Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Jäisittekö kylmään suhteeseen vain siksi, että lapset saisivat pitää "kotinsa" ja saisivat kokoontua siellä?
21.02.2025 |
Eli olen alle 50 viotias nainen. Osa lapsista muuttanut jo omilleen ja osa vielä teini-ikäisiä ja kotona. Meillä on "perheidylli" maalla ja ulkoiset puitteet kunnossa. Kaikilla lapsilla on koirat täällä ja löytyy kissaa ja kaniakin. Olen ollut lähes koko aikuisikäni kotiäiti. Mies on tehnyt koko ajan töitä tyyliin 7/7, 14/24. Nyt on kuitenkin kyseessä viimeiset vuodet kun viimeinenkin lapsi lähtee kotoa ja pääni meinaa hajota. Mies ei ole luvannut vähentää työntekoa, vaan tahti on milteipä vaan kiihtynyt. Hän on sanonut, että nyt se rahantarve vasta alkaakin, kun viimeisetkin alkaa kohta jatko opiskelemaan ja vanhimmilla lapsilla on asunnon ostoa ja perheen perustamista. Eli tulossa on näillä näkymin todella yksinäiset vuodet. Elänkö kohta vain niitä hetkiä varten, että lapset tulevat käymään lapsuuden kodissaan. Kaiken muun ajan olen yksin. Lapsilla on hattaraisia ajatuksia kuinka vietämme tulevaisuudessa isoja perhejuhannuksia ja muita juhlia. Olen nähnyt vaan jo ikäisilläni sitä, että puheet on puheita ja kukaan ei todellisuudessa edes sellaista halua. Miehestä tuskin saan mitään kumppania tulevaisuudessakaan. Häntä läsnäoloni lähinnä ärsyttää ja on jäänyt sivusuhteista kiinni useammankin kerran liittomme aikana. Onko joku ollut vastaavassa tilanteessa? Mikä tähän olisi ratkaisu? Jos joku ehdottaa, että "mene töihin", niin se on todella vaikeaa koska emme asu missään kasvukeskuksessa, vaan maalla. Toiseksi minulla ei ole mitään koulutusta, koska olen jo ylä-asteen jälkeen saanut ensimmäisen lapseni ja niitä on tullut sen jälkeen tasaiseen tahtiin 5.
Kommentit (173)
Ehdota miehellesi, että vaihdatte rooleja joksikin aikaa. Sinä menet töihin ja hankit perheelle elannon ja mies jää kotiin kuskaamaan lapsia kouluun. Mies voi hieman hengähtää kaikkien uurastusvuosien jälkeen ja sinä saat uutta sisältöä elämään. Ehkä löydät jopa pienen salasuhteenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tietenkään pidä jäädä. Nyt on sinun aika ajatella itseäsi, eikä poismuuttaneita/muuttavia lapsia tai aina töissä olevaa kylmää miestäsi. Olet osasi tehnyt kun olet kapset kasvattanut ja heistä huolen pitänyt. Jos sinulla ei ole siellä hyvä olla, lähde pois. Elämällä voi olla vielä vaikka mitä kaikkea ihanaa sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kehotatte häntä lähtemään ja elämään yhteiskunnan tuilla?! Eli mieluummin itse maksatte veroista ap:n asumisen ja elämisen, kuin että olisi kotona oman miehensä kanssa. Kotona hän voi ihan hyvin samalla hankkia koulutuksen, että voi sitten itse elättää itsensä. Ei tukien varaan kannata kannustaa jos ei pakko ole. Tuetkin kokoajan pienenee, ei kannata niiden varaan jäädä elämään.
Eihän ap puille paljaille jää erossa.
Yhäkin; onko tila perintötila?
Yhäkin ei ole mitään perintötilaa vaan talo maaseudulla.
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään pidä jäädä. Nyt on sinun aika ajatella itseäsi, eikä poismuuttaneita/muuttavia lapsia tai aina töissä olevaa kylmää miestäsi. Olet osasi tehnyt kun olet kapset kasvattanut ja heistä huolen pitänyt. Jos sinulla ei ole siellä hyvä olla, lähde pois. Elämällä voi olla vielä vaikka mitä kaikkea ihanaa sinulle.
Minne ihanaan paikkaan ap:n pitäisi mennä? Ja luuletko että hän rahattomana, kouluttamattomana, työttömänä olisi kovin haluttua seuraa parisuhdemarkkinoilla?
Tuossa tilanteessa jäisin ja keskittyisin omaan napaani. Alkaisin opiskella unelma-alaa etänä tai siellä paikkakunnalla jonne kuskaa lapsia. Alkaisin myös harrastaa ihan täysillä sellaista mitä olen aina haaveillut, ja tekemään vapaaehtoistyötä kiinnostavan toiminnan parissa. Näin saa myös samanhenkisiä ystäviä. Liikunta olisi listalla ehdottomasti.
Vaikka avioliitto on selvästi parhaat päivänsä nähnyt, ottaisin sen tuossa tilanteessa ns liikesopimuksena. Puitteet on kunnossa ja mies poissa, miksi siis ei keskittyisi nauttimaan talosta maalla ja vapaasta elämästä. Kotiäitinä olet ollut hankkimassa osasi niistä. Miehestä viis, ja ero jos sattuu tapaamaan uuden. Sekin on viisikymppisenä vaikeampaa kuin nuorena.
Vaihtoehtona on yksiö jossain, työmarkkinatuki noin 500€ kk ja kuntoutusduunit yms. Palkkatöihin on vaikea päästä vaikka olisi kokemusta, ja tuolla historialla pääsee lähinnä kuntouttavaan toimintaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehdota miehellesi, että vaihdatte rooleja joksikin aikaa. Sinä menet töihin ja hankit perheelle elannon ja mies jää kotiin kuskaamaan lapsia kouluun. Mies voi hieman hengähtää kaikkien uurastusvuosien jälkeen ja sinä saat uutta sisältöä elämään. Ehkä löydät jopa pienen salasuhteenkin.
Eihän siellä ole enää kuin yksi lapsi ja sekin muuttamassa pois
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ap TA ole jätettty yksinäisyyteen. Kyllä se on ihan oman valinta, mite niitä ystävyyssuhteita lähtee rakentamaan.
Nykyisin kun on netit ja sormet ja vaikka millaisia mahdollisuuksia hakeutua vaikka harrastusten kautta erilaisiin porukoihin niin,se onnihan oman valinta jos jää jättäytyy yksin.
ap kirjoitti että hän vie LUKIOLAISIA autolla autolla lukioon 60 km päähän. Sanalla reissulla hyvinkin voi jäädä sinne pikku kaupunkiin josta lukio löytyy tai johonkin matkan varrelle harratsmaan tai tapaamaan porukkaa.
tuskin juuri missäänsupmessa on kuntaa joss olis pelkkä Lukio eikä yhtään mitään muuta, kirjastoa, uimahallia, kahvilaa, kuntosalia.
mun yksi ystävyyssuhteista on alkanut ihan vain siitä, et tää nykyinen ystäväni oli laittanut uimahallin seinälle ilmoituksen, et etsii naispuolista uimakavetia. Jos haluaa tutustua niin tavataan kassalla ja sit oli pari aikaa joista yks oli aamupäivällä ja toinen illasta.
Saathan sä erotessa puolet omaisuudesta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varaton saa asumistukea vuokra-asuntoon jos lapsia niin saa elarit, lapsilisät, yh korotuksen, töihin edes puolipvää
Jep, ja sosiaalitoimesta saa apua käytännön asioihin alkuun jos tarvitsee. Siitä voi aloittaa että muuttaa vuokralle jonnekin kaupunkiin (lähelle niitä opiskelijalapsia?) ja alkaa siitä rakentaa uutta elämää. Opiskelupaikkaa ja työpaikkaa hakemaan jne., työkkäristä voi saada apua sopivan alan löytämisessä.
Vierailija kirjoitti:
Ei ap TA ole jätettty yksinäisyyteen. Kyllä se on ihan oman valinta, mite niitä ystävyyssuhteita lähtee rakentamaan.
Nykyisin kun on netit ja sormet ja vaikka millaisia mahdollisuuksia hakeutua vaikka harrastusten kautta erilaisiin porukoihin niin,se onnihan oman valinta jos jää jättäytyy yksin.
ap kirjoitti että hän vie LUKIOLAISIA autolla autolla lukioon 60 km päähän. Sanalla reissulla hyvinkin voi jäädä sinne pikku kaupunkiin josta lukio löytyy tai johonkin matkan varrelle harratsmaan tai tapaamaan porukkaa.
tuskin juuri missäänsupmessa on kuntaa joss olis pelkkä Lukio eikä yhtään mitään muuta, kirjastoa, uimahallia, kahvilaa, kuntosalia.
mun yksi ystävyyssuhteista on alkanut ihan vain siitä, et tää nykyinen ystäväni oli laittanut uimahallin seinälle ilmoituksen, et etsii naispuolista uimakavetia. Jos haluaa tutustua niin tavataan kassalla ja sit oli pari aikaa joista
Minulla on parikymmenvuotinen ystävyys. Kirjoitimme ensin täällä av:lla siirryimme sähköpostikirjoitteluun. Nykyään hän on yksi parhaimmista ystävistäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt siellä voi lapset vielä kulkea jos ovat hiljattain itsenäistyneet, mutta ei mene kauaa kun sekin vähenee ja lähes loppuu. He hankkivat oman kodin ja perheen, luonnollisesti.
Tai sitten ei lopu. Meillä lapset itsenäistyneet ja muuttaneet kotoa pari vuotta sitten ja ovat täällä yhtenänsä.
Pari vuotta nyt on varsin lyhyt aika, moni on tuossa kohtaa vielä aika kiinni lapsuuden perheessä. Kyllä se siitä kaikkien todennäköisyyksien mukaan alkaa vähetä hiljalleen. Varsinkin kun/jos tulee parisuhdetta kuvioihin ja myöhemmin omaa perhettä, opiskelijaboksin sijaan oma viihtyisä koti jne.
Harvoin suosittelen lasten niskaan oman likapyykkiveden kaatamista, musta jos joku lapsistasi vaatii sinua elämään heitä varten, niin lyö faktat pöytään. Että olet kärsinyt niin kauan että haluaisit elämässäsi jo nauttiakkin jostain. Toisaalta taloudellisesti asumisesi on turvattua, niin hakeudu koulutuksiin, jotka voi suorittaa melkein kokonaan etänä. Työmarkkinatuen vaihtuminen opiskelutukeen toki vähentää tuloja. Toisaalta miehesi ei varmaan edes huomaa jos opiskelet kotona tai käyt kerran kuussa koululla jossain päin Suomea. Voit turvallisin mieln ottaa opintolainaakin, sillä jos olette noin aikaisin pariutuneet ja eläneet perheenä, oeltan ettei teillä ole avioehtoa. Käytä nykyinen aikasi itsekkäästi. En edes tajua miksi haikailet pettäjämiehen seuraa tai hyväksyntää. Uskon jopa että hän ei tykkää jos hankin ammatillista osaamista, joten suosittelen pitämään opiskelun salassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi taivas; kerkeää se äijä kumminkin sivusuhteita järjestämään vaikka aina on "töissä". Ei tähän voi sanoa mitään, hirveä tarina. Et sä taida kyetä lähtemään omaan elämään?
Sinulla on selvästi paljon vapaa-aikaa niin löydät varmasti jonkun miehen joka viihdyttää sinua, kun miehesi on töissä. Tai sitten vain otat eron.
Vierailija kirjoitti:
Saathan sä erotessa puolet omaisuudesta
Mistä omaisuudesta? Ilmeisesti talo maalla keskellä ei mitään. Minkä arvoisena sitä pidät?
Voi herran jumala sentään.. et voi koko elämääsi elää aikuisille lapsille ja heidän fantasioilleen. Elätkö sitten vain niitä perhejuhlia varten, joita on ehkä kerran pari vuodessa? Ymmärrän että näistä idyllisistä mielikuvista on vaikea päästää irti, mutta uusia unelmia ja suunnitelmia voi aina tehdä tilalle.
Ymmärtäisin empimisen, jos miehesi edes yrittäisi, kertoisi rakastavansa ja niinä hetkinä kun on kotona, niin teillä olisi mukavaa yhdessä. Jos hän hyppii vieraissa ja näkee suhteenne vain jonain pakkopullana, niin eiköhän vastauksesi ole siinä. ELÄ HYVÄ IHMINEN kun vielä voit. Et ole mikään ikäloppu, voit vielä opiskella, ja saat parikymmentä vuotta vielä raataa töissä ja ehdit kyllästyä siihenkin hommaan moneen kertaan ennen eläkettä. Aina ne käytännön asiat jotenkin järjestyy ja jälkikäteen mietit että olisi pitänyt tehdä päätöksiä jo aiemmin.
Nimenomaan, nyt ap kiiruusti selvittämään oppisopimuskoulutuksia ja etäopiskeluja, jostain on lähdettävä. Sinulla on kokemusta arjen pyörittämisessä, niin vahvuuksia löytyisi varmaan lastenhoidossa (oppisopimus), kokki tai ravitsemustyöntekijänä (koulujen ja sairaaloiden suurkeittiöt), bussikuskeilla myös lyhyehkö koulutus ja heistä on monin paikoin pulaa. Eli ala miettimään mitkä ovat omia vahvuuksia ja siitä sitten työvoimatoimistojen avulla selvittämään lisää. Ja ihmettelen kuten muutkin että miksi siellä syrjässä on pakko asua, teillähän menee jo bensoihinkin järkyttävät määrät rahaa kuussa, siksi ymmärrän ettei miehesi voi vähentää työntekoa jos kaikki tuo on yhden maksettavana.
Toivotan onnea uuteen elämääsi, aloita jo tänään asioiden selvittely. Ja muista olla kerrankin itsekäs, olet jo antanut itsestäsi riittävästi.
En liikakansoittaisi kylmään suhteeseen.
Alue: Aihe vapaa
Onkohan sillä miehellä kovinkaan paljon säästöjä jäänyt jaettavaksi, kun on yksin elättänyt itseään, vaimoaan, viittä lasta ja liudan eläimiä? Epäilen suuresti. Vanha talo kaukana kaikesta ei myöskään kovin arvokas voi olla, meneekö lie edes kaupaksi.