Kun menette kylään, niin sanotteko lapselle ensin että käyttäydythän sitten nätisti?

Vierailija kirjoitti:

Tätä mietin kans joskus. Että voiko vaatia lapselta hyvää käyttäytymistä kylässä..

Aattelen että voi, ja että se on osa kasvatusta

Todellakin voi ja pitää. Tuntuu, että nykyään lapsilta ei saisi vaatia yhtään mitään.

Ihan hirveää katsoa kylässä joidenkin lasten käyttäytymistä. Mangutaan isoon ääneen että milloin lähdetään, vanhempi ei komenna mitenkään. Pahin minkä olen nähnyt on se, että pitkän mankumisen jälkeen oikeasti isot, yläkouluikäiset lapset pukivat ulkovaatteet päälle ja menivät eteiseen ulkovaatteissa odottamaan ja sieltä huutelivat ja kyselivät milloin lähdetään, kunnes vanhemmat suostuivat lähtemään. 

Omilta lapsiltani en katso tuollaista lainkaan, vaan kerron käytöksen olevan hyvin epäkohteliasta ja pyydän lopettamaan. Usein annan jonkinlaisen suurpiirteisen arvion kotiinlähtöajasta. Näillä tuon saa loppumaan.

Muistutin että pitää tervehtiä mennessä ja käyttäytyä hyvin. Jos lapsi ei tiedä mitä on hyvä käytös on kotona otettava oppitunnit.

Siihen kuuluu se että pöydässä käyttäydytään hyvin, mitään ei ole pakko maistaa mutta ei saa myöskään rohmuta, ei meluta mutta jutellaan jos on jotain sanottavaa. Pöydästä lähtiessä kiitetään. Kotiin lähtiessä hyvästellään eli jokapäiväisiä tapoja. Lapsilla ei mielestäni ole erivapautta käytöstavoista heti kun he alkavat ymmärtää puhetta. 

Vierailija kirjoitti:

Muistutan että kotona saat sitten kuulla jos et ole käyttäytynyt.

Mistä se lapsi tietää, mitä se käyttäytyminen on? Ihanko tosissaan ihmiset puhuu lapsilleen näin? Lapsille pitää konkreettisesti kertoa, miten hänen halutaan käyttäytyvän. Esim. sano kiitos, kun tarjotaan syötävää. 

Olin bussissa pari viikkoa sitten ja äiti sanoi lapselleen, että olet sitten kiltisti. Lapsi kysyi, että mitä se kiltisti oleminen tarkoittaa. Tämä oli erittäin hyvä tarkennus lapselta, koska tuo on ihan liian ympäripyöreä ilmaisu. 

Sitten lasta ripitetään kotona, kun hän ei osannut käyttäytyä vanhemman mielestä ja lapsi ei ymmärrä yhtään, miten olisi pitänyt olla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun toinen lapsi on kylässä samanlainen. Istuu sohvan nurkassa ja näyttää koko ajan tosi kypsältä. Toinen lapsi viipottaa pitkin kämppää ja osallistuu kaikkeen.

Mä olin kans tuollainen sohvan nurkassa kyhjöttäjä. Mutta se johtuu siitä, että olin todella arka lapsena uusien ihmisten seurassa (ja osittain vielä aikuisenakin). Mun lapsuudessa oli vielä tapana, että vanhemmat eivät lapsia viihdyttäneet, joten lapset kipattiin vaan lastenhuoneeseen saatesanoilla "leikkikää". Ahdistavaa.

Päinvastoin, tuohan oli parasta! Nykyaikuiset luulevat, että lapsi tarvitsee heitä avuksi leikkimiseen. Että aikuinen sanoo, mitä pitää tehdä, mitä leikkiä ja miten leikkiä.

Oikeasti leikkimisen taito on sisäänrakennettu lapseen.

Leikkimisen taito joo, mutta kyllä lapsi saattaisi tarvita aikuista päästäkseen yli arkuudesta ja ujoudesta. Ei se "korjaannu" sillä, että tuupataan vieraan lapsen huoneeseen ja käsketään alkaa leikkiä.

 Paikat remonttiin kakarat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistutan että kotona saat sitten kuulla jos et ole käyttäytynyt.

Mistä se lapsi tietää, mitä se käyttäytyminen on? Ihanko tosissaan ihmiset puhuu lapsilleen näin? Lapsille pitää konkreettisesti kertoa, miten hänen halutaan käyttäytyvän. Esim. sano kiitos, kun tarjotaan syötävää. 

Olin bussissa pari viikkoa sitten ja äiti sanoi lapselleen, että olet sitten kiltisti. Lapsi kysyi, että mitä se kiltisti oleminen tarkoittaa. Tämä oli erittäin hyvä tarkennus lapselta, koska tuo on ihan liian ympäripyöreä ilmaisu. 

Sitten lasta ripitetään kotona, kun hän ei osannut käyttäytyä vanhemman mielestä ja lapsi ei ymmärrä yhtään, miten olisi pitänyt olla. 

Aika tyhmä lapsi, jos ei sen vertaa ymmärrä.

Ap:n lapsen käytös ei kuulosta erityisen huonolta. Sohvannurkassa istuminen tuskin häritsee ketään, eikä hiljaa ja nätisti poislähtöajan kysyminen ole huonoa käytöstä.

Itse näen huonona käytöksenä toistuvan isoon ääneen valittamisen siitä miten tylsää on ja että lähdetään kotiin, jatkuvan keskustelun häiriköinnin ja päälle puhumisen, tottelemattomuuden yms.

Vierailija kirjoitti:

Ap:n lapsen käytös ei kuulosta erityisen huonolta. Sohvannurkassa istuminen tuskin häritsee ketään, eikä hiljaa ja nätisti poislähtöajan kysyminen ole huonoa käytöstä.

Itse näen huonona käytöksenä toistuvan isoon ääneen valittamisen siitä miten tylsää on ja että lähdetään kotiin, jatkuvan keskustelun häiriköinnin ja päälle puhumisen, tottelemattomuuden yms.

Lisäisin vielä pöydässä rohmuamisen, pahimmillaan niin että isosta satsista osa jää vielä syömättä, ruualla leikkiminen, tarjottavien arvostelu, pöydästä noustua palataan siihen vielä napsimaan ohimennen.

En. Osaa käyttäytyä sanomattakin.

Olemme sivistyneitä, ei tarvitse muistutella turhista!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistutan että kotona saat sitten kuulla jos et ole käyttäytynyt.

Mistä se lapsi tietää, mitä se käyttäytyminen on? Ihanko tosissaan ihmiset puhuu lapsilleen näin? Lapsille pitää konkreettisesti kertoa, miten hänen halutaan käyttäytyvän. Esim. sano kiitos, kun tarjotaan syötävää. 

Olin bussissa pari viikkoa sitten ja äiti sanoi lapselleen, että olet sitten kiltisti. Lapsi kysyi, että mitä se kiltisti oleminen tarkoittaa. Tämä oli erittäin hyvä tarkennus lapselta, koska tuo on ihan liian ympäripyöreä ilmaisu. 

Sitten lasta ripitetään kotona, kun hän ei osannut käyttäytyä vanhemman mielestä ja lapsi ei ymmärrä yhtään, miten olisi pitänyt olla. 

Aika tyhmä lapsi, jos ei sen vertaa ymmärrä.

Huh, toivottavasti et ole missään kasvatusalalla. Tuo on ihan ykkösasia lapsen kanssa työskenneltäessä, että ei käytetä tuollaisia abstrakteja ilmaisuja, kuten ole nätisti. 

En, käyttäytyy nätisti ilman sanomistakin.

Lapselle ei kannata sanoa noin, sillä ensin pitää tietää, mitä nätti ja nätisti oleminen tarkoittaa. Ja vielä lisäksi se, mitä nätisti oleminen tarkoittaa siinä kontekstissa. Eri ikäisille asia selitetään vielä eri tavoin - ikätaso huomioiden.

Kolmen äiti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistutan että kotona saat sitten kuulla jos et ole käyttäytynyt.

Mistä se lapsi tietää, mitä se käyttäytyminen on? Ihanko tosissaan ihmiset puhuu lapsilleen näin? Lapsille pitää konkreettisesti kertoa, miten hänen halutaan käyttäytyvän. Esim. sano kiitos, kun tarjotaan syötävää. 

Olin bussissa pari viikkoa sitten ja äiti sanoi lapselleen, että olet sitten kiltisti. Lapsi kysyi, että mitä se kiltisti oleminen tarkoittaa. Tämä oli erittäin hyvä tarkennus lapselta, koska tuo on ihan liian ympäripyöreä ilmaisu. 

Sitten lasta ripitetään kotona, kun hän ei osannut käyttäytyä vanhemman mielestä ja lapsi ei ymmärrä yhtään, miten olisi pitänyt olla. 

Onko sulle ihan vieras ajatus sellainen, että nämä asiat "opetetaan" lapselle kotipiirissä, kauppareissuilla yms. ihan vaan pitämällä se lapsi mukana touhuissa? Lapsi toki jotain oppii silläkin kun äippä ja iskä jotain mutisee käytöstavoista, mutta paras ja mieleenpainuvin oppi tulee ympäristön menoa ja vanhempien reaktioita seuraamalla. Esim kotona, ruokapöytään istutaan yhdessä ja jutustellaan ruokaillessa rauhallisesti, kukaan ei kaiva kännykkää, nenäänsä tai vaadi räkä poskella kiiltäen huomiota. Kauppareissulla vanhempi/vanhemmat silminnähden ärtyvät jos ihmiset metelöivät, tuuppivat ja etuolevat, sellainen käytös siis ei ole ok.

Pakko muistutella hyvästä käyttäytymisestä, jotta vierailu tuottaisi iloa kaikille (sen sijaan että lapset sekoilee ja minä turhaudun eikä kutsuja saa meistä mitään positiivista). Kyllä ne pääsääntöisesti sujuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on jo isot lapset, mutta emme yleensä kyläilleet paikoissa missä erityisesti piti 'käyttäytyä', toki lapset olivat myös rauhallisia vieraassa paikassa.

Johonkin kirkkoon tai isotädin 90v luo mennessä kyllä kerroin, että millaista käytöstä edellytettiin ja elämässä välillä on tylsää ja pitää silti yrittää istua paikoillaan.

Toisaalta jostain syystä jos unohdin ohjeet antaa  rauhallisen lapsen käytös voi olla ihan outoa, kerran häpesin 8v joka käveli frillahelmat niskassa kirkonpenkkiä, häissä, onneksi oli sentään hiljaa. Sillä kertaa ei tiukka katsekaan auttanut. 

Mikä on frillahelmat niskassa?

Pitkähkö mekko, jossa kerroksellinen helma ja ne nostettu takaa päähän, esitti kaiketi morsianta.

Aikoinaan kerroin jo kotona lähtiessä säännöt, alle kouluikäisiä oli monta. Kaikki kuuntelivat ja hyvin meni reissut, säännöt oli mielessä ja niitä noudattivat. Ja kyllä on upeat käytöstavat nyt aikuisenakin hallussa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistutan että kotona saat sitten kuulla jos et ole käyttäytynyt.

Mistä se lapsi tietää, mitä se käyttäytyminen on? Ihanko tosissaan ihmiset puhuu lapsilleen näin? Lapsille pitää konkreettisesti kertoa, miten hänen halutaan käyttäytyvän. Esim. sano kiitos, kun tarjotaan syötävää. 

Olin bussissa pari viikkoa sitten ja äiti sanoi lapselleen, että olet sitten kiltisti. Lapsi kysyi, että mitä se kiltisti oleminen tarkoittaa. Tämä oli erittäin hyvä tarkennus lapselta, koska tuo on ihan liian ympäripyöreä ilmaisu. 

Sitten lasta ripitetään kotona, kun hän ei osannut käyttäytyä vanhemman mielestä ja lapsi ei ymmärrä yhtään, miten olisi pitänyt olla. 

Kotona on opetettu ne peruskäytöstavat, päivää, kiitos, pöytätavat jne ja sitten muistutetaan, että onko ne muistissa. Ihan kuule normaalia, 2v osaa kiittää, kun saa lautasen tyhjäksi, alkuun sitä hoetaan ja aika pian se tulee ihan muistuttamatta.

Sitä on kasvatus. 

Eikös siitä lapsi vahingoitu psyykkisesti, kun noin sanoo. Kokee kuitenkin olevansa hyväksytty vain, jos on kiltti. Siksi ei saisi sanoa "olepas kiltisti". Uusinta psykologiaa.

Vierailija kirjoitti:

Muistutin että pitää tervehtiä mennessä ja käyttäytyä hyvin. Jos lapsi ei tiedä mitä on hyvä käytös on kotona otettava oppitunnit.

Siihen kuuluu se että pöydässä käyttäydytään hyvin, mitään ei ole pakko maistaa mutta ei saa myöskään rohmuta, ei meluta mutta jutellaan jos on jotain sanottavaa. Pöydästä lähtiessä kiitetään. Kotiin lähtiessä hyvästellään eli jokapäiväisiä tapoja. Lapsilla ei mielestäni ole erivapautta käytöstavoista heti kun he alkavat ymmärtää puhetta. 

Näin minäkin opetin perustavat ja niitä ei tarvinnut jokakerta toistaa kylään mennessä. Taaperoiän jälkeen lapsi leikki jos oltiin lapsiperheessä ja saattoi olla hälle mukana pientä puuhaa jos oltiin jossain missä ei lapsia tahi leluja. Jos unohtui kiitos tms niin samantien muistutin. Kotiin mennessä annoin palautteen että kivasti meni kylässä. Minä itse olen ollut paljon haastavampi ja vauhdikkaampi kylässä, se joka ei jaksanu istua ja saattoi marista että lähetään jo. Opin kyllä minäkin ja yleiset käytöstavat opetettiin kotona.