Asia, joka jäi vaivaamaan päättyneessä parisuhteessa, tai liitossa?

Jäi vaivaamaan se, kun en koskaan saanut tietää, miksi minut jätettiin. 

Siitä on nyt 54 vuotta. Sen jälkeen en uskaltanut luottaa yhteenkään ihmiseen. 

Minusta tuohon on ilmiselvä syy. Koiran tapaaminen olisi ollut liian tunteita herättävää ja hänelle olisi vaan tullut lisäikävä jos hän olisi välillä nähnyt koiransa. 

Suurin osa miehista välttelee kaikin keinoin herkkien tunteiden näyttämistä ja voin vaan kuvitella miten tuskaista hänelle olisi ollut aika ajoin nähdä koiraa ja jättää se sitten taas sinulle. Miehille on helpompaa "Poissa silmistä poissa mielestä" - taktiikka

Minulle kävi samalla tavalla nuorena 90 luvun alussa avomieheni suhteen. Olin aina halunnut vain hänet, olin rakastunut, en edes nähnyt ketään muuta. Hänen kaljanjanonsa ja vapaudenkaipuunsa takia meillä meni jonkin aikaa jo huonosti ja loppu alkoi häämöttää. Hän petti minua kännissä ja halusi erota. Minä pakkasin kamani muutamassa viikossa ja muutin pois sanaakaan sanomatta.  "Sitä saa mitä tilaa"! Hän yritti myöhemmin viritellä keskustelua, pyyteli anteeksi ja sanoi yhä odottavansa minua takaisin. Minun onni ja pelastus oli et pääsin naapurikaupunkiin opiskelemaan koska oli pakko lähteä pois. Kai jollain lailla jopa pakenin. En olisi ikinä kestänyt nähdä häntä enkä ainakaan sitä että hän seurustelisi jonkun muun kanssa (olisin kuollut siihen). En myöskään käynyt pitkään aikaan synnyinkotikunnassamme mistä me molemmat oltiin kotoisin. En halunnut nähdä edes hänen kavereita enkä sitä miten porukat juoruaa ja spekuloi sillä miksi me erosimme. Häipyminen ja irtirepäisy entisestä oli selviytymiskeino. 

Olen tehnyt tämän irtirepäisyn ja "pakko päästä pois" toisenkin kerran elämässäni.

Se jäi vaivaamaan, vaivaa vielä 35v jälkeenkin, että nuoruudenrakkauteni, hän jonka olin aina halunnut ja joka oli aina halunnut minut kohteli minua seurustellessa ja avoliitossakin kuin täysin toisarvoista ihmistä. 

Ymmärsin sen toki aikuistuttuani ja elämänkokemuksen myötä että oltiin aivan liian nuoria kun menimme yhteen, ei meillä ollut kummallakaan osaamista parisuhteeseen eikä hän ymmärtänyt eikä osannut ottaa vastaan /reagoida minun tunteita ollenkaan, koska oli hyvin itsekeskeinen. 

Se jäi vaivaamaan kovastikin, että hän joka oli hyvin matalalibidoinen sen ikäiseksi terveeksi mieheksi ja muutenkin hyvin perus samaa kaavaa sängyssä aina toteuttava ehkä vähän häveliäs pettää minua kuitenkin vaikka kotoa olisi saanut vaikka aamua iltaa. Minä olin hyvinkin virilli ja olisin ollut valmis lähes koska tahansa, mutta ei hänen piti kokeilla jotain "uutta ja erilaista" niinkun hän sen itse ilmaisi. 

Hän halusi erota, mutta jo ehkä n 1/2v kuluttua sanoi 1.kerran että odottaa vaan minua????? What? Siis niinku mihin? Vastahan sinä petit minua ja heitit pihalle. Tämä toistui toisenkin kerran, hän sanoo ikävöivänsä minua ja oli aivan raivona kun otin kostosuhteeseen hänen tuttunsa. 

Eli hän rakasti minua yhä, mutta villi ja vapaa pettäjäluonne pääsi valloilleen, hän ajatteli tyhmyyttään ja taas ITSEKESKEISYYTTÄÄN ja tunnevammaisuuttaan, että annan hänelle heti anteeksi kun hän vaan taas sormiaan napsauttaa ja palaan hänen luokseen. Noup. Olen ihan liian ylpeä tuohon enkä voisi koskaan enää luottaa häneen. Siinä meni rikki jotain niin pahasti että vieläkin sattuu kun asiaa ja tunnetilaa muistelen. 

Ei minua mikään vaivaa, mutta jos oikein ajattelen, niin haluaisin tietää juurisyyn sille, miksi en riittänyt hänelle. Ajattelin aina hänen hyvinvointiaan ja tarpeitaan. 

Siis miksi ihmeessä jäit tuota miettimään vuosiksi? Hänen mielestään parempi, että koira jää vain toiselle eikä halunnut enää olla yhteydessä edes koiran kautta. Tuskin uusi puolisokaan haluaisi kumppanin eksän koiraa hoitaa., jos heilläkin jo toinen koira vielä. Ehkä  pelkäsivät, jos kerran hoitaa koiraa, niin aina saa olla hoitamassa. 

Selkeästi koira ei ollut niin tärkeä mitä kuvittelit. Poissa silmistä, poissa mielestä. Ei kai tuota tarvitse sen enempää miettiä.

Että mies lähti sanomatta sanaakaan yön aikana nukkuessani eikä enää vastannut viesteihin. Takana 20 vuotta yhteiseloa saman katon alla. Koskaan ei puhunut ongelmista tai mistään. 

No en olisi minäkään minkään eläimen takia exään yhteydessä. Kyllähän toi ap:n puolesta kuulostaa siltä, että tikusta asiaa, jotta voi olla jossain tekemisissä. Ei se koira eläimenä jää itkemään sitä miestä, toisin kuin ap. Välillä roikkuville exille jää joku nippelinappeli, minkä varjolla laitetaan viestiä ja yritetään pitää jonkinlaista yhteyttä. Ei kannata. Selvästi mies on halunnut jättää menneen taakseen ja noin se kannattaakin. Eri asia jos on yhteisiä lapsia, niin sitten se yhteydenpito exän kanssa on järkevää ja usein jopa välttämätöntä. Mutta koira ei ole sama kuin yhteinen lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Että mies lähti sanomatta sanaakaan yön aikana nukkuessani eikä enää vastannut viesteihin. Takana 20 vuotta yhteiseloa saman katon alla. Koskaan ei puhunut ongelmista tai mistään. 

Oli kuitenkin elossa?

Seurustelin 62 vuotiaan kanssa jopa pariin otteeseen ja välinpitämättömyys, jolla hän sekä suhteeseen että kaikkeen siihen apuun jota hänelle ja sairastuneelle äidilleen annoin, jätti ajatuksen; " millainen kevytkenkäinen hän oikein olikaan?"

Hyväksikäyttäjä ainakin ja seksissä täysnolla!! Vuosia juopon uhkailijan naisena, siinä tuskin naisena jalostuu, ei tämä ainakaan.

Ois ollu ihan jees sanoa, että "en taidakaan enää haluta seurustella kanssasi" sen sijaan, että alkaa pyrkiä loukkaamaan ja satuttamaan minuna kaikilla keksimillään tavoilla, jotta itse jättäisin hänet - samalla kuitenkin jatkuvasti pyysi tapaamaan ja vonkasi mutta sitten kuitenkin torjui. En oikein ymmärrä, mitä hän tuosta sai. Suhteen olisi voinut lopettaa viidessä minuutissa siitä, kun hän päätti, ettei halua jatkaa, jos hän olisi vain saanut suunsa auki tai osannut edes tekstata asiansa. Tai hän olisi voinut vaikka ghostata ja olisin lakannut yrittämästä ottaa yhteyttä viikon sisään. Sen sijaan nyt sitä jatkui vielä kuukausia (olin nuori ja tyhmä, en tiennyt tämän käytöksen tarkoittavan että mies haluaa lopettaa suhteen, luulin että huonon kohtelun kestäminen on ainoa tapa saada edes joskus seksiä (ei ollut koska en saanut seksiä silläkään tavalla)).

Tällaisesta olen kuullut paljon muiltakin. Ilmeisesti miehille pahin mahdollinen paikka on joutua sanomaan suoraan jotakin sellaista, johon toinen saattaa vastata hiukankaan surullisesti. Paljon siedettävämpää on saada toinen ihminen ansaitusti vihaamaan itseä. Ja jos suhteen loppuminen tapahtuu aina näin, miksi vtussa edes aloittaisin enää suhdetta? Jälkeenpäin siitä jää joka tapauksessa pska maku.

https://www.vauva.fi/keskustelu/5949544/asia-joka-jai-vaivaamaan-paatty…

Mulle taas oli tinderissä turn-off, kun mies kertoi, että hänellä on yhteishuoltajuus koirasta exänsä kanssa. Jos exä roikkuu kuvioissa mukana mukamas koiran takia, niin ei kiitos. Lapset nyt ymmärrän, että silloin lasten toinen vanhempi pyörii kuvioissa, mutta jos koiran takia haluaa nähdä exäänsä vaikkapa viikottain, niin kuulostaa vähän, ettei ole päässyt exästä yli. Ihan tervettä siis, että sovitaan, että koira jää vain toiselle. Toinen voi ottaa sitten uuden koiran itselleen, jos haluaa. Koiran kun voi hankkia ihan vain ostamalla.

Olimme olleet nuorena erossa 6v, exäni joka petti ja jätti minut oli ottanut jo laastarisuhteessa, joutunut kihloihin ja avoliittoon vaikkei kuullemma itse olisi halunnut koska kaipasi minua. Hetki ennen häitä se kolli juoksi vielä minun perässä paikallisessa yökerhossa kuiskien korvaani kyynel silmässä kuinka hän olisi halunnut minun kanssa naimisiin, saada lapset ja perheen. Hän päätyi sinne alttarille kuitenkin sen laadtarinaisensa kanssa joka oli kuullemma useiden tuttujen mielestä ihan saman näköinen kun minä. En tiedä huijattiinko hänet jollain tekaistulla ikiaikaisella naisten valheessa "odotan lastasi" naimisiin vai mitä tapahtui, koska mies itkien sanoi ettei häitä voi enää perua. 

Tätä en koskaan ymmärtänyt, miten menee naimisiin B:n kanssa kun tahtoi aina vaan A:n jota yhä rakasti. Haluaisin niin tiet mitä mahtoi mies miettiä sinne alttarille kävellessä, kävikö mielessä että tuossa vierellä piti olla ihan jonkun muun. Takertuiko "tahdon" sanat kurkkuun kun mieli ja sydän oli jossain muualla. 

Näinkin voi joillekin käydä. 

Vierailija kirjoitti:

Olimme olleet nuorena erossa 6v, exäni joka petti ja jätti minut oli ottanut jo laastarisuhteessa, joutunut kihloihin ja avoliittoon vaikkei kuullemma itse olisi halunnut koska kaipasi minua. Hetki ennen häitä se kolli juoksi vielä minun perässä paikallisessa yökerhossa kuiskien korvaani kyynel silmässä kuinka hän olisi halunnut minun kanssa naimisiin, saada lapset ja perheen. Hän päätyi sinne alttarille kuitenkin sen laadtarinaisensa kanssa joka oli kuullemma useiden tuttujen mielestä ihan saman näköinen kun minä. En tiedä huijattiinko hänet jollain tekaistulla ikiaikaisella naisten valheessa "odotan lastasi" naimisiin vai mitä tapahtui, koska mies itkien sanoi ettei häitä voi enää perua. 

Tätä en koskaan ymmärtänyt, miten menee naimisiin B:n kanssa kun tahtoi aina vaan A:n jota yhä rakasti. Haluaisin niin tiet mitä mahtoi mies miettiä sinne alttarille kävellessä, kävikö mielessä että tuossa vierellä piti olla ihan jonkun muun.

Nää on näitä oksettavia tyyppejä, ketkä ei voi koskaan sitoutua yhteen ihmiseen kerrallaan. Mun yksi exä oli tuollainen. Meidän parisuhteemme loppui myös, koska hän petti minua (aivan kuten sinunkin exäsi petti sinua, ettet sinäkään hänelle riittänyt). Hyvin pian hän oli uudessa parisuhteessa, ja edelleen lähetteli minulle rakkaudentunnustuksia ja kertoi, kuinka minä olin paras nainen, jonka kanssa hän on koskaan ollut. Silti hän oli samaan aikaan tuon uuden naisen kanssa. Ja tosiaan kun oli minun kanssa, en kuitenkaan niin hyvä ollut, ettei olisi pettänyt. Tuollaiset ovat vain läpeensä pahoja k- päitä.

Eniten jäin miettimään että miten sitä itse voikin nuorena olla niin tyhmä että ei näe ihan ilmeisiä asioita suhteessa.

Olin siis itse ujo nuori nainen enkä ollut koskaan ollut mitenkään suosittu poikien keskuudessa. Sitten kuitenkin yksi söpö ja tosi fiksu poika alkoi ilmaista kiinnostustaan minua kohtaan. Olin jotenkin niin sekaisin tuosta minulle ihan uudesta asiasta että onnistuin jotenkin ajamaan sen suhteen jonkinlaiseksi kummalliseksi välimuodoksi seurustelun ja ystävyyden välimaastossa ja hyvin platoniseksi muutamaa pientä pusua lukuunottamatta. Ja tämä vaikka oli ihan selvää että kummatkin halusivat enemmän ja tuo poika vähän yrittikin viedä asioita siihen suuntaan.

Mutta minä siis ihan jotenkin tyhmänä vaan ajattelin että kyllä tämä tästä jollain ihmeellä menee itsekseen eteenpäin. No ei mennyt vaan poika tapasi sitten tytön joka tajusi miten asiat viedään suhteeksi eli siis suomeksi sanottuna antoi seksiä. No se meidän juttu loppui siihen.

Vieläkin harmittaa kun se poika oli oikeasti todella mukava ja fiksu ja tuo toinen tyttö sai hänestä myöhemmin aviomiehen ja lapsiensa isän. Itse olen taas ollut lähinnä yksin tai tavannut jotain ihan ääliöitä. Taisin tehdä elämäni virheen silloin ja nyt harmittaa ihan älyttömästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisään vielä, että ymmärtäisin tuonkin, jos koira ei olisi ollut miehelle kovin tärkeä, mutta oli ihan pennun ensihetkistä lähtien läsnä ja jatkuvasti puhui, miten tärkeä koira hänelle on. Ehkä tämä on tyhmä asia, mutta en voi sille mitään, että se vaan jäi vaivaamaan. Ap

Häh. Sua jäi vaivaamaan se, että mies hylkäsi koiran, mutta sua ei yhtään vaivannut se, miten mies kykeni sut hylkäämään????

 

Eihän me tiedetä, hylkäsikö miehensä ap:n. Voihan se olla toisinkinpäin, ap lähti ja vei miehelle rakkaan koiran mukanaan. Kun ap sitten vuoden (!) päästä kysyy, voisiko ex-mies hoitaa koiraa ap:n puolesta, voi vastaus olla vähän negatiivinen.

Ex-mies hylkäsi lapset. Ihan käsittämätöntä toimintaa. Lapset ovat jo täysikäiset. Isä on joku etäinen hahmo. 

Vierailija kirjoitti:

Mua jäi vaivaamaan toi ap, että miten ap on murehtinut sitä, että mies hylkäsi koiran, mutta ap ei siis ole yhtään murehtinut ja ihmetellyt sitä, että miten se sama mies kykeni hylkäämään ap:n.

 

Ap on kuitenkin aikuinen ihminen ja todennäköisesti itsekin ymmärsi, että suhteella ei ole tulevaisuutta. Eli kukaan ei varsinaisesti hylännyt ketään. Koiralla ei kuitenkaan ollut erossa osaa eikä arpaa, eli siksi ap ihmetteli, miksi miehensä ei tuntunut enää välittävän koirastaankaan. Tähän voi olla tietysti monia syitä, mitä tässä ei ole tullut esille.

Esimerkiksi minulla oli ex-naisen kanssa riitaisa ero ja ero tuli täysin hänen aloitteestaan. Mitään paskaa en tehnyt, mutta hänellä oli taustalla toinen. En todellakaan olisi pystynyt hänen kanssaan mitään lemmikkien yhteishuoltajuuksia harkitsemaankaan. Muutenkin kesti kaksi vuotta päästä erosta yli.

Että ei aina välttämättä kyse ole veemäisyydestä, vaan ihan siitä, että ei vaan voi, jotta voi eroa ylipäätään käsitellä. Jättäjällehän tuollaisen ehdottaminen on varmasti helpompaa, koska hän sitä eroa muutoinki haluaa.