Mitä keski-ikäisen naisen näkymättömäksi muuttuminen tarkoittaa?
Hesarissa oli tänään artikkeli, jossa kolme eri-ikäistä naista kertoo ikääntymisen vaikutuksista. Tässäkin artikkelissa nousee esille väite, että yli nelikymppinen nainen muuttuu näkymättömäksi. Tuo väite tuntuu olevan peruskamaa keski-ikäisten ja sitä vanhempien naisten haastatteluissa.
Mitä sillä näkymättömäksi muuttumisella tarkalleen ottaen tarkoitetaan? Minulle on tullut sellainen mielikuva, että se tarkoittaisi lähinnä sitä, että miehiltä ei tule enää samassa määrin huomiota kuin aiemmin. Onko se näkymättömäksi muuttuminen juuri tätä vai jotain muutakin?
Kommentit (208)
Vierailija kirjoitti:
Keski-ikäisen naisen näkymättömyydellä tarkoitetaan mielestäni suurempaa kokonaisuutta. Koulutuksesta ja pitkästä työurasta huolimatta keski-ikäisen naisen mielipiteillä, osaamisella, tunteilla, arvoilla tai ihmisyydellä ei enää ole merkitystä, arvoa tai väliä. Keski-ikäiset naiset leimataan tyhmiksi itsekeskeisiksi tunteettomiksi valittajiksi, jotka eivät osaa eivätkä opi mitään. Eivät edes lapsiaan ole osanneet tai viitsineet oikein kasvattaa, etenkään poikia. Kivut ja sairauden oireet ovat vain vaihdevuosista johtuvaa, pääosin luulosairauden tai mielikuvituksen tuotetta. Keski-ikäinen nainen on keskusteluissa näkymätön ja kuulumaton. Ketään ei kiinnosta mitä hän sanoo, tuntee tai ajattelee. Ja vaikka kiinnostaisikin, kokemuksia vähätellään ja mitätöidään. Kaikkein huonoiten keski-ikäisiä naisia kohtelelee toiset naiset.
Miehet ei 40-vuotiaana enää näytä miltään eikä omaisuudella ole merkitystä, jos on lapsia edellisestä suhteesta, se omaisuus menee niille lapsille perinnöksi.
Uusi nainen ei sitä hienoa kallista taloa nimiinsä saa paitsi jos mennään naimisiin ilman avioehtoa.
Vierailija kirjoitti:
Se tarkoittaa sitä että nainen on viimein samalla viivalla kaikkien muiden kansalaisten kanssa. Nuoret naiset elävät aikuisten elämää lastensarjan säännöillä, heille rima on aina kaikkia muita alempana.
Mulla se on mennyt pikemminkin päin vastoin... nuorena oli vaikea saada ihmisiä uskomaan, että tiedän, mistä puhun (vaikka kyseessä ala, jolla minulla oli koulutus ja heillä ei), mutta suunnilleen 35-vuotiaasta eteenpäin alkoi huomata, että ihmiset kuuntelevat perusteluni ja ottavat ne vakavasti. Jos on nuori ja naispuolinen niin ihmistä vain pidetään lähtökohtaisesti ei kuuntelemisen arvoisena, vaikka olisi kaikki maailman perustelut ja lähteet.
Miksi miehet kehuvat omaisuudella, jos niillä on lapsia joille se omaisuus menee perinnöksi.
Uusi nainen ei saa yhtään mitään. Uusi nainen on korkeintaan ilmaissiivoja joka huolehtii miehen lasten tulevasta perinnöstä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi miehet kehuvat omaisuudella, jos niillä on lapsia joille se omaisuus menee perinnöksi.
Uusi nainen ei saa yhtään mitään. Uusi nainen on korkeintaan ilmaissiivoja joka huolehtii miehen lasten tulevasta perinnöstä.
Pitää mennä naimisiin ilman avioehtoa, jotta nainen saa jotain.
Pelkkä avoliitto ei riitä. Jos miehelle käy jotain niin lapset omistavat puolikkaan asunnosta myös silloin, jos on yhdessä ostettu asunto.
Eli jos et ole naimisissa ja miehelle käy jotain niin hänen lapset perivät asunnon ja joudut itse lähtemään vuokralle.
Jos taas asunto on yhdessä ostettu etkä ole naimisissa niin lapset omistavat puolet asunnosta heti siitä hetkestä, jos miehelle käy jotain. Asunto siis myyntiin ja olet ilman kotia.
Se ei tarkoita mitään. Työpaikalla miehet kuolaavat kilpaa 50+ naisen perään. Koska kyseessä on harvinaisen kaunis nainen ikäisekseen, epäilen miesten antavan huomiota vaikka laholle kannolle, jos jostain syystä pitävät tätä puoleensavetävänä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi miehet kehuvat omaisuudella, jos niillä on lapsia joille se omaisuus menee perinnöksi.
Uusi nainen ei saa yhtään mitään. Uusi nainen on korkeintaan ilmaissiivoja joka huolehtii miehen lasten tulevasta perinnöstä.
Ei pidä olla miehen omistusasunnossa. Me asumme vuokralla ja asunto on mun nimissä.
Itse asuisin mielummin vuokralla pikkukaksiossa kuin että olisi ilmaissiivoojana omakotitalossa ja kokkina miehen edellisen suhteen lapsille.
Ne heijastaa valonsäteitä eri tavalla..
80% miehistä on näkymättömiä alusta asti.
Vierailija kirjoitti:
Kun täytin 45 vuotta huomasin tämän, että kukaan mies ei ikäänkuin huomaa minua enää.
Missä tahansa kuljenkin, ohitseni katsotaan, mua ei edes vilkaista enää.
Aiemmin miehet tuijottivat pitkäänkin ihan minne tahansa meni.
Myös asiakaspalvelutilanteissa huomaa, että miehet muuttuivat töykeiksi, eikä yhtään mitään flirttiä eikä hymyä, mitä aiemmin aina tapahtui 25 vuoden ajan.
Onhan se iso ero.
Ei kai flirtti ja töykeys ole toistensa vastakohtia? Itsekin olen keski-ikäinen nainen, enkä ole tuommoista huomannut, että miehet olisivat muuttuneet jotenkin töykeäksi minua kohtaan. Sen paremmin asiakaspalvelu tehtävissä jossa myös työskentelen, kuin siviilissäkään. Ystävällisesti hymyileviä miehiä tulee kyllä kohdattua. Ja tulee muuten myös töykeästi käyttätyviä naisia...
Olen aina, myös nuorena ollut ihan tavallisen näköinen nainen, enkä ole koskaan kokenut olleeni isosti miesten huomion keskipisteenä, ehkä johtuu sitten siitä, että pudotus ei ole ollut niin iso. Toisaalta itsetuntoni riittää tässä iässä vallan hyvin kestämään sen, etten kerää miesten katseita.
Minun kokemukseni on sellainen, että, joo kyllä, miehet eivät juurikaan enää kiinnitä huomiota. MUTTA. Työelämässä mielipiteeni otetaan yhtäkkiä jotenkin paljon vakavammin kuin ennen. Nuoremmat kysyvät neuvoja ja palaverissa saan puhua rauhassa ja keskeyttämättä ja puheenvuoroani todella kuunnellaan. Olen muuttunut juniorista senioriksi kaikin tavoin.
Kaupoissa saan nykyään lähes aina hyvää palvelua, olen muuttunut ilmeisesti sellaiseksi "Stockan mummoksi" tai jotakin. Asiakaspalvelijat puhuvat minulle hyvin kohteliaasti.
Minusta tämä on oikein mukava kehityssuunta!
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on kauhea halu puuttua toisten elämään ja määräillä. Ei saisi ostella vaatteita, koska pitäisi sisustaa.
Mitenkään ei mene osalle kaaliin, että joku nyt vaan voi tykätä vaatteista enemmän kuin sisustamisesta.
Et sinäkään välttämättä itse leivo täytekakkua, vaikka muut leipovat itse.
Mietippä sitä sitten, kun et ole kiinnostunut sisustelemaan etkä ostamaan vaatteita, etkä edes leipomaan! Ei ole helppoa olla nainen naisen muotissa.
Että ihan turha miesten joilla on lapsia kehuskella omaisuudella töissä, kun se menee lapsille perinnöksi.
Uusi nainen ei saa mitään.
Eli toisin sanoen taas pelataan ulkonäköön ja luonteeseen liittyvillä korteilla.
Miehrn pitää olla komea ja uutta naista kohtaan mukava, koska nainen ei siitä omaisuudesta mitään saa.
Nainen muuttuu ihmiseksi, ei ulkonäköpaineita, muut asiat määrittävät häntä.
Ainakaan töissä ei muutu näkymättömäksi. Mä olen tehnyt samaa työtä yli 20 vuotta, työpaikka on vaihtunut muutamaan kertaan. On ollut jännä huomata, kuinka pelkästään ikä on tuonut lisää uskottavuutta; ammatti on täsmälleen sama, mutta nykyään on auktoriteettia sekä oman että muiden ammattiryhmien silmissä. Nuorena ei ollut. Toki ammattitaitokin on eri luokkaa vuosien myötä.
Vierailija kirjoitti:
Nainen muuttuu ihmiseksi, ei ulkonäköpaineita, muut asiat määrittävät häntä.
Naisilla on onneksi kiinnostavia harrastuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen muuttuu ihmiseksi, ei ulkonäköpaineita, muut asiat määrittävät häntä.
Naisilla on onneksi kiinnostavia harrastuksia.
Kirjojen lukeminen, käsityöt, liikuntaharrastukset, kodin sisustus, lemmikit.
Tiedän naisia joilla ei ole 20 vuoteen ollut miestä, mutta koiria on ja tykkäävät hoitaa niitä.
Miehet jostain syystä alkavat käyttää alkoholia, kun ovat yksin.
Toi on kyllä yksilöllinen kokemus. Olen reippaasti viiskymppinen nainen enkä ole kokenut ettei minua nähtäisi. Tai sitten en ole koskaan aiemminkaan kiinnittänyt huomiota siihen miten tulen/olen tulematta nähdyksi?
Mulla se oli 20-50v. Nykyään ei enää jaksaisi huomioita.