Lue keskustelun säännöt.
Miten jakaa asumiskulut parisuhteessa, jos vain toinen omistaa asunnon?
Puolisoni on muuttamassa minun omistamaani kerrostalokaksioon. Miten sinun mielestäsi olisi reilua molempien kannalta jakaa asumiskulut jatkossa? Tavoite olisi tietysti, että molemmat hyötyisivät yhteenmuutosta taloudellisesti suht tasapuolisesti. Entä miten tulisi jakaa mahdolliset remppakulut (nyt suunnitelmissa ei ole remonttia)? Olemme molemmat palkkatöissä ja keskituloisia (brutto noin 3000/hlö). Alla lukuja, joita voi määrittelyssä hyödyntää.
hoitovastike 189 €
lainan lyhennys 270 €
lainan korkokulut 230 €
puolison aiemman asunnon vuokra 600 €
omistamani asunnon arvioitu markkinavuokra 700 €
PS. Päätökset teemme toki puolison kanssa yhdessä, mutta mielelläni kuulen muiden mielipiteitä ja myös kokemuksia, jos olet joskus vastaavassa asumisjärjestelyssä ollut.
Kommentit (858)
"Mitä pidempi laina-aika sitä enemmän kuluu euroja korkoihin. Se on syy miksi pankit tarjoaa pitkiä laina -aikoja"
Tottakai menee euroja enemmän korkoihin, mutta mitä sitten? Minusta on paljon oleellisempaa, paljonko rahaa menee kuukausittain, paljonko jää elämiseen ja ehkä jää vähän säästöön ja sijoittamiseen. Ei ole mitään pakkoa maksaa asuntolainaa takaisin niin nopeasti kuin pystyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asunnonnomistaja vastaa lainasta ja sen kuluista.
Muut kulut puoliksi.
Sopiva vuokra menisi jonnekin 200-350 välille. 200€ on korkokulut ja vastike puoleksi, 350 on puolet vuokran arvosta. Itse ajattelisin että 300 voisi olla sopiva, se hyödyttäisi molempia, olisi kuitenkin edullisempi kuin markkina-arvo.
Muistakaa laskea mukaan myös, että vuokran tuotosta menee verot.
200€ olisi käytännössä pääseminen hyötymään omistusasumisesta ilman omaa panostusta, joten se kuulostaa liian halvalta, ja asunnon kuluminen kuuluu laskea mukaan myös.
Minä varmaan pyytäisin 300€/kk, jos jotain pitäisi pyytää. (itse en pyytäisi mitään, koska olisin kuitenkin huomattavasti parempituloinen jopa asunnon maksamisen jälkeen)
Vierailija kirjoitti:
Puolet asumiskuluista eli vastikkeesta, sähköstä, vedestä jne.
Asunnon omistajana sinä kartutat omaisuuttasi maksaessasi lainaa, joten miehen ei tarvitse osallistua lainakuluihin.
Lainan kuluihin mielestäni kuuluu osallistua, se on asumiskulu siinä kuin vesimaksukin. Lainan lyhennysosa kuuluu omistajalle tässä tapauksessa.
Mun mies asuu mun omistusasunnossa. Se on nyt velaton.
Meidän kanssa asuu mun lapset, joen asumme isommassa talossa kuin muuten olisi tarve jos olisimme kahden.
Mies maksaa puolet kuluista, eli sähkö, vesi, netti, ruoka puoliksi (josta hyötyvät myös mun lapset). Minä maksan talon vakuutukset ja remonttitarpeet jos niitä tulee. Näin talo on vastaisuudessakin vain minun. Jos pesukone tai muu vastaava hajoaa, sen toki ostamme yhdessä. Minusta tämä on suunnilleen reilu molemmille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti: Olisi kyllä upeaa löytää sellainen näpsäkkä nuorehko nainen, joka suostuisi kulujen jakoon täällä olevien kommenttien perusteella. Eli nainen omistaa puolen miljoonan asunnon, johon pääsen asumaan. Nainen maksaa lyhennykset ja korot ja toki vastikkeet (koska nehän omistaja maksaisi asun siellä tai en). Sähkö, vesimaksu ja ruuat puoliksi. Ja olisi vielä naisella autokin. Saisin säästettyä 4 tonnia kuussa. Viiden vuoden päästä sitten sama tilanne uuden naisen kanssa, rahaa säästössä vajaat 250 tonnia + sijoitustuotot. =)Kenen mielestä se olisi oikeudenmukaista?
Palstalaisten mielestä, kun näitä vastauksia lukee. Katsos kun rahalla ei tunnu olevan mitään hintaa ja auton arvokaan ei alene ja kun toinen ne omistaa niin kaikki kuluthan on omistajan ongelma mutta hyödyt tietysti molemmille. Toinen ei osallistuisi edes remontteihin - esimerkiksi keittiöhän ei kulu käytössä jne. Oikeudenmukainen ratkaisuhan tietysti olisi pyrkiä jakamaan kulut puoliksi (tai jonkinlaisella kertoimella huomioiden esim. tulojen mahdollinen epäsuhta) ja juuri tämän vuoksi pitäisi laskea mukaan autoon ja asuntoon sijoitetun pääoman kulut ja muu kuluminen kuten remontti/korjaustarve. Tietysti tilannetta, jossa syntyisi verovelvollisuus, kannattaa pyrkiä laillisin keinoin välttämään - jos varallisuustilanne on kovin epäsuhtainen, se voi olla haastavaa. Ja pitää myös huolehtia, ettei syyllisty veronkiertoon. Mutta tämähän täällä ei käy, ei missään nimessä käy, koska rahaahan saa ilmaiseksi ja vaihtoehtoiskustannus on sanana täysin tuntematon ja kun rakastaa niin on toki velvollisuus elättää toinen, vaikka olisi itsekin elatuskykyinen. Asia olisi kuitenkin kovasti eri, mikäli vastaava asunto olisi vuokrattu markkinoilta ja auto leasingilla. Silloin tietysti vuokra ja leasingmaksu olisi palstalaistenkin mukaan jaettavissa. Tämän takia heitinkin sarkastisen heiton, että olisi kiva löytää nainen, joka olisi se omistava osapuoli ja suostuisi maksamaan käytännössä lähes kaiken ja minä voisin kerryttää omaisuutta rauhassa ja vaikka vaihtaa 5 vuoden päästä toiseen naiseen. Palstalaisten ajattelumallilla myöskään avioehtoa ei kannata tehdä, koska rakkaus. Usein tämä on tosin sen köyhemmän osapuolen näkemys. Samasta syystä kysyin, onko eräällä kirjoittajalla vakuutuksia. Jos nimittäin yksikään suhde ei tietenkään koskaan eikä ikinä pääty eroon niin mahtaako olla sama ajattelumalli, että talokaan ei koskaan pala? Eli mitä sitä avioehtoja tai vakuutuksia pitämään tai huolehtimaan oikeudenmukaisesta kulujen jakamisesta...
Jos toinen omistaa asunnon ja vastauisuudessakin haluaa omistaa asunnon yksin, niin silloin asunnon kiinteät kustannukset kuuluvat omistajalle ( laina, yhtövastikeja asunnon remontit). Puoliksi vedet, sähköt, ruoat ym yhteiset menot. Tai sitten kummallakin on omat asunnot. Näitä toisen asunto, yhteiset laskut ja ero, ja miten omaisuus jaetaan on ollut vähän liikaakin. Todella huono ratkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puolet vuokran arvosta on ainoa oikea keino. Ap hyötyy saman verran kuin vastaavan tilan vuokraamisesta hyötyisi jollekin muullekin ihmiselle, ja puoliso maksaa sen verran kuin maksaisi jollekin muullekin vuokranantajalle. Jos halvemmalla menisi, niin sitten ap hyötyisi vähemmän kuin asunnosta kuuluisi, ja puoliso enemmän kuin kuuluisi.
Vesi, sähkö, netti jne puoleksi.
Tuota voi sitten viilata esim sellaisten mukaan, että kummalla on suuremmat tulot ja kumpi tekee enemmän kotitöitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laskisin yhteen hoitovastikkeen 189 ja lainan korot 230, eli 419 euroa, ja jakaisin sen kahdella. Silloin maksatte yhtä paljon kuluja asumisesta. Lainan lyhennys taas tulee sinun hyväksesi, joten sen maksat itse.
🙄🙄
Laina ja lainan korot EIVÄT kuulu muille kuin OMISTAJALLE, jota ne hyödyttävät.
Miksi toisen pitäisi maksaa toisen omistamaa omaisuutta ?
Kerro ihmeessä miten korko hyödyttää asunnon omistajaa?
Mitä ihmettä jankkaat ? 😡 Se korko on joka tapauksessa lainasta, riippumatta asuuko yksi, vai kaksi
Joka ikinen vuokranantaja maksattaa lainan kulut vuokralaisella. Ilman sitä vuokraaminen ei kannata, se on normaalia ja niin asian kuuluu toimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu minkälainen suhde ja missä elämänvaiheessa, iässä se suhde on perustettu ja onko toisella ja kummallakin jo edellisiä perheitä ja useampia menneisyydessä.
Kuitenkin sellaisiin suhteisiin jossa eletään ihan eri elintasoa, ei sellaisiin pitäisi suostua. Olla kämppiksenä jollekkin joka kerää omaa omaisuuttaan jonnekkin muuhun tarkoitukseen. Se on vähän liian paksua jo ja hyväksikäyttöä toisen vain hyötyessä halvemmista asumiskuluista ja toisella menee kaikki asumiskuluihin.
Hyvä asia jos kummallakin suunnilleen samansuuruiset tulot ja samanlainen elintaso ilman mitään toisen hyväksikäyttö tarkoitusta.
Minusta olisi sopivaa katsoa paljonko asunnon arvo muualle sijoitettuna tuottaisi. Siitähän asunnon omistaja jää paitsi, mutta vuokralla oleva pääsee hyötymään.
Jos asunnon arvo on vaikkapa 200 000€, niin vuosituotto sille on keskimäärin noin 12 000 paikkeilla, miinus verot. Eli 8000€/vuosi jää omistaja tuloja paitsi. Sen kun laittaa puoleksi niin 4000€/v /12 = 333€/kk puolikkaasta asunnosta. Sen päälle sitten puolet vastikkeesta, ja vielä asunnon kulumisesta ja itse asumisestakin jotain. Mikä tahansa muu on hyväntekeväisyyttä.
En tiedä mikä ap:n asunnon arvo on, mutta tuskin aivan nuin korkea. Markkinavuokra kuulostaa järkevältä valinnalta tässä tapauksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mies asuu mun omistusasunnossa. Se on nyt velaton.
Meidän kanssa asuu mun lapset, joen asumme isommassa talossa kuin muuten olisi tarve jos olisimme kahden.
Mies maksaa puolet kuluista, eli sähkö, vesi, netti, ruoka puoliksi (josta hyötyvät myös mun lapset). Minä maksan talon vakuutukset ja remonttitarpeet jos niitä tulee. Näin talo on vastaisuudessakin vain minun. Jos pesukone tai muu vastaava hajoaa, sen toki ostamme yhdessä. Minusta tämä on suunnilleen reilu molemmille.
Mielipiteitä tästä haluaisin? Miltä muiden mielestä kuulostaa?
Vierailija kirjoitti:
Mun mies asuu mun omistusasunnossa. Se on nyt velaton.
Meidän kanssa asuu mun lapset, joen asumme isommassa talossa kuin muuten olisi tarve jos olisimme kahden.
Mies maksaa puolet kuluista, eli sähkö, vesi, netti, ruoka puoliksi (josta hyötyvät myös mun lapset). Minä maksan talon vakuutukset ja remonttitarpeet jos niitä tulee. Näin talo on vastaisuudessakin vain minun. Jos pesukone tai muu vastaava hajoaa, sen toki ostamme yhdessä. Minusta tämä on suunnilleen reilu molemmille.
Sinä hyödynnät kämppistä ja voit sen laittaa kengän kuva persuuksissa ulos. Kuka mies on tuollaiseen suostunut ja taitaa olla melkoinen ressukka. Ei ole reilua kun sinä kartutat omaisuuttasi ja toisella ei ole muuta kuin tuulenhuuhtoma perä. Olet hyväksikäyttäjä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen tuloista jää hänelle itselleen säästöön paljon enemmän,eli sitä kautta kartuttaa omaisuuttaan.
Yhtiövastike on verrattavissa vesilaskuun,joten se vähintään puoliksi.
Ihan kohtuullinen kysymys. Lyhennys puoliksi, se on siinä. Miten niin?
Koska lainanlyhennys lisää vain toisen omaisuutta, niin on reilumpaa, että juoksevat suorat asumiskulut jaetaan. Jos ahdistaa, voi siirtyä vuokra-asuntoon ja laittaa pääoma vaikka sijoitusrahastoon; tämä on vain toisen osapuolen päätös.
Näin ainakin itse ajattelin tehdä, jos ikinä enää tulee sellainen tilanne vastaan, että joku muuttaa kanssani asumaan.
Miten viitsitte rupisessa kaksiossa asua, hyi!
Vierailija kirjoitti:
Minä taas en ottaisi ketään asumaan siivellä. Miksi pitäisi saada asua ilmaiseksi?
No sitten myyt sen kämppäsi ja muutat "puolisosi" kanssa teidän yhteiseen asuntoon, ni
Pitää maksaa OMA ASUMINEN. Hassua että vuokraloordille ollaan valmiita maksamaan satoja euroja mutta puolisolle ei edes 1/3 osaa
Vuokralordi harvemmin odottaa vuokralaiseltaa muita "etuja" vuokran lisäksi.
Mitä muita etuja? Minä ainakin saan suhteessa etuna mahtavaa seksiä mieheltäni, en mitenkään koe olevani antajan roolissa seksin suhteen, mieheni ei myöskään "odota" seksiä vana minä olen yleensä aloitteen tekijä. Hän kun on varsin herkullinen pakkaus.
Vierailija kirjoitti:
Hän tekee myös suurimmalta osin kotityöt ja seksistä ei innostu. Utopiaako? Ei, parhaat naiset löytävät parhaimmat miehet.
Minulla on mies, joka maksaa kaiken. (netto noin 10 000€/kk), vie minut lomille/illallisille/teatteriin, ostaa lahjoja, antaa sellaista seksiä josta en saa tarpeekseni, on hauska, älykäs, huumorintajuinen, paras ystäväni.
Olo on kuin olisin lottovoiton saanut. Itsekin olen ihan hyvätuloinen, maksajaa en tarvisi.
Ei oo ollut tyhmää miestä...