Lue keskustelun säännöt.
Ahdistunut / välttelevä kiintymysmalli ja sen kanssa eläminen
22.02.2025 |
Olen "diagnosoinut" itselläni jotain ahdistuneen (anxious) ja välttelevän (avoidant) kiintymysmallin välimaastosta. Tilanteesta riippuen jompi kumpi näistä malleista on voimakkaammin framilla.
Onko neuvoja miten päästä tasapainoon tämän kanssa, ettei se vaikuttaisi arjessa niin voimakkaasti?
Eniten tämä itsellä näkyy siinä, että esimerkiksi ahdistun (ja mieleni täyttää kaikenlaiset ajatukset pettämisestä / en ole tarpeeksi tärkeä / hän ei pidä minusta) kun poikaystävä ei vastaa tekstareihin niin nopeasti kuin toivoisin, tai sillä tavalla kuin ns. haluaisin (ei tarpeeksi hellittelyä / huomiota tms).
Joskus alan jopa pelaamaan peliä että näen häneltä tuleen viestin, mutten avaa sitä enkä vastaa kuin tuntien päästä.
Tää ei ole normaalia, ja haluaisin ehdottomasti jotenkin päästä tilanteeseen, että voisin elää elämääni ajattelematta tai odottamatta yhteydenottoa. Etenkin jos teen työpäivän kotoa ja olen yksin, mietin KOKO ajan koska häneltä tulee viestiä, ja tsekkaan puhelinta.
Edellinen parisuhteeni päättyi todella kipeästi, ex-kumppanini sai avioliittomme aikana lapsen toisen kanssa. Sai tietää tästä kun itse olin raskaana hänelle. Tämä parisuhde ja nämä pettämiskokemukset (niitä oli muitakin) aiheutti sen, että ajattelen AINA pahinta tilanteista.
Esim. Poikakaveri matkustaa kaverinsa kanssa viikonlopuksi futisreissulle = sillä on nainen siellä jota menee tapaamaan.
Luotan häneen, ja tiedän että ajatukset ovat vain ajatuksia. Mutta tilanteen ollessa ns päällä, ei mikään auta.
Onko teillä antaa neuvoja tähän tilanteeseen? Mikä teitä on jeesinyt?
Kommentit (22)
1. Luota vaistoihisi
2. Älä kuuntele tiedeukkojen propagandoja ja huuhaata. Kiintymyssuhdemalli kuvaa äidin ja lapsen tervettä suhdetta, se ei ole normaail siittävän koiraan ja naaraan välillä. Siittävä koiras toimii ihan eri periaatteilla, kun kiintyvä ja kiinnittyvä olento, kuten lapsi. Ja lapsi on aina automaattisesti kiinnittynyt äitiinsä, koska on lähtöisin äidistä -> kiintymyssuhde on siis pikku hiljaa aikuisuutta kohti laskeva
3. Luota vaistoihisi, uudestaan. Jos sinä epäilet miehen pettävän sinua futisreissullaan tai sinulle tulee siitä paha olo muuten, hyväksy se ja totea, että tämä suhde ei sovi sinulle. Fyysisen ja romanttisen pettämisen lisäksi mies voi pettää reissulla henkisesti (priorisoi poikakaverinsa sinun, puolisonsa, ylitse; ei ole muuten luottamuksen arvoinen; jne.)
Kaikki tunteesi ovat valideja. Ja sinulla on oikeus vaatia, että olet kumppanisi ykkönen, eikä silloin tällöin käytettävä seuralainen, jonka kanssa sitten ehkä joskus jotakin
Opettele olemaan yksin. Kun löydät rauhan ja hyvinvoinnin sinkkuna yksin eläessäsi, koko maailmasi mullistuu. Todennäköisesti katsot tätäkin suhdetta sieltä käsin ihmetellen, että miksi alennuit moiseen kohteluun ja epämukavuuteen. Ei ole mitään syytä, miksi sinun pitäisi kärsiä ja elää epävarmuudessa, osana miehen miljoonien asioiden prioriteettilistaa, sijalla y. Priorisoi itse itsesi ja oma hyvinvointisi. Sen jälkeen harkitse sellaisia suhteita, jotka eivät laske sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millä tavalla sinussa näkyy välttelevä kiintymyssuhdemalli? Välttelevä käsittääkseni ahdistuu liiasta läheisyydestä ja huomiosta, eikä ainakaan aloituksesi anna sellaista kuvaa.
Tämä on potaskaa. Ohita ja ignoraa tämä täysin, tämä on todennäköisesti palstalla riehuvan siitoshullun kynästä.
Jos kiintymyssuhde on mitään muuta kuin turvallinen, "vaistoihin" luottamisessa pitää olla tosi tarkkana. Epäilykset eivät useimmiten ole vaistoa tai intuitiota vaan yksinkertaisesti pelkoa. Jos itse olisin uskonut "vaistojani" joka kerta kun minusta on tuntunut että joku ei pidä minusta tai pettää minua, lähelläni ei olisi yhtään ihmistä.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on potaskaa. Ohita ja ignoraa tämä täysin, tämä on todennäköisesti palstalla riehuvan siitoshullun kynästä.
Jos kiintymyssuhde on mitään muuta kuin turvallinen, "vaistoihin" luottamisessa pitää olla tosi tarkkana. Epäilykset eivät useimmiten ole vaistoa tai intuitiota vaan yksinkertaisesti pelkoa. Jos itse olisin uskonut "vaistojani" joka kerta kun minusta on tuntunut että joku ei pidä minusta tai pettää minua, lähelläni ei olisi yhtään ihmistä.
Tämä siis koskee viestiä nro 2.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap vastaa...
Olen ajatellut olevani osittain välittelevä, sillä esim. usein päädyn kaukosuhteisiin. "Turvallisinta on pärjätä yksin", lienee välittelevän mottoja elämässä. Olen tosi itsenäinen ja vetäydyn helposti.
Osaan olla yksin, elin avioeron jälkeen yksin 8 vuotta, eli tämä puoli on kyllä hallussa. Ja nytkin vuoroviikkovanhempana olen 2 viikkoa viikosta pääsääntöisesti ihan yksin.
Mutta ahdistun kun "haistan" suhteessa erilaista esim. kommunikaatiotyyliä kuin aikaisemmin, ja pelkään alituiseen hylätyksi tulemista.
Lapsuudesta kiintymyssuhteet tosiaan tulevat, mun lapsuus oli hyvä mutta kyllä siellä oli sitä hylätyksi tulemisen tunnetta. Kuljettiin munankuorilla että monisairas äiti saisi levättyä. Jos itse oli kipeä, en uskaltanut välttämättä siitä edes vanhemmille kertoa, vaan kärvistelin yksin (jo ala-asteella).. Eli uskon että tämä vaikuttaa tähän minun perustaani.
Ja sitten nämä esim. ex-aviomiehen kanssa koetut pettämiset ovat triggeröineet mallit taas pintaan. Ja nyt sabotoin itseäni hakeutumalla suhteisiin jotka ovat jo alkujaan mahdottomia (esim. just kaukosuhteita) joissa sit jossain vaiheessa onni vaihtuu ahdistukseksi kun viestivälit pitenee jne jne.
Ja pelkään itse saboitoivani suhteita, jos alitajuisesti painostan kumppania hylkäämisen pelossa.
Opettele elämää yksin ja luottamaan itseesi ennen kuin etsit suhdetta tai seurustelet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oliko jo haettu eroa vai oliko oikeasti kyse pettämisestä?
Onko sinulla lapsi tuosta suhteesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pysyttelen erossa kaikista ihmissuhteista. Ei mitään ongelmaa.
Joku perheterapia voisi olla hyvä jos sinulla on lapsi, koska kaikki noi kokemukset vaikuttavat myös häneen ja ensisijaisesti sun pitäis saada sinun ja lapsesi suhde toimimaan, sitten vasta on aika miettiä kaikkea muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on potaskaa. Ohita ja ignoraa tämä täysin, tämä on todennäköisesti palstalla riehuvan siitoshullun kynästä.
Jos kiintymyssuhde on mitään muuta kuin turvallinen, "vaistoihin" luottamisessa pitää olla tosi tarkkana. Epäilykset eivät useimmiten ole vaistoa tai intuitiota vaan yksinkertaisesti pelkoa. Jos itse olisin uskonut "vaistojani" joka kerta kun minusta on tuntunut että joku ei pidä minusta tai pettää minua, lähelläni ei olisi yhtään ihmistä.
Toki niihin voi olla myös reagoimatta ja antaa totuuden paljastua itsekseen. Se on kuin myrkky, joka hakeutuu aina pintaan
Nuorempana kaivoin esiin itse todisteet, kun epäilys heräsi, ja ne osuivat oikeaan aina. Vanhempana lähinnä huokasin ja jäin odottamaan, että i diootti bustaa itse itsensä. Nykyään en tuhlaa aikaani enää edes odotteluun: kun vaisto sanoo, jatkan vaan matkaa
Vierailija kirjoitti:
Opettele elämää yksin ja luottamaan itseesi ennen kuin etsit suhdetta tai seurustelet.
Mä en ole samaa mieltä. Eheytyä voi myös parisuhteessa, ei se vaadi yksin oloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on potaskaa. Ohita ja ignoraa tämä täysin, tämä on todennäköisesti palstalla riehuvan siitoshullun kynästä.
Jos kiintymyssuhde on mitään muuta kuin turvallinen, "vaistoihin" luottamisessa pitää olla tosi tarkkana. Epäilykset eivät useimmiten ole vaistoa tai intuitiota vaan yksinkertaisesti pelkoa. Jos itse olisin uskonut "vaistojani" joka kerta kun minusta on tuntunut että joku ei pidä minusta tai pettää minua, lähelläni ei olisi yhtään ihmistä.
No jaa. Itse olen nykyisin täysin yksin, koska joka ikinen lähelläni ollut ihminen on joko pettänyt minua tai ei ole aidosti pitänyt minusta ihan just kuten vaistoni aina sanoikin.
Just siksi en vain niihin vaistoihini uskaltanut luottaa, koska olen kasvanut perheessä jossa tunnekylmyys oli käsinkosketeltavaa eikä kenenkään (siis edes vanhempien keskinäiset) välit olleet millään tasolla normaaleita. Toisekseen ajattelin aina, ettei se vaan voi olla mahdollista että olisin aina ja kaikkien silmissä epätoivottua seuraa eikä kukaan aidosti viihtyisi kanssani.
Kyllä se vaan oli (/on) mahdollista.
Jos ei pärjää yksin, on riippuvainen. Turvallinen kiintymys pitää sisällään myös luottamuksen siitä, että pärjää yksin, ja lisäksi pärjää toisen kanssa. Muuten kyseessä on ns. death grip suhde, joka tukehtuu
Puhut rumasti mielestäni toimivasta selviytymismallistasi. Jos hakeudut etäsuhteisiin, ne todennäköisesti palvelevat sinua parhaiten (=korkea emotionaalinen ja verbaalinen yhteys, matala fyysinen, korkea itsenäisyys ja sitä kautta tuleva turvallisuudentunne). Miksi pitäisi olla jotakin muuta? Jos se jokin muu olisi parempaa, etköhän hakeutuisi kohti sitä ihan muutenkin
Tilastollisesti katsoen nainen ei voi luottaa mieheen, enkä ymmärrä miksi tämä yritetään kieltää ja peitellä. Vanhat naiset ovat ikionnellisia siitä, että naisilla on omat rahat, omat asunnot, eikä enää tarvitse olla miehen armoilla ja alainen, käyttötavara. Minä luotan heidän arvioonsa enemmän kuin tiedeukkojen sepityksiin ja söpötyksiin. Nuo samat "ammattilaiset" neuvovat naisia vastaanottamaan suhteissa r aiskauksia (seksuaaliterapiassa) ja mutiloimaan sukuelimiään. Tiede ei ole naisystävällinen tai realistinen tietolähde
Ongelmasi vaikuttaa olevan ennemminkin negative self talk kuin mikään noista itse asioista, mitä luettelet. Ne eivät itsessään ole negatiivisia, vaan teet niistä negatiivisia tulkintoja. Ne voivat kaikki olla myös vahvuuksia, askelia eteenpäin, ja paras mahdollinen tapa elää nykypäivänä. Se että saat irti edes jostain miessuhteesta (etäsuhteessa) on enemmän, kuin mitä moni nainen saa heistä missään muodossa
Ota rennommin, luota itseesi ja nauti siitä, mitä sinulla on. Hae enneminkin muutosta perspektiiviisi kun olosuhteisiin
En tiedä osaanko antaa vinkkejä, mutta vertaistukea osaan antaa näin miesnäkökulmasta.
Minulla on taustallani yksi vaikea parisuhde, jossa tyypillinen kaava oli että ollessani poissa kotoa, sain puolisoltani melko tiiviisti viestejä - ja silloin kun hänestä ei kuulunut mitään, yleensä tuolloin tapahtui jotain ikävää. Viimeisimmäksi tilanteeksi jäi se, kun minun ollessani reissussa hän oli muuttanut pois, eikä siis ollut kertonut minulle etukäteen mitään siitä että haluaa erota.
Kun sitten tapasin nykyisen kumppanini, minulle oli suhteen alkuaikoina sietämätöntä kun en kuullut hänestä mitään pitkään aikaan, eikä hän vastannut viesteihini moneen tuntiin. En halunnut pommittaa häntä enkä kysyä että miksei hän vastaa tms. ja hyvä niin - mutta vaikeaa se oli. Kuitenkin aina kun tapasimme, kaikki oli hyvin ja sain kerta toisensa jälkeen huomata, ettei mitään pahaa ollut sattunut. Hän vain halusi keskittyä muihin ihmisiin ja asioihin, ja antaa minulle omat hetkeni jolloin hän pystyi antamaan minulle täyden huomion. Sitä oli tuolloin vaikeaa käsitellä, vaikka samalla ajattelinkin että olihan tuo jalosti ajateltu, ja samalla että näin hän sai itse pidettyä huolta siitä, että elämään mahtuu muutakin kuin uusi parisuhde.
Ja minä tiedän, että kaikki kokemani tuntemukset olivat traumapohjaisia. En ollut koskaan aiemmin hätääntynyt parisuhteissa jos toisesta ei kuulunut moneen tuntiin mitään, ja joskus nuorempana olin itse se osapuoli joka ei katsonut puhelintaan moneen tuntiin, kun vietti aikaa esim. kavereidensa kanssa.
Nykyään en hätäänny enää jos puolisostani ei kuulu mitään, ja osaan myös itsekin laittaa välillä puhelimeni sivuun ja keskittyä töihin, harrastuksiin tai kavereihini. Onhan se vaatinut töitä, että olen tässä saanut ns. rakennettua omaa elämääni sen sijaan, että ripustautuisin puolisooni enkä osaisi tehdä mitään, jos hän ei ole vastannut viesteihini - varsinkaan kun olemme kuitenkin jo asuneet yhdessä useamman vuoden ja näemme sen myötä käytännössä joka päivä.
Mitään sen täsmällisempiä vinkkejä en siis osaa antaa, kuin että ole rauhassa ja pidä huoli siitä, että osaat keskittyä muihinkin ihmisiin ja asioihin, vaikka et olisi kuullut poikaystävästäsi muutamaan tuntiin mitään! Kyllä hän lopulta ilmoittelee itsestään!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on potaskaa. Ohita ja ignoraa tämä täysin, tämä on todennäköisesti palstalla riehuvan siitoshullun kynästä.
Jos kiintymyssuhde on mitään muuta kuin turvallinen, "vaistoihin" luottamisessa pitää olla tosi tarkkana. Epäilykset eivät useimmiten ole vaistoa tai intuitiota vaan yksinkertaisesti pelkoa. Jos itse olisin uskonut "vaistojani" joka kerta kun minusta on tuntunut että joku ei pidä minusta tai pettää minua, lähelläni ei olisi yhtään ihmistä.
No jaa. Itse olen nykyisin täysin yksin, koska joka ikinen lähelläni ollut ihminen on joko pettänyt minua tai ei ole aidosti pitänyt minusta ihan just kuten vaistoni aina sanoikin.
Just siksi en vain niihin vaistoihini uskaltanut luottaa, koska olen kasvanut perheessä jossa tunnekylmyys oli käsinkosketeltavaa eikä kenenkään (siis edes vanhempien keskinäiset) välit olleet millään tasolla normaalei
Sinulla on varmasti kokemuksia myös kestävistä ja hyvistä vuorovaikutussuhteista. Onko sinulla huonekasveja, lemmikkejä tai lapsia? Käännä katse pois vanhemmasta ja avaa silmäsi kaikelle rakkaudelle, välittämiselle ja turvalle, mitä ympärillämme on muista lähteistä. Vakituinen työpaikka, sosiaaliturva, loputon ruoka, happi, lämpö. Ei näitä tunteita tarvitse manifestoida romanttisessa suhteessa mieheen vaan todenäköisesti elät ja koet niitä ihan joka päivä muutenkin
Romantiikka on lisääntymisprosessiin liittyvää hedonismia, jota ei ole oikeastaan syytä kultivoida muuten kuin jos on aikomuksena lisääntyä, eikä aina silloinkaan. Kivaltahan se tuntuu, mutta niin tuntuu sekin, kun laittaa itselleen lämpimän kylvyn tai menee luontoon kuuntelemaan linnunlaulua
Vierailija kirjoitti:
En tiedä osaanko antaa vinkkejä, mutta vertaistukea osaan antaa näin miesnäkökulmasta.
Minulla on taustallani yksi vaikea parisuhde, jossa tyypillinen kaava oli että ollessani poissa kotoa, sain puolisoltani melko tiiviisti viestejä - ja silloin kun hänestä ei kuulunut mitään, yleensä tuolloin tapahtui jotain ikävää. Viimeisimmäksi tilanteeksi jäi se, kun minun ollessani reissussa hän oli muuttanut pois, eikä siis ollut kertonut minulle etukäteen mitään siitä että haluaa erota.
Kun sitten tapasin nykyisen kumppanini, minulle oli suhteen alkuaikoina sietämätöntä kun en kuullut hänestä mitään pitkään aikaan, eikä hän vastannut viesteihini moneen tuntiin. En halunnut pommittaa häntä enkä kysyä että miksei hän vastaa tms. ja hyvä niin - mutta vaikeaa se oli. Kuitenkin aina kun tapasimme, kaikki oli hyvin ja sain kerta toisensa jälkeen huomata, ettei mitään pahaa ollut sattunut. Hän vain halusi keskittyä muihin ihmisiin
ap tässä... kiitos vastauksestasi, tämä rauhoitti mieltäni!
Tästä juuri on kyse, aikaisemmissa parisuhteissani minua on aina "pommitettu" viesteillä (myös love bombing, lahjoja, kortteja, kukkia, ruokalähetyksiä..ja lopulta tullut täyslaidallinen sontaa niskaan), joten automaationa ajatuksissani on, että näin miehet toimivat. No, tämä nyk. mies ei toimi, ja siinä onkin sulateltavaa.
Kuten kirjoitit, myös meillä aika yhdessä on tosi täyspainoista ja ihanaa, ja hän kohtelee minua todella hyvin. Luotan häneen. Mutta kun olemme erillämme, mietin paljon mitä hän tekee - ja kenen kanssa. En tykitä hänelle viestejä, sitä en tee, enkä vastaa hänen viesteihinsä välittömästi, antaakseni hänelle coolin kuvan itsestäni. Joskus olen nimittäin tehnyt tätäkin.. siitä ole oppinut pois. Silti, ajatukset ovat paljon siinä mitä hän tekee, miksi en kuule hänestä jne.
Olet oikeassa, minun pitäisi keskittyä kokonaisvaltaisesti omaan hyvinvointiin ja hetkessä elämiseen ollessamme erillämme. Tämä ei ole aina helppoa, kun ajatukset lähtevät kiertämään kehää ja keskittyminen on katkonaista. Mutta, opeteltavaa, uskon.
Kiitos että annoit ajateltavaa!
Petetyksi tuleminen tuolla tavalla on trauma, kokemusta on itselläkin. Oletko ollut vastaavalla tavalla ahdistuva jo ennen noita petetyksi tulemisen kokemuksia ts. kuinka turvalliset kasvuolosuhteet/kiintymyssuhteet vanhempiin sinulla on ollut? Instassa on tili nimeltä inhimillinenitsetuntemus, siellä on paljon hyvää asiaa. Ammattilaisen kanssa asioiden käsittely voi myös auttaa.