Lue keskustelun säännöt.
Mikä aiheuttaa sellaisen ilmiön että ihminen vanhemmiten jatkuvasti nälvii puolisoaan?
19.02.2025 |
Eräälle tuttavapariskunnalle on käynyt näin. Sitä on hirveää kuunnella. Muistan lapsuudestani eläkeikäisen sukulaispariskunnan jonka vaimo koko ajan nälvi miestään. Jos mies sanoi "onpa hieno sää", vaimo tuhahti siihen "et sinä säästä välitä" tai jos mies sanoi "1800-luvulla on näin oli tapana tehdä", vaimo tuhahti "et sinä mitään historiasta tiedä, ole hiljaa vaan!" tai jos mies kertoi lapsuusmuistostaan, vaimo tuhahti "vai että sellainen muisto, taidat muistaa omias". Koko ajan tällaista vieraidenkin kuullen.
Kommentit (125)
Inhohan sen aiheuttaa. Ei silti osata erota. Tuhlataan elämä ihmisen kanssa jota halveksuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suhteen heikompi osapuoli (yleensä nainen) huomaakin olevansa suhteen dominoiva persoona eikä hänen tarvitse pelätä fyysisesti vahvemman osapuolen taholta väkivaltaa vaikka tekisi mitä. Tämä saa heikomman osapuolen käyttämään valtaansa otsikossa mainitulla tavalla.
Tämä on tieteellisesti todistettu Cambridgen ja Oxfordin yliopistojen yhteisessä tutkimuksessa, joka valmistui vuonna 1991. Tutkimus löytyy netistä. Itsekin osallistuin tutkimukseen ollessani Cambridgessa tohtorikoulutettavana vuosina 1985-1989.
Mikseivät naiset sitten nälvi kissojaan, lapsiaan, huonekasvejaan?
Ne nälvivät noita kaikkia.
Vierailija kirjoitti:
Omalla äidilläni tuota isäni nälvimistä alkoi tulla kun äitini rupesi dementoitumaan.
Tuo on yksi muistisaurauden merkeistä, valitettavasti.
Mun äiti oli tuollainen. Se meni sitten siihen että isä muutenkin hiljaisena miehenä ei käytännössä puhunut äidille oikeastaan mitään. Jonkinlaista katkeruutta molemmin puolin ja kummallakin huonot kommunikaatiotaidot. Meillä ei lapsuudessa puhuttu IKINÄ mistään tunteista, hyvistä tai huonoista. Ei se isäkään kai helpoin puolisona ollut eikä ne kai kovin onnellisia olleet avioliittonsa loppupuolella mutteivät olleet sellaisia ihmisiä että olisivat eronneet. Kuolema erotti sitten.
On muuten ollut aika hätkähdyttävää huomata omassa itsessä noita piirteitä että asioista on vaikea puhua ja vaan hautoo niitä omassa päässään. Olen joutunut tekemään ihan hirveästi töitä sen eteen että olen avoimempi puolisolleni ja kerron mitä ajattelen asioista sen sijaan että että esim riidan jälkeen harrastaisin mykkäkoulua ja asiat jää kesken. Nykyään kun puhun äidilleni asioista tai tunteista suoraan on se ihan hämmästynyt ja vähän jotenkin pilkallinenkin joskus, pitää sitä asiasta riippuen röyhkeänä tai nykyhömpötyksenä.
Tyypillistä. Ei osata kommunikoida.
Vierailija kirjoitti:
Huonot kokemukset. Ei tarvi tulla kuin kerran pari hakatuksi, r aiskatuksi tai muuta vastaavaa, niin katkeruus täyttää liiton. Tuohon aikaan ei saanut erota ja miehillä on usein niin kikkels kokkels asenne naisen tunteita kohtaan, että tuskin mitään muutostakaan tapahtui
Niin ja näitä pakkoavioliittolaisia on edelleen maaseudulla, joille ero on maailmanloppu
Katkera aakka ole hiljaa 😀 suurin osa mitä olen seurannu niin mies on hyvin kohdellu vaimoa, muuta ikääntyessä siitä tulee jostakin syystä tuomlonen katkera puli-akka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naiset muuttuu vanhemmiten katkeriksi ja ärsyttäviksi jotka ei mitään muuta tee kuin nälvii, haukkuu ja huutaa
Niin, nuoremmat naiset ottavat tuon lisäksi sentään suihin.
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti oli tuollainen. Se meni sitten siihen että isä muutenkin hiljaisena miehenä ei käytännössä puhunut äidille oikeastaan mitään. Jonkinlaista katkeruutta molemmin puolin ja kummallakin huonot kommunikaatiotaidot. Meillä ei lapsuudessa puhuttu IKINÄ mistään tunteista, hyvistä tai huonoista. Ei se isäkään kai helpoin puolisona ollut eikä ne kai kovin onnellisia olleet avioliittonsa loppupuolella mutteivät olleet sellaisia ihmisiä että olisivat eronneet. Kuolema erotti sitten.
On muuten ollut aika hätkähdyttävää huomata omassa itsessä noita piirteitä että asioista on vaikea puhua ja vaan hautoo niitä omassa päässään. Olen joutunut tekemään ihan hirveästi töitä sen eteen että olen avoimempi puolisolleni ja kerron mitä ajattelen asioista sen sijaan että että esim riidan jälkeen harrastaisin mykkäkoulua ja asiat jää kesken. Nykyään kun puhun äidilleni asioista tai tunteista suoraan on se ihan hämmästynyt ja vähä
Sama juttu munkin vanhemmilla. Molemmat vielä hakivat toisistaan jotain mitä vaille molemmat lapsuudessaan jäivät. Katkera kalkki molemmin puolin, sydänjuuria myöten. Tunteita ei ymmärretä, eikä niistä osata puhua. Siihen vielä ripaus menen läpi harmaan kiven narsismia, niin avot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekkyys, empatiakyvyttömyys, kyvyttömyys asettua toisen asemaan, kuormittavat sairaudet...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat vanhemmat olivat tuollaisia. Nykyään huomaan välillä itse toistavani mallia, vaikka yritän välttää sitä.
Usein puhutaan vanhoista, pahansisuisista mummoista. Papat ovat tätä moninkertaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
About puolet pareista Suomessa. Erityisesti vanhemmista pareista.
Otsalohkorappeuma on yksi vaihtoehto, jos ei ole mainittu vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyn samasta asiasta/monista asioista on kahdenkesken puhuttu väsymiseen asti, eikä toinen muuta toimintaansa/lotkauta korviaan/oikeasti ymmärrä, niin ainoa tilanne, jossa se toinen saa itsensä kuulluksi, on muiden ihmisten seurassa.
Niin, kun se vaimo motkottaa asioista, joissa on yksiselitteisesti väärässä. Niin siksi en korvia lotkauta.
Sanoin että jos vielä nolaa julkisesti minut, niin tippuu kuukausiraha....
Vierailija kirjoitti:
Omat vanhemmat olivat tuollaisia. Nykyään huomaan välillä itse toistavani mallia, vaikka yritän välttää sitä.
Ja kuvio meni niin, että isä oli pahapäinen ja ilkeä mutta vanhemmiten meni voimat, ja virkeänä äitini maksoi sitten potut pottuina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat vanhemmat olivat tuollaisia. Nykyään huomaan välillä itse toistavani mallia, vaikka yritän välttää sitä.
Ja kuvio meni niin, että isä oli pahapäinen ja ilkeä mutta vanhemmiten meni voimat, ja virkeänä äitini maksoi sitten potut pottuina.
👽
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihan vanhemmiltani. Sama jatkunut vuosikymmeniä ja pahentunut vaan vanhetessa.
Toivottavasti et ole minun lapseni. Jos olet, niin olen äärimmäisen pahoillani. Mies ei halua erota eikä päästää minua vapaaksi vaikka rakkautta ei ole koskaan ollut.
Avioeroa voi hakea, vaikka toinen ei halua erota. Muuttaa vaan pois ja avioeropaperit vireille.
Tiedän. Toinen voi kuitenkin tehdä asian niin hankalaksi ja hankaloittaa jokaista käännettä ettei yksinkertaisesti jaksa. Vaikka tällainen elämä nakertaa jaksamista, voisi ero aiheuttaa kuoleman kerta laakista. Vaikkapa nyt sydärin kiusaamisen ja piinaamisen vuoksi. Huonoista suhteista on paljon vaikeampi erota kuin normaaleista joista rakkaus on vaan loppunut.
Tämä on muuten totta. Ja mitä viime aikoina on minfoa seurannut niin nimenomaan keski-ikäiset miehet pimahtavat, rupeavat vainoamaan ja mur haavat ex-vaimonsa. Tämä on järkyttävän yleistä nykyään. Väkisinkin miettii että mikä omanmaalaisia miehiä vaivaa?
Vanhempani on tällainen pariskunta. Äitini nälvii isääni ja väheksyy jatkuvasti kaikkea. Aivan hirveää katsoa kun isä on hermostumisen partaalla ja tuskaisen näköinen, mutta pysyy hiljaa. Ilmeisesti äitini on tehnyt selväksi, että hänelle ei saa sanoa mitään vastaan ja hiljentänyt näin isäni vastareaktiot. Ovat 80+ ikäisiä.
Tekisin kyllä kaikkeni ettei näin kävisi.
Jotenkin halveksun aina niitä äijiä jotka miesseurassa motkottaa vaimosta ja puhuu siitä epäkunnioittavasti. Ei tipu sympatiat. Se on paitsi äärimmäisen petollista omaa puolisoa kohtaan myös merkki siitä että äijä on tossun alla eikä uskalla sanoa mitään kotona. Usein nää on viinaan meneviä ja vaimo on tyytymätön siihen.