Lue keskustelun säännöt.
Pää ei kestä työttömyyttä!
19.02.2025 |
Oon ollu yli puolivuotta työtön sekä aktiivinen työnhakija, ja nyt alkaa tuntumaan, että pää hajoaa tämän toimettomuuden ja kotonaolemisen keskellä. Kotona ollessa on mm. ruvennu yli 20 vuotta vanhat muistotkin pyörimään päässä ja aiheuttamaan turhaa ahdistuneisuutta. Aktiivisuuskin on romahtanut enkä esim. jaksa siivoja samalla tavalla kuin ennen. Kohta varmaan masennun lopullisesti ja lääkäri määrää mielialalääkkeitä olemisen sietämiseen.
Kommentit (149)
Mulle kävisi varmasti samoin.
Olisiko jossain urheiluseurassa talkootyötä? Kaveri joka tarvitsee muuttoapua? Avoimessa yliopistossa/amkissa sulle sopiva kurssi? Paikkakunnallasi joku tapahtuma, johon voisit mennä liikenteenohjaajaksi?
Tsemppiä, yritä pysyä liikkeellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siihen pitää vaan sopeutua. Itse olin vuosikymmeniä työtön.
Vierailija kirjoitti:
Mulle kävisi varmasti samoin.
Olisiko jossain urheiluseurassa talkootyötä? Kaveri joka tarvitsee muuttoapua? Avoimessa yliopistossa/amkissa sulle sopiva kurssi? Paikkakunnallasi joku tapahtuma, johon voisit mennä liikenteenohjaajaksi?
Tsemppiä, yritä pysyä liikkeellä.
Ei tuollaisia saa tehdä työttömänä! Hullu.
Ensimmäiset 3 vuotta on vaikeimmat, sitten siihen alkaa sopeutua. Löytää uusia mielenkiinnon kohteita, oppii rytmittämään päivänsä toisin ja alkaa unohtaa millaista oli olla osa koneistoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle kävisi varmasti samoin.
Olisiko jossain urheiluseurassa talkootyötä? Kaveri joka tarvitsee muuttoapua? Avoimessa yliopistossa/amkissa sulle sopiva kurssi? Paikkakunnallasi joku tapahtuma, johon voisit mennä liikenteenohjaajaksi?
Tsemppiä, yritä pysyä liikkeellä.
Ei tuollaisia saa tehdä työttömänä! Hullu.
Saa tehdä, jos et ole oikealta ammatiltasi liikenteenohjaaja. Samoin satunnaisia kursseja voi opiskella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeasti on vaan pakko sopeutua ja kroonistua, koska muuten tilannetta ei kestä senkään vertaa. Harhaluulot omasta paremmuudesta ja siitä, että olisi jotenkin ns. oikeiden työttömien yläpuolella ja että ei kuulu tähän joukkoon ja kohta nyt sitä työtä saa pitää nyt vaan unohtaa ja aloittaa uuden identiteetin rakentaminen siitä, että hyväksyy työttömyytensä ja myöntää asian sekä identifioida itsensä työttömäksi. Samalla pitää hyväksyä uusi elämä pienillä tuloilla eli suoraan sanottuna köyhänä. Tämä voi ottaa koville, mutta se nyt vaan on tehtävä. Kohtalona on nyt vaan olla työtön, mutta pelkkä työttömyys ei tee kenestäkään huonompaa, vaikka moni taho yrittääkin aivopesullaan tuollaista väittää. Olen itse ollut jo vuosia työtön. Tietysti tämä on kamalaa, mutta ongelmani ovat niin suuria ja tilanteeni on muutenkin niin vaikea, että on pelkkää realismia, että en työllisty koskaan. Toivon pääseväni jossakin vaiheessa eläkkeelle, sillä jos en lopeta itse työnhakua niin tuo kohdallani ainoa tapa päästä pois työttömyydestä.
Eikö voi opiskella vaikka avoimessa? Tai löytyisikö jotain kansalaisopiston edullisia kursseja tms?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle kävisi varmasti samoin.
Olisiko jossain urheiluseurassa talkootyötä? Kaveri joka tarvitsee muuttoapua? Avoimessa yliopistossa/amkissa sulle sopiva kurssi? Paikkakunnallasi joku tapahtuma, johon voisit mennä liikenteenohjaajaksi?
Tsemppiä, yritä pysyä liikkeellä.
Ei tuollaisia saa tehdä työttömänä! Hullu.
Saa tehdä, jos et ole oikealta ammatiltasi liikenteenohjaaja. Samoin satunnaisia kursseja voi opiskella.
Mutta ei todellakaan kannata omin päin tehdä yhtään mitään. Kaikkeen on oltava etukäteen anottu lupa (jota ei välttämättä saa).
Sun pitää totutella? Voit tehdä itsekin asioita, harrastella, ei ole pakko "olla" jos ei halua. Siivotakin voi ja käydä lenkillä. Oppia kieltä, uusi taito tai muuta. Tehdä omia ideoita ja suunnitelmia. Raha voi olla osalla este jollekin tietysti jos sitä ei ole. Entä soitto läheiselle. Traumoista voi päästä osaksi irti. Joku yritys myös ottaa sisään ihmisiä, jos on suht terve, eikä rajoitteita alalle. Kiitollisuus jostain voi helpottaa ja kevät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rehellistä puhetta teiltä! Aina ihmettelenkin palstalla elävää jankutusta laiskoista lorvikatarreista ja tukiloisista, vaikka omaankaan tuttavapiiriin ei ole sellaisia kyllä osunut. Jos ei rajoitteet estä, niin kyllä paremmalla tulotasolla on ihan itseohjaava voima, ja esim suojaosan poisto aivan karhunpalvelus kun se pienikin työ toisi jokaiselle sosiaalisuutta, aktiivisuutta ja päiviin merkitystä! Löydätte tekin vielä paikanne, vaikka ymmärrän ettei ehkä nyt lohduta hirveesti :/
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäiset 3 vuotta on vaikeimmat, sitten siihen alkaa sopeutua. Löytää uusia mielenkiinnon kohteita, oppii rytmittämään päivänsä toisin ja alkaa unohtaa millaista oli olla osa koneistoa.
Jos siihen koneistoon ei haluta tai oteta mukaan, turha sitä haikailla.
Sankat joukot suomalaisia on sysätty yhteisen tekemisen ulkopuolelle Orpon ja Purran hallituskaudella. Se ei tietenkään tee Suomelle hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kyllä olen tykännyt työttömyysjaksoista, vapaus on ihanaa. Voi keskittyä omiin harrastuksiin, joita mulla on paljon. Se tulojen pienuus vaan on huono puoli.
Olet aikuinen ihminen, et tarvitse ketään ylempää instanssia komentelemaan itseäs tekemään asioita.
Ja yksi mitä kannattaa kokeilla jos haluaa tekemistä, on työvoimapoliittiset koulutukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on muuten mielenkiintoista miten se oma elämä pysähtyy ja muiden jatkuu. Itse alkaa muistella jotain ikivanhoja asioita jotka tuntuu ihan kuin olisi tapahtunut juuri eilen. Sitten huomaa, että on mennyt vuosikymmen ehkä kaksi, kolmekin ja itse velloo vieläkin siinä samassa. Muiden elämä on mennyt eteenpäin. Ne on vaihtaneet työpaikkaa, menneet naimisiin, eronneet, saaneet lapsia, puoliso kuollut on löytänyt uuden, on vaihtanut ammattia, muuttanut ulkomaille, opiskellut siellä ja mitä itse on tehnyt, on tehnyt kotitöitä ja katsonuttelevisiota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäiset 3 vuotta on vaikeimmat, sitten siihen alkaa sopeutua. Löytää uusia mielenkiinnon kohteita, oppii rytmittämään päivänsä toisin ja alkaa unohtaa millaista oli olla osa koneistoa.
Jos siihen koneistoon ei haluta tai oteta mukaan, turha sitä haikailla.
Sankat joukot suomalaisia on sysätty yhteisen tekemisen ulkopuolelle Orpon ja Purran hallituskaudella. Se ei tietenkään tee Suomelle hyvää.
Minut on myös sylkäisty pihalle koneistosta eikä se tunnu mua kaipaavan. Piti keksiä muuta ja olenkin tässä sitten keskittynyt pörssin ihmeelliseen maailmaan. Mieluummin tekisin töitä mut ku ei ne halua mua.
Vierailija kirjoitti:
Minä kyllä olen tykännyt työttömyysjaksoista, vapaus on ihanaa. Voi keskittyä omiin harrastuksiin, joita mulla on paljon. Se tulojen pienuus vaan on huono puoli.
Kuinka kauan nämä jaksot on kestäneet ja onko sulla ollut aina tiedossa milloin työt taas alkavat?
Eikö sulla ole harrastuksia? Vai ootko niitä surkimuksia, joilla kaikki pyörii työn ympärillä?
Hah,amatöörit.,luova ihminen keksii kyllä tekemistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kyllä olen tykännyt työttömyysjaksoista, vapaus on ihanaa. Voi keskittyä omiin harrastuksiin, joita mulla on paljon. Se tulojen pienuus vaan on huono puoli.
Kuinka kauan nämä jaksot on kestäneet ja onko sulla ollut aina tiedossa milloin työt taas alkavat?
Ne on vaihdelleet parista kuukaudesta vuoteen. Nuorempana oli noita pitempiä jaksoja, kun ei ollut vielä työkokemusta, jota yleensä aina vaaditaan. Silloin kuitenkin oli tiedossa vuoden tai myöhemmin puolen vuoden mittainen työvoimahallinnon järjestämä "armotyöpaikka". Viime vuosina ei ole ollut tietoa seuraavasta paikasta, mutta kokemuksen ansiosta olen työllistynyt muutaman kuukauden välein määräaikaisiin töihin tai sijaisuuksiin. Vakituisesta työstä en enää edes haaveile, kun en pääse edes millekään kurssille hakijoiden paljouden ja hallituksen leikkausten takia.
Mäkin oon ollut nyt puoli vuotta kotona ja alkaa pää hajoilla. Opiskeluunkaan ei herunut lupaa ja harrastuksiin ei ole enää rahaa. On tää kyllä syvältä.