Jäisittekö kylmään suhteeseen vain siksi, että lapset saisivat pitää "kotinsa" ja saisivat kokoontua siellä?
Eli olen alle 50 viotias nainen. Osa lapsista muuttanut jo omilleen ja osa vielä teini-ikäisiä ja kotona. Meillä on "perheidylli" maalla ja ulkoiset puitteet kunnossa. Kaikilla lapsilla on koirat täällä ja löytyy kissaa ja kaniakin. Olen ollut lähes koko aikuisikäni kotiäiti. Mies on tehnyt koko ajan töitä tyyliin 7/7, 14/24. Nyt on kuitenkin kyseessä viimeiset vuodet kun viimeinenkin lapsi lähtee kotoa ja pääni meinaa hajota. Mies ei ole luvannut vähentää työntekoa, vaan tahti on milteipä vaan kiihtynyt. Hän on sanonut, että nyt se rahantarve vasta alkaakin, kun viimeisetkin alkaa kohta jatko opiskelemaan ja vanhimmilla lapsilla on asunnon ostoa ja perheen perustamista. Eli tulossa on näillä näkymin todella yksinäiset vuodet. Elänkö kohta vain niitä hetkiä varten, että lapset tulevat käymään lapsuuden kodissaan. Kaiken muun ajan olen yksin. Lapsilla on hattaraisia ajatuksia kuinka vietämme tulevaisuudessa isoja perhejuhannuksia ja muita juhlia. Olen nähnyt vaan jo ikäisilläni sitä, että puheet on puheita ja kukaan ei todellisuudessa edes sellaista halua. Miehestä tuskin saan mitään kumppania tulevaisuudessakaan. Häntä läsnäoloni lähinnä ärsyttää ja on jäänyt sivusuhteista kiinni useammankin kerran liittomme aikana. Onko joku ollut vastaavassa tilanteessa? Mikä tähän olisi ratkaisu? Jos joku ehdottaa, että "mene töihin", niin se on todella vaikeaa koska emme asu missään kasvukeskuksessa, vaan maalla. Toiseksi minulla ei ole mitään koulutusta, koska olen jo ylä-asteen jälkeen saanut ensimmäisen lapseni ja niitä on tullut sen jälkeen tasaiseen tahtiin 5.
Kommentit (173)
Yhteisiä perhejuhannuksia voi viettää vaikka vuokramökillä. Mökin vuokra tietenkin jaetaan kaikkien aikuisten kesken.
En minäkään alkaisi miestä moittimaan työnteosta. Iso perhe ja puoliso kotona. Pakkohan tuossa on ollut painaa duunia yötä päivää. Liitto ei ollut onnellinen aiemminkaan niin miksi se yhtäkkiä olisi ja mies alkaisi viihtymään kotona. Ihmeellistä se ettei ilmeisesti olla puhuttu tulevaisuudesta ja mitä vaimo tekee kun lapset lähtee kotoa.
Vierailija kirjoitti:
Lapsille teini-ikä on kriittinen elämänvaihe, ja ero tuossa vaiheessa on pahimpia asioita, joita heille voi tehdä. Takaat sillä heille elinikäiset traumat ja he joutuvat mahdollisesti kärsimään nuorena aikuisena mielenterveydellistä ongelmista. Parasta olisi venyä vähintään sinne täysi-ikäisyyteen asti, mielellään 20-vuotiaaksi.
Alapeukuttajat voi tästä nopeasti lukea, pitääkö tämä paikkansa vai ei. Peukkuja painellaan, vaikka ei ole alkeellisintakaan käsitystä psykologiasta tai ihmisen kehityksestä.
https://www.terveyskirjasto.fi/pla00018
Vierailija kirjoitti:
Sääliksi käy miestä. Hän on varamaan osoittanut välittämistä sillä, että on mahdollistanut sun kotonaolo vuosi kausia. Niin olette varmaan yhdessä sopineet!
jos toinen on kotona niin on aika selvää, et toinen painaa sit duunia enempi. ( Elli ole sit tosia hyvä palkkanen, tai varallisuutta muutoin)
se että sulla on viis lasta ja asutte maalla on ihan puhdas tekosyy, ettet ole hankkinut koulutusta. Ja sen ehdit hoitaa vielä nytkin.ja mennä töihin ei tule vapaa-ajan puutetta.
mä sain ekan lapsen kanssa ala-ikäsenä ja sit niitä tuli yhteensä neljä. Yksi näitä neuroepätyypillisiä. ( eli erityislapsi ilmisesti keskisuuren vuoksi)Asutaan maalla. Jokaisen lapsen olen hoitanut kotina kunnes on ollut 2 vuotta . Mut isomman, saati koululaisten kanssa kotona olo ei kyl oo kun ihan omaa laiskuutta.
ekan ammatin luon iltakoulussa ja oppisimuksella lähihoitajaksi. Vaikka asui kuin
Sääliksi miestä, jolla on ollut sivusuhteita, ja tuollainen työaika viittaa siihen että on tälläkin hetkellä. Joidenkin mielessä yhä edelleen miehillä ja naisilla on täysin eri säännöt. Mies ostaa rahalla luvan sivusuhteisiin. Hienoa.
Mitäs tapahtuu, jos mies saa sydärin ja kuolla kupsahtaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsille teini-ikä on kriittinen elämänvaihe, ja ero tuossa vaiheessa on pahimpia asioita, joita heille voi tehdä. Takaat sillä heille elinikäiset traumat ja he joutuvat mahdollisesti kärsimään nuorena aikuisena mielenterveydellistä ongelmista. Parasta olisi venyä vähintään sinne täysi-ikäisyyteen asti, mielellään 20-vuotiaaksi.
Alapeukuttajat voi tästä nopeasti lukea, pitääkö tämä paikkansa vai ei. Peukkuja painellaan, vaikka ei ole alkeellisintakaan käsitystä psykologiasta tai ihmisen kehityksestä.
https://www.terveyskirjasto.fi/pla00018
Minä alapeukutin ja olen teininä kokenut vanhempieni eron. Se edes vähän pelasti niiltä kauhuilta mitä olin siihen mennessä kokenut! Mielenterveysongelmani aiheutuivat vanhempien kylmästä ja riitaisesta liitosta sekä äitini masennuksesta. Näitä katselin vuosia ennen eroa, joka oli suurin helpotus!
Kehotatte häntä lähtemään ja elämään yhteiskunnan tuilla?! Eli mieluummin itse maksatte veroista ap:n asumisen ja elämisen, kuin että olisi kotona oman miehensä kanssa. Kotona hän voi ihan hyvin samalla hankkia koulutuksen, että voi sitten itse elättää itsensä. Ei tukien varaan kannata kannustaa jos ei pakko ole. Tuetkin kokoajan pienenee, ei kannata niiden varaan jäädä elämään.
Vierailija kirjoitti:
Huomioi kuitenkin, että jos eroat, niin ihan samalla tavalla olet yksin. Ei ole sanottua, että löydät kumppanin. Oma yksinäisyys on väärä syy erota.
Pettäminen on hyvä syy erota, mutta näemmä kykenet hyväksymään asian.
Minä en eroaisi. Alkaisin elää omaa elämääni. Mies kun ei ole kotona, niin ei siitä mitään tiedä. Winwin kaikille.
Kyllä oma yksinäisyys on hyvinkin hyvä syy erota. Jos toinen eristää sinut yksinäisyyteen, todellakin kannattaa erota ellei keskustelu auta. Kyseessä on myös keino kontrolloida ja alistaa, vai mitä voi sanoa ihmisestä, joka on vastoin tahtoaan jätetty suhteessa yksinäisyyteen? Ainut mitä hänelle tarjotaan ovat elämisen materiaaliset puitteet. Surkeaa ja onnetonta elämää, alistettuna vankina suhteessaan.
Erotessaan saa ainakin mahdollisuuden löytää joskus onnellinen suhde, ja ylipäätään vapauden toteuttaa omaa itseään ja elää kuten tahtoo. Elämä ilman parisuhdetta voi olla täydellisen antoisaa ja onnellista ja kaikkea muuta kuin yksinäistä.
Vierailija kirjoitti:
Kehotatte häntä lähtemään ja elämään yhteiskunnan tuilla?! Eli mieluummin itse maksatte veroista ap:n asumisen ja elämisen, kuin että olisi kotona oman miehensä kanssa. Kotona hän voi ihan hyvin samalla hankkia koulutuksen, että voi sitten itse elättää itsensä. Ei tukien varaan kannata kannustaa jos ei pakko ole. Tuetkin kokoajan pienenee, ei kannata niiden varaan jäädä elämään.
Eihän ap puille paljaille jää erossa.
Kyllä oma yksinäisyys on hyvinkin hyvä syy erota. Jos toinen eristää sinut yksinäisyyteen, todellakin kannattaa erota ellei keskustelu auta. Kyseessä on myös keino kontrolloida ja alistaa, vai mitä voi sanoa ihmisestä, joka on vastoin tahtoaan jätetty suhteessa yksinäisyyteen? Ainut mitä hänelle tarjotaan ovat elämisen materiaaliset puitteet. Surkeaa ja onnetonta elämää, alistettuna vankina suhteessaan.
Erotessaan saa ainakin mahdollisuuden löytää joskus onnellinen suhde, ja ylipäätään vapauden toteuttaa omaa itseään ja elää kuten tahtoo. Elämä ilman parisuhdetta voi olla täydellisen antoisaa ja onnellista ja kaikkea muuta kuin yksinäistä.
Onko ketjusta käynyt ilmi, että ap on alistetussa asemassa?
Mitä miehesi on vastannut kun olet ehdottanut että muutatte lähemmäs töitä, kouluja ja palveluja?
Ala rakentaa omaa elämää. Muutolla ja virallisella erolla ei ole kiire, jos et ole mitenkään vaarassa.
Aloita opinnot, harrastus ja ala katsella etätyö mahdollisuuksia. Jos olet tähän asti hoitanut kaiken kotona, ala karsia näitä ja keskittyä itseesi. Ala myös säästämään, niin taloudellinen turvasi tukee päätöksenteossa myöhemmin.
Voi olla, että itsenäinen uusi tyylisi saa miehesikin heräämään. Tai sitten ei. Mutta nyt on tärkeintä laittaa oma etusi edelle. Paljonko eläkkeesi on tulevaisuudessa?
Vierailija kirjoitti:
On tainnut olla tunne kylmä vaimo kotina jo pitkään. Mies ollut rahantuoksuista asemassa vuosikausia. Vaimo ole osoittanut elettäkään, että olisi jotenkin jakamassa osaltaan perheen taloudellista taakkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kehotatte häntä lähtemään ja elämään yhteiskunnan tuilla?! Eli mieluummin itse maksatte veroista ap:n asumisen ja elämisen, kuin että olisi kotona oman miehensä kanssa. Kotona hän voi ihan hyvin samalla hankkia koulutuksen, että voi sitten itse elättää itsensä. Ei tukien varaan kannata kannustaa jos ei pakko ole. Tuetkin kokoajan pienenee, ei kannata niiden varaan jäädä elämään.
Eihän ap puille paljaille jää erossa.
Yhäkin; onko tila perintötila?
Opiskele ap, monet tutkinnot voi tehdä etänä tai ainakin lähiopetusta on vain muutaman kerran vuodessa. Saat sisältöä elämääsi, mahdollisesti jonkun yhteisön ja voit valmistuttuasi päättää, haluatko erota vai et. En nyt ihan ymmärrä, miksi aikuisia lapsia pitäisi enää elättää.
Onkohan ketju edes totta.
en kyllä ymmärrä miksi nuo asuisivat perähikiällä paikassa jossa ei ole lähimaillakaan kuin pieni kyläkauppa, lapsilla on kohtuuttoman pitkä matka koulululjetuksella kouluun eli lapset on joka päivä pakko viedä ja hakea, mies joutuu ajamaan joka päivä 300 km työmatkaa, vaimo ei saa töitä ollenkaan kun töitä ei lähimaillakaan ole yhtään eikä edes mitään missä voisi opiskella. Täytyy olla kyllä ihan saa tanan täydellinen kartano upeine puitteineen jotta haluaa asua väkisin noin mahdottomassa paikassa.
Olette miehesi kanssa molemmat tossukoita. Miksi isän pitäisi tehdä yhä enemmän töitä kun aikuistunut lapsi on ostamassa omaa kotia ja perustamassa perhettä? Kyllä teidän rahalliset velvollisuutenne loppuu opiskelevien lasten tukemiseen. Toki jos ylimääräistä on niin mikäs siinä on auttaessa, mutta ei sitä tarvitse itseään työllä tappaa kuitenkaan. Ajatelkaa molemmat välillä itseänne! Kukaan muu ei sitä puolestanne tee.
Ei noilla mikään perintötila voi olla jos mies on kaikki päivät aamuvarhaisesta iltamyöhään 150 km päässä ulkopuolisella töissä. Eikä ap tee töitä kotona vaan vain on ja hoitaa isoja lapsia. Ei noilla edes ole mitään maatilaa, koska jonkun pitäisi siellä tehdä tilan töitä, vaikka karjaa nyt ei olisikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsille teini-ikä on kriittinen elämänvaihe, ja ero tuossa vaiheessa on pahimpia asioita, joita heille voi tehdä. Takaat sillä heille elinikäiset traumat ja he joutuvat mahdollisesti kärsimään nuorena aikuisena mielenterveydellistä ongelmista. Parasta olisi venyä vähintään sinne täysi-ikäisyyteen asti, mielellään 20-vuotiaaksi.
Alapeukuttajat voi tästä nopeasti lukea, pitääkö tämä paikkansa vai ei. Peukkuja painellaan, vaikka ei ole alkeellisintakaan käsitystä psykologiasta tai ihmisen kehityksestä.
https://www.terveyskirjasto.fi/pla00018
Minän suojautumis- ja sopeutumiskeinot kehittyvät ja monipuolistuvat kasvun ja kehityksen vaikutuksesta.
Teinillä on yleisesti ihan hyvät taidot käsitellä vanhemman eroa.
Saathan sä erossa rahaa, jos ei ole avioehtoa.