Kai se on uskottava, että kumppania ei vaan löydy...
Tinderissä tuli vähän matcheja ja harvat keskustelut hiipuivat alkuunsa. FB Datingissä lähes kaikki minusta tykänneet ovat ihan erityyppisiä, mitä itse olen. Jos itse tykkään jostain, joko hän ei tykkää takaisin, tai sitten tulee match, mutta mies ei aloita keskustelua eikä vastaa minun keskustelunavaukseeni. Olen hoikka, pitkähiuksinen ja yleisesti ottaen hyvännäköisenä pidetty nainen, ja kerron profiilitekstissä itsestäni. Ilmeisesti jotain sellaista vaan on, että ne miehet eivät kiinnostu, jotka olisivat kiinnostuneet samantyyppisistä asioista. Tuntuu että vain ne kiinnostuvat, joille on ihan sama, kuka se nainen on, ja joita ei kiinnosta naisen persoona kuitenkaan.
Kommentit (106)
Vierailija kirjoitti:
Näissä jutuissa vika on aina miehessä. Ei mukamas koskaan naisessa.
Ostajan ja myyjän laki. Antajan ja saajan ero.
Vierailija kirjoitti:
Vaikutat jotenkin vakavalta. Relaa vähän.
Naiset lähes ovat valitettavasti lähes järjestäänsä tylsiä ilonpilaajia. Ovat aina kieltämässä kaiken hauskan ja mukavan ja pakottamassa tilalle tylsiä arkijuttuja, jotka eivät voisi vähempää kiinnostaa. Pitäisi käydä töissä, pitäisi olla selvinpäin ja muuta tällaista paskaa, mitkä pitäisi olla vielä prioroteettejä. Parikymppisenä tämä ei ollut ongelma, mutta olen parikymppiselle jo auttamatta liian vanha ja lähes kaikki ikäiseni naiset ovat jo henkisesti mummoutuneita. Parempi hyväksyä tosiasiat kuin elää toiveunissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos vaan lopetat sen miesten jahtaamisen?
Niin, onhan sekin vaihtoehto, että tyytyy elämään sinkkuna eikä edes yritä enää mitään. Siinä vaan jää niin paljon potentiaalia elämästä käyttämättä ja kokematta, itselle tärkeitä elämän osa-alueita jää kokonaan pois.
Kohtaan todella harvoin itseäni kiinnostavan miehen, monet mukavat on varattuja. Sitten vaan pitää keskittyä tekemään oma elämä niin mukavaksi kuin mahdollista ilman miestä. Mies tulee elämään jos tulee.
Jos joku naiskaverini sanoisi noin, en ehkä jaksaisi tavata häntä enää. Mukavuus on ihan eri asia kuin seksuaalinen vetovoima. Vetovoima tulee pituudesta, naamasta, hiusrajasta, rodusta, rasvaprosentista ja mm. peniksen pituudesta. Sen jälkeen nainen voi katsoa, että onko mies 'mukava'. Toki jos nainen saa chadiltä pakit, nainen voi päättää, että hän ei ollutkaan mukava.
Sama asia naisellakin siinä mielessä, että jos joka päivä menee perhepizza, pari suklaalevyä ja herkullinen pasta-ateria, niin se näkyy ulkonäössä siten, että mukavuus ei pitkälle riitä muiden kuin epätoivoisimpien miesten kanssa. Toki tuossa olisi taivas auki, jos vain omaksuisi terveet elämäntavat ja ulkonäkö muuttuisi parissa kuukaudessa eri ihmiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näissä jutuissa vika on aina miehessä. Ei mukamas koskaan naisessa.
Ostajan ja myyjän laki. Antajan ja saajan ero.
Siis miehen, joka saa helposti seuraa pitäisi jotenkin alentaa itsensä hakemaan seuraa naisesta, joka ei kiinnosta?
Eikö se nyt olekaan enää seksiorjuutta ja "voitte naiset nussia toisianne ja miehet ei ole teille mitään velkaa"?
Vierailija kirjoitti:
Näin miehenä ihan mielenkiinnosta kyselen, miksi keskustelut hiipuivat?
Omalla kohdalla naiset tuntuvat hiivuttavan keskustelut parin viestin jälkeen ja jos et melkein samantien ehdota treffejä ja pääse treffeille niin turha on yrittää jatkaa keskustelua. Vastaukset tulevat monesti päivän parin viiveellä ja itsekkään en enää viitsi vastata samantien. Vastaan toki kaikkiin viesteihin.
Omasta mielestä osaan kirjoittaa ja keskustelut ovat muuta kuin "moi mitä kuluu"-luokkaa.
Syy voi olla se, että ne hiipuvat tavallaan ihan "luonnostaan" - jotain ihan kivaa viestittelyä voi olla, mutta ei vaan sitten joko jonkun kanssa synkkaa riittävän hyvin viestitasollakaan (eli toisin sanoen ei sittenkään olla niin samalla aaltopituudella) - tai sitten jomman kumman osalta kiinnostus hiipuu. Yksi omasta mielestäni kiinnostava selvästi menetti mielenkiintonsa, kun alun kiinnostava viestittely muuttui kevyemmäksi ja sisällöttömäksi - syy voi olla mikä vaan, esim. se että joku toinen alkoi kiinnostaa enemmän, jolloin ei jaksanut kuin varmuuden vuoksi vähän pitää säästäliekillä yllä toista keskustelua. Tai sitten huomasi muusta syystä, ettei kiinnostakaan. Tuollaisia päivien viiveitä en muista että olisi kummankaan osapuolen taholta ollut tai mitään "moi mitä kuuluu" -tyyppistä viestintää.
Vierailija kirjoitti:
Näissä jutuissa vika on aina miehessä. Ei mukamas koskaan naisessa.
Itse en aloituksellani tarkoittanut etsiä vikoja kenestäkään. Kunhan vain harmittaa tämä tilanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä yli 40 vuotiaat löytää(jos löytää) toisensa? Baarit ja kuntosalit ei vaihtoehto.
Miksi ne eivät ole vaihtoehto? Miksi rajaat tuollaiset pois? 40-vuotiaat ovat yleensä töissä ja kotona. Vaatii hirvittävästi tuuria, että tuossa iässä löytää vielä sopivan kumppanin. Tosin monet löytävät sen vuoksi, ettei heillä ole mitään kriteerejä. Mitä enemmän sinulla itselläsi on erilaisia "ismejä" ja mitä kovemmat kriteerit kumppanille, sitä vaikeampaa on. Voi olla, ettet löydä koskaan ketään.
Olen eri, mutta mitä itse olen kuntosalilla muita kävijöitä nähnyt, niin todella keskittyneesti he treenaavat, enkä uskaltaisi ainakaan itse keskeyttää heitä edes kysyäkseni apua jonkin laitteen käyttöön. Ja jos itsekin teen vaikka vatsalihasliikkeitä, niin en minä kyllä siinä sivussa mitään jutustelua pysty tekemään. Pukuhuoneessa tietty voisi jutella ihmisten kanssa, mutta mitä se heteroiden pariutumista auttaa...
Muistakaa nyt naiset, ettei parisuhde ole ihmisoikeus. Kenenkään miehen ei tarvitse tyydyttävää tarpeitanne.
Vierailija kirjoitti:
Tuota, minä olen elänyt nyt 14 vuotta yksin. olin 33 kun puoliso lähti. Lapset olen kasvattanut, viimeinen muutti pois elokussa, käy kyllä päivittäin syömässä ja pesettämässä vielä vaatteet... Alussa oli kovakin haku päällä mutta sitten kerran ex-miehen äiti kävi kylässä ja sanoi että Lakkaa etsimästä, siihen voi tuhlata koko elämän. Elä, nauti, oikea tulee kohdalle jos on tullakseen, älä murehdi turhia. Jotenkin noin. Ja kyllä, miehiä on ollut, joku on asunutkin kesän meillä mutta maailma houkutteli sen jatkamaan matkaansa.
Olen kuitenkin tyytyväinen, minulla on hyvä sosiaalinen verkosto, lapset, niiden kumppanit, sukulaiset, työkaverit ai jee, en oikein tiedä tarvitsenko edes ketään tähän vierelleni... No, joskus kyllä, pitäisi olla se olkapää johon purkaa kiukku, paha mieli ja pettymykset, olkapää jolle kertoa iloiset uutiset ja jonka kanssa suunnitella tulevaisuutta. Niin, se on asenteesta kiinni. Toistaiseksi apuja ja tuk
Äitees on oikeassa. Kyllä se tulee jos on tullakseen. Aikaahan meni, mutta ihan kotoa tuli "hakemaan". Nyt neljäs vuosi menossa...elämä yllättää joskus positiivisestikin. Relaa ja keskity mieleisiin asioihin odottaessa.
N57
Vierailija kirjoitti:
Näissä jutuissa vika on aina miehessä. Ei mukamas koskaan naisessa.
Tietenkin. Naisille on opetettu, että maailma on tehty heitä varten.
Vierailija kirjoitti:
Veikkaanpa, että kauniina ja hoikkana naisena omat kriteerisi miehelle eivät ole aivan vähäiset.
Eikä niiden kuulukaan olla.
Vierailija kirjoitti:
Luettelee vain ulkoisia asioita itsestään ja narisee, että miehet näkevät vain ulkokuoren. Ulkokuori on panemista varten. Parisuhteeseen usein vaadittaisiin muutakin.
Kerroin myös, että kerron profiilissa itsestäni. Ulkonäöstä kerroin vain sen takia, että tänne ei tulisi niitä "kannattaa laihduttaa" ja "olet varmaan kouvolatukkainen läski" -tyyppisiä viestejä. Eli jos en olisi kertonut ulkonäöstä, olisi tulkinta ollut, että olen liian ruma, ja nyt kun kerroin siitä, on tulkinta, että olen pinnallinen. Ilmeisesti kaikki on sitten aina väärin, ja ulkonäön suhteen ei voi kuin olla vääränlainen.
Pelisi on menetetty...ala ryyppäämään..
Suomeen tarvittaisiin saman tyylinen sinkku ohjelma kuin Etelä-Koreassa eli I am solo. Siinä sarjassa on 5 miestä ja 5 naista. Eka päivänä ei kerrota ammattia eikä ikää. Lopussa tehdään viimeinen valinta ja kerrotaan oikea nimi sille valitulle. Toisensa valinneista tulee pari. Muutama on siinä mennyt naimisiin ja saanut lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Suomeen tarvittaisiin saman tyylinen sinkku ohjelma kuin Etelä-Koreassa eli I am solo. Siinä sarjassa on 5 miestä ja 5 naista. Eka päivänä ei kerrota ammattia eikä ikää. Lopussa tehdään viimeinen valinta ja kerrotaan oikea nimi sille valitulle. Toisensa valinneista tulee pari. Muutama on siinä mennyt naimisiin ja saanut lapsia.
Ei taida kannattaa ottaa mallia maasta, missä syntyvyys on 0,8 lasta / nainen. Toki meillä mennään samaan seuraavan 10 vuoden aikana.
Vierailija kirjoitti:
Veikkaanpa, että kauniina ja hoikkana naisena omat kriteerisi miehelle eivät ole aivan vähäiset.
Taisin mainita jo, että etsin samanhenkistä ihmistä. Tarkoittaa, että toisella olisi samansuuntaisia kiinnostuksenkohteita kuin itselläni (taide ja kulttuuri, luonto, yms) ja samansuuntainen arvomaailma, samantyyppinen elämäntyyli. Kuvissa katson paljon yleisolemusta ja sitä, onko toisella esim. hyväntahtoinen ja leppoisa ilme silmissä. Livekohtaamisessa sitten selviää, kuinka hyvin tulemme juttuun, onko kemiaa, yhteensopivaa huumorintajua, viihdymmekö yhdessä jne.
Vierailija kirjoitti:
Suomeen tarvittaisiin saman tyylinen sinkku ohjelma kuin Etelä-Koreassa eli I am solo. Siinä sarjassa on 5 miestä ja 5 naista. Eka päivänä ei kerrota ammattia eikä ikää. Lopussa tehdään viimeinen valinta ja kerrotaan oikea nimi sille valitulle. Toisensa valinneista tulee pari. Muutama on siinä mennyt naimisiin ja saanut lapsia.
Öö mikä pointti siinä on, ettei kerrota ikää?
Ei sitä koskaan tiedä. Minulle napsahti heti ekana iltana sopiva 😚
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veikkaanpa, että kauniina ja hoikkana naisena omat kriteerisi miehelle eivät ole aivan vähäiset.
Taisin mainita jo, että etsin samanhenkistä ihmistä. Tarkoittaa, että toisella olisi samansuuntaisia kiinnostuksenkohteita kuin itselläni (taide ja kulttuuri, luonto, yms) ja samansuuntainen arvomaailma, samantyyppinen elämäntyyli. Kuvissa katson paljon yleisolemusta ja sitä, onko toisella esim. hyväntahtoinen ja leppoisa ilme silmissä. Livekohtaamisessa sitten selviää, kuinka hyvin tulemme juttuun, onko kemiaa, yhteensopivaa huumorintajua, viihdymmekö yhdessä jne.
Miksiköhän tätäkin alapeukutettiin...
Niiin....en tiedä, miten tuttavani ovat puolisonsa onnistuneet löytämään. Tuntuu, että itselle sopivat ehdokkaat ovat yksinkertaisesti kadonneet, viety jo. En jaksa uskoa enää itsekään löytäväni ketään. Mutta sen aika näyttää.