Työpaikan nokkava amk-sosionomi! GRRRR!

Ymmärrän hyvin että tämä akateeminen sairaanhoitaja on tuohtunut, kun kerran koulussa on sanottu heidän kasvavan akateemisiksi johtajiksi. Niin minullekin sanottiin kun yhden vuoden kävin yo-kirjoitusten jälkeen lisää koulua, tätä ammattikorkeakoulua. Missään ei osattu niin hyvin kehua ja nostaa jalutalle uusi dynaaminen tradenomin koulutus. Ja mitenkäs vaan, suurin osa vanhoista luokkalaisistani on työttömänä tai töissä, jotka ovat hyvin kaukana johtajan tehtävistä. Ei ihme, että todella ovat pettyneitä.



Itse hain ja pääsin tämän kouluvuoden jälkeen opiskelemaan yliopistoon. Voin hyvillä mielin vakuuttaa, että amk voi varmasti olla paljon raskaampi ja työläämpi kuin yliopisto, vaikka päinvastaisia tilanteitakin on. Oma kokemukseni on että amk:ssa myös opetuksessa määrä korvaa laadun. Moneen kurssiin piti kirjoittaa 15-30 sivuisia kirjoitelmia, joihin ei jälkeen päin palattu mitenkään ja sisältö sai olla mitä vain. Yliopistossa olen osallistunut muutamaan seminaariin, joissa esiteltävien ja opponentin ja ohjaajan kommentoimien töiden pituus on 15 sivua. Minusta on jo paljon työläämpää kirjoittaa 15 sivua omaa perusteltua tekstiä kuin copy-pastata jostain 30 sivua, mutta on se myös paljon haastavampaa tai innostavampaa.



En ymmärrä, miksi niin monella on tarve haukkua toista oppilaitosta, sillä käsittääkseni jokaisella on mahdollisuus tavoitella opiskelupaikkaa kummasta vain. Itse on näin tehnyt ja sen nojalla tässä jaan mielipiteitäni. Mutta se pitää kyllä sanoa, että akateeminen sairaanhoitaja on jo käsitteenäkin outo. Oletteko koskaan kuulleet oppisopimuksella valmistuneesta tuomarista?

syyttämään sosionomeja turhista luuloista. Kerro sinä nyt kaikkitietävänä viisaana, mihin työhön he soveltuvat?

Anna minun arvata, siitä ettet itse ole päässyt ko. koulutukseen? Jäikö pisteen päähän vai vähän enemmän?

selitti vakavalla naamalla, että miten hirveän vaikea heille on päästä opiskelemaan! Selitti ihan keksittyjä lukuja, tyyliin 650 hakijaa ja 20 valittiin. Juupajuu:) Tilastot sanoo ihan muuta :)



Mutta kiva että on itse tyytyväinen matalapalkkakoulutukseensa :D

hakeutuisi hoiva-alalle! Opiskelen akateemista kaksoistutkintoa ja koulussa, johon on " vähän" vaikeampi päästä kuin superamikseen!



HEH.. 79

mielelläni haluaisin katsoa sitä vähäsen..



Kiva kuulla muuten, että sinua naurattaa, hienoa se sinunkin hymysi voi joskus hyytyä ihan jostain muusta syystä. Silloin voi olla paikallaan sosionomi-ystäväsi olkapää..

jaksaa kantaa huolta ja ilkkua täällä ammattikorkeakoulututkintoja, mihin se perustuu, et antanut vastausta vai oliko se vastaus juuri siinä, että olet korkeammin koulutettu lälläläää...lapsellista!

jos ongelmia tulee, menen mieluummin koulutetun psykologin pakeille, kuin sossun;) kiitos vain huolehtimisestasi!

naurettavaa tulla tänne lällättämään ihan turhista itsestään selvistä asioista, eri mieltä voi olla rakentavastikin, mutta sinulla tuntuu olevan siihen aikaa vaikka suoritat akateemista kaksoistutkintoa, säästä nyt opiskeluunkin paukkujasi.



Psykologia tunnut tarvitsevan, vaikutat epävakaalta persoonalta!

Minäkin kuulun, vaikka en ole kokeakoulua vielä nähnytkään, paitsi ulkopuólelta. Olin vs. opettajana alakoulussa, ja liityin ammattijärjestöön turvatakseni itselleni työttömyyspäivärahan, koska kesäajalta viran haltija otti palkan.



Akattesia tutkintoja ovat TIEDEkorkeakouluissa suoritetut, ei AMMATTIkorkeakouluissa. Ehkä sen sairaanhoitajan (AMK) lääkärikollega vähän pilaili, sanoessaan, että " mitäs me akateemiset" .

Minusta on outoa, että joillekin on niin äärettömän tärkeää olla " akateeminen" . Sairaanhoitajan työ on arvokasta, ei se akateemisuus tuo siihen mitään lisää.

Arvostan ihmisiä, jotka arvostavat muita titteleistä, tutkinnoista ja varallisuuden määrästä riippumatta, heidän itsensä takia.

buahahahahhah hahahah hahahah



oikein moukka

tutkintoani sosionomiksi ammattikorkeassa, pääsin sisään tosi helposti. Sain täydet pisteet. Myöhemmin kuulin, että suurin osa opiskelijoista oli tullut sisään varasijoilta, eli tosi moni oli kokeillut AMK:a lisävaihtoehtona, päässyt sisään ja sitten vielä siihen ykkösvaihtoehtoon, ja tämän jälkeen he olivat jättäneet tietenkin tulematta AMK:uun. Opiskelu oli tosi helppoa ja kevyttä, opinnäytetyö oli määrällisesti melko pitkä (n.60s.), mutta laadunvalvonta oli surkeaa, tyyliin kaikki menee läpi ilman korjauksia. Opiskelukaverit olivat suurin osa päässeet opiskelemaan ilman yo-todistusta jatkaen vain lähihoitajatutkintojaan, ja tämä valitettavasti näkyi todella selvästi. He myös kehuskelivat olevansa jotenkin parempia kuin ylioppilaat, koska saivat hyvityksiä joistain kursseista. Osa kurssikirjoista saattoi olla samoja kuin yliopistossa, mutta tentit ja tehtävät paljon helpompia. Eli ammattikorkeakoulu oli lasten leikkiä.



Yliopistossa, jossa olen opiskellut laajan, monitieteisen tutkinnon (liki 200 ov), olen oikeasti joutunut/ saanut tehdä töitä. Oli ihana huomata, että oma ajattelu oli suotavaa, jopa pakollista:) Kursseilla vaadittiin niin omaa ajattelua kuin oman ajattelun kehittymisen pohtimistakin, itsereflektio puuttui AMK:sta kokonaan. Mitä enemmän muisti kirjasta ulkoa, sen parempi...



Nyt työskentelen opettajana. Varmasti sosionomin tutkinnosta on hyötyä työssäni, kohtaanhan päivittäin oppilaiden lisäksi myös heidän perheitään ja niihin liittyviä mahdollisia ongelmia. Koulutuksena en kuitenkaan voi sosionomikoulutusta kehua. Ehkä se on muuttunut alkuajoista, toivon ainakin. Itse valmistuin ensimmäisten joukossa aikoinaan, opistotasoa tuo tutkinto ainakin silloin oli.

Työ ja vastuu ovat ihan samoja.

Ja oaj:öön otetaan myös ei-akateemisia, esim. opettajien sijaisina toimivia ylioppilaita, joilla ei ole mitään muuta tutkintoa.

Meillä on niitä tuolla kirjastossa paljon, joissa selvästi sanotaan: gradutasoinen opinnäytetyö. Joskaan sen ei tarvitse sitä olla.

Kysyisin vielä, että mistä syystä päätit lähteä sosionomin jälkeen vielä opiskelemaan?

Tässä kulkee ihan oikea AUTO! Eli sanoa voi mitä vaan, se ei ammattikoululaisten opinnäytteistä tee graduja...

Tosi Wau, oikein yliopistossa istunut muutaman vuoden ja väsännyt gradun....sitten kun ihminen on oikeasti ansioitunut elämässään muullakin tavalla kuin kuluttanut persettään luennoilla niin silloin hän ansaitsee arvostusta ja ihailua. Pelkkä akateeminen koulutus nyt ei tee kenestäkään sen " hienompaa" Naurettava ajatuskin!



Että olkaa te hoitajat vaan ylpeitä ei-akateemisesta todella arvokkaasta työstänne ja jättäkää nuo paskanjauhajat omaan arvoonsa.

että kaikki jotka hakeutuvat ao koulutukseen ovat ällöttäviä ja tyhmiä?



vai siitä, että koulutuksen antaman tutkinnon ammatilliseen pätevyyten ei luoteta?



vai siitä, että VTM on parempi koulutus kuin sosionomi AMK?



vai siitä, että elämme koulutusrakenteen muutosta ja kaikki pelkäävät oman koulutuksensa rapistumista?



vai siitä, ettei sosionomit saisi olla tyytyväisiä sosionomi tutkintoonsa, vaan heidän pitäisi tavoitella jotakin parempaa?



mikä tää pointti on, josta keuhkotaan?

En väittänytkään niitä graduiksi. Opettele sinä 96 lukemaan.



Ja mikä hitto siinä on, että joidenkin on pakko korostaa ja tuoda joka käänteessä esiin oma akateemisuutensa. Lähipiirissäni on maistereita, joilla ei ole tarvetta koskaan korostaa omaa akateemisuuttaan ja sillä pönkitää omaa olemistaan.



Terv. 94

Jatkoin opiskeluja, koska en pitänyt tutkintoani (AMK) riittävänä oikein mihinkään. Ehkä se ei vain olisi sopinut itsetunnollenikaan olla joka työpaikassa VAIN sosionomi. Totuushan on, että sosionomi sosiaalipuolella on sosiaatiyöntekijän pompoteltavana ja päiväkodissa oikeat lastentarhanopettajat jyräävät. Eli aina saa selitellä, mikä on. Sopiihan se varmasti joillekin.



Toinen syy oli ihan puhtaasti tiedon halu ja opiskelun palo. Halusin opiskella lisää, kokea uusia asioita, tutkia ja työn, jossa joudun ajattelemaan. Sivistys ja sen välittäminen, lasten ohjaaminen ajattelun äärelle on minulle tärkeää. Kasvoin kulttuurikodissa, kai sekin vaikuttaa.



Hain siis yliopistoon, ja yllätys, yllätys, pääsin sisään kahteen eri tiedekuntaan, joissa molemmissa olen opiskellut. Gradun tein opettajaopinnoissani. Nyt olen ajatellut hakea opiskelemaan erityisopettajaksi Jyväskylään. Kunhan lapseni vähän kasvavat, toteutan suunnitelmani. Elämänkestävä opiskelu kuuluu tähän aikaan. Valmis en ole koskaan, aina löytyy aloja, joilla voi kehittyä ja asioita, joista voi oppia (nautinnollisesti!) uutta. Minulle ei riitä toisten pureksima " tieto" , haluan päätellä asiat itse.



T:91