Lue keskustelun säännöt.
Mistä syystä lapsestanne on tehty lastensuojeluilmoitus?
16.02.2025 |
Tiedän useita tapauksia, joissa syynä on esimerkiksi esikouluikäiset häiriköimässä öisin naapureita, rikkomassa autoja, alkoa ja huumeita käyttäviä nuoria jne.
MUTTA - tiedän myös useita ihan tavallisia, rakastavia perheitä, joissa lastensuojeluilmoitus on tehty vain siksi, että saadaan "linjat auki avun piiriin", eli että huomataan jonkinlaiselle avulle olevan tarve, mutta sitä ei muuten saa, koska paperilla onkaikki hyvin, joten lasu ollut yksi ratkaisu.
Toki myös tiedän tapauksia, joissa lastensuojeluilmoitus on tehty puhtaasti kiusallaan vttumaisen naapurin tehtailemana, mutta myös puhtaasti huolesta esim. päihdevanhempien vuoksi.
Mistä syystä teidän lapsesta on lasu tehty?
Kommentit (131)
Vierailija kirjoitti:
Nimetön ilmoittaja oli havainnut useamman epäkohdan lapsen ulkoissa olemuksessa ja toiminnassa ja teki sen perusteella olettamuksen, että vanhemmat eivät huolehdi tai kasvata. Ilmoittaja ei tiennyt, että kyseessä on erityislapsi. Hän oli erityisluokalla ja sai asianmukaista terapiaa ym. Hän ei myöskään liikkunut ilman aikuista missään, ja koska koulussa tiedettiin hänen erityisyydestään, ei ollut kuin 1 vaihtoehto kirjelmän tekijäksi. (ei ollut naapuri)
Lastensuojelun työntekijät jututtivat meitä, mutta sanoivat melkein heti, että eivät ole ollenkaan huolissaan. Melko pian tuli kotiin kirje, että asiakkuus on päätetty.
Lopettakaa jo tuon erityis-sanan jankkaaminen. Ei se lapsi edelleenkää ole mitenkään erityinen vaan vam mainen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuinen saa kieltäytyä hoidoista ja tutkimuksista mutta terveydenhoidon kai on jopa velvollisuus tehdä lasu jos he näkevät vanhemman toimivan vastoin lapsen etua.
Eihän vanhemmat saa edes nähdä yli 10-vuotiaiden lastensa terveystietoja. Ihan hirvittää, kun lapseni on pian 9v ja on kyllä vielä aivan liian pieni vastaamaan itse mistään terveyteensä liittyvistä asioista, että miten voi olla mahdollista, että vain vuoden päästä hänen terveystietojensa näkyminen minulle vanhempana loppuu.
On kyllä todellista kommunismia ja wokea jos asia tosiaan näin on.
Tällä varmaankin valmistellaan tulevaisuuden transhoitoja vanhemmilta salassa. Ei mulla muuta.
Ei se ole näin. Kts. vastaus edelliseltä sivulta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nimetön ilmoittaja oli havainnut useamman epäkohdan lapsen ulkoissa olemuksessa ja toiminnassa ja teki sen perusteella olettamuksen, että vanhemmat eivät huolehdi tai kasvata. Ilmoittaja ei tiennyt, että kyseessä on erityislapsi. Hän oli erityisluokalla ja sai asianmukaista terapiaa ym. Hän ei myöskään liikkunut ilman aikuista missään, ja koska koulussa tiedettiin hänen erityisyydestään, ei ollut kuin 1 vaihtoehto kirjelmän tekijäksi. (ei ollut naapuri)
Lastensuojelun työntekijät jututtivat meitä, mutta sanoivat melkein heti, että eivät ole ollenkaan huolissaan. Melko pian tuli kotiin kirje, että asiakkuus on päätetty.
Lopettakaa jo tuon erityis-sanan jankkaaminen. Ei se lapsi edelleenkää ole mitenkään erityinen vaan vam mainen!
Samaa mieltä. 70-luvulla käytimme oikeaa termiä; va jakki.
Mulla oli masennusdisgnoosi ja psykiatri teki ennakoivan lasu ilmoituksen kun raskauduin, kyllä siitä mulle ihan kasvokkain totesi että näin nyt on tapana tehdä ja sanoi just tuon että "linjat auki avun piiriin". Ja en siitä pahastunut, mulla oli käsitys että ei lastensuojelu mitään pahaa tee.
Loppujen lopuksi lasu toi mun elämään vaan ihan turhaa lisästressiä eikä todellakaan ollut mitään apua enkä edes tarvinnut apua. Vauvan kanssa meni ihan hyvin ja oli vaan todella ahdistavaa se lasun tekemä kyttäys ja epäileminen. Mut jätti ne mut lopulta rauhaan.
Jep tämä on mennyt aivan mielipuoliseksi. Alaikäinen lapseni tarvitsi akuuttia aikaa mielenterveyspuolelle ja yritin varata aikaa töistä käsin terveyskeskuspäivystykseen. Ei kuulemma onnistu, koska lapsen pitäisi olla mukana puhelussa. Sama toistui muutaman kerran, mutta onneksi luurin toisessa päässä oli maalaisjärkeä omaava hoitaja ja suostui antamaan ajan lapselleni. Seuraavat ongelmat alkoivat sitten hoitoon pääsyssä. Lapsen oireet olivat sietämättömiä, mutta silti erityissairaanhoito ei suostunut ottamaan lähetettä vastaan ennen kuin vasta neljännen päivystyslääkärin lähetteen jälkeen. Täysi fiasko nykyään koko terveydenhoitosysteemi. Erikoissairaanhoidostakaan ei ole juuri mitään hyvää sanottavaa. Kunnollista hoitoa ja kuntoutusta näyttää olevan mahdotonta saada.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuinen saa kieltäytyä hoidoista ja tutkimuksista mutta terveydenhoidon kai on jopa velvollisuus tehdä lasu jos he näkevät vanhemman toimivan vastoin lapsen etua.
Eihän vanhemmat saa edes nähdä yli 10-vuotiaiden lastensa terveystietoja. Ihan hirvittää, kun lapseni on pian 9v ja on kyllä vielä aivan liian pieni vastaamaan itse mistään terveyteensä liittyvistä asioista, että miten voi olla mahdollista, että vain vuoden päästä hänen terveystietojensa näkyminen minulle vanhempana loppuu.
On kyllä todellista kommunismia ja wokea jos asia tosiaan näin on.
Tällä varmaankin valmistellaan tulevaisuuden transhoitoja vanhemmilta salassa. Ei mulla muuta.
Tämä älytön muutos on tehty sen takia, ettei maamut kunniamur haa tyttäriään. Siitä sitten kärsii koko valtaväestö, kun vanhemmat eivät enää pysty hoitamaan lastensa sairausasiointeja sujuvasti.
Käyttämästäni sanasta "eriryislapsi" pelihousunsa repineille:
Sanan "erityslapsi" alle mahtuu monenlaista adhd:sta/lievästä autismista syvään kehitysvammaan. Kyseessä on siis lapsi, joka tarvitsee jotain "erityistä tukea", ei sillä tarkoiteta, että lapsi olisi positiivisessa merkityksessä super ihmeellinen (muille kuin omille vanhemmilleen). Mikä olisi parempi? Pitäisikö aina selittää kaikille juurta jaksain lapsen diagnoosi?
ps. en sanonut kehitysvammainen, koska lapsi ei sellainen ollut vaan "normaalijärkinen", jopa poikkeuksellisen fiksu, haasteet ts. ongelmat oli muissa asioissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nimetön ilmoittaja oli havainnut useamman epäkohdan lapsen ulkoissa olemuksessa ja toiminnassa ja teki sen perusteella olettamuksen, että vanhemmat eivät huolehdi tai kasvata. Ilmoittaja ei tiennyt, että kyseessä on erityislapsi. Hän oli erityisluokalla ja sai asianmukaista terapiaa ym. Hän ei myöskään liikkunut ilman aikuista missään, ja koska koulussa tiedettiin hänen erityisyydestään, ei ollut kuin 1 vaihtoehto kirjelmän tekijäksi. (ei ollut naapuri)
Lastensuojelun työntekijät jututtivat meitä, mutta sanoivat melkein heti, että eivät ole ollenkaan huolissaan. Melko pian tuli kotiin kirje, että asiakkuus on päätetty.
Lopettakaa jo tuon erityis-sanan jankkaaminen. Ei se lapsi edelleenkää ole mitenkään erityinen vaan vam mainen!
No kun ei ole vammainen. Neurokirjon lapsien on lähes mahdotonta päästä nykyään vammaispalvelujen asiakkaaksi, vaikka siellä olisi tarjota esim. tarpeellista avustajaa tms. tukea.
Vierailija kirjoitti:
Käyttämästäni sanasta "eriryislapsi" pelihousunsa repineille:
Sanan "erityslapsi" alle mahtuu monenlaista adhd:sta/lievästä autismista syvään kehitysvammaan. Kyseessä on siis lapsi, joka tarvitsee jotain "erityistä tukea", ei sillä tarkoiteta, että lapsi olisi positiivisessa merkityksessä super ihmeellinen (muille kuin omille vanhemmilleen). Mikä olisi parempi? Pitäisikö aina selittää kaikille juurta jaksain lapsen diagnoosi?
ps. en sanonut kehitysvammainen, koska lapsi ei sellainen ollut vaan "normaalijärkinen", jopa poikkeuksellisen fiksu, haasteet ts. ongelmat oli muissa asioissa
Kirjoitusvirheiden kera viesti tuli läpi, muuten ei...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En halua liian tarkasti kertoa, koska aihe on minulle arka. Koin että äitiyttäni arvosteltiin. Lapsi oli puhunut esikoulussa rumasti jollekin sijaiselle ja tämä oli loukkaantunut ja kertonut asiasta eteenpäin. Minulle tuli soitto että teemme lasun. Tästä ei seurannut asiakkuutta. Muutimme toiselle paikkakunnalle, koska luottamus päiväkotiin meni.
Harmittaa kovasti sinun puolesta. Olisi päiväkoti voinut selvittää asiaa ensin sinun kanssa. Lasuja tehdään paljon, että sinun lapsesta tehty lasu ei ole yksi monien joukossa. Itsekin kävin lastensuojelun palvelutarpeen arvioinnissa oman lapsen takia. Ihmiset siellä oli todella järkeviä ja maalaisjärki oli mukana heillä. Ei tullut asiakkuutta.
Äitiyttä arvostellaan jo neuvolassa kun ilmoitat olevasi raskaana. Ja siitä se jatkuu läpi elämän. Koulu luo oman paineensa äitiydelle. Eivät tarkoita arvosteluna, mutta siltä se monesti tuntuu. Minulla on pitkä lista asioista.
On kyllä todellista kommunismia ja wokea jos asia tosiaan näin on.
Tällä varmaankin valmistellaan tulevaisuuden transhoitoja vanhemmilta salassa. Ei mulla muuta.