Ahdistunut / välttelevä kiintymysmalli ja sen kanssa eläminen
Olen "diagnosoinut" itselläni jotain ahdistuneen (anxious) ja välttelevän (avoidant) kiintymysmallin välimaastosta. Tilanteesta riippuen jompi kumpi näistä malleista on voimakkaammin framilla.
Onko neuvoja miten päästä tasapainoon tämän kanssa, ettei se vaikuttaisi arjessa niin voimakkaasti?
Eniten tämä itsellä näkyy siinä, että esimerkiksi ahdistun (ja mieleni täyttää kaikenlaiset ajatukset pettämisestä / en ole tarpeeksi tärkeä / hän ei pidä minusta) kun poikaystävä ei vastaa tekstareihin niin nopeasti kuin toivoisin, tai sillä tavalla kuin ns. haluaisin (ei tarpeeksi hellittelyä / huomiota tms).
Joskus alan jopa pelaamaan peliä että näen häneltä tuleen viestin, mutten avaa sitä enkä vastaa kuin tuntien päästä.
Tää ei ole normaalia, ja haluaisin ehdottomasti jotenkin päästä tilanteeseen, että voisin elää elämääni ajattelematta tai odottamatta yhteydenottoa. Etenkin jos teen työpäivän kotoa ja olen yksin, mietin KOKO ajan koska häneltä tulee viestiä, ja tsekkaan puhelinta.
Edellinen parisuhteeni päättyi todella kipeästi, ex-kumppanini sai avioliittomme aikana lapsen toisen kanssa. Sai tietää tästä kun itse olin raskaana hänelle. Tämä parisuhde ja nämä pettämiskokemukset (niitä oli muitakin) aiheutti sen, että ajattelen AINA pahinta tilanteista.
Esim. Poikakaveri matkustaa kaverinsa kanssa viikonlopuksi futisreissulle = sillä on nainen siellä jota menee tapaamaan.
Luotan häneen, ja tiedän että ajatukset ovat vain ajatuksia. Mutta tilanteen ollessa ns päällä, ei mikään auta.
Onko teillä antaa neuvoja tähän tilanteeseen? Mikä teitä on jeesinyt?
Kommentit (22)
Sä tiedostat jo, mistä tuo johtuu.
Mieti, mikä on pahin mitä voisi tapahtua? Mitä sitten jos se tapahtuu? Tuossahan kostetaan nykyiselle ne entisten pahat teot, onko hän ansainnut sitä ja oletko puhunut hänen kanssaan asioista?
Mitä sitten jos päätätkin vaan luottaa, mitä sä siinä menettäisit vai onko mahdollista että saatkin jotain rauhaa?
Pettäminen on surullisen yleistä, mutta se jatkuva epäily ja varuillaan olo on järkyttävän raskasta itsellekin + se voi ajaa sen toisen ihmisen pois. Jos se toinen pettää niin mitä sä siinä menetät? Se toinenhan siinä tekee väärin, et sinä, etkä sä siinä menetä ainakaan sua kunnioittavaa ja rakastavaa ihmistä, korkeintaan aikaa.
Luottaminen toiseen on traumaattisten asioiden jälkeen päätös, se ei tule luonnostaan, ja sen eteen pitää itsekin tehdä töitä.
Parisuhteeseen pääseminen on vaikeaa. Ja eheyttävään parisuhteeseen rikkinäisenä pääsy on lähes mahdotonta. Se vaatisi kumppanilta lähes yliluonnollista resilienssiä.