Kun menette kylään, niin sanotteko lapselle ensin että käyttäydythän sitten nätisti?

Jätä vaatimukset vähemmälle. Kaikki lapset eivät ole sosiaalisia. 

Lapsen luonne ja temperamentti ei ole tuittupäisyyttä. 

Mun toinen lapsi on kylässä samanlainen. Istuu sohvan nurkassa ja näyttää koko ajan tosi kypsältä. Toinen lapsi viipottaa pitkin kämppää ja osallistuu kaikkeen.

Tätä mietin kans joskus. Että voiko vaatia lapselta hyvää käyttäytymistä kylässä..

Aattelen että voi, ja että se on osa kasvatusta

Voi mutta eihän se ennalta sanominen mitään auta. Minun lapsillani on kärpäsen muisti kun innostuvat. Esimerkiksi hippaleikki yrittää lähteä käyntiin sillä sekunnilla kun sanon että kohta mennään nukkumaan. 

Valelapsi keräämässä runqqumatskua taas.

Vierailija kirjoitti:

Voi mutta eihän se ennalta sanominen mitään auta. Minun lapsillani on kärpäsen muisti kun innostuvat. Esimerkiksi hippaleikki yrittää lähteä käyntiin sillä sekunnilla kun sanon että kohta mennään nukkumaan. 

Kyllä mun mielestä voi etukäteen sanoa.

Ja sitten kyläilyn jälkeen voi sanoa että kylläpä osasit käyttäytyä hienosti 

En koskaan sano lapselle, että käyttäydy nätisti. Liian abstrakti käsite lapselle eikä hän luultavasti silloin ymmärtäisi, mitä häneltä oikeastaan vaaditaan. 

Muutenkin vanhemmat jakelee lapsille ihan liikaa ohjeita koko ajan. Mitä vähemmän ohjeita, sen parempi. Puuttuu sitten, jos pitää puuttua.

En muistaakseni sanonut. Lähtöoletus oli, että osaa käyttäytyä.

Vierailija kirjoitti:

Mun toinen lapsi on kylässä samanlainen. Istuu sohvan nurkassa ja näyttää koko ajan tosi kypsältä. Toinen lapsi viipottaa pitkin kämppää ja osallistuu kaikkeen.

Mä olin kans tuollainen sohvan nurkassa kyhjöttäjä. Mutta se johtuu siitä, että olin todella arka lapsena uusien ihmisten seurassa (ja osittain vielä aikuisenakin). Mun lapsuudessa oli vielä tapana, että vanhemmat eivät lapsia viihdyttäneet, joten lapset kipattiin vaan lastenhuoneeseen saatesanoilla "leikkikää". Ahdistavaa.

Minulla on jo isot lapset, mutta emme yleensä kyläilleet paikoissa missä erityisesti piti 'käyttäytyä', toki lapset olivat myös rauhallisia vieraassa paikassa.

Johonkin kirkkoon tai isotädin 90v luo mennessä kyllä kerroin, että millaista käytöstä edellytettiin ja elämässä välillä on tylsää ja pitää silti yrittää istua paikoillaan.

Toisaalta jostain syystä jos unohdin ohjeet antaa  rauhallisen lapsen käytös voi olla ihan outoa, kerran häpesin 8v joka käveli frillahelmat niskassa kirkonpenkkiä, häissä, onneksi oli sentään hiljaa. Sillä kertaa ei tiukka katsekaan auttanut. 

Mulle tuota jaksettiin lapsena hokea. Olin se kiltti tyttö, joka istui hiljaa kahvipöydässä, söi mitä annettiin tai leikin kyläpaikan lasten kanssa, enkä ymmärtänyt miksi vanhemmilla oli niin kauhea hätä siitä että käyttäydyn kunnolla.

Omaa lastani en muistutellut, kun näin että se osasi käyttäytyä ilmaan tyhjänpäiväisiä varmistelujakin. Toisaalta lapsi eli varhaiset vuotensa maailmassa ilman somea, älykännyköitä ja älytöntä hyperaktiivista aivomätää. Osasi siis joko istua rauhassa aikuisten seurana, tai leikkiä muiden lasten kanssa, samalla tapaa kuin minäkin.

Saatoin sanoa, että ollaan kivasti (nätisti on vähän juu monitulkintainen) ja sitten oltiin - myös minä - ja aiheesta kehuin lapsia visiitin jälkeen. 

Kyllä sanon, silti yleensä unohtaa kiittää jne, saan patistaa uudestaan. 

Muistutan että kotona saat sitten kuulla jos et ole käyttäytynyt.

Vierailija kirjoitti:

Voi mutta eihän se ennalta sanominen mitään auta. Minun lapsillani on kärpäsen muisti kun innostuvat. Esimerkiksi hippaleikki yrittää lähteä käyntiin sillä sekunnilla kun sanon että kohta mennään nukkumaan. 

Sinulla ei ole otetta lapsiisi.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on jo isot lapset, mutta emme yleensä kyläilleet paikoissa missä erityisesti piti 'käyttäytyä', toki lapset olivat myös rauhallisia vieraassa paikassa.

Johonkin kirkkoon tai isotädin 90v luo mennessä kyllä kerroin, että millaista käytöstä edellytettiin ja elämässä välillä on tylsää ja pitää silti yrittää istua paikoillaan.

Toisaalta jostain syystä jos unohdin ohjeet antaa  rauhallisen lapsen käytös voi olla ihan outoa, kerran häpesin 8v joka käveli frillahelmat niskassa kirkonpenkkiä, häissä, onneksi oli sentään hiljaa. Sillä kertaa ei tiukka katsekaan auttanut. 

Mikä on frillahelmat niskassa?

Vierailija kirjoitti:

Muistutan että kotona saat sitten kuulla jos et ole käyttäytynyt.

Saako kuulla sen positiivisenkin, jos on käyttäytynyt hyvin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun toinen lapsi on kylässä samanlainen. Istuu sohvan nurkassa ja näyttää koko ajan tosi kypsältä. Toinen lapsi viipottaa pitkin kämppää ja osallistuu kaikkeen.

Mä olin kans tuollainen sohvan nurkassa kyhjöttäjä. Mutta se johtuu siitä, että olin todella arka lapsena uusien ihmisten seurassa (ja osittain vielä aikuisenakin). Mun lapsuudessa oli vielä tapana, että vanhemmat eivät lapsia viihdyttäneet, joten lapset kipattiin vaan lastenhuoneeseen saatesanoilla "leikkikää". Ahdistavaa.

Päinvastoin, tuohan oli parasta! Nykyaikuiset luulevat, että lapsi tarvitsee heitä avuksi leikkimiseen. Että aikuinen sanoo, mitä pitää tehdä, mitä leikkiä ja miten leikkiä.

Oikeasti leikkimisen taito on sisäänrakennettu lapseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on jo isot lapset, mutta emme yleensä kyläilleet paikoissa missä erityisesti piti 'käyttäytyä', toki lapset olivat myös rauhallisia vieraassa paikassa.

Johonkin kirkkoon tai isotädin 90v luo mennessä kyllä kerroin, että millaista käytöstä edellytettiin ja elämässä välillä on tylsää ja pitää silti yrittää istua paikoillaan.

Toisaalta jostain syystä jos unohdin ohjeet antaa  rauhallisen lapsen käytös voi olla ihan outoa, kerran häpesin 8v joka käveli frillahelmat niskassa kirkonpenkkiä, häissä, onneksi oli sentään hiljaa. Sillä kertaa ei tiukka katsekaan auttanut. 

Mikä on frillahelmat niskassa?

Viittaisiko jonkinmoiseen tyllihameeseen?