tulee välillä myös kotikaupunkiinsa. Minä haluaisin kuitenkin välillä viettää viikonloppuisin ihan aikuisten aikaa mieheni kanssa kahdestaan. Miehenkin haluaisi samaa, mutta ei aio sanoa lapselleen mitään. Toki ymmärrän sen, mutta mietin kuinka kauan tämä systeemi jatkuu? Tyttären äiti ei ota häntä luokseen kuin pari kertaa vuodessa.
Tyttäreltä on aina rahat loppu, vaikka syö meillä aina pe-su välillä. Vanhemmat maksavat hänelle asumisen ja elämisen, vaikka saakin opintotukea, asumistukea jne. Siltikään rahat eivät riitä. Asia ei sinällään minulle kuulu, mutta tuokin ärsyttää vaikkei saisi. Oma lapseni pärjää oikein hyvin opiskelustaan huolimatta. Neuvoja?
Kommentit (232)
Vierailija kirjoitti:
Ydinpeheessä elävänä minun on aina vaikea ymmärtää näitä ongelmia, joissa puolison lapsi on ei-toivottu vieras. Meille ovat aikuiset lapsemme aina tervetulleita! Välillä on palattu kotiin asumaan joksikin aikaa, kun on ollut sellainen tilanne ja ilomielin ollaan vietetty yhdessä aikaa. Opiskeleva lapseni tulee välillä pitkiksi lomiksi kotiin ja on aina tervetullut. He toki tekevät kotitöitä eivätkä ole passattavana, jos en erityisesti niin halua. Kuten tekivät nuorempanakin. Minusta on ihanaa, että aikuiset lapset viihtyvät meillä. Juttelevat sitten asioistaan ja neuvomme ongelmissa ja kuuntelemme, kuten aina ennenkin. On varmasti lapsille traumaattista elää uusperheessä, jos meno on tuommoista
Niin, lapsemme. Entä sitten kun sinne tulee ventovieras passattavaksi ja joka vielä tekee joka käänteessä selväksi inhoavansa sinua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma lapseni lähti opiskeleen viime elokuussa 130 km päähän. Mietin jo etukäteen, että miten mahdollisesti sujuu siellä asuminen ja miten otan puheeksi ja mitä teen, jos lapsi ei pysty asumaan siellä.
Olen tyytyväinen, että hän alkanut rakentaa omaa elämää. Käy täällä luonani n kuuden viikon välein. On löytänyt ohjatun harrastuksen ja sai nyt kesätöitä. Kaikki on hyvin. Sanon suoraan, että olisi hirveä huoli, jos hän tulisi luokseni joka viikonloppu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi sitä alapeukkujen määrää, mitä olen saanut kommentoidessani uusperhettä harkitsevaa. Usein siis näkee pohdintaa siitä, että jos muuttaisi yhteen vasta kun lapset on aikuistuneet.
Minä vastaan aina, että miten sitten vietätte joulut, sukujuhlat ym. Oletetaan vaan että kyllä nyt aikuiset osaa sitten olla. Ei se aikuisen lapsenkaan mielestä ole kivaa tulla joulunviettoon, kun joku itselle vieras sukankuluttaja on siellä.
Mutta se on vaan sen mustasukkaisen lapsen hyväksyttävä, että se vanhempi on valinnut puolisonsa ja tätä rakastaa, ja haluaa tämän elämänkumppanikseen. Tämä puoliso kuuluu nyt sen hänen vanhempansa elämään ihan yhtä lailla kuin hänkin.
Kyllä kyllä. Itse en voisi laittaa jotain ehtoopuolen parisuhdetta oman lapseni edelle. Meillä ei tosin ole tilannetta, jossa aikuinen lapsi viettäisi kaiken aikansa täällä, mutta onhan hän nyt kaikista rakkain ja parhainta seuraa. Ei mitkään jarmot siinä kisassa pärjää.
Ihanteellisin tietty tilanne, jossa sekä se uusi puoliso että aikuinen lapsi käyttäytyvät ja tulevat itsekin puolitiehen vastaan.
Melko kohtuuton vaatimus, että tulisi elää elämänsä yksin siinäkin vaiheessa, kun lapset jo aikuistuneet ja muuttaneet omilleen.
Tämä on ihan samalla nuotilla tehty aloitus, kun vuosi-kaksi sitten ollut, missä mies piti oman kämppänsä ja loisi naisen omistassa kämpässä ja nainen ei saanut omaa aikaa yhtään.
eli provoa pukkaa. Eipä ole ap tainnut kommentoidakaan mitään.
Ilmeisesti tytär ei koe opiskelijaboksia kotoisaksi. Eikä käy bailaamassa. Ehkä ei ole mitään harrastustakaan. Voisiko etsiä viikonlopputöitä opiskelupaikkakunnalta? Auttaisi rahapulaan ja voisi löytyä kavereita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ydinpeheessä elävänä minun on aina vaikea ymmärtää näitä ongelmia, joissa puolison lapsi on ei-toivottu vieras. Meille ovat aikuiset lapsemme aina tervetulleita! Välillä on palattu kotiin asumaan joksikin aikaa, kun on ollut sellainen tilanne ja ilomielin ollaan vietetty yhdessä aikaa. Opiskeleva lapseni tulee välillä pitkiksi lomiksi kotiin ja on aina tervetullut. He toki tekevät kotitöitä eivätkä ole passattavana, jos en erityisesti niin halua. Kuten tekivät nuorempanakin. Minusta on ihanaa, että aikuiset lapset viihtyvät meillä. Juttelevat sitten asioistaan ja neuvomme ongelmissa ja kuuntelemme, kuten aina ennenkin. On varmasti lapsille traumaattista elää uusperheessä, jos meno on tuommoista
Niin, lapsemme. Entä sitten kun sinne tulee ventovieras passattavaksi ja joka vielä tekee joka käänteessä selväksi inhoavansa sinua?
Miksi olisin hakeutunut tuollaiseen tilanteeseen? Tyhmästä päästä jne..
Oma 20v lapseni muutti 2kk sitten omilleen noin 30km päähän. On töissä ja intti käyty.
Ei kyllä ole tullut kotiin kertaakaan muuton jälkeen. Vaikka läheisiä olemmekin ja tilaa on.
Käyn itse noin 1 krt viikko moikkaamassa tai käymme lounaalla yms.. ei hänellä ole mitään hinkua laosuudenkotiin tulla nyt, kun on oma koti ja kaverit, työt siellä.
Varmaan tulee viim. Äitienpäivänä.
Olisi kyllä outoa jos parkkeeraisi joka vkloppu vielä kotiini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä tuossa oikein muuta keinoa ole kuin puhuminen. Kysy, eikö lapsi viihdy omalla paikkakunnallaan? Mikä siellä mättää? Onko yksinäinen? Jos mitään isompaa ongelmaa ei ole, hänelle voi asettaa rajat. Esim aluksi hän voi tulla teille joka 2. viikonloppu, kun alkaa aikuisetkin ovat paikalla. Sanokaa suoraan, että kaipaatte kahdenkeskistä aikaa lapsivapaina viikonloppuina.
Miksi ihmisille on vastuu lapsistaan noin raskasta?
Ehjässä avioliitossa emme tarvinneet lapsivapaita vaan viikonloput olivat aikaa olla lasten kanssa ja tehdä yhdessä asioita.
Uusioliitoissa siis ihmisiä joilla ei pitäisi olla ainutta lasta. Sääli lapsia, olivatpa alaikäisiä tai 20 v.
Puhut menneessä muodossa, niin kestikö avioliitto sitä, ettei koskaan ollut parisuhteelle aikaa?
Vierailija kirjoitti:
Meillä rouva rahoittaa edellisen liiton 26 v.n höpö opiskeluja, viime kesänä n. 5000 €:a. Eihän prinsessan sovi töihin mennä. Eikä ole ikinä ollutkaan.
Sinulleko rouvan pitäisi rahansa antaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma 20v lapseni muutti 2kk sitten omilleen noin 30km päähän. On töissä ja intti käyty.
Ei kyllä ole tullut kotiin kertaakaan muuton jälkeen. Vaikka läheisiä olemmekin ja tilaa on.
Käyn itse noin 1 krt viikko moikkaamassa tai käymme lounaalla yms.. ei hänellä ole mitään hinkua laosuudenkotiin tulla nyt, kun on oma koti ja kaverit, työt siellä.
Varmaan tulee viim. Äitienpäivänä.
Olisi kyllä outoa jos parkkeeraisi joka vkloppu vielä kotiini.
Käyt kyllä todella tiheästi. Pitäisikö vähän harventaa, kun itsekin pitäisit outona, jos nuori tulisi kotiin joka viikonloppu?
Vierailija kirjoitti:
Oma 20v lapseni muutti 2kk sitten omilleen noin 30km päähän. On töissä ja intti käyty.
Ei kyllä ole tullut kotiin kertaakaan muuton jälkeen. Vaikka läheisiä olemmekin ja tilaa on.
Käyn itse noin 1 krt viikko moikkaamassa tai käymme lounaalla yms.. ei hänellä ole mitään hinkua laosuudenkotiin tulla nyt, kun on oma koti ja kaverit, työt siellä.
Varmaan tulee viim. Äitienpäivänä.
Olisi kyllä outoa jos parkkeeraisi joka vkloppu vielä kotiini.
No ei tietenkään ole tarvetta tulla, jos sinä vierailet hänen luonaan jo kerran viikossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luen tätä kylmässä hiessä. Eksän nykyinen, joka ensin tykkäsi meidän vuoroasuvasta kuopuksesta, on nyt aivan kypsä teiniin ja osoittaa sen. Eksä on vaan tumput suorina.
Mitä sitten kun kuopus on aikuinen? Heitetään ulos heti kun mahdollista eikä takaisin ole tulemista, koska koti on eksän ja nykyisen kumppanin?
No tulee tietenkin sinne täysihoitoon vielä viisikymppisenäkin, kuten oma siskopuoli, joka tosiaan viettää joka kesä ainakin 3kk ja jouluisin 1kk lapsuuden kodissaan 70v vanhempiensa hoidettavana. Eläkeläinen, niin ei ole töihinkään kiire.
Ehkäpä hän jo hoitaa vanhuksianne kun sinulla ei ole aikaa eikä halua, ei lapsillesi eikä vanhuksille.
Kunpa olisikin, silloinhan se olisi edes lähes normaalia. Tilanne kuitenkin on juuri toisin päin. Nyt 70v mamma passaa ja 70v isäpuoli toimii kiltisti ilmaisena taksina ja seteliautomaattina. Kiitokseksi saavat lähinnä haukkuja, ja vielä vuosikymmenten jälkeenkin yrittää saada äitiään eroamaan nykyisestä puolisostaan, jonka kanssa meni 80-luvulla naimisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ydinpeheessä elävänä minun on aina vaikea ymmärtää näitä ongelmia, joissa puolison lapsi on ei-toivottu vieras. Meille ovat aikuiset lapsemme aina tervetulleita! Välillä on palattu kotiin asumaan joksikin aikaa, kun on ollut sellainen tilanne ja ilomielin ollaan vietetty yhdessä aikaa. Opiskeleva lapseni tulee välillä pitkiksi lomiksi kotiin ja on aina tervetullut. He toki tekevät kotitöitä eivätkä ole passattavana, jos en erityisesti niin halua. Kuten tekivät nuorempanakin. Minusta on ihanaa, että aikuiset lapset viihtyvät meillä. Juttelevat sitten asioistaan ja neuvomme ongelmissa ja kuuntelemme, kuten aina ennenkin. On varmasti lapsille traumaattista elää uusperheessä, jos meno on tuommoista
Niin, lapsemme. Entä sitten kun sinne tulee ventovieras passattavaksi ja joka vielä tekee joka käänteessä selväksi inhoavansa sinua?
Kylläpä rakastat puolisoasi kovasti, olet harkinnut tilanteen etukäteen? En kehtaisi aikuisena naisena noin heitukkamaista kommenttia kirjoittaa. Hinku saada mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ydinpeheessä elävänä minun on aina vaikea ymmärtää näitä ongelmia, joissa puolison lapsi on ei-toivottu vieras. Meille ovat aikuiset lapsemme aina tervetulleita! Välillä on palattu kotiin asumaan joksikin aikaa, kun on ollut sellainen tilanne ja ilomielin ollaan vietetty yhdessä aikaa. Opiskeleva lapseni tulee välillä pitkiksi lomiksi kotiin ja on aina tervetullut. He toki tekevät kotitöitä eivätkä ole passattavana, jos en erityisesti niin halua. Kuten tekivät nuorempanakin. Minusta on ihanaa, että aikuiset lapset viihtyvät meillä. Juttelevat sitten asioistaan ja neuvomme ongelmissa ja kuuntelemme, kuten aina ennenkin. On varmasti lapsille traumaattista elää uusperheessä, jos meno on tuommoista
Niin, lapsemme. Entä sitten kun sinne tulee ventovieras passattavaksi ja joka vielä tekee joka käänteessä selväksi inhoavansa sinua?
Miksi olisin hakeutunut tuollaiseen tilanteeseen? Tyhmästä päästä jne..
Täytyy kyllä olla todella tyhmä pää (sinulla), jos et omin avuin ymmärrä sitä tosiasiaa, että uusperheet ovat nykyään todella yleisiä ja niissä on monia haasteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä tuossa oikein muuta keinoa ole kuin puhuminen. Kysy, eikö lapsi viihdy omalla paikkakunnallaan? Mikä siellä mättää? Onko yksinäinen? Jos mitään isompaa ongelmaa ei ole, hänelle voi asettaa rajat. Esim aluksi hän voi tulla teille joka 2. viikonloppu, kun alkaa aikuisetkin ovat paikalla. Sanokaa suoraan, että kaipaatte kahdenkeskistä aikaa lapsivapaina viikonloppuina.
Miksi ihmisille on vastuu lapsistaan noin raskasta?
Ehjässä avioliitossa emme tarvinneet lapsivapaita vaan viikonloput olivat aikaa olla lasten kanssa ja tehdä yhdessä asioita.
Uusioliitoissa siis ihmisiä joilla ei pitäisi olla ainutta lasta. Sääli lapsia, olivatpa alaikäisiä tai 20 v.
Puhut menneessä muodossa, niin kestikö avioliitto sitä, ettei koskaan ollut parisuhteelle
Kesti 45 vuotta puolison kuolemaan saakka. Miksi pitäisi ruveta rakkaudella hankittuja lapsis vihaamaan kuten kommentoijat tekevät omiaankin kohtaan. Koska olette lastenne kanssa jos viikonloput pitää olla lapsivapaita? Arjet työssä ja koulussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä tuossa oikein muuta keinoa ole kuin puhuminen. Kysy, eikö lapsi viihdy omalla paikkakunnallaan? Mikä siellä mättää? Onko yksinäinen? Jos mitään isompaa ongelmaa ei ole, hänelle voi asettaa rajat. Esim aluksi hän voi tulla teille joka 2. viikonloppu, kun alkaa aikuisetkin ovat paikalla. Sanokaa suoraan, että kaipaatte kahdenkeskistä aikaa lapsivapaina viikonloppuina.
Miksi ihmisille on vastuu lapsistaan noin raskasta?
Ehjässä avioliitossa emme tarvinneet lapsivapaita vaan viikonloput olivat aikaa olla lasten kanssa ja tehdä yhdessä asioita.
Uusioliitoissa siis ihmisiä joilla ei pitäisi olla ainutta lasta. Sääli lapsia, olivatpa alaikäisiä tai 20 v.
Puhut menneessä muodossa, niin kestikö avioliitto sitä, ettei koskaan ollut parisuhteelle
Tottakai kesti vai meinaatko että kaikki lapsiperheelliset ovat eronneita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi sitä alapeukkujen määrää, mitä olen saanut kommentoidessani uusperhettä harkitsevaa. Usein siis näkee pohdintaa siitä, että jos muuttaisi yhteen vasta kun lapset on aikuistuneet.
Minä vastaan aina, että miten sitten vietätte joulut, sukujuhlat ym. Oletetaan vaan että kyllä nyt aikuiset osaa sitten olla. Ei se aikuisen lapsenkaan mielestä ole kivaa tulla joulunviettoon, kun joku itselle vieras sukankuluttaja on siellä.
Mutta se on vaan sen mustasukkaisen lapsen hyväksyttävä, että se vanhempi on valinnut puolisonsa ja tätä rakastaa, ja haluaa tämän elämänkumppanikseen. Tämä puoliso kuuluu nyt sen hänen vanhempansa elämään ihan yhtä lailla kuin hänkin.
Kyllä kyllä. Itse en voisi laittaa jotain ehtoopuolen parisuhdett
Ihanteellisin tietty tilanne, jossa sekä se uusi puoliso että aikuinen lapsi käyttäytyvät ja tulevat itsekin puolitiehen vastaan.
Melko kohtuuton vaatimus, että tulisi elää elämänsä yksin siinäkin vaiheessa, kun lapset jo aikuistuneet ja muuttaneet omilleen.
Miinusta nyt pakko pukkaa niin pakko kysyä.
Olen itse vielä alle 60v siinä vaiheessa, kun lapseni on 30v. Jos tapaisin täysin itselleni sopivan kumppanin esim. 50-vuotiaana ja haluaisimme elää yhdessä, niin tosissaanko olisi erottava, koska jo muualla asuva aikuinen lapseni jostain syystä haluisi minun olevan ypöyksin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taisit uusperheeseen mennessäsi tietää, että miehen lapset tulevat mukana. Ihminen ei lakkaa olemasta vanhempansa lapsi, kun hän kasvaa aikuiseksi.
No normaalit aikuiset ihmiset eivät kyllä mene joka viikonloppuna täysihoitoon vanhempien luokse. Kyllä se oudolta kuulostaa. Ehkä tällä aikuisella lapsella on jotain ongelmia elämänhallinnan suhteen.
Tai sitten on vaan tosi yksinäinen. Muuten luulisi että nuori aikuinen haluaa viettää viikonloput ennemmin kavereiden kuin vanhempien kanssa.
Tämä. Itse kävin kyllä nuorena oikeasti joka viikonloppuna lapsuudenkodissa. Minulla ei ollut opiskelupaikkakunnalla mitään muuta kuin opiskelu. Rohkaisisin nuorta käymään ulkona ja tapailemaan ihmisiä.
Köyhä opiskelija siis? Minusta täysin normaalia tulla vielä kotiin viikonloppuisin.