Tuhlattu elämä ja toivoton tulevaisuus
Täytän pian 30 vuotta, enkä ole tehnyt elämälläni yhtään mitään. Minulla ei ole työtä eikä uraa, asun vanhemmillani, ystäväpiiriä ei käytännössä ole, eikä tyttöystävää ole ollut pariin vuoteen pitkäaikaisen suhteen katkeamisen jälkeen. Annoin itseni mädäntyä vuosikaudet, ja heräsin vasta puolisen vuotta sitten hädissäni siihen, kuinka synkältä tulevaisuus todella näyttää.
Haen vimmatusti töitä, ja olen hakenut myös syksyllä alkaviin tutkintoani vastaaviin maisteriopintoihin. Huonoltahan mahdollisuudet näyttävät, sillä CV on vessapaperia, ja opiskelupaikoista on kova kilpailu. Kaverisuhteista ja tyttöystävästä ei kannata edes haaveilla, sillä luuserin leimaa ei koskaan saa pyyhittyä pois. Tässä vaiheessa kortit ovat sen verran karut, että esimerkiksi haaveet puoliston löytämisestä ja perheen perustamisesta voidaan haudata.
En enää jaksaisi elää näin, mutta mitään tuskin on enää tehtävissä. Valitettavasti joitakin virheitä ei koskaan saa anteeksi, ja minä olen tehnyt niitä jo aivan liikaa. Toivottavasti pääsen pian suremaan elämää, jota en voi koskaan saada.
Kommentit (60)
Sano et oot ryypänny, narkannut ja ollut linnassa, ne saa anteeksi, lusmuilua ei.
Vierailija kirjoitti:
Sano et oot ryypänny, narkannut ja ollut linnassa, ne saa anteeksi, lusmuilua ei.
Tämä on muuten tosi vaikka hullulta kuulostaa. Vankilasta lähtenyttä tai päihteitä käyttävää tuetaan enemmän kuin normikarjaa. Myös vammaisia tai vammautuneita ( kunnes parantuvat).
Vierailija kirjoitti:
Sano et oot ryypänny, narkannut ja ollut linnassa, ne saa anteeksi, lusmuilua ei.
Valehtelu on vähän huono vaihtoehto. Kaikista noista vaihtoehdoista tulee se kuva, että elämänhallinta ei ole kunnossa - eikä se totta puhuen olekaan sillä tasolla kuin normaaleilla ihmisillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sano et oot ryypänny, narkannut ja ollut linnassa, ne saa anteeksi, lusmuilua ei.
Tämä on muuten tosi vaikka hullulta kuulostaa. Vankilasta lähtenyttä tai päihteitä käyttävää tuetaan enemmän kuin normikarjaa. Myös vammaisia tai vammautuneita ( kunnes parantuvat).
Palkkaisitko sinä päihdekuntoutujan tai linnakundin vai henkilön, jolla ei ole vastaavaa taustaa? Itse palkkaisin henkilön, jolla on puhtaammat paperit.
Vierailija kirjoitti:
30v. on nuori vielä. Ehdit vaikka mitä. Älä masennu. Lähde vaikka ulkomaille opiskelemaan. Maailmasi avartuu ja opit uutta. Itsenäistyt vanhemmista. Tyttöystäväkin helppo löytää, suomalaiset suosittuja. Been there, done that. Yli 60v. neuvoo.
Millä rahalla luulet hänen lähtevän ulkomaille opiskelemaan? Vähän realistisempia neuvoja kannattaa antaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
30v. on nuori vielä. Ehdit vaikka mitä. Älä masennu. Lähde vaikka ulkomaille opiskelemaan. Maailmasi avartuu ja opit uutta. Itsenäistyt vanhemmista. Tyttöystäväkin helppo löytää, suomalaiset suosittuja. Been there, done that. Yli 60v. neuvoo.
Millä rahalla luulet hänen lähtevän ulkomaille opiskelemaan? Vähän realistisempia neuvoja kannattaa antaa
Niin, ei tässä hirveästi pöyhitä, joten ulkomaille lähdöstä on aika turha haaveilla.
Jos näet ja korjaat ongelmat, ethän sinä enää mikään luuseri ole. Enkä muutenkaan tiedä, miksi sitä luuseriutta pitäisi erikseen mainostaa uusille ihmisille. Eihän kukaan sitä tiedä, aivan kuten ei tiedä pankkitilisi saldoa.
Vierailija kirjoitti:
Jos näet ja korjaat ongelmat, ethän sinä enää mikään luuseri ole. Enkä muutenkaan tiedä, miksi sitä luuseriutta pitäisi erikseen mainostaa uusille ihmisille. Eihän kukaan sitä tiedä, aivan kuten ei tiedä pankkitilisi saldoa.
Ongelmat näen, mutta sen verran isojahan ne ovat, että ei taida niiden korjaaminen olla enää tässä vaiheessa mahdollista.
Jokainen meistä kuolee.
Kantsis sen mukaan elää.
Vierailija kirjoitti:
Jokainen meistä kuolee.
Kantsis sen mukaan elää.
Mutta miten?
Tsemppiä, älä lannistu! Olet vielä nuori vaikka itsestäsi ei siltä tunnu. Kaikki on vielä mahdollista, hienoa että aktiivisesti pyrit eteenpäin. Muista, että kyseessä on sinun elämäsi, pyri kohti sinulle tärkeitä asioita ja omannäköistäsi elämää. Toivon sinulle onnea tulevaan!
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä, älä lannistu! Olet vielä nuori vaikka itsestäsi ei siltä tunnu. Kaikki on vielä mahdollista, hienoa että aktiivisesti pyrit eteenpäin. Muista, että kyseessä on sinun elämäsi, pyri kohti sinulle tärkeitä asioita ja omannäköistäsi elämää. Toivon sinulle onnea tulevaan!
Aika alkaa olla lopussa aika monen asian suhteen.
Höpö höpö. Sähän olet vielä nuori ja oletettavasti terve, pystyt vielä vaikka mihin. Mäkin kävin vasta yli 30v toisen asteen koulutuksen ja sitten hain yliopistoon, pääsin sinne ja nyt opiskelen maisterin tutkintoa loppuun. Rahalla ja statuksella ei loppupeleissä ole mitään väliä, eikä muiden mielipiteillä. Mulle tärkeintä on, että saan tehdä itselle mieluista hommaa, ja kaduttaa vain se, kuinka pitkään pidin itseäni huonompana kuin muut. Keskityt nyt kohentamaan tilannettasi yksi osanen kerrallaan, myönteinen kierre pitää lopusta huolen.
Vierailija kirjoitti:
Höpö höpö. Sähän olet vielä nuori ja oletettavasti terve, pystyt vielä vaikka mihin. Mäkin kävin vasta yli 30v toisen asteen koulutuksen ja sitten hain yliopistoon, pääsin sinne ja nyt opiskelen maisterin tutkintoa loppuun. Rahalla ja statuksella ei loppupeleissä ole mitään väliä, eikä muiden mielipiteillä. Mulle tärkeintä on, että saan tehdä itselle mieluista hommaa, ja kaduttaa vain se, kuinka pitkään pidin itseäni huonompana kuin muut. Keskityt nyt kohentamaan tilannettasi yksi osanen kerrallaan, myönteinen kierre pitää lopusta huolen.
Saa nähdä tuleeko noista maisteriopinnoista mitään. Tuskinpa. Jos pääsisin opiskelemaan, joutuisin ehkä muuttamaan toiselle paikkakunnalle. Millähän rahalla senkin järjestäisi?
Pää hajoaa tähän kaikkeen. Mikään ei jaksa piristää.
Mitään hyvää syytä ei ole. Ihan tarpeeksi saa omaa rauhaa ja tilaa.