En ymmärrä naisia, jotka ei saa mitään iloa kauneudenhoidosta

Vierailija kirjoitti:

Kuorinnat ja naamiot jaksan laittaa joskus ja jouluna, yleensä saunan yhteydessä. Hiukset värjään kasviväreillä, kampaajalla jaksan käydä pari kertaa vuodessa, mutta hiukset ylettyvät yli puoleen selkään ja ovat luonnonkiharat eli kampaajalle ei tarvetta. Hiusöljyä kuluu kyllä...

Kulmat pidän värjättynä, kosteusvoide ja ihoöljy kuuluvat jokapäiväiseen elämään, samoin kasvovesi jne. Kotoa poistuessa kevyt meikki naamaan ja punaista huulipunaa, se saa harmaimmankin naaman näyttämään fressimmältä.

En voi sanoa varsinaisesti nauttivani näistä toimenpiteistä, saatikka esimerkiksi säärten vahauksesta, mutta ne kuuluvat elämään vähän samaan tapaan kuin hampaiden pesu.

Mielestäni on yleistä kohteliaisuutta, ettei kulje ympäri ihmisten ilmoilla sen näköisenä kuin ilmeisesti suurin osa täällä kirjoittavia.

Eli luonnollisena?

Käytän seerumia ja kosteusvoidetta, noin 2 min päivä menee kauneudenhoitoon. Säästyneen ajan käytän itselleni nautinnollisiin asioihin, esim. seksiin, lukemiseen, sijoittamiseen ja treenaamiseen (ei yhtä aikaa).

Miksi laittaa rahaa sellaiseen josta ei ole mitään hyötyä? Johan se on todistettu että halvimmat Lidlin rasvat ja voiteet ajaa saman asian kuin kalliimmat.

Jos se tarkoittaa kemikaalien iholle laittamista niin ei kiitos. Ihonhoito, liikunta ja ruokavalio kyllä kiinnostaa. 

Sinun ei tarvitsekaan ymmärtää. Keskity omaan elämääsi.

Iloa kauneudenhoidosta?

Nyt tuli kyllä niin vieras ja outo ajatus etten tiedä miten pitäisi suhtautua.

Ennen käytin paljon rahaa laadukkaisiin ihonhoitotuotteisiin ja meikkeihin. Värjäsin hiuksia kasviväreillä. Nautin siitä, että olin aina laittautunut. Rahaa meni tosi paljon, vaikka en edes käynyt missään hoidoissa.

En tiedä, mitä tapahtui täytettyäni 40. Meikki alkoi tuntua pellen maskilta ja hiusväri ihan feikiltä verrattuna ihonväriini. Meikki levisi pyöräillessä, sateessa ja töissä hikoillessa.

Sitten iski yliherkkyys hajusteille, ripsivärille ja säilöntäaineille. Jouduin kulkemaan ensimmäistä kertaa ihmisten ilmoilla ilman meikkiä ja aloin saada kommentteja siitä, että olen luonnonkaunis. Aluksi ei siltä tuntunut mutta sitten silmä alkoi tottua. 

Nykyään en enää meikkaa edes juhliin. Ihonhoitorutiinin olen typistänyt seuraavaan: kasvovesi, seerumi, naudan tali tai joku hyvä balmi. Kesällä aurinkovoide. Joskus teen happokuorinnan. Olen huomannut, että ihoni voi paljon paremmin kuin ennen ja sen väri on tasaisempi. Nautin ulkonäöstäni enemmän kuin koskaan ihonhoitoon panostaessa.

Ihmiset on erilaisia! Tajuatko?

En nauti siitä, että joku tuntematon lääppii mun naamaa. Tai että kampaajan penkissä pitää jutella TAI maksaa erikseen siitä ettei juttele.

Kyllä minä meikkaan, kotona. Ja putsaan meikit illalla. Peseydyn. Hajuvesiä rakastan! Laitan joka päivä jotain tuoksua.

Rahat laitan mieluiten matkailuun ja hyvään aurinkovoiteeseen.