Lue keskustelun säännöt.
Asia, joka jäi vaivaamaan päättyneessä parisuhteessa, tai liitossa?
17.02.2025 |
Itseäni jäi vuosiksi kaihertamaan se, että mies täysin hylkäsi meidän yhdessäolon aikana otetun koiran, vaikka jatkuvasti puhui, miten minä ja koira ollaan hänelle tärkeintä maailmassa ja kaikki kaikessa.
Tiedän, ettei meidän suhteen loppu ollut paras mahdollinen, ja ymmärrän sen, ettei mies halunnut olla minun kanssani siinä eron kohdalla tekemisissä, mutta koiran totaalinen hylkääminen jäi vuosiksi vaivaamaan. Olin siinä kumminkin omista virheistäni ja puutteistani täysin rehellinen enkä koskaan ole sanonut miehestä pahaa sanaa kenellekään. Puoli vuotta, vuosi meidän erosta yritin viritellä keskusteluyhteyttä, josko mies olisi halunnut edes käydä moikkaamassa koiraa. Minua ei olisi tarvinnut tavata. Mutta ei halunnut. Minun sairastuessa myöhemmin pyysin miestä huolehtimaan koirasta. Ei suostunut. Se jäi vuosiksi vaivaamaan. Miehellä oli kumminkin hyvin pian meidän eron jälkeen jo uusi puoliso ja ottivat vieläpä melkein täysin samanlaisen koirankin.
Onko teillä muilla asioita, jotka ovat jääneet menneistä suhteista vuosiksi vaivaamaan?
Kommentit (82)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koira, voi LOL. Kun eroaa, eroaa. Lapset on eri asia mutta eläimet kannattaa todellakin unohtaa. Jonkun elukan takia sitten jumissa exän kanssa... Fiksu mies.
Vierailija kirjoitti:
Koira, voi LOL. Kun eroaa, eroaa. Lapset on eri asia mutta eläimet kannattaa todellakin unohtaa. Jonkun elukan takia sitten jumissa exän kanssa... Fiksu mies.
Lukutaito hoi? Moni koirakin on fiksumpi kuin osa palstailijoista.
Ap:n esimerkki vain havainnollistaa sitä faktaa, että miesten tunne-elämä on hyvin infantiilia, pinnallista ja häilyvää. Valtaosa miehistä on valmis hylkäämään jopa oman lapsensa. Ei siis kannata pistää liikaa pelimerkkejä miesten tunteiden ja empatian varaan.
Vierailija kirjoitti:
Ap:n esimerkki vain havainnollistaa sitä faktaa, että miesten tunne-elämä on hyvin infantiilia, pinnallista ja häilyvää. Valtaosa miehistä on valmis hylkäämään jopa oman lapsensa. Ei siis kannata pistää liikaa pelimerkkejä miesten tunteiden ja empatian varaan.
Pidin miestä kyllä kypsänä, fiksuna ja suoraselkäisenä aina, mutta tuo asia sai särön siihen käsitykseeni hänestä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehet kulkee pitkälti munansa perässä. Sitten kun testot laskee. Masentuvat ja mökkiytyvät. Ja rupeavat riidanhaastajiksi.
Naisetko muka kypsiä tunne-elämässä kun kohtaamani naistapaukset on kyllä käyttäytyneet kuin mitkäkin kakarat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Selkä jäi vaivaamaan, leikattiin vasta kolme vuotta eron jälkeen.
Koirat on eläimiä ja, jos ei ole lapsia, on paras erota kokonaan, eikä roikkua kiinni exässä eläimen takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä, että ymmärtäisin tuonkin, jos koira ei olisi ollut miehelle kovin tärkeä, mutta oli ihan pennun ensihetkistä lähtien läsnä ja jatkuvasti puhui, miten tärkeä koira hänelle on. Ehkä tämä on tyhmä asia, mutta en voi sille mitään, että se vaan jäi vaivaamaan. Ap
Häh. Sua jäi vaivaamaan se, että mies hylkäsi koiran, mutta sua ei yhtään vaivannut se, miten mies kykeni sut hylkäämään????
Vierailija kirjoitti:
Koirat on eläimiä ja, jos ei ole lapsia, on paras erota kokonaan, eikä roikkua kiinni exässä eläimen takia.
Niin. Se lukutaito.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap:n esimerkki vain havainnollistaa sitä faktaa, että miesten tunne-elämä on hyvin infantiilia, pinnallista ja häilyvää. Valtaosa miehistä on valmis hylkäämään jopa oman lapsensa. Ei siis kannata pistää liikaa pelimerkkejä miesten tunteiden ja empatian varaan.
Monet miehet hylkäävät lapsensakin erossa. Näkevät ehkä kerran tai pari vuodessa eivätkä edes soittele. Olen päätynyt tulokseen, että miehet eivät kykene muodostamaan aitoja tunteita ja yhteyttä, eivät edes omiin lapsiinsa.
Narskumaisia piirteitä. Myös mun ex-mies, josta paljastui jälkikäteen kaikkea mahdollista pa***a, hylkäsi eron aikoihin sekä oman, että yhdessä ottamamme koiran. Kertoo kaiken sellaisen ihmisen sielunmaisemasta. Ole tyytyväinen, että pääsit eroon, tuollainen ihminen välittää vain itsestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän hyvin ex-miestä. Jos itse joutuisin vastaavaan päätöksen eteen toimisin juuri samalla tavalla. En haluaisi mihinkään viikko-viikko koiran yhteishuoltajuuteen exän kanssa. Järkevä vaihtoehto on ollut luopua koirasta täysin. Koiran näkeminen välillä pahentaisi vaan sitä ikävää ja muistuttaisi aina siitä päätöksestä että on joutunut luopumaan rakkaasta lemmikistä. Itse olen kerran joutunut luopumaan koirasta enkä pystynyt käydä sitä kertaakaan katsomassa. Kuulumiset soittelin kerran ja sydän repesi rinnasta. Eläimiin saattaa liittyä suurempia tunteita kuin ihmisiin varsinkin jos ihmissuhde on ollut vaikea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä, että ymmärtäisin tuonkin, jos koira ei olisi ollut miehelle kovin tärkeä, mutta oli ihan pennun ensihetkistä lähtien läsnä ja jatkuvasti puhui, miten tärkeä koira hänelle on. Ehkä tämä on tyhmä asia, mutta en voi sille mitään, että se vaan jäi vaivaamaan. Ap
Häh. Sua jäi vaivaamaan se, että mies hylkäsi koiran, mutta sua ei yhtään vaivannut se, miten mies kykeni sut hylkäämään????
Joo, tajuan, että kun erotaan, niin se ero ja kaikki siihen liittyvä pitää prosessoida erillään eikä meistä kumpikaan olisi sitä suhdetta halunnut jatkaa. Mieskin löysi uuden naisen hyvin pian, mutta tuosta tuli melkein enemmän suru kuin mistään muusta, kun sitä en ymmärtänyt. Koirahan oli tyystin viaton meidän suhteen asioihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n esimerkki vain havainnollistaa sitä faktaa, että miesten tunne-elämä on hyvin infantiilia, pinnallista ja häilyvää. Valtaosa miehistä on valmis hylkäämään jopa oman lapsensa. Ei siis kannata pistää liikaa pelimerkkejä miesten tunteiden ja empatian varaan.
Pidin miestä kyllä kypsänä, fiksuna ja suoraselkäisenä aina, mutta tuo asia sai särön siihen käsitykseeni hänestä. Ap
Ehkä koira symbolisoi hänelle yhteistä lasta, kun olitte yhdessä ja symbolisuus rikkoutui, kun suhteenne päättyi? Samaa merkitystä ei enää ollut eron jälkeen.
Itse kävin pään sisäisiä dialogeja ex-kumppanin kanssa ainakin vuoden verran monista vaivaamaan jääneistä asioista. Ero kun oli vielä sellainen, ettei hirveämmin juteltu, hän vain lähti. Kun noita typeriä dialogeja on jankannut loputtomiin, on kai aivot saaneet käsitellä asiaa niin monelta kantilta, että lopputuloksena mua ei enää kiinnosta miettiä syitä hänen käytökselleen. Ollutta ja mennyttä, suhde on hyvästä syystä päättynyt ja hänellä oli omat motiivinsa, itselläni selvästi erilaiset kuin hänellä.
Vierailija kirjoitti:
Naisetko muka kypsiä tunne-elämässä kun kohtaamani naistapaukset on kyllä käyttäytyneet kuin mitkäkin kakarat.
Syytä katsoa peiliin, miksi päädyt aina kohtaamaan sellaisia naisia?
Minua jäi ihmetyttämään miksi ex vei kaikki minun koruni? Vanhemmiltani perinnöksi jääneet sormukset, rippikoruni, armeijan tuntolevyni,jne.
Kai joku nainen osaa selittää miksi naiset ovat tuollaisia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n esimerkki vain havainnollistaa sitä faktaa, että miesten tunne-elämä on hyvin infantiilia, pinnallista ja häilyvää. Valtaosa miehistä on valmis hylkäämään jopa oman lapsensa. Ei siis kannata pistää liikaa pelimerkkejä miesten tunteiden ja empatian varaan.
Pidin miestä kyllä kypsänä, fiksuna ja suoraselkäisenä aina, mutta tuo asia sai särön siihen käsitykseeni hänestä. Ap
Ehkä koira symbolisoi hänelle yhteistä lasta, kun olitte yhdessä ja symbolisuus rikkoutui, kun suhteenne päättyi? Samaa merkitystä ei enää ollut eron jälkeen.
Itse kävin pään sisäisiä dialogeja ex-kumppanin kanssa ainakin vuoden verran monista vaivaamaan jääneistä asioista. Ero kun oli vielä sellainen, ettei hirveämmin juteltu, hän vain lähti. Kun noita typeriä dialogeja on jankannut loputtomiin,
Voi olla. Enkä tätä mitenkään vihaisena muistele, se asia vaan välillä jostain syystä palaa mieleen kummittelemaan. Itse oman pääni sisällä muistan, miten kauniisti mies puhui koirasta ja miten kylmästi vaan sitten lähti eikä koskaan halunnut tavata koko koiraa enää. Varmasti hänellä oli syynsä, mutta kyllä se jotenkin kirpaisi, oikeastaan enemmän kuin mikään muu. Edes vaihto uuteen naiseen ei sattunut yhtä paljon. Ap
Lisään vielä, että ymmärtäisin tuonkin, jos koira ei olisi ollut miehelle kovin tärkeä, mutta oli ihan pennun ensihetkistä lähtien läsnä ja jatkuvasti puhui, miten tärkeä koira hänelle on. Ehkä tämä on tyhmä asia, mutta en voi sille mitään, että se vaan jäi vaivaamaan. Ap