Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Jäisittekö kylmään suhteeseen vain siksi, että lapset saisivat pitää "kotinsa" ja saisivat kokoontua siellä?
21.02.2025 |
Eli olen alle 50 viotias nainen. Osa lapsista muuttanut jo omilleen ja osa vielä teini-ikäisiä ja kotona. Meillä on "perheidylli" maalla ja ulkoiset puitteet kunnossa. Kaikilla lapsilla on koirat täällä ja löytyy kissaa ja kaniakin. Olen ollut lähes koko aikuisikäni kotiäiti. Mies on tehnyt koko ajan töitä tyyliin 7/7, 14/24. Nyt on kuitenkin kyseessä viimeiset vuodet kun viimeinenkin lapsi lähtee kotoa ja pääni meinaa hajota. Mies ei ole luvannut vähentää työntekoa, vaan tahti on milteipä vaan kiihtynyt. Hän on sanonut, että nyt se rahantarve vasta alkaakin, kun viimeisetkin alkaa kohta jatko opiskelemaan ja vanhimmilla lapsilla on asunnon ostoa ja perheen perustamista. Eli tulossa on näillä näkymin todella yksinäiset vuodet. Elänkö kohta vain niitä hetkiä varten, että lapset tulevat käymään lapsuuden kodissaan. Kaiken muun ajan olen yksin. Lapsilla on hattaraisia ajatuksia kuinka vietämme tulevaisuudessa isoja perhejuhannuksia ja muita juhlia. Olen nähnyt vaan jo ikäisilläni sitä, että puheet on puheita ja kukaan ei todellisuudessa edes sellaista halua. Miehestä tuskin saan mitään kumppania tulevaisuudessakaan. Häntä läsnäoloni lähinnä ärsyttää ja on jäänyt sivusuhteista kiinni useammankin kerran liittomme aikana. Onko joku ollut vastaavassa tilanteessa? Mikä tähän olisi ratkaisu? Jos joku ehdottaa, että "mene töihin", niin se on todella vaikeaa koska emme asu missään kasvukeskuksessa, vaan maalla. Toiseksi minulla ei ole mitään koulutusta, koska olen jo ylä-asteen jälkeen saanut ensimmäisen lapseni ja niitä on tullut sen jälkeen tasaiseen tahtiin 5.
Kommentit (173)
Ap:n tilanteessa jäisin. Toisaalta itse en olisi koskaan edes ajautunut vastaavaan. Oma unelmieni nainen oli maanviljelijä ja liitto hänen kanssaan olisi tarkoittanut käytännössä oman elämän hylkäämistä. Ammatin vaihtoa vähintään ja työmatka olisi ollut todella pitkä tai todennäköisemmin apulainen hänen työhönsä käytännössä ilman palkkaa. Jonkin aikaa oli etäsuhde mutta loppui koska en halunnut tuhlata elämääni edes rakkauden vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten olisi nettilukio? Etänä omassa tahdissa?
Eipä se lukio paljoa työnhaussa auta, jos nimittäin meinaa päästä töihin ennen eläkeikää.
Onko teillä karjatila vai mikä ihme pidättelee siellä maalla noin kaukana kaikesta? Edullisesti pääsee asumaan vähän lähemmäskin kouluja, työpaikkoja ja palveluita. Saisitte vähän uutta virtaa elämään. Jättäkää nykyinen paikka kesämökiksi.
Ei sinun eron jälkeen tuonne maalle pikkukylään kannata jäädä. Ei sieltä töitä saa. Muuta lähistölle pikkukaupunkiin, jossa kuitenkin edulliset vuokrat mutta ehkä töitä. Ei ne lapsesikaan tuonne kotikulmille jää.
Sulla on nyt kuppi kyllä ihan puoliksi täynnä. Alkaa nyt aluksi harrastamaan vaikka jotain, vaikka laskettelua lähirinteessä tai uimista. Liike on lääke. Tuo sun tilanne voi tuntua huonolta ihan jo henkisistä syistä. Kohta pääset varmaan jo isoäidiksikin. Iloitsetko siitä? Vai oletko tottunut iloitsemaan vain omista pienistä lapsista, joita sinulla ei enää ole? Päiväkotiin töihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja vaihtoehdot ovat?
Vuokrayksiöön keski-ikäisenä, kouluttamattomana työttömänä yksin?
Jatkaa elämää maalla ja tehdä siitä itsekseen oman näköistä?
Niin, jos sun miestä ei juuri edes kotona näy, niin sähän olet vapaa opiskelemaan, harrastamaan, hankkimaan ystäviä, mitä haluatkin. Vuokraluukussa voit sitten opiskella opintolainalla ja kituuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Sulla on nyt kuppi kyllä ihan puoliksi täynnä. Alkaa nyt aluksi harrastamaan vaikka jotain, vaikka laskettelua lähirinteessä tai uimista. Liike on lääke. Tuo sun tilanne voi tuntua huonolta ihan jo henkisistä syistä. Kohta pääset varmaan jo isoäidiksikin. Iloitsetko siitä? Vai oletko tottunut iloitsemaan vain omista pienistä lapsista, joita sinulla ei enää ole? Päiväkotiin töihin?
Ehdotat rahattomalle harrastukseksi laskettelua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olet ollut kotiäitinä, eläkkeesi jää minimaaliseksi. Löytyykö kyliltä mitään työtä? Tarvitset tulonlähteen ennen kuin eroat.
Joku lyhyt koulutuskin hyvä idea!
Eihän täälä ole ole kuin kyläkauppa, jossa kauppias perheineen on töissä. Tällaista tämä on maaseudulla.
Ap.
Vanhuksia siellä varmasti on. Lähihoitajaksi ja palvelutaloon töihin.
Sääliksi käy miestä. Hän on varamaan osoittanut välittämistä sillä, että on mahdollistanut sun kotonaolo vuosi kausia. Niin olette varmaan yhdessä sopineet!
jos toinen on kotona niin on aika selvää, et toinen painaa sit duunia enempi. ( Elli ole sit tosia hyvä palkkanen, tai varallisuutta muutoin)
se että sulla on viis lasta ja asutte maalla on ihan puhdas tekosyy, ettet ole hankkinut koulutusta. Ja sen ehdit hoitaa vielä nytkin.ja mennä töihin ei tule vapaa-ajan puutetta.
mä sain ekan lapsen kanssa ala-ikäsenä ja sit niitä tuli yhteensä neljä. Yksi näitä neuroepätyypillisiä. ( eli erityislapsi ilmisesti keskisuuren vuoksi)Asutaan maalla. Jokaisen lapsen olen hoitanut kotina kunnes on ollut 2 vuotta . Mut isomman, saati koululaisten kanssa kotona olo ei kyl oo kun ihan omaa laiskuutta.
ekan ammatin luon iltakoulussa ja oppisimuksella lähihoitajaksi. Vaikka asui kuinka maalla niin Suomessa on ollut jo iät ajat subjektiivinen päivähoito-oikseu et sen tenavan saa kyl hoitoon ja sillä aikaa kun itse sitä hoitoa tarvii. Ei ehkä ihan viereen. Mulla ei ollut edes autoa silloin. Mun koulumatkat keski yhteensä liki 3 tuntia päivässä bussilla.Ja kun ei hoitotyön 3i enää kroppa kestänyt lähdin opiskellaan monimuotoisuus varhaiskasvatuksen opettajaksi joista on huutava pula. Ikää koulun alkaessa oli 48 ja ehdin täyttää juts 50 kun sain paperit viime vuonna ulos. Meillä oli ryhmässä myös yli 50 vuotiaita, et sinne vaan.
teen siis töitä lastenhoitajana samaan aikaan osa viikkoisesta. N 2 päivää viikossa luon. Noin kertan kuussa meillä oli lähi-opetusta koululla jonne matkustan BUSSI+BUSSI+ juna kulkupelillä.
Oli rankkaa ajoittain, mut eipähän ole yksinäistä tai tylsää. Samassa kuussa kun tuli valmistumispaperit niin napsahti kunnalta vakipaikka. Mulla työmatkat vie edelleen n 3 kuntia yhteensä päivässä, ellei oli työvuoro niin et mies pääsee hakemaan tai viemään.
Mut eihän mulla ole mikään kiire hakea tai viedä lapsia hoidosta, tai mitään muitakaan todellista syitä en voisi pitkää työmatkaa tehdä. Nyt ei tarvii enää koulukirjoja bussimatkalla lukea, niinkuin joko jotain hömppää tai selaa vauvaa/ somea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset vaikuttavat olevan lähinnä tekosyy, miksi jäisit kuolleeseen suhteeseen. Olet noin viisikymppinen nainen, hyviä ( =terveitä) vuosia voi olla jäljellä 30. Miehesi pakenee töihin. Irrottautuminen vaatii paljon voimia. Millaista elämää haluat viettää esim. kymmenen vuoden kuluttua? Oletko silloin katkeroitunut.
Ota asioista selvää, esimerkiksi mitä tukia voisit saada. Muuta isompaan kasvukeskustaan, missä on harrastuksille mahdollisuuksia ja enemmän töitä. Moni viisikymppinen kouluttautuu töihin. Ala elää, se ei ole itsekkyyttä. Mitä hiton väliä kulisseilla on tai "mitä muut ajattelee". Muutaman sadan hengen kylässä saavat ajatella mitä huvittaa. Jos ei ole omaa elämää, niin mietitään muiden. Anna heille kerrankin puhumisen aihetta!
Lapsille teini-ikä on kriittinen elämänvaihe, ja ero tuossa vaiheessa on pahimpia asioita, joita heille voi tehdä. Takaat sillä heille elinikäiset traumat ja he joutuvat mahdollisesti kärsimään nuorena aikuisena mielenterveydellistä ongelmista. Parasta olisi venyä vähintään sinne täysi-ikäisyyteen asti, mielellään 20-vuotiaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi muka kunta ei järjestä koulukuljetusta lapsille? Oppivelvollisuushan on 18 ikävuoteen saakka. Sitten lapsi voi ajaa itse.
Ihan julkisilla linja-autoilla pitää kulkea. Koulupäivät venyisivät kohtuuttoman pitkiksi, jos näillä pitäisi liikkua.
Ap.
Huomioi kuitenkin, että jos eroat, niin ihan samalla tavalla olet yksin. Ei ole sanottua, että löydät kumppanin. Oma yksinäisyys on väärä syy erota.
Pettäminen on hyvä syy erota, mutta näemmä kykenet hyväksymään asian.
Minä en eroaisi. Alkaisin elää omaa elämääni. Mies kun ei ole kotona, niin ei siitä mitään tiedä. Winwin kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En missään tapauksessa!!
Enkä jäänyt vaan lähdin perushyvästä mutta, tunnekylmästä avioliiosta 3 lapsen kanssa.
Muutama vuotta myöhemmin perustin perheen nykyisen mieheni kanssa ja lapset saivat rakastavan ja arvostavan parisuhteen mallin itselleen. Viimehetkellä, esikoispoika oli jo murrosiässä.
29v jo tätä hyvää uutta elämää:)
Vierailija kirjoitti:
Olet alle 50-vuotias eli nuori vielä. Esim lähihoitajille on aina tarve.
Sait tekstin kuulostamaan siltä, että yhteiseen tulevaisuuteen miehen kanssa ei kannata enää satsata - lähde siis mieluummin nyt heti, kun itse pystyt vielä vähän varautumaan.
Erossa sinulle kuuluu ihan lakiosa omaisuudestanne, nyt vaan etsimään omaa asuntoa esim lähempää lapsen lukiota. Saat varmasti asumiseen tukea, jos tuloja ei ole.
myös lastenvalvojan luo varaa aika heti, jotta mies maksaa sinulle elatusapua vielä ennen kuin nuorin lapsi on täysi-ikäinen.Kerroit, että kaikilla lapsilla on koiria ja lakejakin löytyy. Jos lapset eivät asu kotona, ei kai koirat ole sinun vastuullasi? Nyt jokainen saa vastata omasta eläimestään, ei ole reilua, että sinä olet eläinten vuoksi kylmän suhteen vanki. Jos lapset ovat täysi-ikäisiä, tämä on ihan selitettävissä heille. Ja kai miehelläkin on vastuuta, tuskin sinä olet koiria
Toinen elättää käymällä töissä 150 km matkan päässä, laiska puoliso ei tee yhtään mitään töitä vuosikymmeniin. Ja täällä moititaan elättäjää että hän hallitsee taloudellisesti ap:ta! Mieshän se tässä on uhri joka uhraa kaiken aikansa elättääkseen toista aikuista ihmistä joka aikoo hylätä hänet kylmästi, ja miettii vaan miten nyhtää rahaa ukosta.
Vierailija kirjoitti:
Jos olisi nainen joka tekee pitkää päivää että elättää perhettään ja mies joka ei ole päivääkään töissä ollut eikä kouluja käynyt, ja moittii vaan naistaan että tekee liikaa töitä, niin mitähän siitä sanottaisiin? Mies olisi laiska sika ja lokki joka vaan eläisi itsekkäästi naisen siivellä.
Ehkä kaikki kommentoijat on trad wife -ihmisiä. :D
Avaus on trollaus. Stereotypioita joilla pyritään glorifioimaam eroilua. Tietyn laisten reunaihmisten tapa purkaa omaa syyllisyyttään ja häpeäänsä.
En vieläkään ymmärrä miksi asutte siellä missä asutte, jos miehen (päivittäinen?) työmatkakin on 150km. Ehkä suhdekin olisi vähän eri mallissa jos elämänne olisi järkevämpää! Eli molemmat töihin ja lähemmäs kouluja/työpaikkoja. Sinuna yrittäisin esim päiväkotiin oppisopimuksella. Onko se maalaisidylli kaiken tuon arvoista, oletko onnellinen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi muka kunta ei järjestä koulukuljetusta lapsille? Oppivelvollisuushan on 18 ikävuoteen saakka. Sitten lapsi voi ajaa itse.
Ihan julkisilla linja-autoilla pitää kulkea. Koulupäivät venyisivät kohtuuttoman pitkiksi, jos näillä pitäisi liikkua.
Ap.
Höpsis. Niin muutkin tekee.
Alue: Aihe vapaa
Miksi muka kunta ei järjestä koulukuljetusta lapsille? Oppivelvollisuushan on 18 ikävuoteen saakka. Sitten lapsi voi ajaa itse.