HS: Mirjami, 23 on työkyvyttömyyseläkkeellä

Vierailija kirjoitti:

Voi vi ttu, että on kateellisia ihmisiä palsta täynnä.

Ette taida tajuta, että ne "mukavat" asiat eivät ole meille mielenterveyden kanssa kamppaileville mikään itsestäänselvyys, vaan niiden eteen, että edes pystyy niitä tekemään, on saattanut joutua tekemään pitkän ja raskaan kuntoutumisprosessin, kun lähtökohta on ollut mustaakin mustempi kuilu.

Itse olen tällä hetkellä myös eläkkeellä, mutta sen verran jo kunnossa, että voin silloin tällöin, kun kunto antaa myöten, tehdä vähän töitä. 

Kyllä ne pienet elämän ilot ( linnunlaulu, kavereiden näkeminen, hyvän kirjan lukeminen, rakas puoliso ) ovat ne asiat, jotka estävät minua vajoamasta takaisin sinne pohjattomaan pimeyteen.

Ihan niin!!! Mä olen joutunut olemaan paljon sairaslomilla, koska olen kärsinyt todella paljon muun muassa kaksisuuntaisesta ja keskivaikeasta ahdistuneisuushäiriöstä. Ei kukaan, joka ei ole tätä kokenut, tiedä, miltä tuntuu, kun ihmisten ilmoilla iskee kuolemankauhu ja samalla haluaa vain kuolla. Olen tehnyt todella ison työn voidakseni olla yhteiskunnalle hyödyllinen ja työ jatkuu edelleen. Sairastuminen ei ollut oma syyni, mutta minulla on vastuu hoitaa itseni niin kuntoon kuin voin. 

Vierailija kirjoitti:

Nuorten kohdalla pitäisi kyllä panostaa mt ongelmien ennaltaehkäisyyn. Somen ja digin rajoittaminen olisi hyvä alku. Teknofirmat tekee mahdollisimman koukuttavia palveluja, joihin jää ihan fyysisesti dopamiinikoukkuun ja yritystoiminnan seuraukset (niin kuin aina) ulkoistetaan yhteiskunnan hoidettaviksi. 

Liian myöhäistä. Panostaa mt ongelmien ehkäisyyn. Vuosikymmeniä myöhässä jo. Enää ei voi korjata rikkinäisiä.

Se on vaikeaa kun pillukarva katkeaa niin hänestä tulee työkyvytön,maailma on kova senhän sanoo järkikin käyttö voima raha senhän tietää tyhmäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykoosi ja ykköstyypin kakssuuntainen on pahimmillaan vaikeita sairauksia ja niiden kohdalla työkyvyttömyys on ymmärrettävää.

Nuorten ahdistusmasenukset ovat valitettavasti yleisempi syy ajautua eläkkeille, mikä on surullinen juttu, koska harvoin ne kotona olemalla paranevat. Nyt vielä kuntouttavasta työtoiminnasta leikataan, mikä johtaa siihen, että meillä on jo menetetty sukupolvi.

Saako nykyään eläkettä muka näistä mainitsemistasi ahdistusmasennuksista?

Eihän edes kaikki skitsofreenikotkaan pääse eläkkeelle.

Täytyy kyllä myöntää, että itselleni oli vain haittaa näistä "kuntouttavista". Pelkkää ajan hermojen, terveyden ja rahan hukkaa omalta osaltani. Eikä tämä ollut kallista pelkästään itselleni, vaan myös yhteiskunnalle.

Ihmisiä pitäisi kuntouttaa ihan oikeilla asioilla, eikä roikottaa heitä pelkästään muiden vaikei

Itse pääsin eläkkeelle kun olin ollut puoli vuotta psykoosissa, kokeillut itsemurhaa ja vammautunut siitä.Ei diagnosoitu skitsofreniaa mutta traumaperäinen stressihäiriö lopulta. Oikean terapian avulla olen kuntoutunut sen verran että teen vähän satunnaista keikkatyötä mutta kokopäiväinen työnteko alkaa taas vetää ylikuormitusvyöhykkeelle ja se ei ole kovin halpaa valtiolle maksaa puolen vuoden sairaalahoitoja joten eläke on ihan hyvä päätös. Pystyy vähän säännöstelemään sitä miten tekee työtä.

Vierailija kirjoitti:

Se on vaikeaa kun pillukarva katkeaa niin hänestä tulee työkyvytön,maailma on kova senhän sanoo järkikin käyttö voima raha senhän tietää tyhmäkin.

Ei kuule pillunkarvan katkeamisella saa eläkettä. Ei haittais jos ois parit itsariyritykset ja ylikalliit hoidot takana. Mulle käytännössä tehtiin kaikenmaailman skitsofreniatestitkin jo yhdessä vaiheessa kun kuntoutuminen oli niin heikkoa mutta loppupeleissä hoitotapoja muuttamalla vointi hiljalleen parani jonkinverran. Siihen meni semmonen päälle viitisen vuotta eli ei ihan semmonen peruskuntoutuminen. Sinä aikana sai käydä kaikenmaailman toimintaterapeutin kartoitukset, hirveän määrän tuloksetonta kuntoutumista sun muuta. Jos diili kiinnostaa niin eikus lääkäriin vaan. Hushus.

Vierailija kirjoitti:

Työnteko on orjuutta. Miksi tuhlata yksi ja ainoa elämä siihen?

Ja vieläpä Paskaiselle Suomelle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olin psykoosissa ja se jätti pysyvät jäljet mm. muistiin ja kognitiivisiin taitoihin. Olen eläkkeellä syystä. Ihan päivittäisissä toimissa on haasteita, kun en hanki muistaa asioita, vaikkapa lääkärinaikoja tai mitä joku on puhunut. Muistilappuja on joka paikka täynnä ja silti unohtelen asioita, olen väärässä paikassa väärään aikaan tai muuta vastaavaa. Jonkin uuden asian opettelu on työlästä, ellei mahdotonta ja jotkin vanhatkin taidot olen menettänyt. Esimerkiksi vaikkapa reseptin seuraaminen leipoessa, en muista juuri katsomaani ainesosan määrää kahta sekuntia pitempään. Ennen osasin neuloa sukat, enää en pysty, kun en muista mitään, että missä kohdassa työtä olen ja en ehdi tekemään muuta kuin laskemaan silmukoita ja kerroksia. Ei tee mieli enää neuloakaan.

Ei tämä ole kadehtimisen arvoista. Mieluummin olisin yhä  terve ja työelämässä.

Mullakin on työmuisti sökönä. Olisi kiva opetella uusi ammatti mitä voisi tehdä työkyvyttömänä kun alkuperäiseen ei kivuilta kykene enää ja kuormittumisen vuoksi. Mutta kun ei muista mitään niin ei voi opetella. Myös entisten taitojen menettäminen on surkeaa sekä kömpelöityminen ylipäätään. Haluaisin tehdä edes käsitöitä, mutta ei pää ja sormet tee yhteistyötä. Sen vuoksi rikon paljon astioita ja törmäilen paljon.