jos puoliso ei oikeastaan halua koiraa mutta sinä haluat, niin paljonko puolisolla on sananvaltaa rodunvalinnassa?

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni se joka hoitaa koiran, kuuluu päättää, millaista koiraa jaksaa ja haluaa hoitaa. Aktiivisuus ja koulutettavuus vaihtelee roduittain paljonkin. Se jota koirat ei niin kiinnosta, valitsisi koiran tod näk ulkonäön perusteella, mikä on koiraa hoitavalle taas melko toissijaista. Enemmän merkkaa se, paljonko haluaa käyttää aikaa esim. turkinhoitoon ja harrastamiseen. Tietysti jos sillä toisella osapuolella on joku rotu, jota inhoaa tai pelkää, niin sellaista ei oteta. 

Luulen, että sille, joka koiraa ei oikeastaan halua, on TODELLA paljon väliä muulla kuin ulkonäöllä. Hän varmasti nimenomaan haluaa mahdollisimman kiltin ja helpon koiran. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset haluavat aina uljaita rotuyksilöitä, joista kasvattavat koirakoulussaan kultaisia noutajia tai pannuhuoneissa/kellareissa/autotalleissa piilossa lymyäviä, arkoja mäyräkoiria. 

Jostain tulee koulutuksen aikana täysin sekarotuisia piskejä, jotka ovat aggressiivisia eivätkä sopeudu sääntöihin - nämä sitten hylätään lähipubin terassille kesäloman päätteeksi.

Mäyräkoirat ole arkaa nähnytkään 😄 Varsinainen asiantuntija.

Et osaa allegoriaa ja satiiria lukea?

Jos meille tulisi piski ilman mun suostumusta, aika äkkiä olisi piskin pää osunut lapion kulmaan, tai pesäpallomailaan

Vierailija kirjoitti:

Jos puoliso ei halua koiraa ja sinä haluat, on mietittävä muita asumisratkaisuja teille kahdelle. Ei ole reilua toista kohtaan, että sinä otat koiran, jota puolisosi ei halua. Monet varmasti sopeutuvat koiraan ajan myötä, mutta mistään ei voi tietää, mitä kaikkea epätoivottu koira voi puolisossasi aiheuttaa. Vihaa, katkeruutta ainakin ja nämä tunteet voivat kohdistua sinuun ja koiraan molempiin. Koirasi todennäköisesti joutuu aina silloin tällöin jäämään kotiin puolisosi kanssa kahden, joten puolisosi joutuu kuitenkin osallistumaan jossain määrin koiran hoitoon, vaikka olisi sovittu että sinä hoidat koiran sataprosenttisesti. Mielestäni olisi suorastaan eläinrääkkäystä antaa koira hoitoon ihmiselle, joka ei koiraa halua.

Minä olen hyvin koirarakas ihminen ja kasvoin perheessä, jossa meillä oli aina yksi koira. Nyt olen parisuhteessa miehen kanssa, joka ei koiraa halua eikä hänellä ole ikinä lapsuudessakaan ollut mitään lemmikkejä.

Mulla loppuisi parisuhde tuohon, vaikka en ole pakko olla koira -ihminen. Joko mies teki koiralle jotain, tai sitten koira nyt vaan jostain syystä pissasi sohvalle ja mies reagoi lähtemällä kotoa?? En voisi seurustella henkilön kanssa joka olisi joko noin ilkeä tai noin avuton. 

Vierailija kirjoitti:

No jos on ollut vastaan ja nyt kun on suostumassa, niin tottakai pitää osallistua myös rodun valintaan. Ei kukaan ota koiraa jota toinen inhoaa .

Lähinnä kai tarkoitat ettei pidä ottaa koiraa jota tuo NÖSSÖ pelkää?

Vierailija kirjoitti:

Jos meille tulisi piski ilman mun suostumusta, aika äkkiä olisi piskin pää osunut lapion kulmaan, tai pesäpallomailaan

Eli pitäisi ottaa cane Corso joka ei pienistä lapion lyönneistä ole moksiskaan vaan puolustautuu puraisemalla leikkisästi sinulta reisiluun poikki .

Vierailija kirjoitti:

Ei sekään ole oikein että nainen valehtelee miehelleen että otetaan kulta koira kyllä minä sen hoidan.

Kaikki me tiedämme että kun sataa vettä tai on muuten huono keli tai naisella on muuten vaan huono päivä tai vähän päätä särkee tai ihan mikä tahansa muu tekosyy niin kyllä se koiran lenkittäminen kaatuu miehen hoidettavaksi

Niin muuten kaatui, ja nyt vielä siitä vaiheesta on päästy eteenpäin, vaimo on muuttanut pois ja koirat jäi kokonaan minun hoidettaviksi. Ei se nyt sinänsä niin kamalaa ole, mutta pikkusen vaan erilailla meni kuin mitä oli alun perin sovittu. Vähän lupasin joskus autella jos ei vaikka työn takia pääse käyttämään lenkillä tms.

Mä en halunnut koiraa, kun pelkäsin, että se jää mun hoidettavakseni. Sen takia mä halusin vaikuttaa myös rotuun, että MÄ pärjään sen kanssa sitten. En halunnut mitään itsepäistä himoliikkujaa. Vaan älykkään, suht hiljaisen koiran, jonka kanssa on helppo käydä lenkillä, mutta pärjää toisinaan vähilläkin virikkeillä.

Snautseri tuli taloon. On ollut kyllä ihastuttava, saa pitkän lenkin päivittäin ja virikkeetkin. Muutettiinkin sitten kaupungin liepeille. On isompi pihakin juttuineen, että koiralla riittää touhua vaikka aamusta iltaan.

Eikä jäänyt pelkästään mulle hoidettavaksi. Koira nyt 8 vuotias ja mies ja tytär ovat suurimman hoidon tehneet. Mä sain siitä sen mitä halusin, rapsutus-, päikkäri- ja lenkkiseuraa. :)

Kun tuntee sen puolisonsa, niin uskaltaa ottaa koiran vaikka puoliso ei haluaisikaan. Koska hän rakastuu siihen kuitenkin heti ;)

En halunnut koiraa, puoliso halusi. Hän hankki sen ja oletti, että minä vastaan pissityksistä ja ruuasta ja kaikenlaisesta hoidosta. En vastannut.

Kun koira loikkasi sohvalle, minä poistuin huoneesta. Kun koira tuli makuuhuoneeseen, minä muutin vierashuoneeseen. Jos puoliso nukkui aamulla pitkään, en pissittänyt koiraa vaan annoin sen pissata olohuoneeseen ja olin kuin en olisi huomannut.

Meni 3 kk ja lähdin, siitä 1 kk kuluttua lähti koira.

Koirat on lopulta ihania karvoihin katsomatta. Luonne ratkaisee. Kuuntele ehdotusta ja tee vastaehdotus, jos ei miellytä. Perustele hyvin ja pyri kompromissiin. Päätä lopulta itse siltä varalta että kaikki vastuu jää sinulle koko koiran eliniäksi.

Vierailija kirjoitti:

Kun tuntee sen puolisonsa, niin uskaltaa ottaa koiran vaikka puoliso ei haluaisikaan. Koska hän rakastuu siihen kuitenkin heti ;)

Tuskinpa vaan, jos hoitaa siivouksen. Pitää kuunnella myös sitä, joka tiskaa, imuroi, pesee lattiat, matot ja pyykit. Se on tosirakkautta miestä kohtaan.

Mies osti moottoripyörän vaikken halunnut niin kyllä minä koiran saan hankkia.

Mieti tilanne, että sinä olet poissa. Sinua ei saa kiinni. 

Puoliso menee yksin kotiin, jossa on koira, mitä hän ei halunnut. 

Koira murisee. Puoliso pelkää, eikä hän uskalla mennä omaan kotiinsa. Mitä hän tekee?

Koira jää ilman ruokaa ja ulkoilua.

Miksi puoliso ei saisi vaikuttaa koiran rodun valintaan, jos koira muuttaa yhteiseen kotiin? 

Tuossa tilanteessa puolison tulee suostua siihen, että koira tulee taloon ja on vslmis asumaan sen kanssa. Lisäksi puolison on saatava vaikuttaa rotuun jos se hänelle tärkeää,koska se helpottaa sen kanssa sopeutumista, ehkä jopa ystävystymistä. Se on kaikille win-win-win.

Katselen juuri vierestä , kun tällainen eräs mies myöntyi koiraan, vaikka ei halunnut oikeasti. Koiralla ei ole käytöstä ja ero on nyt vireillä 

Vierailija kirjoitti:

Mieti tilanne, että sinä olet poissa. Sinua ei saa kiinni. 

Puoliso menee yksin kotiin, jossa on koira, mitä hän ei halunnut. 

Koira murisee. Puoliso pelkää, eikä hän uskalla mennä omaan kotiinsa. Mitä hän tekee?

Koira jää ilman ruokaa ja ulkoilua.

Miksi puoliso ei saisi vaikuttaa koiran rodun valintaan, jos koira muuttaa yhteiseen kotiin? 

Tuohan on vaarallinen tilanne. Ulos tuollainen mies.

Akka saa lähteä ennen koiraa. Koira on iloinen, kun tulen takaisin sisään viiden minuutin roskapussin vienniltä, mutta akka vinoilee missä taas olen ollut.

Miehellä ei meillä ole sanavaltaa eikä veto-oikeutta missään lemmikkeihin liittyvissä asioissa. Rotu ja kaikki muukin eläimiin liittyvä on minun valintani ja jos ei kelpaa niin ei tarvitse olla parisuhteessa kanssani. Ilmeisesti koira on kuitenkin mieluinen, kun tuossa sohvan toisessa päässä päällekkäin jääkiekkoa katsovat. Minä kuitenkin maksan eläimien kaikki kulut eikä miehen tarvitse osallistua hoitoon tai yhtään mihinkään, itseasiassa se ei saa osallistua.

En ikinä halua koiraa kotiini, eroan ennemmin. Kissan ottamisen hyväksyisin.