Kun ette ole enää pariskunta vaan pelkästään äiti ja isä
Onko kenelläkään parisuhde väljähtynyt/ kuollut ja olette vai äiti ja isä?
Kaikki keskustelumme liittyy nykyään vai lapsiin ja iltaisin linnoittaudutaan omiin maailmoihimme. Ero olisi kummallekin taloudellinen katastrofi. Oletteko vain jääneet olemaan? Lapset ala-asteella ja kummatkin yli 40v.
Kommentit (86)
Täällä ihan sama juttu. Molemmat ollaan 40 kieppeillä ja kolme alakouluikäistä lasta. Ei meillä mitään parisuhdetta enää ole, ei ole ollut vuosiin. Pienessä rivarinpätkässä asutaan, oltais kuulemma asuttu omakotitalossa pitkään, jos minä olisin erilainen. Näin mies totesi. Mies ei ole tukenut minua vaikeina aikoina, syyllistänyt muiden elämän pilaamisesta. Täällä se kuitenkin vielä roikkuu, kiva tulla töistä valmiiseen ruokapöytään.
Eikö se ole aika normaalia? Ainakin omatkin vanhempani lopulta olivat vain isä ja äiti, ei heillä enää ollut mitään parisuhde-elämää. Se loppui aikalailla mun syntymän jälkeen, kun olin lapsista viimeinen. Kuitenkaan eivät riidelleet niin ei heillä ollut syytä erotakaan.
Enkä usko kummankaan mitään sivusuhdettakaan pitävän, sillä molemmat olivat kaiken vapaa-ajan kotona aina.
Jep, tämän seurauksena mies löysi uuden naisen ja jätti minut hoitamaan arjen ja kaksi nuorta. Toki ratkaisu tämäkin, ulkoistaa itsensä tylsästä ja rahaa vievästä omasta perheestä.
Sisarsuhde on hautausmaa...laulussakin lauletaan...
Miksi ero olisi taloudellinen katastrofi?? Kannattaako elämä tosiaan rakentaa rahan varaan?
Paljonko miehellä on hiusraja paennut?
Vierailija kirjoitti:
Jep, tämän seurauksena mies löysi uuden naisen ja jätti minut hoitamaan arjen ja kaksi nuorta. Toki ratkaisu tämäkin, ulkoistaa itsensä tylsästä ja rahaa vievästä omasta perheestä.
exmiehesi haluaa tuntea elävänsä
hyvä ratkaisu, paljon parempi kuin kuolla rinnallasi pystyyn
Vierailija kirjoitti:
vieläkö panette?
Ei.
Vierailija kirjoitti:
Täällä ihan sama juttu. Molemmat ollaan 40 kieppeillä ja kolme alakouluikäistä lasta. Ei meillä mitään parisuhdetta enää ole, ei ole ollut vuosiin. Pienessä rivarinpätkässä asutaan, oltais kuulemma asuttu omakotitalossa pitkään, jos minä olisin erilainen. Näin mies totesi. Mies ei ole tukenut minua vaikeina aikoina, syyllistänyt muiden elämän pilaamisesta. Täällä se kuitenkin vielä roikkuu, kiva tulla töistä valmiiseen ruokapöytään.
Anteeksi, mutta alkoi naurattaa tuo "oltais kuulemma asuttu omakotitalossa pitkään, jos minä olisin erilainen." Siis kauhea mies, ei saisi nauraa, mutta jotenkin huvittavaa. Tuntuu että tuollaisia miehiä on paljon. Haukkuvat mutta silti pysyvät suhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Jep, tämän seurauksena mies löysi uuden naisen ja jätti minut hoitamaan arjen ja kaksi nuorta. Toki ratkaisu tämäkin, ulkoistaa itsensä tylsästä ja rahaa vievästä omasta perheestä.
No olisithan säkin voinut niin tehdä jos on kerta niin tylsää.
Me olemme isä ja äiti. Parisuhdetta takana 12 vuotta ja lapset ovat vielä päiväkoti-ikäisiä. Kuulostaa tutulta. Keskustelu liittyy hyvin paljon lapsiin ja ajatukset tuntuvat pyörivän lasten ympärillä. Iltaisin ei ole juurikaan läheisyyttä, molemmat tekevät omia juttuja ja nimenomaan linnoittautuvat omiin maailmoihin. Kun kuitenkin päätämme tehdä jotain yhdessä ja otamme yhteistä aikaa, se on mahtavaa. Silloin muistaa että me olemme myös pariskunta, vaikka paljon lapsista puhumme silloinkin. :D Olen hyvin onnellinen tästä tilanteesta.
Äiti ja isä eivät siis ole pariskunta?
Vierailija kirjoitti:
Me olemme isä ja äiti. Parisuhdetta takana 12 vuotta ja lapset ovat vielä päiväkoti-ikäisiä. Kuulostaa tutulta. Keskustelu liittyy hyvin paljon lapsiin ja ajatukset tuntuvat pyörivän lasten ympärillä. Iltaisin ei ole juurikaan läheisyyttä, molemmat tekevät omia juttuja ja nimenomaan linnoittautuvat omiin maailmoihin. Kun kuitenkin päätämme tehdä jotain yhdessä ja otamme yhteistä aikaa, se on mahtavaa. Silloin muistaa että me olemme myös pariskunta, vaikka paljon lapsista puhumme silloinkin. :D Olen hyvin onnellinen tästä tilanteesta.
Tahtotilaa. Hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ero olisi taloudellinen katastrofi?? Kannattaako elämä tosiaan rakentaa rahan varaan?
Katsos kun elintaso laskee. Ei näytä enää niin kivalta. Ei voi enää asua isossa talossa vaan muutetaan erilleen pienempiin. Talouden ainoa työssäkäyvä maksaa kaiken, ei voi jakaa kustannuksia joten tilanne on kuin sinkulla, pelkkä eläminen maksaa enemmän. Voi tarkoittaa lasten hienoista harrastuksista ja merkkivaatteista luopumista eikä päästä joka vuosi ulkomaille, huvipuistoihin jne. Siitä alkaa syrjäytymiskierre ja entiset kaveriperheet lakkaavat tervehtimästä kadulla. Kaiken huipentuma on, kun perheen tyttäret joutuvat ostamaan vanhojentanssimekkonsa käytettynä ja tekemään kampaukset ja meikit itse. Sanomattakin selvää, että opintolainaa ei sijoiteta ja osteta sillä omaa asuntoa, vaan se käytetään opiskelevien lasten elämiseen, koska he ovat eroperheen lapsia.
Ero ei yleensä ole taloudellinen katastrofi. Elintasoa joutuu hieman laskemaan eli mukavuuksista luopumaan, mutta se on ihan eri asia. Henkinen hyvinvointi voi silti parantua jos suhde on enemmän kuormittava ja ahdistava kuin iloa tuottava ja voimia antava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä ihan sama juttu. Molemmat ollaan 40 kieppeillä ja kolme alakouluikäistä lasta. Ei meillä mitään parisuhdetta enää ole, ei ole ollut vuosiin. Pienessä rivarinpätkässä asutaan, oltais kuulemma asuttu omakotitalossa pitkään, jos minä olisin erilainen. Näin mies totesi. Mies ei ole tukenut minua vaikeina aikoina, syyllistänyt muiden elämän pilaamisesta. Täällä se kuitenkin vielä roikkuu, kiva tulla töistä valmiiseen ruokapöytään.
Anteeksi, mutta alkoi naurattaa tuo "oltais kuulemma asuttu omakotitalossa pitkään, jos minä olisin erilainen." Siis kauhea mies, ei saisi nauraa, mutta jotenkin huvittavaa. Tuntuu että tuollaisia miehiä on paljon. Haukkuvat mutta silti pysyvät suhteessa.
Ja kyseisessä herrasmiehessä ei varmaan omasta mielestään ole mitään vikaa, muitten (=vaimon) syytä kaikki 😅
Ei kannata hankkia lapsia niin ei käy noin 👍
Paljonko sulla paino noussut?