Tahdon muuttaa, mutta mies ei.
Olemme olleet 8vuotta yhdessä, yksi lapsi ja toinen syntyy kesällä. Nykyisessä kaupungissa olemme yhdessä asuneet koko tämän 8vuoden ajan, eikä ikinä olla mietittykkään muuttoa pois.
mies aloitti reissutyöt muutama kuukausi sitten ja olen viikot itsekseni lapsen kanssa, kunnes mies tulee perjantaiksi kotiin ja lähtee taas sunnuntaina. Tämän muutoksen myötä olen alkanut miettiä mitä tahdon ja nyt minua on alkanut kiehtoa ajatus muuttaa pienemmälle paikkakunnalle. Olen kotoisin maalta ja nyt kaupungista tahtoisin lähemmäs kotipaikkaani ja pienelle paikkakunnalle, mutta mies ei näytä yhtään vihreää valoa.. hänellä kaikki nykyisessä kaupungissa eikä siksi tahdo sieltä muuttaa pois, vaikka paikkakunnat, joihin tahdon muuttaa on max 2h ajomatkan päässä nykyisestä kaupungista.
en tahdo pakottaa miestäni muuttamaan, mutta haluanko muuttaa yksin ja tuhota suhteen tämän takia? En. Ärsyttää kyllä jäädä asumaan kaupunkiin vain siksi, että mies haluaa ja on kotona vain muutamana päivänä kuukaudessa, kun minä taas elän arkeani tässä kaupungissa josta haaveilen pois nyt.
Tyytyisitkö tähän vai jatkaisitko miehen taivuttelua muutosta ja sitten tajuaisinkin pakottaneeni hänet ja hän on onneton?? Hitto..
Kommentit (34)
Vierailija kirjoitti:
Olisiko sinulla tuolla toisella paikkakunnalla paremmin saatavilla tukiverkostoja? Sehän olisi hyvä perustelu muutom ehdottamiselle, kun kerran olet yksin vastuussa arjesta.
Maalla koko yhteisö toimii tukiverkkona.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että lapsilla syrjäytynyt tulevaisuus tiedossa. Iso riski päätyä isättömänä pikkupaikkakunnalle, josta ei löydy hyviä jatkokoulutuspaikkoja eikä töitä. Maalaisromantiikka voi johtaa aika ikävään realismiin.
itse en syrjäytynyt vaikka olen tosi pieneltä paikkakunnalta maalta kotoisin. Kuka on isää viemässä lapsilta? Samallailla lapset voisivat isäänsä nähdä viikonloppuisin oltiin yhdessä tai erikseen? Eroa minä en tässä ensisijaisesti mieti enkä sitä hae ja yhdessä olessakin lapset näkevät isäänsä viikonloppuisin ja lomalla. Ap
Vierailija kirjoitti:
En tyytyisi vaan muuttaisin. Olen ollut jo nuorena tasavertainen kansalainen kuin silloiset poikakaverit eikä minun mielessäni koskaan käynyt, että olisi elänyt miehen ehdoilla.
Mies tekee päätöksen omalta osaltaan, eli muuttaako perheen mukana vai viettääkö viikonloput nykyisellä kotipaikkakunnalla. En jatkaisi taivuttelua vaan ilmoittaisin, että minä muutan.
Noin voi tehdä jos ei lapsia.
Miksi mies aloitti reissutyöt tuollaisessa elämäntilanteessa???
Pelkää, että haluat muuttaa sellaiseen kaupunkiin johon tämän työreissut kohdistuu, eikä saakaan viettää sinkkuelämää työviikkonsa aikana?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko pienessä kaupungissa samalla tavalla sinulle palveluja? Entä lasten ystävät?
Lapsi on päiväkoti ikäinen ja ystävystyy varmasti nopeasti uudestaan. Nykyisessä päiväkodissa ei sellaisia kavereita vielä edes ole joiden kanssa olisi päikyn ulkopuolella viettänyt aikaa. Pienellä paikkakunnalla palveluita olisi toki vähemmän, mutta kohtuullisen ajomatkan päässä ja olenhan minäkin sielä lapsuuden kasvanut ja pärjännyt. AP
Niin, kerroit että miehesi tekee reissutyötä ja hänelle on kaikki, koko elämä nykyisessä kaupungissa. Sanot, että haluat muuttaa 2h päähän nykyisestä kaupungista Entäs miehen reissutyöt, miten tuo 2h siihen vaikuttaa per suunta entä miehen muu elämä, joka näemmä on tällä hetkellä vain viikonloppuisin. Mies viikonloppuisi ajaisi vain 2h tapaamaan kavereitaan harrastuksiin? Per suunta..
Sitten muutatte pienelle paikkakunnalle, missä ei lopulta ole mitään kuin seinäy ympärillä ja jompi kumpi lähtee enemmin tai myöhemmin omille teilleen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko pienessä kaupungissa samalla tavalla sinulle palveluja? Entä lasten ystävät?
Lapsi on päiväkoti ikäinen ja ystävystyy varmasti nopeasti uudestaan. Nykyisessä päiväkodissa ei sellaisia kavereita vielä edes ole joiden kanssa olisi päikyn ulkopuolella viettänyt aikaa. Pienellä paikkakunnalla palveluita olisi toki vähemmän, mutta kohtuullisen ajomatkan päässä ja olenhan minäkin sielä lapsuuden kasvanut ja pärjännyt. AP
Niin, kerroit että miehesi tekee reissutyötä ja hänelle on kaikki, koko elämä nykyisessä kaupungissa. Sanot, että haluat muuttaa 2h päähän nykyisestä kaupungista Entäs miehen reissutyöt, miten tuo 2h siihen vaikuttaa per suunta entä miehen muu elämä, joka näemmä on tällä hetkellä vain viikonloppuisin. Mies viikonloppuisi ajaisi vain 2h tap
Pikkulapsiarjessa, jos toinen asuu viikot erillään muualla ja itse olisin lapsiarjesta viikot yksin vastuussa, niin en hyvällä katsoisi jos kotiin päästyään toinen säntäisi heti harrastuksiin ja kavereille.
Niitä harrastuksia voinee harrastaa siellä reissutyökaupungissa työpäivien jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
En tyytyisi vaan muuttaisin. Olen ollut jo nuorena tasavertainen kansalainen kuin silloiset poikakaverit eikä minun mielessäni koskaan käynyt, että olisi elänyt miehen ehdoilla.
Mies tekee päätöksen omalta osaltaan, eli muuttaako perheen mukana vai viettääkö viikonloput nykyisellä kotipaikkakunnalla. En jatkaisi taivuttelua vaan ilmoittaisin, että minä muutan.
Noi voi toimia lapsettomana. Yhteisten lasten asioista päätetään yhdessä
Voisitko ehdottaa miehelle muuttoa kahdeksi vuodeksi? Vuokraatte talon. Jos on hirveää, palaatte kaupunkiin.
Siis reissutyö on vain väliaikanen koska miehen piti ottaa eka duuni jonka sai. No hyvä, miksi sitten edes mietit muuttoa? Eikö riittäisi muutto vähän kauemmaksi keskustasta? Mikä kaupunki on vain turistikaupunki josta ei perhe saa vuokra-asuntoa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko pienessä kaupungissa samalla tavalla sinulle palveluja? Entä lasten ystävät?
Lapsi on päiväkoti ikäinen ja ystävystyy varmasti nopeasti uudestaan. Nykyisessä päiväkodissa ei sellaisia kavereita vielä edes ole joiden kanssa olisi päikyn ulkopuolella viettänyt aikaa. Pienellä paikkakunnalla palveluita olisi toki vähemmän, mutta kohtuullisen ajomatkan päässä ja olenhan minäkin sielä lapsuuden kasvanut ja pärjännyt. AP
Niin, kerroit että miehesi tekee reissutyötä ja hänelle on kaikki, koko elämä nykyisessä kaupungissa. Sanot, että haluat muuttaa 2h päähän nykyisestä kaupungista Entäs miehen reissutyöt, miten tuo 2h siihen vaikuttaa per suunta entä miehen muu elämä, joka näemmä on tällä hetkellä vain viikonloppuisin. Mies viikonloppuisi ajaisi vain 2h tap
Muutto ei vaikuttaisi töiden ja uuden paikkakunnan välistä ajomatkaa vaan pysyisi samana.
kavereista iso osa jäisi kyllä tänne kaupunkiin, mutta kyllä tälläkin paikkakunnalla minne oltaisiin muuttamassa olisi kavereita, kun mieskin on siltä perältä kotoisin alunperin. En minä ole miestä syrjäyttämässä jumalanseläntaakse kauas kaikesta..
Mies harrastaa kelkkailua ja se itseasiassa helpottuisi, jos muutettaisiin tänne minne toivoisin ja kuljemme talvikautena muutenkin tälle paikkakunnalle usein minun vanhempien luokse viikonloppuisin, jotta mies saa harrastaa kelkkailuaan. Nytkin olemme tällä pienellä paikkakunnalla ollut viikonloppua viettämässä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Voisitko ehdottaa miehelle muuttoa kahdeksi vuodeksi? Vuokraatte talon. Jos on hirveää, palaatte kaupunkiin.
Eihän mikään elämässä ole lopullista, vain kuolema on tätä.
ehdotinkin jos kokeiltaisiin tätä ratkaisua, kun se tuntuisi minulle hyvältä ajatukselta, mutta tuntuu olevan aika ehdoton.
Vierailija kirjoitti:
Siis reissutyö on vain väliaikanen koska miehen piti ottaa eka duuni jonka sai. No hyvä, miksi sitten edes mietit muuttoa? Eikö riittäisi muutto vähän kauemmaksi keskustasta? Mikä kaupunki on vain turistikaupunki josta ei perhe saa vuokra-asuntoa?
Ei puhuttu alkuun mitään kuinka pitkäksi aikaa vain piti saada joku työ nopeasti ja nyt palkka neuvoteltu niin hyväksi ja mies tykästyi työhön, että taitaa saada vakkari paikan tästä työstä.. mun kannalta vähän kurjaa, kun en tätä näin pitkälle ajatellut ja en ala häneltä vaatimaan työpaikan vaihtoa, jos nyt löysi työn josta tykkää.
ei tällä paikkakunnalla ole asuntoja tarjolla edes kauempana keskustasta.. kyseessä on siis Rovaniemi jossa asuntotilanne paikallisille erittäin huono ja tästä lukenut ihan lehdissäkin.
Ensimmäinen kunnollinen teksti, joka laittaa minutkin miettimään. Olen itse ollut meistä se joka on töitä tehnyt ja mies ollut työttömänä kunnes kouluttautui uudelleen, tulinkin yllättäen raskaaksi ja miehen täytyi tarttua ensimmäiseen mahdolliseen työtarjoukseen, joka tuli vastaan ja tämä työ oli toisella paikkakunnalla ja pakotti reissutöihin. Emme siis juuri puhuneet siitä mihin tilanne johtaa vaan täytyi taloudellisen tilanteen turvaamiseksi tehdä nopea ratkaisu. Tilanne on sellainen että todnäk minut irtisanotaan nykyisestä työstäni ja joudun joka tapauksessa etsimään uuden työn äitiysloman jälkeen ja tämä on hankalaa nykyisessä kaupungissa, sillä töitä on tarjolla vähän, mutta töitä tekeviä liikaa.
meillä pitäisi nykyisessä kaupungissa myös muuttaa isompaan asuntoon, mutta koska asumme kaupungissa, joka pyörii turismilla on kaikki asunnot tarjolla vuokralle vain määräajaksi lokakuun loppuun eikä siis isompaa asuntoa ole löytynyt vaikka olemme etsineet jo 7kuukautta. Tämäkin aiheuttaa paineita ja isompi asunto löytyisi mistä tahansa muualta välittömästi ja paljon halvemmalla vuokralla.
Paikkakunta jonne haluan muuttaa on sellainen jossa on minulle sukulaisia ja ystäviä ennestään, joten tukiverkkoakin olisi, mutta tätä on myös tarjolla nykyisessä kaupungissa.
lähinnä kaupungissa olo on alkanut tuntua yhtäkkiä ahtaalta ja tahdon muuttaa kauemmas asfalttiviidakosta. Joudun vaihtamaan myös ammattiani missä työskentelen, koska nykyisessä ammatissani työaikani ovat pitkiä ja nyt arkena yksinhuoltajana tarvisin säännöllisemmän työajan ja pienellä paikkakunnalla saisin helposti töitä kaupan kassalla ja siivoojana ilman koulutusta kun siellä työpulaa on. En tietenkään voi tietää olisiko tämä lopullinen ratkaisu vai tahtoisinko joskus muuttaa takaisin kaupunkiin.. eikai kukaan osaa näitä asioita ennakoida kuinka elämä muuttuu?