Oma koira on alkanut purra

Tuoreen tutkimustiedon mukaan koirien ja kissojen käyttäytymisen biologinen tausta on samankaltainen. Monet kissojen ja koirien käyttäytymispiirteet liittyvät lisäksi toisiinsa samalla tavoin kuin ihmisellä. Tämä on hyvä lähtökohta, kun ryhtyy pohtimaan keinoja ap:n ongelman ratkaisemiseen.

Tilanne näyttää olevan vakava, mutta ei toivoton. Sen hoitamiseen saa paljon apua kokemuksista, joita vastaavaan tilanteeseen joutuneilla on ollut.

Ap:n kohdella tulee ensimmäiseksi mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.

Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.

Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.

Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.

Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.

Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.

Vierailija kirjoitti:

Palkkaat hyvästä käytöksestä ja jätä huomiotta huonon käytöksen.

Jos käy ihan oikeasti kiinni - laitat kyljelleen ja pidät siinä kun katsoo sua nätisti ja löysää lihakset.

Koira välttää silmiin katsomista, jos alistuu. Sehän on uhkaamista tuijottaa silmiin. Ei koirat mene johdonmukaisesta kasvatuksesta rikki vaan päinvastoin ovat onnellisia ja iloisia, kun säännöt ovat selvät ja tietävät tekevänsä oikein. Siinä mitään nameja tarvita, tulee vain reikiä hampaisiin, iloinen kehu ja vaikka leikki jollain lelulla riittää palkinnoksi. Aikuisena riittää pelkkä kehu.

Opeta se siirtymään pois paikoista, älä siirrä fyysisesti. Koirat ei pidä retuuttamisesta, se voi pelottaa niitä ja tällöin eskaloida hampaiden käyttöön. Nämä kaikki on vältettävissä, jos koiralle annetaan tilaa ja opetetaan se toimimaan oikein. T. Eläintenkouluttaja 

Vierailija kirjoitti:

Tuoreen tutkimustiedon mukaan koirien ja kissojen käyttäytymisen biologinen tausta on samankaltainen. Monet kissojen ja koirien käyttäytymispiirteet liittyvät lisäksi toisiinsa samalla tavoin kuin ihmisellä. Tämä on hyvä lähtökohta, kun ryhtyy pohtimaan keinoja ap:n ongelman ratkaisemiseen.

Tilanne näyttää olevan vakava, mutta ei toivoton. Sen hoitamiseen saa paljon apua kokemuksista, joita vastaavaan tilanteeseen joutuneilla on ollut.

Ap:n kohdella tulee ensimmäiseksi mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.

Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.

Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet hu

Tämä on niin totta. Voi kun kaikkiin ongelmiin löytyisi tällainen helppo ratkaisu, jossa kaikki osapuolet voittavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet tainnut menettää "johtajastatuksen". Osoita koiralle kuka on pomo hellästi, mutta päättäväisen järjestelmällisesti.

 

Joo. Minkä ikäinen koira on kyseessä?

Mutta ei selätystä. Kysy ohjeita rotujärjestöltä. Koira hallitaan psykologisesti, ei voimalla. 

Ja vielä mikä rotu?

Vierailija kirjoitti:

Lapsillakin on purema ikä. Sanoivat neuvolassa, että pure takaisin.

En tiedä päteekö koiraan?

Eikö niiden emot ota niskasta kiinni ja joskus kanna jopa pois pahoista paikoista?

Täysikasvuisen koiran ei kuulu käyttäytyä noin. Pentuaikainen hampaiden vaihtumiseen liittyvä pureminen on eri asia ja siitäkin pitää kouluttautua pois käyttämällä puruleluja eikä kättä tms.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä meidänkin koira, kun sai ensimmäisen kerran luun, muuttui sudeksi ja luuli saavansa sotkea sillä valkoisen sohvan. 

Itsellä tällaiseen reaktio tulee selkäytimestä.

Kun siinä sohvalla näytti hampaitaan ja nosti karvojaan luunsa kanssa, minä huusin JUMALAUTA PISKI ja tempaisin koiran lattialle ja luu lähti roskiin saman tien. Koira luikki nurkkaan häntä koipien välissä.

Sen jälkeen luut on syöty keittiössä eikä asiasta ole tarvinnut keskustella. 

Niin, ja näiden mielestä sun olisi pitänyt heitellä sille lisää nameja. Voi hyvä luoja..

Rukkaset käteen ja laita se napakasti lattialle. Missään nimessä sitä ei palkita väärästä käytöksestä. 

Meillä yritti uusi Torin kautta tullut pitovaikeus-koira astua mun jalkaani sohvalla ollessa. Pistin samantien ja vauhdilla lattialle. Kolme kertaa piti toistaa, sitten meni perille -> yritä nussia emännän varvasväliä, tulee sohvalta äkkilähdöt lattialle. On nätisti->emäntä silittää ja antaa namuja. Koirilla on melko suoraviivainen pää, ja ne yhdistää tietyt tapahtumat toisiin. Jos olet pelästynyt auton pakoputken pamausta kävelysillalla ->sillalle ei uskalla mennä. Koira muistaa että jotain pelottavaa siellä tapahtui. 

Miehelle se kyllä teki sitä astumista vuoden, kun tämä ei topakasti kieltänyt.....mutta ei mulle. Tämä tuli meille kodista, jossa sitä oli lyöty ja laiminlyöty myös. Opeteltiin pois kaikenlaisista traumoista. Vuoden päästä oli ihan eri koira ja sillallekin uskallettiin mennä. Koska menin edellä, namit kourassa ja houkuttelin koiraa, ja aina kun se otti askeleenkin, niin hyvä poika ja paljon kehua. Se piti saada luottamaan minuun. Ikinä ei säälitellä koiraa, rohkeasti itse edellä ja houkuttele, äläkä palkitse murinaa vetäytymällä, jos kyse ei ole kivusta. 

Ja juu, olen kasvattanut palveluskoiria. Ja koira kyllä ottaa mallia vahvemmasta koiralaumassakin, arka tukeutuu siis johtajaan ja dominoiva yrittää johtaa. Jos sitä johtajaa ei ole, niin kyllä se yrittää laumaa komentaa. Arka koira taas voi purra ihan pelosta. Mutta johtaja voi olla reilu ja eläimen kanssa pitää olla johdonmukainen. Ja juu, olen myös napannut nuorta isoa koiraa korvan takaa, tuijottanut silmiin ja murissut. Se on se kieli mitä ne ymmärtää. Sen jälkeen olen komentanut eläimen pedilleen ja päästänyt sitten pois, kun se on pysynyt siellä hetken, on rauhallinen ja antanut sille palkinnon eli sen luun tai ruokakupin. Sen jälkeen pari toistoa, ja ei ole tarvinnut keskustella siitä, kuka sen luun tai ruokakupin omistaa. Kupin ja luiden vahtiminen nyt vaan ei käy, kun ihmisen riskinä on saada paha purema. Resurssiaggressiivisuuden hyväksyminen on ihan väärin.  Koira pitää opettaa. 

Kun nämä on eläimiä, ei mitään hellanduudelis-lapsia. Lapsillekin on säännöt ja ne pitää kasvattaa eli opettaa yhteiskuntakelpoisia komentoja, oli sitten kyseessä sakemanni, dopermanni, pomeranian tai chihuahua ihan jo pikkupennusta voi lempeästi aloittaa. Komennot oppii palkitsemalla, ja toisille se on se nallen kiskominen ja toisille nami. Ja jotkut rodut tekee vaan, jos huvittaa. Kyse on geeniperimästä. Ja murisemisesta ihmiselle tulee välitön seuraus, eli pois sen resurssin luota ja takaisin pääsee, kun olen kunnolla. Olen kiltisti, saan olla. Eihän koiranpidosta muuten tule mitään. Tulee vaarallisia koiria!

Kiellä koiralta sänkyyn tulo eli komento alas ja siinä pitää sitten pysyä siinä linjassa!  Kus kerran muriset ja luulet omistavasi sen sängyn, niin sänkyyn ei ole enää asiaa.  Opeta että ruokakuppi on sinun. Murinasta tulee aina lähdöt pois ruokakupilta. Älä pelkää sitä murinaa, vaan vauhdilla kuppi pois ja koiralle istu-komento. Meillä on aina voinut ihmiset ja kissat liikkua kuppien ympärillä, koska ruuan päältä murisemista ei nyt vaan sallita. 

Vierailija kirjoitti:

Tuttavan koiralla on tämä sama resurssiaggressiivisuus. Hyökkää kohti ja puree perheen omiakin henkilöitä jos ottavat koiralta jotain pois. Pitää hyvällä (nameilla, leluilla ja kivemmalla tekemisellä) saada pois sohvilta, antamaan tavara pois jne. Koira on jo pari vuotias, eikä kovin tottelevainen, joten maaniteltavaa riittää.

Oma perhe osaa jo ennakoida koiran käytöstä, mutta koiraa ei voida hoitoon tai kyläillä sen kanssa, sillä triggeröityminen ja hyökkääminen on vaikea muiden arvioida. Harmi perheelle tuollainen käytös, koira on rodultaan kiva seurakoira eikä kukaan arvannut, että siitä tulee tuollainen.

Ilmeisesti uros, joka ottanut lauman johtajuuden, kun kukaan ei ole sitä hänelle osoittanut. Koirat ovat laumaeläimiä ja laumassa on aina johtaja. Ikäviä nämä omistajat, kun luulevat koiran itsekseen kasvavan ja oppivan, mitä omistaja ajattelee koiran olevan rotumääritelmän mukaan.

Piikille ja heti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jämäkkyydellä, tiukalla kurilla, 0-toleranssilla.

Siirrät koiran vaikka hansikkaiden kanssa pois, jos se ei tottele, ja suljet sen vaikka hetkeksi toiseen tilaan.

 

Se ei saa koskaan päättää murisemalla ja puremalla yhtään mistään.

Nämä ovat 70-luvun koirankoulutusohjeita, jotka pahentavat resurssiaggressiivista käytöstä. Kun koiralta viedään kivat asiat, eikä se saa mitään tilalle, tietysti se vain pahentaa koiran mielessä tilannetta. Toivottavasti et kouluta yhtään koiraa.

Olen eri, jo 70-luvulla koirien kanssa elänyt ihminen ja pakko todeta, että mustavalkoinen ajattelu toimii joskus yllättävän hyvin, jos koira on oppinut toimimaan kyseisen ihmisen kanssa. Olen nähnyt kymmeniä perheitä, joissa perheen isä ei tiedä koirista paljoakaan, naisväki käy koulutuksessa ja lukee kirjoja, mutta silti ainoa, jota koira tottelee, on perheen isäntä. Vain siksi, että hän ei lässyttele koiralle liikoja ja on hyvin selkeä siinä mitä hyväksyy ja mitä ei - ja on ollut samanlainen pennusta asti. 

Mutta jos koira on oppinut ajattelemaan, että noista ihmisistä ei oikein ole mihinkään, ne ovat epäloogisia (koiran ymmärryksen kannalta), niin tuo toimintatapa on hyvin vaarallinen varsinkin ison koiran kannalta. Olen itsekin joskus nostanut rauhallisesti nahkahanskat kädessä hoitokoiran pois sängystäni, kun se ei päästänyt miestäni nukkumaan ja parissa yössä resurssiaggressiisivuus katosi (lisäapuna muu koiralauma, joista hoitokoira oppi). Mutta se edellyttää, että toimii koiran suhteen muutenkin loogisesti. 

Kaikki aggressiivisuuteen liittyvät ongelmat ratkaistaan pysyvästi ainoastaan sillä tavalla, että koiran arkielämä muutetaan toisenlaiseksi. Ja terveyspuoli pitää tarkistaa. Joskus paras ratkaisu on kodinvaihto, jos rodussaan tavallista tiukempi persoona on sattunut liian pehmeälle omistajalle tai jos osa perheestä pelkää koiraa.

Turvallisin tapa puuttua tilanteeseen omin päin on lukea tuo mainitsemani kirja. Ei ryhtyä koviin otteisiin, koska koira voi esimerkiksi puraista nenän irti, jos sille alkaa "lakia lukemaan" pää kiinni koiran naamassa. Pienikin koira saa tuhoa aikaan kasvojen alueella.

Vierailija kirjoitti:

Millä tavalla "terveeksi todettu"? 

Eli oliko koira siis tuon puremisen takia eläinlääkärissä vai mitä siellä tutkittiin?

Ihan normaalissa tarkastuksessa. Ei siis pitäisi ainakaan olla mitään sairautta, ei arista mitään paikkaa tms. Ei ole ennen tällaista taipumusta osoittanut, että näin aggressiivisesti puolustaa paikkaansa. On antanut aiemmin siirtää itsensä pois. Harmittaa, koska halusimme nimenomaan säyseän ja lempeän koiran, josta ei tarvitse varoitella vieraita, että "se saattaa sit näykkäistä". Sellaisia on muutamalla tutulla ollut, esim. terrieri,t chihu.

Ap

Jestas miten avuttomia neuvoja jaellaan täällä! Tottelevaisuus ei ole temppu, jota koulutetaan nameilla. Se on asenne, joka perustuu siihen että koira tunnustaa sinun oikeutesi johtajana. Se ei ala kyseenalaistamaan, jos toimit niin kuin hyvä johtaja toimii. Koiran uhittelu kertoo että omistaja on epävarma ja epäjohdonmukainen söheltäjä. 

Kaikkien nyt ei edes pitäisi koiraa ottaakaan. Voihan sitä onnistua saamaan jonkun niin mukautuvan yksilön ettei se ikinä uhittele. Mutta edes rotuominaisuudet ei takaa sitä etteikö joku yksilö olisi erityisen dominoiva. 

Vierailija kirjoitti:

Lapsillakin on purema ikä. Sanoivat neuvolassa, että pure takaisin.

En tiedä päteekö koiraan?

Eikö niiden emot ota niskasta kiinni ja joskus kanna jopa pois pahoista paikoista?

Neuvolassa käsketään purra lasta?!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä tavalla "terveeksi todettu"? 

Eli oliko koira siis tuon puremisen takia eläinlääkärissä vai mitä siellä tutkittiin?

Ihan normaalissa tarkastuksessa. Ei siis pitäisi ainakaan olla mitään sairautta, ei arista mitään paikkaa tms. Ei ole ennen tällaista taipumusta osoittanut, että näin aggressiivisesti puolustaa paikkaansa. On antanut aiemmin siirtää itsensä pois. Harmittaa, koska halusimme nimenomaan säyseän ja lempeän koiran, josta ei tarvitse varoitella vieraita, että "se saattaa sit näykkäistä". Sellaisia on muutamalla tutulla ollut, esim. terrieri,t chihu.

Ap

Oletko siis edes yrittänyt opettaa sitä toimimaan oikein vai oletko aina vain siirrellyt paikasta toiseen? Koirat noin yleensä eivät pidä työntelystä tai edes koskemisesta, eikä ole mitenkään tavatonta että NW huomauttavat sinulle tällaisesta epäkohteliaisuudesta. Se on todennäköisesti varoitellut ystävällisemmin jo aiemmin, mutta koska et ole uskonut, sen on täytynyt koventaa otteita hampaisiin asti. Älä retuuta sitä, vaan opeta sille, kuinka haluat sen toimivan. Koirat yleensä haluaa olla ihmisille mieliksi. 

Ei ole pikku koirista kokemusta, niin tämä voi olla vähän huuhaata.

Mietin kumminkin, että tuossa on ehkä kaksi puolta, joita voisi olla hyvä työstää erikseen.

Ensimmäisenä tuo nostelu. Koira voi kokea sen uhkaavana. Sen ilmeisesti kuuluisi tapahtua omaehtoisesti, niin että koira hyväksyy sen ja kokee turvallisena.

Tämän kauden Koti koiralle-ohjelman jossain jaksossa oli lyhyt pätkä, jossa yhtä koiraa toteutettiin koulutuksessa nosteluun.

Koiran negatiivinen reaktio aiheutui jo liikkeestä, minkä ihminen tekee nostaessaan koiraa. Käsi tulee kohti ja on nappaamassa ilmaan ja koira ei voi sille mitään.

Siinä sitten suurin piirtein istuttiin lattialla, kun koira tuli luo, välillä tehtiin se liike rauhallisesti ilman varsinaista nostoa, niin että koira näkee ja voi tehdä omat valintansa. Rauhallista käytöstä palkittiin herkuilla. Edettiin siitä sitten vähitellen.

Toinen asia taas, jos haluat, että koira siirtyy, niin voisi tuollaisessa tilanteessa olla hyvä opettaa se komennoilla tekemään se itse. 

Mutta muuten joo, palkitaan hyvää käytöstä, huonosti käyttäytyvälle ei anneta huomiota ja tehdään selväksi, että pureminen on ehdottomasti kiellettyä.

Yritä nähdä asiat koiran näkökulmasta, löytää ratkaisevat tekijät, mitkä laukaisevat reaktiot. Tarkkaile myös pieniä eleitä, joilla koirat ilmaisevat mitä ovat tekemässä. Kieltäminen toimii parhaiten, jos osaat ennakoida jo ennen kuin mitään oikeastaan tapahtuu.

Jos koira ei anna nostaa alas sohvalta niin korotat ääntä, osoitat sormella lattiaa ja huudat ALAS. Siitä voit aloittaa. Ja koiran uhkailuun nollatoleranssi alusta saakka.

Koira yleensä koulutetaan tottelemaan käskyjä. Eli käsketään pois, jos on väärässä paikassa. Ei rottistakaan nosteta pois vaan käsketään. 

Miksi kukaan edes haluaa kotiinsa koiraa. En voi ymmärtää.

Elämä on niin paljon ihanampaa ilman tuollaista haisevaa, sotkevaa ja arvaamatonta lemmikkiä. Pelkkä ikävä rahareikä.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole pikku koirista kokemusta, niin tämä voi olla vähän huuhaata.

Mietin kumminkin, että tuossa on ehkä kaksi puolta, joita voisi olla hyvä työstää erikseen.

Ensimmäisenä tuo nostelu. Koira voi kokea sen uhkaavana. Sen ilmeisesti kuuluisi tapahtua omaehtoisesti, niin että koira hyväksyy sen ja kokee turvallisena.

Tämän kauden Koti koiralle-ohjelman jossain jaksossa oli lyhyt pätkä, jossa yhtä koiraa toteutettiin koulutuksessa nosteluun.

Koiran negatiivinen reaktio aiheutui jo liikkeestä, minkä ihminen tekee nostaessaan koiraa. Käsi tulee kohti ja on nappaamassa ilmaan ja koira ei voi sille mitään.

Siinä sitten suurin piirtein istuttiin lattialla, kun koira tuli luo, välillä tehtiin se liike rauhallisesti ilman varsinaista nostoa, niin että koira näkee ja voi tehdä omat valintansa. Rauhallista käytöstä palkittiin herkuilla. Edettiin siitä sitten vähitellen.

Toinen asia taas, jos haluat, e

Pienillä ja isoilla koirilla ei juuri ole eroa, rodulla sitten sitäkin enemmän. 

Ongelmana useimmiten on se, etteivät ihmiset "puhu koiraa" eli he eivät näe mitä koira ajattelee ja pysty reagoimaan ajoissa. Sitä ei myöskään kovin hyvin opi vain kirjoja lukemalla, vaan vasta kokemuksen avulla. Ensin pitäisi oppia havainnoimaan koiraa, siinä ongelmakoirakouluttaja on suureksi avuksi. 

Mutta monet makupalakouluttajat eivät osaa toimia niiden persoonien avulla, jotka odottavat selkeämpää ja kurinalaisempaa ohjausta, mustavalkoisuutta ja auktoriteettia. Siis koiria, jotka eivät ole seurakoiramaisia, vaan pomotyyyppejä ja suuria egoja. Pehmeän ja aran koiran kouluttamiseen makupalakoulutus toimii hyvin. Itseäni tuo harmittaa, koska nimenomaan parhaat koirat voivat päätyä piikille, ne kestävät ja käyttöominaisuuksiltaan ensiluokkaiset yksilöt, koska "koulutus ei tehoa". Oikeassa kodissa olisivat ne parhaat ja arvostetuimmat yksilöt.