Lue keskustelun säännöt.
Pää ei kestä työttömyyttä!
19.02.2025 |
Oon ollu yli puolivuotta työtön sekä aktiivinen työnhakija, ja nyt alkaa tuntumaan, että pää hajoaa tämän toimettomuuden ja kotonaolemisen keskellä. Kotona ollessa on mm. ruvennu yli 20 vuotta vanhat muistotkin pyörimään päässä ja aiheuttamaan turhaa ahdistuneisuutta. Aktiivisuuskin on romahtanut enkä esim. jaksa siivoja samalla tavalla kuin ennen. Kohta varmaan masennun lopullisesti ja lääkäri määrää mielialalääkkeitä olemisen sietämiseen.
Kommentit (149)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rahattomuuden lisäksi häpeä, arvottomuuden tunne, katkeruus, yksinäisyys, eristäytyminen, tylsyys, itsetunnon murentuminen, orastavat mt- ongelmat. Siinäpä pähkinänkuoressa työttömän tunneskaala.
Tuo on ehkä SINUN tunneskaala, mutta ei kaikkien ihmisten mielenterveys ja ihmisarvon tunne liity mitenkään siihen käykö töissä vai ei. Itse olen talvet työttömänä ja se on vain ihanaa. Joskus tuntuu etten haluisi tehdä sitä puoltakaan vuotta töitä, mikä on alallani vakio. Mieluiten tekisin töitä 4 kk vuodessa ja olisin työtön 8 kk. Voin niin paljon paremmin kun saan tehdä mitä mieli tekee eikä koko päivä mene töissä tai työmatkoilla. Ihan sama vaikka ei ole rahaa, kunhan nyt jotenkin elää. Arvostan enemmän sitä ettei elämä valu hukkaan paikassa jossa en edes haluaisi olla.
Juuri näin. Itse haluan kaikkein eniten olla kotona. Työ ei määrittele minua ihmisenä eikä minun ihmisarvoani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ollut yli 37 vuotta työelämässä ja eläkkeeseen aikaa 2,5 v. Nyt jo kauhulla mietin miten saan aikani kulumaan kun ei tarvii mennä töihin. Toivottavasti työnantaja sallisi minun jatkaa ainakin vuosikymmenen loppuun työelämässä.
Mallikkaasti koulutettu orja haluaa duunista suoraan hautaan. Kannattaa muistaa, että joku nuori tai perheellinen ei saa töitä, jos roikut siellä eläkeiässä.
Ilman omaa syytäni jäin työttömäksi 30-vuoden työrupeaman jälkeen. Homma siirtyi ulkomaille.
Ostin viinipullon ja join sen. Sitten piti alkaa työnhaku. Eka paikka oli p..stä. Kuntia oli juuri yhdistelty ja kaikki pelkäsivät työnsä puolesta. Olin niin hyljeksitty kuin olla vaan voi.
Sitten pääsin paremminpalkattuun hommaan. Esimies kuulutti käytävällä, että tässä on tämä työllisyysvaroin palkattu työntekijä. Hävetti! Olin kuitenkin työntekijänä hyvä, ja taustaani irtisanottuna irvailtiin. Voi pl:een muka esimies olevinaan. Niin, olihan se kunnes siirrettiin muihin hommiin. No eipä harmita.
Koeta jaksaa!
Suorittakaa huviksenne avoimesta yliopistosta niitä ilmaisia MOOC-kursseja, niin saatte itsellenne jotain tekemistä ja hupiakin. Ainakin Helsingin yliopiston MOOCit on sellaisia, että ne voi suorittaa ilman mitään rekisteröitymistä avoimeen yliopistoon, pelkkä sähköposti riittää. Eikä niistä tarvii hakea niitä opintosuorituksia, jos ei halua.
Jos joskus myöhemmin pääsee työelämään ja haluaa ne opintosuoritukset rekisteröityä, sen voi tehdä sitten jälkeenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Työtön ei todellakaan niin vain voi tehdä vapaaehtoistyötä tai opiskella avoimessa. Vaikka ei katsottaisikaan sen takia opiskelijaksi tai työssäkäyväksi, niin tuet luultavasti katkaistaan selvittelytyön ajaksi, joka voi olla pitkäkin. Jos ei ole varaa elää sen aikaa nollatuloilla, niin ei työtön uskalla tehdä mitään muuta kuin niitä työhakemuksia
Ei siellä avoimessa tarvii opiskella niin, että siitä jää joku jälki. Sähköpostilla rekisteröityy, suorittaa kurssin niiden verkossa olevien materiaalien perusteella ja pitää sen omana tietonaan. Niitä kursseja voi suorittaa omaan tahtiin. Niistä saa vähän aivojumppaa ja voihan niitä käyttää siihenkin, että pitää päivärytmiä yllä. Aamupäivästä opiskelua ja iltapäivästä työnhakua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Työnhaku kannattaa hetkeksi unohtaa koska työllistyminen on nyt poikkeuksellisen vaikeaa ja siinä voi mennä aikaa."
Jatkuva työnhaku pettymyksineen on todella kuormittavaa. Toistuvasti sitä, että toivo herää, panostat hakemukseen tosissasi ja sitten tulee se "Saimme 600 hakemusta, valintamme ei valitettavasti kohdistunut sinuun" -viesti. Tai pelkkä radiohiljaisuus, kaikki eivät vastaa yhtään mitään. Jatkuvaa tunteiden vuoristorataa, kyllähän siinä ihminen väsyy.
Työtönkin tarvitsee taukoa siitä jatkuvasta pinnistelystä, mitä nykypäivän työnhaku on. Työssäkävijöillä on kaikki illat ja viikonloput, jolloin he eivät ajattele töitä ollenkaan ja siihen vielä lomat päälle. Työtönkin tarvitsee ihan samanlaista lepoa ja taukoa siitä työnhausta, että ehtii palautua ja jaksaa taas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Työnhaku kannattaa hetkeksi unohtaa koska työllistyminen on nyt poikkeuksellisen vaikeaa ja siinä voi mennä aikaa."
Jatkuva työnhaku pettymyksineen on todella kuormittavaa. Toistuvasti sitä, että toivo herää, panostat hakemukseen tosissasi ja sitten tulee se "Saimme 600 hakemusta, valintamme ei valitettavasti kohdistunut sinuun" -viesti. Tai pelkkä radiohiljaisuus, kaikki eivät vastaa yhtään mitään. Jatkuvaa tunteiden vuoristorataa, kyllähän siinä ihminen väsyy.
Työtönkin tarvitsee taukoa siitä jatkuvasta pinnistelystä, mitä nykypäivän työnhaku on. Työssäkävijöillä on kaikki illat ja viikonloput, jolloin he eivät ajattele töitä ollenkaan ja siihen vielä lomat päälle. Työtönkin tarvitsee ihan samanlaista lepoa ja taukoa siitä työnhausta, että ehtii palautua ja jaksaa taas.
Silloin kun Ruotsin kansankoti oli vielä voimissaan, niin työttömillekin myönnettiin kesäloma sekä ylimääräinen kesälomaraha. Sillä saattoi jopa vuokrata uuden Volvon ja käydä Suomessa tervehtiin köyhiä sukulaisia.
"Miten ihmeessä voit saada nettona 1700 euroa ansiosidonnaista puutteellisella työ- ja koulutushistorialla?"
Eihän siinä noin sanottu, vaan:
"Koulutus ja työhistoria on vähän sellaiset, etten usko työllistyväni ainakaan vakituisesti enää ikinä."
Minä tullkitsen tuon niin, että koulut on jääneet vähän kesken, mutta on työelämässä pärjännyt ja edennyt ihan hyväpalkkaisiin hommiin. Ehkä on jo ikääkin. Jos viimeinen työpaikka on joku kovapalkkainen asiantuntija ilman korkeakoulututkintoa, niin sillä taustalla ei ehkä pääse enää iäkkäämpänä vastaaviin tehtäviin. Eikä sillä taustalla pääse myöskään pienempipalkkaisiin hommiin, kun katsotaan, että on ylipätevä, tai joku nuorempi sopii siihen nuorekkaan tiimin jatkoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä vuosikymmeniä työttömänä olleena neuvon, että joka päivälle on hyvä olla yksi kohokohta esim käydä kirjastossa, kävelyllä, ostaa kukkia, siivota kaappi yms. Ja sitten opetella hyvin hidas elämäntyyli muuten.
Just näin. Jäin joulukuussa reilu 2kk lomautukselle ja päätin, että mulla on jonkunlainen päiväohjelma -joskin löyhä- ekasta päivästä alkaen. Jos jonain päivänä ei jostain syystä huvita toteuttaa sitä, ei haittaa. Pelkäsin että pää hajoaa lomautuksella, mutta opin nauttimaan päivistä niin paljon, että ihan mielellään mut saa lomauttaa uudelleenkin ensi viikolla alkavissa muutosneuvotteluissa. Kohtahan tässä voi viettää päivät ulkonakin kun kevät etenee.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ollut yli 37 vuotta työelämässä ja eläkkeeseen aikaa 2,5 v. Nyt jo kauhulla mietin miten saan aikani kulumaan kun ei tarvii mennä töihin. Toivottavasti työnantaja sallisi minun jatkaa ainakin vuosikymmenen loppuun työelämässä.
Ikävää, että olet saanut alapeukkuja. Minä uskon, että sama tilanne on monella uralleen omistautuneella ihmisellä ja että tähän pitäisi löytää joku ratkaisu. Muistelen lukeneeni jonkun firman sivuilta (en muista oliko eläkeyhtiö vai joku muu), että heillä oli tällainen vuoden mittainen ohjelma niille, jotka ovat jäämässä eläkkeelle. Vähän niin kuin sellainen eläkkeellejääntiä valmisteleva kurssi. Ohjelman läpikäyneet kehuivat sitä kovasti.
Minusta tuossa voisi hyvin olla joku soft landing -kuvio. Ettei se mene niin, että paahdetaan loppuun asti 100% työajalla ja astutaan sen jälkeen tyhjyyteen. Loppua kohden pitäisi voida höllentää, ettei tule niin jyrkkää äkkipysäystä. Jos olisi mahdollista siirtyä vaikka 50% työaikaan, niin ehtisi sopeutua ja keksiä niitä uusia harrastuksia ja vapaa-ajan vietettä siihen työn oheen. Ja ties vaikka viihtyisi siellä töissäkin pidempään, kevyemmällä kuormalla.
Moni joutuu varmaan miettimään, kuka minä olen, kun en ole enää töissä firmassa X tittelillä Y. Jos on määrittänyt itsensä työn kautta, niin onhan se jonkinlainen kriisin paikka, kun se työ lähtee siitä kuviosta pois. Jos itsetunto on rakentunut työn ja työssä tehtyjen saavutusten varaan, niin mitä siitä itsetunnosta jää jäljelle, kun siirtyy eläkkeelle? Mitä pidempään se eläke on jatkunut, sitä vähemmän ihmisiä kiinnostaa, kuka sinä olit työelämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäiset 3 vuotta on vaikeimmat, sitten siihen alkaa sopeutua. Löytää uusia mielenkiinnon kohteita, oppii rytmittämään päivänsä toisin ja alkaa unohtaa millaista oli olla osa koneistoa.
3 vuotta? 😵 Mulla ei kyllä mene viikkoakaan, kun olen jo täysin irtautunut "koneistosta" ja nautin elämästäni. 😅 T. Pätkätyöläinen
Mun mielestä ihan ekana tärkeintä on käydä itsensä kanssa se keskustelu, että työ ei määrittele sua ihmisenä, ei sun ihmisarvoa etkä sä ole sama kuin sun työ. Ymmärtää ja hyväksyä, että tämä yhteiskunta ei jostain syystä tarvitse tai halua sun panosta, etkä sä sille loppupeleissä voi mitään, joten turha tuntea ainakaan syyllisyyttä siitä, ettei kanna omaa osaansa.
Tämän jälkeen voi keskittyä edes jotenkin mielekkään elämän rakentamiseen ja mitä mahdollisuuksia saada elämäänsä työttömänä niillä resursseilla, jotka sulla on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Amatööri. Kokeile 10 vuotta ja tule sitten avautumaan.
-työtön
Opiskellaapa saksaa aiheen tiimoilta.
arbeit macht frei = työ vapauttaa
arbeitslosigkeit macht frei = työttömyys vapauttaa
"Työssäkävijöillä on kaikki illat ja viikonloput, jolloin he eivät ajattele töitä ollenkaan ja siihen vielä lomat päälle. Työtönkin tarvitsee ihan samanlaista lepoa ja taukoa siitä työnhausta, että ehtii palautua ja jaksaa taas."
Mulla ainakin ajatukset pyörivät jatkuvasti iltaisin ja viikonloppuisin töiden ympärillä silloin, kun olin vielä työllinen. Perjantaina alkoi jo ahdistaa viikonlopun loppuminen liian pian, ja viimeistään sunnuntaina piti olla maanantain suunnitelmat selvillä töitä varten. Nyt työttömänä rustaan hakemuksia sen mukaan, mitä tarjolla on (vähintään kuitenkin velvoitteen verran), ja muun ajan nautin elämästä.
Se työtön ope
Tässä ketjussa puhutaan asiaa. Työttömyys tekee mut hulluksi! Miten helvetissä voi moneen kertaan unohtuneet ikävät tapahtumat alkaa pyörimään päässä 24/7-hullunmyllyä :o
Aivoille pitää antaa tekemistä tai muuten ne keksii omaa ohejlmaa, eikä se oma ohjelma ole aina sitä positiivisinta. Ja taas toisaalta, mitä enemmän negatiivisia asioita ajattelee, niin sitä enemmän ne ajatukset vahvistuvat.
Kirjastoista saa lehtiä, kirjoja ja melkein kaikkea muutakin lainaan. Niissä voi korjata vaatteensa tehdä kotelot pientavaroillensa, kuulua eri aiheisiin kerhoihin jne.
Pururadat, vesistöt, kuntopirtaat, voimailukeitaat ovat maksuttomia.
Kirkoilla on erilaista toimintaa kuivakukkakursseista nikkarointiin.
En ymmärrä tätä ettei ole tekemistä. Tuohon kun lisäksi lätkäisee työnhaun, perehtymisen firmoihin, cv:n ja hakemusten hiomisen niin tulee äkkiä aikapula!
Itse olen ollut yli 37 vuotta työelämässä ja eläkkeeseen aikaa 2,5 v. Nyt jo kauhulla mietin miten saan aikani kulumaan kun ei tarvii mennä töihin. Toivottavasti työnantaja sallisi minun jatkaa ainakin vuosikymmenen loppuun työelämässä.