Mies kiukuttelee, kun en ole vieläKÄÄN ennallani sytostaatien jälkeen

Kiitokset alapeukuista. Sama kuin vetäisitte pataan. Danke.

Itsellä nyt neljä vuotta kulunut syöpähoidoista, enkä vieläkään ole palautunut kunnolla. Tsemppiä sinulle. 

Vierailija kirjoitti:

Itsellä nyt neljä vuotta kulunut syöpähoidoista, enkä vieläkään ole palautunut kunnolla. Tsemppiä sinulle. 

Sinulle myös - kiitos <3

Tämä ei ole helppo tie.

Ei kukaan alapeukuta sinua vaan miestäsi, ap. Tsemppiä toipumiseen. 

Syöpäfatiikki

https://www.hs.fi/lifestyle/art-2000010705559.html

No on siinäkin mies! Järkyttävää käytöstä

Ylä- ja alamäissä..

Palata toimintakuntoon eli siis tarpeeksi voimia siihen että voit tirvaista mieskakaraasi nekkuun? Kyllä naisen osa parisuhteissa on suurimmaksi osaksi paskaa. Älä katsele tuollaista tunteetonta kusipäätä nurkissasi.

Jos olet selvinnyt syöpähoidoista niin varmaan tajuat laittaa tuollaisen tyypin ulkoruokintaan. Jos ei ymmärrä, että toinen ei ole täysin kunnossa vielä(kään) ja kiukuttelee, niin ota itsellesi se tila toipua. Tuollaisen kiukuttelun kuuntelu vakavan sairastumisen jälkeen on typerää itseäsi kohtaan. Sille tässä on alapeukutettu. Ei sinulle. Tsemppiä toipumiseen!

Syöpähoidot ja sairaus itsessään on erittäin hankalasti ymmärrettävissä ympärillä oleville ihmisille. Heti; kun hoitoni loppuivat, ja olin vielä hengissä, ihmiset ajattelivat minun olevan terve. Sen jälkeen loppui ne viimeisetkin kyselyt voinnista. Hoitojen jälkeen alettiin kyselemään harrastusten ja töiden aloittamisesta.

Oma identiteetti on edelleen hukassa, jossain siellä syöpäsairaan ja remissiossa olevan välimaastossa.

"erityisesti solunsalpaajahoitojen aikana riski fatiikin kehittymiselle on hyvin suuri.

Riski on suuri myös yhdistelmähoidoissa, joissa syöpään annetaan esimerkiksi solunsalpaajia ja sädehoitoa.

Solunsalpaajat vaurioittavat syöpäsoluja mutta myös elimistön terveitä soluja, mikä voi erilaisten mekanismien kautta aiheuttaa väsymystä ja uupumusta. Osa solunsalpaajahoitoja saaneista voi kokea hoitoihin liittämäänsä uupumusta vielä hyvin pitkänkin ajan kuluttua syöpähoidoista, esimerkiksi vuodenkin päästä."

Syöpä on sanana inhottava.

Osa suora kuo lemantuomio, ja osassa selviytymismahdollisuus. Osa joutuu odottelemaan diagnoosin tarkentumista viikkoja. Kuitenkin aina se imee sairastuneen tyhjäksi, vaikka jättäisi henkiin. Ja se tyhjäksi imetty henkinen ja fyysinen tila pitäisi lopulta yrittää taas täyttää. Hoidot ja verikokeet, kuvantamiset ym. on jatkuvaa stressiä, mitä muut ei ymmärrä. He vertaavat niitä polikäyntejä omiin hammaskiven poistoihin. Ja ei, se ei lopu viimeiseen tiputukseen.

Mullakin on nyt 8 kk sytostaattien päättymisestä. Olen edelleen sairaslomalla, hurjaa, että olet jo töissä . mulla oli myös sädehoito 30x ennen sytoja. Olen uupunut ja sattuu niveliin. 

Laittasin ton miehen luiskaan, et tarvitse lisästressiä mieslapsen takia.  Voimia!

Olisko sianjättöaika mitään?

Naisten rima miesten suhteen on helvetissä. 

Sinun ongelmasi ei ole se, kauanko kestää palautua toimintakuntoon. Sinun ongelmasi on paska mies. Kai sinä nyt itsekin tajuat, että tuo ei ole rakkautta?

Miksi olet tuollaisen kanssa? Etkö arvosta itseäsi? Jätä hänet, ansaitset parempaa.

En nyt missään tapauksessa tarkoita että miehen käytös olisi oikeutettua, mutta jotenkin tulee mieleen että purkaa kiukkuna nyt sitä että tilanne on liian vaikea itselleen käsiteltäväksi. Monesti sen aktiivisen hoitojakson aikana on itse niin hälytystilassa ja stresissä että siihen liittyviä vaikeita tunteita läheisen vakavasta sairastumisesta ei oikein pysty käsittelemään ja ne tunteet vyöryvät sitten päälle kun akuutein vaihe on ohi. Näin kävi itselleni kun läheinen sairastui. Itselläni oli oma hoitokontakti mihin hakeuduin keskustelemaan mutta monelle miehelle se kynnys on korkeampi hakea apua.



Voisiko puolisoa kannustaa käymään keskustelemassa jossain? Esimerkiksi työterveyshuollossa jos sellainen on. Ei siinä ainakaan mitään menetä.

Pidä vakava puhuttelu sille jästipäälle ukollesi. Jos ei mene kaaliin niin olisiko se liittonne sitten tullut tiensä päähän. Älä yhtään suostu kuuntelemaan tuollaisia puhinoita. Keskity nyt itsesi hoitamiseen. Sinä itse olet tärkein ja voima ja turva sinulle itsellesi tulee sinusta itsestäsi, hyödyttömän miehesi voit unohtaa.

Harkitse sairauslomaakin töistä tarvittaessa. 

Itsellä ei ollut rintasyövän sairastamisen aikana muuta kuin antiesrtogeeni 5 v, mutta kaksi isoa leikkausta, toinen korjausleikkaus. Nyt on 15 v tuosta, mutta kaikenlaista ikävää on seurauksena. Unettomuus ja ilm eril kiinnikkeitä, joista kipuja yms.

Kukaan terve ei voi tietää, miten kenenkin keho reagoi mihinkin. Mehesi ap, onkyllä ikävä tyyppi 

Vierailija kirjoitti:

Syöpähoidot ja sairaus itsessään on erittäin hankalasti ymmärrettävissä ympärillä oleville ihmisille. Heti; kun hoitoni loppuivat, ja olin vielä hengissä, ihmiset ajattelivat minun olevan terve. Sen jälkeen loppui ne viimeisetkin kyselyt voinnista. Hoitojen jälkeen alettiin kyselemään harrastusten ja töiden aloittamisesta.

Oma identiteetti on edelleen hukassa, jossain siellä syöpäsairaan ja remissiossa olevan välimaastossa.

Tämä on se täysin vääristynyt kuva, mitä esim. syöpään sairastuneet julkkikset antaa medioissa ymmärtää. Hoidot ohi > syöpä voitettu. Näin ei suinkaan ole, vaan moni syöpä vaatii vuosittaiset kontrollit jopa 5 vuoden ajan. Lääkkeiden myöhäisvaikutuksista puhumattakaan, saati psyykkisestä toipumisesta.