Kun menette kylään, niin sanotteko lapselle ensin että käyttäydythän sitten nätisti?
Siis vähän hassu juttu nyt tää
Aloin vaan miettimään kun sanon aina pojalleni ennen kuin mennään mihinkään kylään, että muistathan sitten sanoa kiitos jne.
Kun on joskus vähän sellainen tuittupää. Nykii hihaa että mennään jo kotiin, istuu sohvan nurkassa eikä halua leikkiä muiden kylässä olevien lasten kanssa.
Välillä tuntuu siltä että oma lapseni on jöröjukka ja muiden lapsen on kilttejä ja seurallisia
Kommentit (56)
Vierailija kirjoitti:
Jätä vaatimukset vähemmälle. Kaikki lapset eivät ole sosiaalisia.
Olkoon sosiaalinen tai ei, mutta täytyy osata ainakin kiittää.
Aloittajalle sanon, että kyllä minäkin lapsia muistuttelen, että kuinka käyttäydytään. Kun menimme 1. kertaa lasten kanssa häihin niin kerroin autossa mitä siellä (oletettavasti) tulee tapahtumaan ja kuinka siellä käyttäydytään.
Vierailija kirjoitti:
En koskaan sano lapselle, että käyttäydy nätisti. Liian abstrakti käsite lapselle eikä hän luultavasti silloin ymmärtäisi, mitä häneltä oikeastaan vaaditaan.
Muutenkin vanhemmat jakelee lapsille ihan liikaa ohjeita koko ajan. Mitä vähemmän ohjeita, sen parempi. Puuttuu sitten, jos pitää puuttua.
Joopa joo. mahdatko myöhemmin olla samaa mieltä kun se Pirkkopetteri tekee pahojaan ja poliisi ottaa yhteyttä
Meillä odotetaan hyvää käytöstä myös kotona niin ei tarvitse erikseen muistutella kun mennään kylään.
Jos peruskäytöstavat opetetaan ja silloin tällöin tarpeen vaatiessa muistutetaan, riittää. Joka kerta kylään mennessä ei tarvitse sanoa. Itselle jäänyt erittäin ahdistavat muistot lapsuudesta, kun joka ikinen kerta kylään mennessä lueteltiin asiat mitä saa/ei saa tehdä/sanoa. Koen, että tässä vanhemmat siirsi omia ahdistuksiaanbja pelkojaan lapseen. Muistan, kuinka hirveää oli kahvipöydässäkin, kun istuin jäykkänä ja koko ajan piti aistia sitä, teenkö tässä nyt väärin vai oikein, kun esim jos en puhunut (yritin olla siis oikein nätisti) niin silloin sanottiin, että onpas hiljainen ja arka lapsi), jota en oikeasti ollut. Aiheutti siis ristiriitaisia tunteita. Piti olla "hereillä" koko ajan, että millon ne aikuiset nyt sanoo saako ottaa pullaa ja kuka ottaa ensin. Oppi tarkkailemaan liikaa. Tästä kaikesta jäi erittäin ahdistavia paniikin kaltaisia oireita aikuisuuteen, kahvikuppineuroosia ym. Siis kohtuus kaikessa, eikä ainakaan omia ahdistuksia siirretä lapsiin. Kun lapsi ei osaa sanoa esim, että: äiti/isä, se oot sinä, joka tässä jännittää ja sun pitää teeskennellä näille ihmisille jotain muuta kuin mitä olet.
Vierailija kirjoitti:
En koskaan sano lapselle, että käyttäydy nätisti. Liian abstrakti käsite lapselle eikä hän luultavasti silloin ymmärtäisi, mitä häneltä oikeastaan vaaditaan.
Muutenkin vanhemmat jakelee lapsille ihan liikaa ohjeita koko ajan. Mitä vähemmän ohjeita, sen parempi. Puuttuu sitten, jos pitää puuttua.
No kyllä sitä nyt voi pari ohjetta sanoa etukäteen.
Näistä muistutan itse 5 ja 9 - vuotiaille:
-Kiittäminen ja tervehtiminen tullessa ja lähtiessä
-Luvan kysyminen. Ei availla kaappeja ja laatikoita, ei oteta tavaroita (muita kuin leluja) käsiin ilman lupaa, ei viedä ruokaa pois pöydästä ilman lupaa. Näistä muistutan siksi, koska kaikkia edellä mainittuja on meillä kylässä olleet lapset oma-aloitteisesti tehneet. Yksi käy myös jääkaapilla, mutta en oleta meidän lasten tekevän missään niin.
-Muiden huomioon ottaminen, kaikki mukaan leikkiin.
-Ei riehuta, mutta siitä pitää välillä muistuttaa paikan päälläkin, kun jokin siinä kyläilyssä villitsee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistutan että kotona saat sitten kuulla jos et ole käyttäytynyt.
Mistä se lapsi tietää, mitä se käyttäytyminen on? Ihanko tosissaan ihmiset puhuu lapsilleen näin? Lapsille pitää konkreettisesti kertoa, miten hänen halutaan käyttäytyvän. Esim. sano kiitos, kun tarjotaan syötävää.
Olin bussissa pari viikkoa sitten ja äiti sanoi lapselleen, että olet sitten kiltisti. Lapsi kysyi, että mitä se kiltisti oleminen tarkoittaa. Tämä oli erittäin hyvä tarkennus lapselta, koska tuo on ihan liian ympäripyöreä ilmaisu.
Sitten lasta ripitetään kotona, kun hän ei osannut käyttäytyä vanhemman mielestä ja lapsi ei ymmärrä yhtään, miten olisi pitänyt olla.
Tuossa lapsi oli vaan näsäviisas.
Lapsemme osaavat käyttäytyä. t. Sivistynyt perhe
Eipä tarvitse, kun osaavat ihan itse.
Tottakai sanon !
Emme ole niitä lapsiaan pelkääviä uusavuttomia vanhempien rääpäleitä..., jotka eivät oikeesti uskalla sanoa yhtää ainutta käskyä, ohjetta eikä varsinkaan komentaa pikku terroristejaan... , joita jokaisessa koulussa on jo lähes puolet.
Vierailija kirjoitti:
Tätä mietin kans joskus. Että voiko vaatia lapselta hyvää käyttäytymistä kylässä..
Aattelen että voi, ja että se on osa kasvatusta
Miten sohvan nurkassa istuminen on huonoa käyttäytymistä?
Ei nykyään tarvitse, kun osaavat kyllä, pienempänä toki, koska silloin opitaan asioita. Ei nyt enää 6v ole tarvinnut mitään sanoa, kun osaa käyttäytyä jo, ja ruokapöydässä osaa pöytätavat ja aterimien käyttöjärjestyksen jne.
Entä jos lapsen äiti käyttäytyy huonosti, saako lapsi sanoa siitä, että "seuraavalla kerralla jollet osaa olla lirkuttelematta talon isännälle, niin ei kunnian kukko laula"
Mun lapsi on osannut ilman sanomista. Kai sitä kotonakin hyvistä tavoista pidetään kiinni, siellähän ne opitaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä mietin kans joskus. Että voiko vaatia lapselta hyvää käyttäytymistä kylässä..
Aattelen että voi, ja että se on osa kasvatusta
Miten sohvan nurkassa istuminen on huonoa käyttäytymistä?
Tässä mennään varmaan samalla logiikalla kuin mun äidin kanssa 80-luvulla. Oli huonoa käytöstä multa jos kaverin kanssa vain istuttiin sen huoneessa lukemassa Aku Ankkoja. Ikinä ei selvinnyt mikä olisi ollut parempaa käytöstä
Muistutan lähinnä että ei huudeta, juoksennella ympäriinsä tai pengota kaappeja ilman lupaa. Muuten osaavat kyllä ihan perus pöytätavat ja tervehtimisen.
Jos ovat kiltisti niin kehun jälkeen päin.
Joskus tulee sanottua. Riippuen ketä tavataan.
Siskolla käydään viikottain, niin eipä sitä aina tule hoettua. Joulukuun alussa siskolla oli isompaa juhlaa, johon oli kutsunut harvemmin nähtyjä sukulaisia.
Meillä lapsilla lähtö poltteli (olivat jäämässä yöksikin) ja annoin mennä etukäteen. Älkää hölmöilkö ja muistakaa käyttäytyä. Oikeesti nyt pitää käyttäytyä!!
Itte jännitin parin tädin näkemistä älyttömästi ja aivan turhaan! Miten olinkin unohtanut sen rennon huumorin, jota nuo viljeli.
Kehuvat 8 vuotiasta miten oli reippaasti esittäytynyt ja kättä päivää tarjonnut. Nuorempi perässä. Jutustelleet muutaman lauseen. Kysyneet tädiltään luvan erikseen, että voiko siirtyä yläkertaan, vaikkei äiti olekaan täällä vielä. Normaalisti vaan laumana ryntäävät ja huutavat moit.
Nyt olivat myös ulkovaatteet vieneet itsenäisesti kodinhoitohuoneeseen henkariin, eikä olleet tuulikaapissa myttyssä.
Kyllä kelpas paistatella se ilta. 😇
Nyt en olekaan enää tuputtanut juttujani, vaikka jouluna kyläiltiin paljon uusissa paikoissa. Pitää vaan luottaa lapsiin ja hyvin ovatkin olleet.
Hyvään käytökseen ei kiukuttelut, hoputtaminen ja nyhjääminen kuulu.
Jos muut ei kiinnosta/pelottaa/huilituttaa voi istua ja lukea syrjemmällä. Puhelimia ei juhlissa pidetä. Pieni touhukirja ja värit mukaan, kirjaa (jos tapaamisessa ei ole muita lapsia).