Lue keskustelun säännöt.
Mikä aiheuttaa sellaisen ilmiön että ihminen vanhemmiten jatkuvasti nälvii puolisoaan?
19.02.2025 |
Eräälle tuttavapariskunnalle on käynyt näin. Sitä on hirveää kuunnella. Muistan lapsuudestani eläkeikäisen sukulaispariskunnan jonka vaimo koko ajan nälvi miestään. Jos mies sanoi "onpa hieno sää", vaimo tuhahti siihen "et sinä säästä välitä" tai jos mies sanoi "1800-luvulla on näin oli tapana tehdä", vaimo tuhahti "et sinä mitään historiasta tiedä, ole hiljaa vaan!" tai jos mies kertoi lapsuusmuistostaan, vaimo tuhahti "vai että sellainen muisto, taidat muistaa omias". Koko ajan tällaista vieraidenkin kuullen.
Kommentit (125)
Sitä ei varmaan vanhana enää tarvitse yrittää mielistellä toista vaan voi sanoa, miltä tuntuu. Jos toinen lähtee, antaa mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luultavasti rakastelevat liian vähän.
Onko rakastelun puute syy vai seuraus? Mulla ainakin menisi halut täysin jos kumppani nälvisi tuolla lailla...
Ja kun näin käy, tulee lisää nälvimistä. "Höylään tätä juustoa, kun se onkin ainut mitä enää pääsee höyläämään." En tiedä ajatteleeko todella mahdollisuuksien tuolla kasvavan.
Joskus ihmettelen, miten hän kykeni suhteen alussa esittämään aikuista. Vai olinko minä vain niin sokea, etten tajunnut hänen olevan sielultaan untuvikko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suhteen heikompi osapuoli (yleensä nainen) huomaakin olevansa suhteen dominoiva persoona eikä hänen tarvitse pelätä fyysisesti vahvemman osapuolen taholta väkivaltaa vaikka tekisi mitä. Tämä saa heikomman osapuolen käyttämään valtaansa otsikossa mainitulla tavalla.
Tämä on tieteellisesti todistettu Cambridgen ja Oxfordin yliopistojen yhteisessä tutkimuksessa, joka valmistui vuonna 1991. Tutkimus löytyy netistä. Itsekin osallistuin tutkimukseen ollessani Cambridgessa tohtorikoulutettavana vuosina 1985-1989.
Normaalit ihmiset eivät hakkaa toisiaan.
Kyllä haukkaavat. Se kiltti, kaikkien pitämä pihan kunniavanhus saattaa/on saattanut olla mitä vittumaisin sadisti.
Olen suhteessa, jossa on tuollaista jatkuvaa, hyvin hienovaraista nälvimistä. Harkitsen eroa tämän takia. Sellainen jatkuva nälviminen ja asenne, että teen kaiken väärin, latistaa hyvätkin hetket, aiheuttaa näkymätöntä negatiivista tunnelmaa, luo minusta väärän ja valheellisen kuvan, itsellenikin. Kun otan aiheen puheeksi, minä olen se negatiivinen nipottaja.
Tässä suhteessa on paljon hyvääkin, siksi tuntuu vaikealta erota. Mutta useimmilla nälviminen on tapa, enkä usko sen helpottavan vaan pahenevan iän myötä.
Kun on vähän enemmän ikää, eikä yhteistä omaisuutta tai lapsia, se lähteminen on todella helppoa. Nälvijät, kannattaa vähän pysähtyä pohtimaan, miten sille rakkaimmalleen puhuu, jos haluaa tämän pysyvän rinnallaan.
Parisuhteen valtataistelua parhaimmillaan, siihen molemmat osallisia vaikka vain toinen nälvisi. Televisiosta näkee harva se ilta jos ei satu olemaan omalla kohdalla jossain muodossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei ole hyvää sanottavaa, älä sano mitään. Vanha ja kulunut, mutta edelleen aivan pätevä ohjenuora monelle.
Vierailija kirjoitti:
Olen suhteessa, jossa on tuollaista jatkuvaa, hyvin hienovaraista nälvimistä. Harkitsen eroa tämän takia. Sellainen jatkuva nälviminen ja asenne, että teen kaiken väärin, latistaa hyvätkin hetket, aiheuttaa näkymätöntä negatiivista tunnelmaa, luo minusta väärän ja valheellisen kuvan, itsellenikin. Kun otan aiheen puheeksi, minä olen se negatiivinen nipottaja.
Tässä suhteessa on paljon hyvääkin, siksi tuntuu vaikealta erota. Mutta useimmilla nälviminen on tapa, enkä usko sen helpottavan vaan pahenevan iän myötä.
Kun on vähän enemmän ikää, eikä yhteistä omaisuutta tai lapsia, se lähteminen on todella helppoa. Nälvijät, kannattaa vähän pysähtyä pohtimaan, miten sille rakkaimmalleen puhuu, jos haluaa tämän pysyvän rinnallaan.
Ja siellä viaton uhriutuja, kannattaisi sitä omaakin miettiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huonot kokemukset. Ei tarvi tulla kuin kerran pari hakatuksi, r aiskatuksi tai muuta vastaavaa, niin katkeruus täyttää liiton. Tuohon aikaan ei saanut erota ja miehillä on usein niin kikkels kokkels asenne naisen tunteita kohtaan, että tuskin mitään muutostakaan tapahtui
Niin ja näitä pakkoavioliittolaisia on edelleen maaseudulla, joille ero on maailmanloppu
Isossa kaupungissa taas ei ole varaa elää sinkkuna.
Se, kun se toinen ei jaksa enää kiinnostaa yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen suhteessa, jossa on tuollaista jatkuvaa, hyvin hienovaraista nälvimistä. Harkitsen eroa tämän takia. Sellainen jatkuva nälviminen ja asenne, että teen kaiken väärin, latistaa hyvätkin hetket, aiheuttaa näkymätöntä negatiivista tunnelmaa, luo minusta väärän ja valheellisen kuvan, itsellenikin. Kun otan aiheen puheeksi, minä olen se negatiivinen nipottaja.
Tässä suhteessa on paljon hyvääkin, siksi tuntuu vaikealta erota. Mutta useimmilla nälviminen on tapa, enkä usko sen helpottavan vaan pahenevan iän myötä.
Kun on vähän enemmän ikää, eikä yhteistä omaisuutta tai lapsia, se lähteminen on todella helppoa. Nälvijät, kannattaa vähän pysähtyä pohtimaan, miten sille rakkaimmalleen puhuu, jos haluaa tämän pysyvän rinnallaan.
Sitä tuli jossain vaiheessa varmaan seliteltyä itselleen, että hän nyt on tuollainen, eikä sille itse mitään mahda. Että minun on jotenkin fiksumpana parempi olla vain välittämättä. Ja se on tietysti karhunpalvelus molemmille. Kyllä ikävät sanat ja sävyt satuttavat ja jatkuvasti niitä kuuntelemalla vaikuttavat ihan väistämättä itsetuntoon ja omaankin käyttäytymiseen. Samalla antaa toiselle mahdollisuuden jatkaa toimintaansa, uskoen sen olevan hyväksyttävää.
Persoonallisuushäiriö, kuten esim. epävakaa persoonallisuushäiriö.
Näin omien vanhempien kohdalla, mikään ei kelvannut kaikki oli aina väärin. Mutta mitään ohjeita ei osannut etukäteen kertoa, mutta aina oli heti lyttäämässä kaiken. Kaikesta löytyi vikaa, aina oli liian suuri, pieni tai väärän värinen. Tai ihan mitä vain.
Näistä sai kuulla vielä 50 vuoden jälkeenkin, vaikka erostakin oli jo 30 vuotta. Niistä kuitenkin piti jauhaa koko loppuelämän ajan. Esimerkiksi postilaatikko oli hirveä kauhtana, jolla tarkoitti sen olevan liian suuri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakkaus on totaalisen LOPPU, jos sitä koskaan olikaan.
Tilalla vain kyllästyneisyys ja ärsytys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen suhteessa, jossa on tuollaista jatkuvaa, hyvin hienovaraista nälvimistä. Harkitsen eroa tämän takia. Sellainen jatkuva nälviminen ja asenne, että teen kaiken väärin, latistaa hyvätkin hetket, aiheuttaa näkymätöntä negatiivista tunnelmaa, luo minusta väärän ja valheellisen kuvan, itsellenikin. Kun otan aiheen puheeksi, minä olen se negatiivinen nipottaja.
Tässä suhteessa on paljon hyvääkin, siksi tuntuu vaikealta erota. Mutta useimmilla nälviminen on tapa, enkä usko sen helpottavan vaan pahenevan iän myötä.
Kun on vähän enemmän ikää, eikä yhteistä omaisuutta tai lapsia, se lähteminen on todella helppoa. Nälvijät, kannattaa vähän pysähtyä pohtimaan, miten sille rakkaimmalleen puhuu, jos haluaa tämän pysyvän rinnallaan.
Ja siellä viaton uhriutuja, kannattaisi sitä omaakin miettiä.
Et ole tämän parisuhteen toinen osapuoli. Et tiedä yhtään mitään eli 0% tästä suhteesta, tai muusta, jonka jätän tässä sanomatta. Keskity omaan elämääsi ja sen parantamiseen, omien virheidesi korjaamiseen. Käännä katseesi sinne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihan vanhemmiltani. Sama jatkunut vuosikymmeniä ja pahentunut vaan vanhetessa.
Minulla myös. Tosin niinpäin, että isäni nälvii äitiäni. Nälvinyt aina, mutta pahenee vaan mitä vanhemmaksi tulleet. Säälittää äitini, joka pilannut elämänsä siinä liitossa, mutta ajattelee ettei voi lähteä.
Lapsuuden ystäväni taas sanoi, että heillä äiti alkanut nälviä isää nyt vanhemmiten.
En voisi kuvitellakaan, että puhuisin omalle miehelleni niin. Mutta ehkä oman ikäpolveni liitot ovatkin jo erilaisia, ainakin suurin osa.
Ne sodanjälkeisen sukupolven lapset olivat kyllä aika traumatisoituneita etenkin jos niiden isät/veljet/ukit/enotolivat rintamalla sen viisi vuotta. Helvetillistä aikaa! Äidit koettivat selvitä arjesta parhaansa mukaan kun isien mieli oli poteroissa milloin se xxx osuu siihen omaan kohtaan. Hermonsa menettäneet miehet riehuivat kotonaan ja akka pentuineen ajettiin pihalle satoi tai paistoi ja jos ei ajettu, niin uhka oli koko ajan läsnä, niin minullakin.
Yksi lääke voisi olla, että meidän sukupolvi puuttuisi asiaan ja kieltäisi huonon käytöksen. Se voisi auttaa!!
Mun faija on tuollainen, aina ollut. Väkivaltainen sadistinen psykopaattinarsisti. Mutsi masokistisesti kuuntelee sen jatkuvaa v ttuilua. Sellaiset ihmiset nyt vaan ajattelee rumasti muista ihmisistä, paitsi kaltaisitaan. Sadismi on niille voimannäyte.
Ihmisiä on erilaisia ja jotkut on ihan oikeasti mielisairaita.
Vierailija kirjoitti:
Olen suhteessa, jossa on tuollaista jatkuvaa, hyvin hienovaraista nälvimistä. Harkitsen eroa tämän takia. Sellainen jatkuva nälviminen ja asenne, että teen kaiken väärin, latistaa hyvätkin hetket, aiheuttaa näkymätöntä negatiivista tunnelmaa, luo minusta väärän ja valheellisen kuvan, itsellenikin. Kun otan aiheen puheeksi, minä olen se negatiivinen nipottaja.
Tässä suhteessa on paljon hyvääkin, siksi tuntuu vaikealta erota. Mutta useimmilla nälviminen on tapa, enkä usko sen helpottavan vaan pahenevan iän myötä.
Kun on vähän enemmän ikää, eikä yhteistä omaisuutta tai lapsia, se lähteminen on todella helppoa. Nälvijät, kannattaa vähän pysähtyä pohtimaan, miten sille rakkaimmalleen puhuu, jos haluaa tämän pysyvän rinnallaan.
Se hyvä siinä suhteessa on sen sadistin laskelmoidusti järjestämää, koska tietää että pelkästään sadistista käytöstä ei kukaan siedä. Kannattaa ennen eroa keskustella ja ehkä käydä jossain terapiassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihan vanhemmiltani. Sama jatkunut vuosikymmeniä ja pahentunut vaan vanhetessa.
Minulla myös. Tosin niinpäin, että isäni nälvii äitiäni. Nälvinyt aina, mutta pahenee vaan mitä vanhemmaksi tulleet. Säälittää äitini, joka pilannut elämänsä siinä liitossa, mutta ajattelee ettei voi lähteä.
Lapsuuden ystäväni taas sanoi, että heillä äiti alkanut nälviä isää nyt vanhemmiten.
En voisi kuvitellakaan, että puhuisin omalle miehelleni niin. Mutta ehkä oman ikäpolveni liitot ovatkin jo erilaisia, ainakin suurin osa.
Ne sodanjälkeisen sukupolven lapset olivat kyllä aika traumatisoituneita etenkin jos niiden isät/veljet/ukit/enotolivat rintamalla sen viisi vuotta. Helvetillistä aikaa! Äidit koettivat selvitä arjesta parhaansa mukaan kun isien mieli oli poteroissa mil
Sodan jälkeinen aika oli noususuhdannetta, ei ole enää ketään sodasta kärsinyttä elossa. Nämä nykyisin vanhukset on saanut elää yltäkylläisen materiaalisesti helpon elämän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihan vanhemmiltani. Sama jatkunut vuosikymmeniä ja pahentunut vaan vanhetessa.
Minulla myös. Tosin niinpäin, että isäni nälvii äitiäni. Nälvinyt aina, mutta pahenee vaan mitä vanhemmaksi tulleet. Säälittää äitini, joka pilannut elämänsä siinä liitossa, mutta ajattelee ettei voi lähteä.
Lapsuuden ystäväni taas sanoi, että heillä äiti alkanut nälviä isää nyt vanhemmiten.
En voisi kuvitellakaan, että puhuisin omalle miehelleni niin. Mutta ehkä oman ikäpolveni liitot ovatkin jo erilaisia, ainakin suurin osa.
Ne sodanjälkeisen sukupolven lapset olivat kyllä aika traumatisoituneita etenkin jos niiden isät/veljet/ukit/enotolivat rintamalla sen viisi vuotta. Helvetillistä aikaa! Äidit koettivat selvitä arjesta parhaansa mukaan kun isien mieli oli poteroissa mil
Narsteille huono käytös = Ei pompi niiden pillin mukaan ja käyttäydy heidän haluaman roolin mukaan sovi muottiin. Hyvään käytökseen vetoaminen on narsistien mieli termistöä. Koska esim niiden paskasta käytösestä suuttuminenhan on kerrassaan väärin. Niinkuin kaikki muutkin luontaiset tunteet, kuten paha mieli siitä sen narsistin sadismista.
Ap. tunsitko edesmenneen anoppini?