Lue keskustelun säännöt.
Pää ei kestä työttömyyttä!
19.02.2025 |
Oon ollu yli puolivuotta työtön sekä aktiivinen työnhakija, ja nyt alkaa tuntumaan, että pää hajoaa tämän toimettomuuden ja kotonaolemisen keskellä. Kotona ollessa on mm. ruvennu yli 20 vuotta vanhat muistotkin pyörimään päässä ja aiheuttamaan turhaa ahdistuneisuutta. Aktiivisuuskin on romahtanut enkä esim. jaksa siivoja samalla tavalla kuin ennen. Kohta varmaan masennun lopullisesti ja lääkäri määrää mielialalääkkeitä olemisen sietämiseen.
Kommentit (149)
Vierailija kirjoitti:
Muiden elämä on mennyt eteenpäin. Ne on vaihtaneet työpaikkaa, menneet naimisiin, eronneet, saaneet lapsia, puoliso kuollut on löytänyt uuden, on vaihtanut ammattia, muuttanut ulkomaille, opiskellut siellä ja mitä itse on tehnyt, on tehnyt kotitöitä ja katsonuttelevisiota.
Ei työttömyys tarkoita, etteikö noista asioista mikään voisi osua omallekin kohdalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helsinki tarjoaa eläkeläisille ja työttömille yhdessäoloa ja erilaista toimintaa. Varmaan muuallakin on tällaista tarjolla.
https://vapaaehtoistoiminta.hel.fi/toiminnat/palvelukeskukset-seniorike…
Seniori- ja palvelukeskuksissa voit tutusta uusiin ihmisin ja saada tekemistä arkeesi. Saat ilmaisen palvelukeskuskortin palvelukeskuksen neuvonnasta. Palvelut ja toiminta ovat maksuttomia.
Keskukset tarjoavat sinulle palveluohjaista ja -neuvontaa, keskusteluapua, fysioterapeutin neuvontaa, digineuvontaa, vertaistuellista ryhmätoimintaa, vapaaehtoistoimintaa, harrastustoimintaa, liikuntaa, tapahtumia ja retkiä. Palvelukeskuksissavoit myös syödä lounasta ja käydä kahvilla sekä käyttää asiakastietokoneita.
Mitvit taas. Minä olen IT-osaaja ja työtön vain koska alalla on aivan sietämätön ikärasismi. En tarvitse neuvoja digiasioissa enkä muissakaan, tietokone löytyy kotoa
Sinä voisit olla se, joka antaa digineuvontaa palvelutaloissa, mutta ethän sinä tietenkään mitään vapaaehtoistyötä halua tehdä. Liian alentavaa armon korkeudellesi, eikö niin?
Minulla on myös alkanut pyöriä päässä vanhat jutut ja koen niistä aivan suunnatonta ahdistusta. Jaksan kyllä onneksi käydä kävelyllä jotta en koko päivää ole sisällä, mutta ei se auta tähän. Pelkään mielenterveyteni puolesta.
Mä vuosikymmeniä työttömänä olleena neuvon, että joka päivälle on hyvä olla yksi kohokohta esim käydä kirjastossa, kävelyllä, ostaa kukkia, siivota kaappi yms. Ja sitten opetella hyvin hidas elämäntyyli muuten.
Kaikkeen tottuu. Työttömyyskin muuttuu jossain vaiheessa normaaliksi tavaksi kokea arkea. Sinun identiteettisi on vielä työllisen identiteetti. Jossain vaiheessa työttömyys on uusi identiteettisi ja siinä vaiheessa kaikki pyörähtää ympäri. Sitten et enää koe työttömyyttä ahdistavana vaan sen sijaan et oikein pysty kuvittelemaan itseäsi työssäkäyvänä.
t. 15 vuotta työttömänä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä puolestani käyn neuvotteluja työnantajan kanssa, että alkaisin tekemään vajaata viikkoa. Ei vaan enää huvittais pyöriä sorvin ääressä täyttä viikkoa. Mulla olis paljon muutakin tekemistä ja touhuttavaa. Yksi viikonloppu ei riitä! Vähintää kolme päivää tarttee putkeen. Äh, vaikka joka toinen päiväkin sopis.
Ensi Viikolla toivottavasti olen viisaampi ja saan tehdä 3-4 päivää per viikko. :)
Akateemisena työttömänä katkeruus nostaa päätään. En työllisty, koska " liikaa" työkokemusta (tulisi.kallimmaksi palkata) ja liian vanha (oletetaan etten hallitse tiettyjä asioita tai olisin raihnainen saikuttaja) sekä työttömän leima on tietysti pahin.
Tiedän, että en ole ainoa, lähipiirissä kylläkin. Ärsyttääkin työttömyyteni päivittely ja utelu. Ja tosiaan tutut kysyy ensimmäisenä, missä olet töissä. Kun sanon suoraan, että olen työtön, menevät vaikeaksi ja naureskelevat, että sehän on varmaan ihan kivaa kun ei tarvitse stressata. Eipä!
Tuleva kevät hieman piristää, mutta rahattomana ei voi tehdä mitään arjesta poikkevaa, mikä on puuduttavaa. Ansiosidonnaisen taso on nykyään järkyttävä, käteen jää alle puolet siitä, mitä töissä. Mistään ei voi enää säästää ja olen aina elänyt kurinalaisesti ja terveellisesti. Kauhulla odotan anssin päättymistä. Eläkkeelle en vielä pääse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se ei oikeasti ole hyvä pitkän päälle, jos iltavirkulla nukkumaan meno venyy työttömänä kuuteen aamulla, niin kuin usein käy. Aluksi se voi tuntua hienolta, mitä väliä, mutta sanotaan noin kymmenen vuoden pituisen työttömyyden vinkkelissä työttömän kannattaa pysyä muun yhteiskunnan rytmissä kiinni, ja nukkua silloin kun muut nukkuvat.
22 vuoden työttömyys ei ole venyttänyt aamuvirkkua rytmiäni yhtään, nousen yhä seitsemältä aamulla. Niin pysyy parhaiten maailmassa kiinnikin.
Pidä päivärytmi, herätys klo 6-7, aamupala, klo 8 aamulenkki, klo 9 omatoiminen opiskelu netin välityksellä 2 h, klo 11-12 lounas, tee se itse, tiskit, siivous, klo 13 - 14 ip lenkki, välipala, klo 16 - 18 työnhakua, 18-20 tv, kirja, muuta mukavaa 21 iltapala 22 nukkumaan.
Eipä hajoa pää.
En ymmärrä ettei ole mitään tekemistä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pidä päivärytmi, herätys klo 6-7, aamupala, klo 8 aamulenkki, klo 9 omatoiminen opiskelu netin välityksellä 2 h, klo 11-12 lounas, tee se itse, tiskit, siivous, klo 13 - 14 ip lenkki, välipala, klo 16 - 18 työnhakua, 18-20 tv, kirja, muuta mukavaa 21 iltapala 22 nukkumaan.
Eipä hajoa pää.
En ymmärrä ettei ole mitään tekemistä...
Tiivistettynä vedä aamupäiväkännit niin ei tarvitse murehtia loppupäivää.
Vierailija kirjoitti:
Pidä päivärytmi, herätys klo 6-7, aamupala, klo 8 aamulenkki, klo 9 omatoiminen opiskelu netin välityksellä 2 h, klo 11-12 lounas, tee se itse, tiskit, siivous, klo 13 - 14 ip lenkki, välipala, klo 16 - 18 työnhakua, 18-20 tv, kirja, muuta mukavaa 21 iltapala 22 nukkumaan.
Eipä hajoa pää.
En ymmärrä ettei ole mitään tekemistä...
Kuinka monta vuotta oot tätä päivärytmiäsi noudattanu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se ei oikeasti ole hyvä pitkän päälle, jos iltavirkulla nukkumaan meno venyy työttömänä kuuteen aamulla, niin kuin usein käy. Aluksi se voi tuntua hienolta, mitä väliä, mutta sanotaan noin kymmenen vuoden pituisen työttömyyden vinkkelissä työttömän kannattaa pysyä muun yhteiskunnan rytmissä kiinni, ja nukkua silloin kun muut nukkuvat.
22 vuoden työttömyys ei ole venyttänyt aamuvirkkua rytmiäni yhtään, nousen yhä seitsemältä aamulla. Niin pysyy parhaiten maailmassa kiinnikin.
Voiko joku jo kertoa, että miksi pitäisi pysyä kiinni yhteiskunnan rytmissä?
Rahattomuuden lisäksi häpeä, arvottomuuden tunne, katkeruus, yksinäisyys, eristäytyminen, tylsyys, itsetunnon murentuminen, orastavat mt- ongelmat. Siinäpä pähkinänkuoressa työttömän tunneskaala.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän jos pää ei kestä rahattomuutta, mutta eihän työ ole koko elämä. Työ on elämää pilaava osa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se ei oikeasti ole hyvä pitkän päälle, jos iltavirkulla nukkumaan meno venyy työttömänä kuuteen aamulla, niin kuin usein käy. Aluksi se voi tuntua hienolta, mitä väliä, mutta sanotaan noin kymmenen vuoden pituisen työttömyyden vinkkelissä työttömän kannattaa pysyä muun yhteiskunnan rytmissä kiinni, ja nukkua silloin kun muut nukkuvat.
22 vuoden työttömyys ei ole venyttänyt aamuvirkkua rytmiäni yhtään, nousen yhä seitsemältä aamulla. Niin pysyy parhaiten maailmassa kiinnikin.
Voiko joku jo kertoa, että miksi pitäisi pysyä kiinni yhteiskunnan rytmissä?
Opit sen sitten aikanaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se ei oikeasti ole hyvä pitkän päälle, jos iltavirkulla nukkumaan meno venyy työttömänä kuuteen aamulla, niin kuin usein käy. Aluksi se voi tuntua hienolta, mitä väliä, mutta sanotaan noin kymmenen vuoden pituisen työttömyyden vinkkelissä työttömän kannattaa pysyä muun yhteiskunnan rytmissä kiinni, ja nukkua silloin kun muut nukkuvat.
22 vuoden työttömyys ei ole venyttänyt aamuvirkkua rytmiäni yhtään, nousen yhä seitsemältä aamulla. Niin pysyy parhaiten maailmassa kiinnikin.
Voiko joku jo kertoa, että miksi pitäisi pysyä kiinni yhteiskunnan rytmissä?
Opit sen sitten aikanaan.
Eli ei ole mitään järjellistä syytä. Kiitos vastauksesta.
Vierailija kirjoitti:
Kaikkeen tottuu. Työttömyyskin muuttuu jossain vaiheessa normaaliksi tavaksi kokea arkea. Sinun identiteettisi on vielä työllisen identiteetti. Jossain vaiheessa työttömyys on uusi identiteettisi ja siinä vaiheessa kaikki pyörähtää ympäri. Sitten et enää koe työttömyyttä ahdistavana vaan sen sijaan et oikein pysty kuvittelemaan itseäsi työssäkäyvänä.
t. 15 vuotta työttömänä
Lopullinen vaihe on sitten se, kun irtaudut työttömänkin identiteetistä kokonaan. Kun joku puhuu sinulle mainiten työttömyytesi, niin sinusta tuntuu kuin he puhuisivat jollekin muulle. Katselet ympärillesi, muttet näe ketään muuta. Olet itse itsellesi normaali, tavallinen ihminen. Keith Richards sanoo, että "Keith Richards" on hänelle varjo joka seuraa häntä ja josta hän ei pääse koskaan eroon, tarkoittaen mainettaan. Työttömänä sinusta tuntuu lopulta samalta, sinulla on varjo joka seuraa sinua, mutta se ei ole sinä. Ikään kuin stagepersoona.
Aika yksinäistähän tämä alkaa olla jo, suurin osa tuttavistani on jo kuollut, ei ole ketään enää kenen kanssa viettää työttömiä päiviä kaljotellen. N61v
Aina voi työllistää itse itsensä. Itse teen työttömänä hoidan puutarhaa ja talvisin teen lumitöitä tai teen vaikkapa polttopuita.
Ei minullakaan alkuun hitsannut kiinni, yöllä kukkuminenhan iltavirkulle on parasta mutta kun lomautus venyi, niin huomasin kyllä että jos aamuvirkun rytmi heittää pari tuntia niin että herääminen siirtyy vaikka 7->9 ei se ole kovin vakavaa, mutta itsellä nukkuminen jos siirtyy yö 3->5, niin alkaa ennen pitkää ketuttaa. Tämä on toki yksilöllistä ja riippuu asuinympäristöstä, asuinkumppaneista, harrastuksista ja onko muita yöperhosia sosiaaliseen elämään. Itselle parempi myöhäisen työn tuoma hieman aiempi elämän rytmi, jolloin edes osan aikaa olen hereillä samaan aikaan kun muutkin. Toki jos elämän sisällöksi riittäisi vaikka koneella pelailu, niin silloinhan se olisi ihan se ja sama, joku kuntosali taitaa peräti nykyään myös olla yöllä käytettävissä.