Miten jakaisitte kulut?

Vierailija kirjoitti:

Olen ap ja tässä se pienituloisempi. Tähän asti olemme noudattaneet vaihtoehtoa b, mutta puoliso on esittänyt, että osallistuisin kuluihin enemmän, koska hänellä on asuntolaina ja minulla ei. En ole ihan varma suostunko, ainakaan ilman kunnon keskustelua myös velvollisuuksien jaosta perheessä. Koska emme ole naimisissa, minusta tuntuu oudolta pienempituloisena kerryttää puolison omaisuutta. Haluaisin saada reilusti rahaa säästöön, jos nyt syystä tai toisesta jäisin lasten kanssa yksin.

Ap

Minusta tällaisessa tilanteessa sinun täytyy pitää puoliasi. Tähän voisi kehittää uuden vaihtoehdon. Menot jaetaan siten, että molemmille jää yhteisten menojen jälkeen yhtä paljon rahaa käyttöön, mutta sillä lisäyksellä, että menoihin eivät kuulu asuntolainan lyhennykset tai muut omaisuutta kerryttävät menot. Ne eivät ole menoja vaan säästöä. Sinun ei missään tapauksessa pidä osallistua kuluihin suuremmalla osuudella, koska silloin käytännössä lyhennät avopuolisosi lainaa.

Vierailija kirjoitti:

En ole ikinä ymmärtänyt tuota ajattelumallia, että molemmille pitäisi jäädä sama määrä rahaa käyttöön. Jos esimerkiksi toinen on opiskellut pitkään päästäkäseen hyväpalkkaiseen työhön ja on panostanut uraansa ja toinen taas tekee jotain helppoja duunarin hommia, niin miksi paremmin tienaavan pitäisi tyytyä pienempiin tuloihin? Ei hirveästi motivoisi hankkia parempi palkkaisia tehtäviäkään, jos palkankorotuksenkin joutuisi vielä jakamaan puolison kanssa (kun siitä on ensin vielä verotettu puolet pois).

Tämä on ihan ok järjestely, jos olet valmis sellaiseen elintasoon, josta puolisosi pystyy maksamaan osuutensa ihan helposti. Muuten kannattaa harkita kumppania, jolla on samantasoiset tulot kun sinulla ja toivoa, ettei hän esimerkiksi sairastu.

Vierailija kirjoitti:

Olen ap ja tässä se pienituloisempi. Tähän asti olemme noudattaneet vaihtoehtoa b, mutta puoliso on esittänyt, että osallistuisin kuluihin enemmän, koska hänellä on asuntolaina ja minulla ei. En ole ihan varma suostunko, ainakaan ilman kunnon keskustelua myös velvollisuuksien jaosta perheessä. Koska emme ole naimisissa, minusta tuntuu oudolta pienempituloisena kerryttää puolison omaisuutta. Haluaisin saada reilusti rahaa säästöön, jos nyt syystä tai toisesta jäisin lasten kanssa yksin.

Ap

Olet oikeassa ja fiksusti mietit asiaa. Tilanne olisi ihan eri jos olisitte naimisissa ilman avioehtoa. Nyt kun olette avoliitossa niin pitää olla huomattavasti tarkempi miten raha-asiat järjestetään oikein. Ainoa mihin voisit suostua on se että maksaisitte perheen kulut puoliksi, ei yhtään enempään. Sinun ei kuitenkaan kannata suostua mihinkään muutoksiin ainakaan niin kauan kuin miehesi ei tee omaa osuuttaan perheeseen liittyvistä velvollisuuksista. Se että tienaa enemmän ei oikeuta luistamaan yhteisistä hommista. Jos miehesi laistaa esim. siivouksesta niin voisit laskea mitä maksaa jos palkkaisitte siivoojan hoitamaan hänen osuutensa siivouksesta. Muutenkaan raha-asioista ei sovita samalla kun toinen "pyhästi" lupaa hoitaa enemmän yhteisiä asioita, ensin tarvitaan näyttöä että ne todellakin aletaan hoitamaan pidemmän ajan kuluessa.

Vierailija kirjoitti:

En ole ikinä ymmärtänyt tuota ajattelumallia, että molemmille pitäisi jäädä sama määrä rahaa käyttöön. Jos esimerkiksi toinen on opiskellut pitkään päästäkäseen hyväpalkkaiseen työhön ja on panostanut uraansa ja toinen taas tekee jotain helppoja duunarin hommia, niin miksi paremmin tienaavan pitäisi tyytyä pienempiin tuloihin? Ei hirveästi motivoisi hankkia parempi palkkaisia tehtäviäkään, jos palkankorotuksenkin joutuisi vielä jakamaan puolison kanssa (kun siitä on ensin vielä verotettu puolet pois).

Itsekästä ajattelua. Elämänkumppanin kanssa on tarkoitus jakaa kaikki ja siihen pakettiin kuuluu myös tulot. Aiempi omaisuus ja perinnöt ovat asia erikseen. En voisi kuvitella olevani parisuhteessa tuollaisen ihmisen kanssa. Arvomaailmat eivät kohtaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole ikinä ymmärtänyt tuota ajattelumallia, että molemmille pitäisi jäädä sama määrä rahaa käyttöön. Jos esimerkiksi toinen on opiskellut pitkään päästäkäseen hyväpalkkaiseen työhön ja on panostanut uraansa ja toinen taas tekee jotain helppoja duunarin hommia, niin miksi paremmin tienaavan pitäisi tyytyä pienempiin tuloihin? Ei hirveästi motivoisi hankkia parempi palkkaisia tehtäviäkään, jos palkankorotuksenkin joutuisi vielä jakamaan puolison kanssa (kun siitä on ensin vielä verotettu puolet pois).

Itsekästä ajattelua. Elämänkumppanin kanssa on tarkoitus jakaa kaikki ja siihen pakettiin kuuluu myös tulot. Aiempi omaisuus ja perinnöt ovat asia erikseen. En voisi kuvitella olevani parisuhteessa tuollaisen ihmisen kanssa. Arvomaailmat eivät kohtaa.

Niin, miksi esim. perinnöt on sitten asia erikseen? Tässä tapauksessa aloittaja on kuitannut oman asuntolainansa perinnöllä siinä missä mies maksaa omaansa palkkatuloillaan. Miksi parempituloisen pitää silti maksaa isompi osa yhteisistä kuluista? Miksi nimenomaan palkkatulot ovat yhteistä omaisuutta mutta peritty omaisuus ei? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole ikinä ymmärtänyt tuota ajattelumallia, että molemmille pitäisi jäädä sama määrä rahaa käyttöön. Jos esimerkiksi toinen on opiskellut pitkään päästäkäseen hyväpalkkaiseen työhön ja on panostanut uraansa ja toinen taas tekee jotain helppoja duunarin hommia, niin miksi paremmin tienaavan pitäisi tyytyä pienempiin tuloihin? Ei hirveästi motivoisi hankkia parempi palkkaisia tehtäviäkään, jos palkankorotuksenkin joutuisi vielä jakamaan puolison kanssa (kun siitä on ensin vielä verotettu puolet pois).

Itsekästä ajattelua. Elämänkumppanin kanssa on tarkoitus jakaa kaikki ja siihen pakettiin kuuluu myös tulot. Aiempi omaisuus ja perinnöt ovat asia erikseen. En voisi kuvitella olevani parisuhteessa tuollaisen ihmisen kanssa. Arvomaailmat eivät kohtaa.

Niin, miksi esim. perinnöt on sitten asia e

Sinulla menee tulot ja omaisuus sekaisin. Palkkatulot eivät ole omaisuutta vaan tuloa. Perintö on omaisuutta eikä tuloa. Minun arvomaailmassa omaisuus on omaa ja tulot ja menot yhteisiä. Elämänkumppanin kanssa jaetaan tulot ja menot, mutta ei omaisuutta, joka on ollut olemassa ennen yhteistä elämää ja katson perintöjen kuuluvan samaan kategoriaan. Kun eletään yhdessä, niin elintasojen pitää olla samat tuloista riippumatta ja siihen päästään vain, jos suurempituloinen maksaa enemmän siten, että molemmille jää käyttöön yhtä paljon. Omaisuutta kerryttävä meno ei ole kuluja vaan säästöä, joten sitä ei lasketa yhteisiin menoihin vaan se maksetaan omasta pussista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole ikinä ymmärtänyt tuota ajattelumallia, että molemmille pitäisi jäädä sama määrä rahaa käyttöön. Jos esimerkiksi toinen on opiskellut pitkään päästäkäseen hyväpalkkaiseen työhön ja on panostanut uraansa ja toinen taas tekee jotain helppoja duunarin hommia, niin miksi paremmin tienaavan pitäisi tyytyä pienempiin tuloihin? Ei hirveästi motivoisi hankkia parempi palkkaisia tehtäviäkään, jos palkankorotuksenkin joutuisi vielä jakamaan puolison kanssa (kun siitä on ensin vielä verotettu puolet pois).

Itsekästä ajattelua. Elämänkumppanin kanssa on tarkoitus jakaa kaikki ja siihen pakettiin kuuluu myös tulot. Aiempi omaisuus ja perinnöt ovat asia erikseen. En voisi kuvitella olevani parisuhteessa tuollaisen ihmisen kanssa. Arvomaailmat eivät kohtaa.

Niin, miksi esim. perinnöt on sitten asia e

Varmaan ajatus on, että peritty omaisuus pidetään suvussa. Eron tullessa toinen osapuoli voi tehdä toisen perinnölle mitä lystää. Mekin olemme suojanneet lasten perinnöt testamentilla, niihin ei tule tulevilla puolisoilla olemaan avio-oikeutta. Meidän vanhempiemmekin testamenteissa oli/on vastaava pykälä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole ikinä ymmärtänyt tuota ajattelumallia, että molemmille pitäisi jäädä sama määrä rahaa käyttöön. Jos esimerkiksi toinen on opiskellut pitkään päästäkäseen hyväpalkkaiseen työhön ja on panostanut uraansa ja toinen taas tekee jotain helppoja duunarin hommia, niin miksi paremmin tienaavan pitäisi tyytyä pienempiin tuloihin? Ei hirveästi motivoisi hankkia parempi palkkaisia tehtäviäkään, jos palkankorotuksenkin joutuisi vielä jakamaan puolison kanssa (kun siitä on ensin vielä verotettu puolet pois).

Itsekästä ajattelua. Elämänkumppanin kanssa on tarkoitus jakaa kaikki ja siihen pakettiin kuuluu myös tulot. Aiempi omaisuus ja perinnöt ovat asia erikseen. En voisi kuvitella olevani parisuhteessa tuollaisen ihmisen kanssa. Arvomaailmat eivät kohtaa.

Niin, miksi esim. perinnöt on sitten asia erikseen? Tässä tapauksessa aloittaja on kuitannut oman asuntolainansa perinnöllä siinä missä mies maksaa omaansa palkkatuloillaan. Miksi parempituloisen pitää silti maksaa isompi osa yhteisistä kuluista? Miksi nimenomaan palkkatulot ovat yhteistä omaisuutta mutta peritty omaisuus ei?

Tämä siksi kun ollaan avoliitossa eikä rahat ja omaisuus ole yhteiset. Kannattaa huomata että asia olisi eri jos pariskunnalla ei olisi lapsia. Kun on yhteisiä lapsia, ei makseta pelkästään omasta elämisestä vaan myös lasten elämisestä. Parempi tuloinen siis käytännössä elättää lapsiaan enemmän kuin se pienituloinen. Ei olisi kovin kohtuullista että lapset elävät alempaa elintasoa pienituloisen tulojen mukaan jotta toinen voi kartuttaa itselleen omaisuutta. Lisäksi on myös kohtuullista että kummallekin osapuolelle jää jotain rahaa myös säästöön. Pienituloiselle vähemmän, mutta edes jotain. Jos jollekin on ongelma maksaa suurempituloisena omien lapsien elämisestä ja hyvinvoinnista enemmän niin olisi kannattanut lisääntyä sellaisen kanssa jolla on samansuuruiset tulot. Erotilanteessakin parempituloinen joutuisi maksamaan lasten kuluja enemmän.

^ Ollaan tosi epäarvoisessa tilanteessa jossa varakkaaseen perheeseen syntynyt käyttää sen omaisuutensa vain omaksi hyväkseen ja se toinen joka ei saa perintöjä yrittää kerryttää sitä omaisuutta palkkatuloillaan maksaen samalla isomman osuuden yhteisistä menoista. Tietenkään henkilökohtaisen lainan menot eivät ole yhteisiä menoja mutta kaikki muut kulut ovat. 

B) jotta taataan molemmille perheessä parhain mahdollisuus tasaveroiseen elintasoon.

Vierailija kirjoitti:

^ Ollaan tosi epäarvoisessa tilanteessa jossa varakkaaseen perheeseen syntynyt käyttää sen omaisuutensa vain omaksi hyväkseen ja se toinen joka ei saa perintöjä yrittää kerryttää sitä omaisuutta palkkatuloillaan maksaen samalla isomman osuuden yhteisistä menoista. Tietenkään henkilökohtaisen lainan menot eivät ole yhteisiä menoja mutta kaikki muut kulut ovat. 

Tämä riippuu täysin siitä mitä perinnöstä ajattelee, onko se säilytettävää omaisuutta lapsille vai ylimääräistä humputtelurahaa. Itse ajattelen että minun saama perintö on pääasiassa omaisuutta minkä siirrän eteenpäin omille lapsille. Tällöin se ei pääasiassa ole minun eikä minun mieheni käyttöön. Me hoidetaan humputtelut itse tienaamillamme rahoilla, ei perintörahoilla. Koska meillä on yhteiset lapset niin minun perintöni on tavallaan myös minun mieheni perintö kun se menee aikoinaan meidän yhteisille lapsillemme. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

^ Ollaan tosi epäarvoisessa tilanteessa jossa varakkaaseen perheeseen syntynyt käyttää sen omaisuutensa vain omaksi hyväkseen ja se toinen joka ei saa perintöjä yrittää kerryttää sitä omaisuutta palkkatuloillaan maksaen samalla isomman osuuden yhteisistä menoista. Tietenkään henkilökohtaisen lainan menot eivät ole yhteisiä menoja mutta kaikki muut kulut ovat. 

Tämä riippuu täysin siitä mitä perinnöstä ajattelee, onko se säilytettävää omaisuutta lapsille vai ylimääräistä humputtelurahaa. Itse ajattelen että minun saama perintö on pääasiassa omaisuutta minkä siirrän eteenpäin omille lapsille. Tällöin se ei pääasiassa ole minun eikä minun mieheni käyttöön. Me hoidetaan humputtelut itse tienaamillamme rahoilla, ei perintörahoilla. Koska meillä on yhteiset lapset niin minun perintöni on tavallaan myös minun mieheni perintö kun se menee aikoinaan meidän y

Samaa mieltä. Pidän myös kunnia-asiana, että lapsille jätetään enemmän perintöä, kuin olen itse saanut. Se on ikään kuin lainassa, nostamassa jälkipolvien elintasoa.

Mun mielestä rahan suhteen ainut tasapuolinen tapa on a. Mies hoitaa tietenkin oman lainansa itse mutta ne yhteiset kulut menee puoliksi. Mä en ikinä vaatisi miestä maksamaan vielä leijonanosaa yhteisistä kuluista tuossa tilanteessa, kun itse olisin "kuitannut" oman asuntolainani perityllä rahalla. Ajattelisin niin että sen verran voin helpottaa mieheni elämää että maksan puolet juoksevista kuluista, enkä miettisi kyllä asiaa sekuntiakaan. 

Joo, olen ollut se paremmin tienaava ja olen maksanut yhteiset menot tulojen suhteessa. Olen myös ollut tilanteessa jossa maksoin aivan kaiken plus miehelle "palkkaa" lastemme hoitamisesta (kompensoimaan hoitovapaan vaikutuksia). 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

^ Ollaan tosi epäarvoisessa tilanteessa jossa varakkaaseen perheeseen syntynyt käyttää sen omaisuutensa vain omaksi hyväkseen ja se toinen joka ei saa perintöjä yrittää kerryttää sitä omaisuutta palkkatuloillaan maksaen samalla isomman osuuden yhteisistä menoista. Tietenkään henkilökohtaisen lainan menot eivät ole yhteisiä menoja mutta kaikki muut kulut ovat. 

Tämä riippuu täysin siitä mitä perinnöstä ajattelee, onko se säilytettävää omaisuutta lapsille vai ylimääräistä humputtelurahaa. Itse ajattelen että minun saama perintö on pääasiassa omaisuutta minkä siirrän eteenpäin omille lapsille. Tällöin se ei pääasiassa ole minun eikä minun mieheni käyttöön. Me hoidetaan humputtelut itse tienaamillamme rahoilla, ei perintörahoilla. Koska meillä on yhteiset lapset niin minun perintöni on tavallaan myös min

 

Miehelläkin olisi paremmat mahdollisuudet kerryttää sitä lapsille jäävää omaisuutta jos aloittaja maksaisi (velattomana!) puolet juoksevista kuluista. 

A. Tosin mielestäni olisi normaaleinta, että myös perintö olisi laitettu yhteiseen pottiin ja maksut menisivät tulojen mukaan, mutta erilliset asuntolainat kielivät siitä, että lainanmaksut ovat menneet jo aiemminkin puoliksi. Ilman perintöä b-vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

A. Tosin mielestäni olisi normaaleinta, että myös perintö olisi laitettu yhteiseen pottiin ja maksut menisivät tulojen mukaan, mutta erilliset asuntolainat kielivät siitä, että lainanmaksut ovat menneet jo aiemminkin puoliksi. Ilman perintöä b-vaihtoehto.

Avoliitossa ei ole olemassa mitään yhteistä pottia. Kummallakin on oma omaisuus ja jos sitä antaa toiselle on kyseessä verotettava lahja. AP:llä ei siis olisi edes ollut mahdollisuutta maksaa miehensä lainaa pois ilman veroseuraamuksia. Ei myöskään olisi kohtuullista että AP:n perintörahat yhdessä juotaisiin ja syötäisiin ja siten niillä kartutettaisiin parempituloisen omaisuuttaa. Mikä edes takaisi että mies tekisi omalle tulevalle perinnölleen saman. Tyhmä saa olla mutta ei niin tyhmä ettei ymmärrä omaan etuaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen ap ja tässä se pienituloisempi. Tähän asti olemme noudattaneet vaihtoehtoa b, mutta puoliso on esittänyt, että osallistuisin kuluihin enemmän, koska hänellä on asuntolaina ja minulla ei. En ole ihan varma suostunko, ainakaan ilman kunnon keskustelua myös velvollisuuksien jaosta perheessä. Koska emme ole naimisissa, minusta tuntuu oudolta pienempituloisena kerryttää puolison omaisuutta. Haluaisin saada reilusti rahaa säästöön, jos nyt syystä tai toisesta jäisin lasten kanssa yksin.

Ap

Älä suostu. Vaikka puolisosi alkaisi tehdä enemmän kotitöitä ja osallistua enemmän lastenhoitoon (mitä epäilen), sinä olet jo panostanut lapsiin enemmän silloin, kun se vaati eniten. Niiden vuosien panostusta ei enää mikään voi tasata. Puolisosi hyötyy sinun uhrauksestasi myös oman loppuelämänsä, ensin parempana urakehityksenä ja lopulta suurempana eläkkeenä. Tämä tapahtuu, vaikka heti huomisesta alkaen jakaisitte työt ja vastuut tasan. 

Puolisolle on joskus tulevaisuudessa tulossa myös ihan mukava perintö, jolla hän saa kyllä kuitattua lainat ja enemmän. Minä satuin surullisesta sattumuksesta saamaan perintöni aiemmin. 

Ap

"Avioliitossa yhteisesti otetusta lainasta ja velasta puolisot vastaavat yhdessä. Mikäli molempien puolisoiden nimet löytyvät velkasopimuksesta, puolisot ovat niin sanotusti yhteisvastuullisia velallisia. Sitoutuminen yhdessä otettavaan lainaan voi kuitenkin tapahtua myös suullisesti. Puoliso voi tulla sidotuksi toisen ottamaan velkaan myös, jos hänen katsotaan hyväksyneen toisen puolison ottama velka tai, jos hän on valtuuttanut toisen puolison ottamaan velkaa hänen puolestaan. Jos puolisot katsotaan yhteivastuullisiksi velasta, he ovat vastuussa sekä omasta osastaan että puolison osasta, ellei velan takaisin maksamisesta ole toisin sovittu. Toinen puolisoista ei kuitenkaan vastaa yhteisestä velasta, jos toinen puolisoista käyttää väärin oikeuttaan velan ottamiseen. "

Minilex sanoo näin. Siksi tuntuu oudolta tuo väite, että verottaja katsoisi yhteisen lainan maksun toisen tililtä avioliitossa lahjaksi ja perisi lahjaveroa tästä.

^Jos luet tarkemmin, huomaat, että puhuttiin avoliitossa.