jos puoliso ei oikeastaan halua koiraa mutta sinä haluat, niin paljonko puolisolla on sananvaltaa rodunvalinnassa?

No onhan se reilua yhdessä päättää rodusta. 

Ei koiraa oteta, jos puoliso ei halua koiraa. 

Ja itsekeskeiset ihmisvihaajat, joille koira on tärkeämpi kuin oma puoliso, voisi hakea apua. On olemassa terapioita luonnehäiriöisille, vain täydet narsisti ovat aika toivottomuus tapauksia.

Mielestäni se joka hoitaa koiran, kuuluu päättää, millaista koiraa jaksaa ja haluaa hoitaa. Aktiivisuus ja koulutettavuus vaihtelee roduittain paljonkin. Se jota koirat ei niin kiinnosta, valitsisi koiran tod näk ulkonäön perusteella, mikä on koiraa hoitavalle taas melko toissijaista. Enemmän merkkaa se, paljonko haluaa käyttää aikaa esim. turkinhoitoon ja harrastamiseen. Tietysti jos sillä toisella osapuolella on joku rotu, jota inhoaa tai pelkää, niin sellaista ei oteta. 

Sanot että hän haluaa olla VAIKUTTAMASSA rodun valintaan. Hän haluaa olla osaltaan valitsemassa rotua, kertoa mistä pitää, ei yksin päättää mikä rotu hankitaan. Haluaa sanoa mielipiteensä. Ihan reilu meininki. Miksi olet itse tyranni ja haluat päättää yksin mikä koira taloon tulee?

Minulla ei ole perhettä eikä puolisoa. Jos olisi, niin olisin valmis keskustelemaan koirahankinnasta, mutta jos emme pääsisi yhteisymmärrykseen, niin eroaisin. Tätä vastausta aloittaja ei ehkä kaivannut.

En näe järkeä että antaisin jonkun muun päättää asioistani tai että minä tekisin toisen elämään vaikuttavia päätöksiä. Minä olen koiranomistaja, ja koiria on taloudessani aina vähintään yksi. Se nyt on ihan selvä asia jos minut tuntee. No tähän asti kaikki miesystävät ovat kyllä tykänneet koiristani varmaan enemmän kuin minusta ja ovat ulkoiluttaneetkin mielellään. Koirista nihkeilevä ihminen ei alkaisi seurustella kanssani. 

Tsemppiä hankintoihin, hyvä että puolisolla on jotain näkemyksiä siitä millaisen koiran haluaisi. Toivottavasti löydätte yhteisen sävelen ja tuleva koiranne on molempien rakastama ja hoitama.

Koira ja minä emme mahdu samaan asuntoon. Onneksi puoliso ymmärtää tämän. Muutenkin elämäntyyli on aivan liian liikkuva ja kotoa poissaoleva jonkun kotieläimen pitämiseen. 

Naiset haluavat aina uljaita rotuyksilöitä, joista kasvattavat koirakoulussaan kultaisia noutajia tai pannuhuoneissa/kellareissa/autotalleissa piilossa lymyäviä, arkoja mäyräkoiria. 

Jostain tulee koulutuksen aikana täysin sekarotuisia piskejä, jotka ovat aggressiivisia eivätkä sopeudu sääntöihin - nämä sitten hylätään lähipubin terassille kesäloman päätteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Naiset haluavat aina uljaita rotuyksilöitä, joista kasvattavat koirakoulussaan kultaisia noutajia tai pannuhuoneissa/kellareissa/autotalleissa piilossa lymyäviä, arkoja mäyräkoiria. 

Jostain tulee koulutuksen aikana täysin sekarotuisia piskejä, jotka ovat aggressiivisia eivätkä sopeudu sääntöihin - nämä sitten hylätään lähipubin terassille kesäloman päätteeksi.

No nyt on kunnon psykoosit ja vainoharhat tulilla 😆

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni se joka hoitaa koiran, kuuluu päättää, millaista koiraa jaksaa ja haluaa hoitaa. Aktiivisuus ja koulutettavuus vaihtelee roduittain paljonkin. Se jota koirat ei niin kiinnosta, valitsisi koiran tod näk ulkonäön perusteella, mikä on koiraa hoitavalle taas melko toissijaista. Enemmän merkkaa se, paljonko haluaa käyttää aikaa esim. turkinhoitoon ja harrastamiseen. Tietysti jos sillä toisella osapuolella on joku rotu, jota inhoaa tai pelkää, niin sellaista ei oteta. 

Ja talon toisen asukkaan kuuluu päättää, millaista koiraa jaksaa ja haluaa katsella omassa kodissaan. Tästä pitää tehdä yhteinen päätös ja kumpikin varmasti joutuu joustamaan.

Itse ottaisin eron, jos mielipiteelläni koira-asiasta ei ole merkitystä. Olkoon toinen sitten kaksin koiran kanssa aivan vapaasti. Tällaiset asiat pitää tuoda suhteessa nopeast esille, ettei tuhlata molempien aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei koiraa pidä ottaa, jos puoliso ei halua. Ei siihen haluttoman rodunvalinnat auta.

Olen samaa mieltä. Jos toinen ei pidä koirista, niin ei hän todellakaan halua että tämän kanssa joutuisi päivittäin tekemisiin. Kissa on huomattavasti helppohoitoisempi ja vielä vähemmän vaivaa tuottaa akvaario, jos joku lemmikki pitäisi hankkia.

Mitä koirarotuihin, niin yleensä ne pienikokoiset koirat ovat niitä kaikkien äänekkäimpiä minkä huomaa helposti käydessään kävelylenkillä. Saksanpaimenkoirat harvemmin haukkuvat satunnaisille vastaantulijoille.

Olen ottamassa koiraa mutta vasta kun pääsen työhön jossa voin olla etänä. Haluan juuri tietyn tyyppisen koiran. Rouva ei ole kovin innostunut, ja on sovittu että koira on täysin minun vastuullani, mutta tottakai jos minulla on menoa tai olen vaikka kuumeessa niin rouva hoitaa koiraa sen aikaa. Tästä on päästy yksimielisyyteen. Meillä on ollut koira aikaisemminkin. Kumpikaan ei luonnollisestikaan ole koirakammoinnen tai allerginen, sehän selvitettiin ennenkuin otettiin ensimmäinen koira. 

En mistään hinnasta ottaisi koiraa jos se aiheuttaisi perheelle minkäänlaista epämukavuuden tunnetta, mutta jos olen oikein ymmärtänyt niin epämukavuuden tunnetta aiheuttaa lähinnä lenkittäminen ja kynnenleikkuut ja sen sellaiset - ne olen aiemmankin koiran kanssa hoitanut itse. 

Tottakai puolisollakin täytyy olla jotain sanavaltaa siihen, millainen koira yhteiseen kotiin hankitaan! Ja hänen kanssaan pitää keskustella eri ominaisuuksista, että osaa ajatella asiaa laajemminkin kuin pelkän ulkonäön ja koon kannalta. 

Koiran koulutuksesta ja hoidosta vastaava ihminen asettaa tietenkin tarkemmat raamit ja päättää loppukädessä siitä, millaisen koiran kanssa kokee pärjäävänsä, mutta on sillä toisellakin oikeus sanoa mielipiteensä. Itse en jaksaisi paljon haukkuvaa koiraa kotonani, vaikka minun ei sitä tarvitsisikaan hoitaa ja kouluttaa. Myöskään vaaleat pitkäkarvaiset koirat ei kävisi, kun sitä näkyvää karvaa olisi sitten ihan joka paikassa, vaikka toinen miten lupaisi siivota. 

Ei sekään ole oikein että nainen valehtelee miehelleen että otetaan kulta koira kyllä minä sen hoidan.

Kaikki me tiedämme että kun sataa vettä tai on muuten huono keli tai naisella on muuten vaan huono päivä tai vähän päätä särkee tai ihan mikä tahansa muu tekosyy niin kyllä se koiran lenkittäminen kaatuu miehen hoidettavaksi

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei hän ei halua koiraa? 

Itse stressaannun koirien läsnäolosta, joten en halua, että puolisoni ottaisi meille koiran. Jotkut rodut stressaavat enemmän kuin toiset. Osa jopa suorastaan pelottaa minua.

Eli jos meille tulisi koira, sen pitäisi olla sellainen, jota minä pystyn edes sietämään. Ja jos se koira jäisi minun vastuulleni, alkaisin hyvin nopeasti etsimään sille uutta kotia.

Ole onnellinen että olet nainen. Sinulle ei tuossa vaiheessa tehdä sitä samaa mitä naiset tekee miehille eli "minä nyt hain meille koiran kun niin sitä halusin" Kyllä sinä tähän totut ja alat tykkäämään  nainen kun jotain haluaa se ei välitä tippaakaan mitä mies siittä ajattelee

Vierailija kirjoitti:

Jos puoliso ei halua koiraa ja sinä haluat, on mietittävä muita asumisratkaisuja teille kahdelle. Ei ole reilua toista kohtaan, että sinä otat koiran, jota puolisosi ei halua. Monet varmasti sopeutuvat koiraan ajan myötä, mutta mistään ei voi tietää, mitä kaikkea epätoivottu koira voi puolisossasi aiheuttaa. Vihaa, katkeruutta ainakin ja nämä tunteet voivat kohdistua sinuun ja koiraan molempiin. Koirasi todennäköisesti joutuu aina silloin tällöin jäämään kotiin puolisosi kanssa kahden, joten puolisosi joutuu kuitenkin osallistumaan jossain määrin koiran hoitoon, vaikka olisi sovittu että sinä hoidat koiran sataprosenttisesti. Mielestäni olisi suorastaan eläinrääkkäystä antaa koira hoitoon ihmiselle, joka ei koiraa halua.

Minä olen hyvin koirarakas ihminen ja kasvoin perheessä, jossa meillä oli aina yksi koira. Nyt olen parisuhteessa miehen kanssa, joka ei koiraa halua eikä hänellä ole ikinä lapsuudessakaan ollut mitään lemmikkejä.

Olikohan mies pelotellut koiraa? Pelätessään voivat kakata alleen...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei koiraa pidä ottaa, jos puoliso ei halua. Ei siihen haluttoman rodunvalinnat auta.

Olen samaa mieltä. Jos toinen ei pidä koirista, niin ei hän todellakaan halua että tämän kanssa joutuisi päivittäin tekemisiin. Kissa on huomattavasti helppohoitoisempi ja vielä vähemmän vaivaa tuottaa akvaario, jos joku lemmikki pitäisi hankkia.

Mitä koirarotuihin, niin yleensä ne pienikokoiset koirat ovat niitä kaikkien äänekkäimpiä minkä huomaa helposti käydessään kävelylenkillä. Saksanpaimenkoirat harvemmin haukkuvat satunnaisille vastaantulijoille.

Minä jättäisin naisen heti välittömästi jos tuo ravunsyötin minun kotiin kuseksimaan ja aiheuttamaan sen että koko kotini haisee kissankuselle. Jokaisen kissan omistajan haistaa jo kaukaa. Sitä löyhkää ei saa pestyä eikä piilotettua. Kissan kuten löyhkää on yksi kamalimmista hajuista tällä maapallolla

Miehet kuljettavat naistensa pieniä koiria lenkillä, mutta mikäs siinä.

Vierailija kirjoitti:

Naiset haluavat aina uljaita rotuyksilöitä, joista kasvattavat koirakoulussaan kultaisia noutajia tai pannuhuoneissa/kellareissa/autotalleissa piilossa lymyäviä, arkoja mäyräkoiria. 

Jostain tulee koulutuksen aikana täysin sekarotuisia piskejä, jotka ovat aggressiivisia eivätkä sopeudu sääntöihin - nämä sitten hylätään lähipubin terassille kesäloman päätteeksi.

Mäyräkoirat ole arkaa nähnytkään 😄 Varsinainen asiantuntija.

Vierailija kirjoitti:

Ei sekään ole oikein että nainen valehtelee miehelleen että otetaan kulta koira kyllä minä sen hoidan.

Kaikki me tiedämme että kun sataa vettä tai on muuten huono keli tai naisella on muuten vaan huono päivä tai vähän päätä särkee tai ihan mikä tahansa muu tekosyy niin kyllä se koiran lenkittäminen kaatuu miehen hoidettavaksi

Näin meilläkin. Minä halusin koirat, mies ei. Ja mies on nykyään se joka pääasiassa koirien kanssa lenkkeilee, koska heti aamupalan jälkeen lenkille lähteminen on hänestä mukavaa ja siinä piristyy itsekin 😊 mun tekosyyni, miksi en lenkitä koiria aamuisin tai päivisin, on työ.

Nykyistä koiraa kun oltiin ottamassa, oli 2 vaihtoehtoa joista otettiin puolison suosikki, alunperin oli mun projekti tää koiran hankinta. Nyt ne on sit isäntä koirineen ku paita ja peppu, mä oon vaan ruokahuoltaja :-) 

Exä halusi koiraa enemmän kuin mä, niin mä sain valita rodun.