Tahdon muuttaa, mutta mies ei.
Olemme olleet 8vuotta yhdessä, yksi lapsi ja toinen syntyy kesällä. Nykyisessä kaupungissa olemme yhdessä asuneet koko tämän 8vuoden ajan, eikä ikinä olla mietittykkään muuttoa pois.
mies aloitti reissutyöt muutama kuukausi sitten ja olen viikot itsekseni lapsen kanssa, kunnes mies tulee perjantaiksi kotiin ja lähtee taas sunnuntaina. Tämän muutoksen myötä olen alkanut miettiä mitä tahdon ja nyt minua on alkanut kiehtoa ajatus muuttaa pienemmälle paikkakunnalle. Olen kotoisin maalta ja nyt kaupungista tahtoisin lähemmäs kotipaikkaani ja pienelle paikkakunnalle, mutta mies ei näytä yhtään vihreää valoa.. hänellä kaikki nykyisessä kaupungissa eikä siksi tahdo sieltä muuttaa pois, vaikka paikkakunnat, joihin tahdon muuttaa on max 2h ajomatkan päässä nykyisestä kaupungista. 
en tahdo pakottaa miestäni muuttamaan, mutta haluanko muuttaa yksin ja tuhota suhteen tämän takia? En. Ärsyttää kyllä jäädä asumaan kaupunkiin vain siksi, että mies haluaa ja on kotona vain muutamana päivänä kuukaudessa, kun minä taas elän arkeani tässä kaupungissa josta haaveilen pois nyt. 
Tyytyisitkö tähän vai jatkaisitko miehen taivuttelua muutosta ja sitten tajuaisinkin pakottaneeni hänet ja hän on onneton?? Hitto..
Kommentit (34)
En tyytyisi vaan muuttaisin. Olen ollut jo nuorena tasavertainen kansalainen kuin silloiset poikakaverit eikä minun mielessäni koskaan käynyt, että olisi elänyt miehen ehdoilla.
Mies tekee päätöksen omalta osaltaan, eli muuttaako perheen mukana vai viettääkö viikonloput nykyisellä kotipaikkakunnalla. En jatkaisi taivuttelua vaan ilmoittaisin, että minä muutan.
Mikä on ongelma? Muuta. Elä elämääsi!
Miksi ap olet reissutyötä tekevän kanssa tehnyt kaksi lasta?
Mikä estää muuttamasta? Jätä se mies sinne, tulet onnellisemmaksi yksin.
Naisten tyyppivika on olla aina tyytymätön siihen, mitä on.
Muuta ennenkuin lapset menevät kouluun. Tai mielumminkin eskariin.
Vierailija kirjoitti:
Mikä estää muuttamasta? Jätä se mies sinne, tulet onnellisemmaksi yksin.
Entäpä jos ap ei ole töissä? Nykyään kun lopetetaan kaikki tuet, niin ei niin vaan tule toimeen.
Aika kylmää, että täällä perheen hajottaminen on monille pelkkä ilmoitusasia.
Onhan teillä melkoinen elämänmuutos, jos mies ei enää asu kotona kuin viikonloppuisin ja lomillaan. Puhuitteko miehen kanssa yhtään mitään asiasta ennen kuin miehen toimenkuva muuttui? Sillä olisi ollut suuri vaikutus siihen, miten ratkaisette asian koko perheen osalta . Olet tavallaan antanut suostumuksesi pysymällä asiasta hiljaa ja nyt sitten vasta mietit, ettei nykyinen  kuvio toimi enää nykyisessä kodissanne.
Ennen kuin siirryt ideasta käytäntöön mieti plussat ja miinukset molemmissa ratkaisuissa. Onko muuton tarve saada apua kotinne arkeen sukulaisistanne ja ovatko he halukkaita, oikeasti, siihen? Mitä teet vanhalla kotiseudullasi? Haet seuraa, henkistä tukea, jotakin muuta ja toteutuuko se myös?
Vaikuttaa siltä, että olet miehesi tuloista riippuvainen? Se ratkaisee tosi paljon, mitä voit tehdä. 
Jos uskot muuton olevan teidän loppu iän kannalta paras ratkaisu kannattaa nähdä vaivaa ja  perustella asia miehelle, selkeillä ratkaisuilla ja millaisilla kustannuksillasi muutto tehtäisiin kuin vain puhua mutu-pohjalta. Mies ei todnäk ehdi paneutumaan ideaasi kunnolla, jos ramppaa reissutyössä ja ehtii olemaan kotona vain kääntymässä. 
Vierailija kirjoitti:
En tyytyisi vaan muuttaisin. Olen ollut jo nuorena tasavertainen kansalainen kuin silloiset poikakaverit eikä minun mielessäni koskaan käynyt, että olisi elänyt miehen ehdoilla.
Mies tekee päätöksen omalta osaltaan, eli muuttaako perheen mukana vai viettääkö viikonloput nykyisellä kotipaikkakunnalla. En jatkaisi taivuttelua vaan ilmoittaisin, että minä muutan.
Jatkuuko naisen lompakkoloisuus siltikin?
Vierailija kirjoitti:
Onko pienessä kaupungissa samalla tavalla sinulle palveluja? Entä lasten ystävät?
Lapsi on päiväkoti ikäinen ja ystävystyy varmasti nopeasti uudestaan. Nykyisessä päiväkodissa ei sellaisia kavereita vielä edes ole joiden kanssa olisi päikyn ulkopuolella viettänyt aikaa. Pienellä paikkakunnalla palveluita olisi toki vähemmän, mutta kohtuullisen ajomatkan päässä ja olenhan minäkin sielä lapsuuden kasvanut ja pärjännyt. AP
Vierailija kirjoitti:
En tyytyisi vaan muuttaisin. Olen ollut jo nuorena tasavertainen kansalainen kuin silloiset poikakaverit eikä minun mielessäni koskaan käynyt, että olisi elänyt miehen ehdoilla.
Mies tekee päätöksen omalta osaltaan, eli muuttaako perheen mukana vai viettääkö viikonloput nykyisellä kotipaikkakunnalla. En jatkaisi taivuttelua vaan ilmoittaisin, että minä muutan.
jotenkin minullakin on taustalla tällainen ajatus, mutta silti mietin tahdonko mahdollisesti rikkoa tän perheen tällä, että päätän vain lähteä ja mitä jos katuisin muuttoa ynms..
Mikään ei kuitenkaan estä miestä käymästä kaupungissa missä asumme nyt ja hänellä sielä paljon kavereita ja sukulaisia, joiden luo varmasti myös pääsisi yöpymään tarvittaessa jos tahtoo esim viikonlopun viettää sielä.
mitään en siis kuitenkaan häneltä veisi kokonaan pois, vaan ehkä asiat vaan muuttuisivat enemmän sellaisiksi että vaatii viitseliäisyyttä ja järjestelyä. AP
Pärjäätkö sä ap taloudellisesti yksin lasten kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Onko pienessä kaupungissa samalla tavalla sinulle palveluja? Entä lasten ystävät?
Ehkä siellä pienessä kaupungissakin on lapsia jotka ystävystyy. Ei kaikkialla ole samoin kun Helsingissä, ei voi muuttaa kun äiti ja ystävät jäisi.
Kuulostaa siltä, että lapsilla syrjäytynyt tulevaisuus tiedossa. Iso riski päätyä isättömänä pikkupaikkakunnalle, josta ei löydy hyviä jatkokoulutuspaikkoja eikä töitä. Maalaisromantiikka voi johtaa aika ikävään realismiin.
Joo kyllähän se lasten perhe kannattaa rikkoa ja muuttaa jonnekin hevonpeehen.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap olet reissutyötä tekevän kanssa tehnyt kaksi lasta?
Lue aloitus uudestaan ajatuksella läpi.
Olisiko sinulla tuolla toisella paikkakunnalla paremmin saatavilla tukiverkostoja? Sehän olisi hyvä perustelu muutom ehdottamiselle, kun kerran olet yksin vastuussa arjesta.
Onko pienessä kaupungissa samalla tavalla sinulle palveluja? Entä lasten ystävät?