Lue keskustelun säännöt.
Kun otin koiran, luulin, että se makaa pedillään tyytyväisenä
21.02.2025 |
Ja käydään lenkeillä ja leikitään ja sitten se nukkuu ja itse puuhailen omiani. En tiennyt, että se seuraa mua ihan joka paikkaan kuin varjo. Yläkertaan, alakertaan, joka huoneeseen. Kun nousen sohvalta tai tuolilta, sekin ponnahtaa heti ylös valmiina seuraamaan. En osannut kuvitella, miten raskasta tämä on.
Kommentit (75)
Mikä rotu?
Tuo on uksi syy, miksen enää ota lemmikkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ai että mä rakastan hevosia. Tuolla ne möllöttää tuiskussa, eivät piipitä.
Eivät taida seurata vessaan? 🤭
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etkö ole
koskaan tavannut koiria? Hoitanut naapurin/ kaverin koiria? Ottanut selvää oman koirasi rotuominaisuuksista? Eri rodut ovat erilaisia ominaisuuksiltaan, jalostettu eri tarkoituksia varten.
Voit syyttää omaa tyhmyyttäsi tai etsiä koirallesi paremman kodin.
Sekarotuinen turrikka, siinä kyllä tosiaan rotuominaisuuksia riittää. 2-vuotias on nyt, uros. Ap
Uroskoirat ovat monesti narttuja hellyydenkipeämpiä ja sellaisia, joille emäntä/isäntä on koko elämä. Koirasi on vielä nuori ja todennäköisesti oppii iän myötä ottamaan rennommin. Nyt pientä vielä huolettaa, että katoat jonnekin, kun nouset ja lähdet vaikka hakemaan keittiöstä kahvia. Elämänkokemus ei ole vielä opettanut, että vaikka lähtisit, niin tulet aina takaisin :)
Ei ne aina oo edes pieniä...
Hellyydenkipeä mastiffiuros, ei ikuna sitä riesaa.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollut paimenkoiria, terriereitä, noutajia ja nyt vinttikoira ja kaikki olen saanut oppimaan "odota"-sanan. Eli jäävät esim. sohvalle, jos itse lähden muualle. Suosittelen 😊
Noin monimaisesta rotukokemuksesta kysyn, mikä oli mukavin valinta?
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli kerran kissa, joka nukkui pääasiassa öisin. Nukkumapaikka oli sänkyni jalkopäässä. Päivisin seurasi kuin hai laivaa. Piti päästä mukaan niin vessaan kuin saunaan (oleili lauteiden alla) ja jatkuvasti oli yritystä seurata kävellen tehdylle kauppareissullekin. Kerran testasin, kuinka kauaksi katti tulee ja kyllähän se olisi ilmeisesti jolkottanut parikin kilometriä, ellen olisi vienyt takaisin. Toista samanlaista kissaa ei ole ollut.
Äidilläni oli lapsuuskodissani villakoira, joka puolestaan seurasi joko äitiä tai tämän poissa ollessa minua. Miespuoliset jäivät tältä osin rauhaan.
Heeh, luin tuon lopun: miespuoliset jättivät tältä osin rauhaan.
😀
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihailen paimenkoiria, mutten jaksaisi sellaista.
Eläimet ovat nuoria ja aktiivisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vie koira piikille jos ahdistaa. Tuollaisia te rakin omistajat olette - TYHMIÄ.
Saako koirasta tehdä lapaset?
Kauheaa
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista. Lapset ovat jo lentäneet pesästä ajat sitten. Nyt on tämä koira sitten seurana ja ulkoiluharrastuskaverina. Tosiaan painottuu nyt tuohon sanaan "seura" :) Ap
Meillä oli koira nuorempana aina perässä, kyllä istui jaloissa kiinni kun tein ruokaa, tuli vessaan ja joka paikkaan mukaan, paitsi suihkuun. Kun alkoi sitten kunnolla aikuistumaan, lopetti jatkuvan seuraamisenkin mieluummin nukkuu sohvalla, kun teen ruokaa, käyn vessassa jne. Toki lenkit on aina ollut koiran ehdoilla eli koira päättää mihin mennään ja minä vauhdin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laita se komeroon. Otat esille sitten kun sinusta siltä tuntuu. Vedät jesaria kuonon ympäri, niin se pysyy hiljaa. Pian et edes muista että sinulla on koira. Helppoa ja vaivatonta.
Minulla on 13 vuotias pieni koira. Kyllä se nyt jo jonkinverran nukkuu yksin sohvalla, mutta pääasiassa se nukkuu minun vieressäni tai seuraa heti, kun lähden liikkeelle. Kyllä se joskus hermostuttaa. Pitkiä ulkolenkkejä se jaksaa ja rakastaa. Yöt se nukkuu sängyssä vieressäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tee asiasta koiralle aktivointitapahtuma ja leikki. Opeta käsky "paikka" tai joku keksimäsi sana, ja poistu vaikka ensin parin metrin päähän, jos osaa olla liikkumatta, palkitse heti! Jatka kunnes olet toisessa huoneessa. Sieltäkin voi aluksi huudella ohjesanaa. Äkkiä ne oppii. Pian kuljeksit kotonasi, eikä se enää ole lahkeessa niin kovin tiukkana kiinni.
Ja koirasi on tyytyväinen, kun oli niiin hieno ja reipas!!! :D
Sori jos toistin jonkun sanomisia, en jaksanut lukea koko ketjua.
onni indeksiin onkinlaskettu kaikki jurtat, koirankekeseineen.
ja ne tarinat kun kävi kaupasta haukkaamassa makkarapaketin mmukaan hyllystä eikä ne päässyt perään kun vox on parempi.
ja sitten tietenkin spagettilihapullat kekkerit viulusoittoineen..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli kerran kissa, joka nukkui pääasiassa öisin. Nukkumapaikka oli sänkyni jalkopäässä. Päivisin seurasi kuin hai laivaa. Piti päästä mukaan niin vessaan kuin saunaan (oleili lauteiden alla) ja jatkuvasti oli yritystä seurata kävellen tehdylle kauppareissullekin. Kerran testasin, kuinka kauaksi katti tulee ja kyllähän se olisi ilmeisesti jolkottanut parikin kilometriä, ellen olisi vienyt takaisin. Toista samanlaista kissaa ei ole ollut.
Äidilläni oli lapsuuskodissani villakoira, joka puolestaan seurasi joko äitiä tai tämän poissa ollessa minua. Miespuoliset jäivät tältä osin rauhaan.