Te jotka haikailette jonnekin 70-luvulle ette kestäisi hetkeäkään sitä tupakansavua, sovinismia ja ankeutta

Minusta 70- luku oli ihan parasta aikaa. Ei silloin vielä missään baareissa käyty vaan lähes kaikki vapaa- aika vietettiin ravitallilla jota piti tosi mukava perhe kaupungin laidalla. Me hoidettiin ja treenattiin hevosia, usein tuli matkalaisia hevostensa kanssa raveihin vielä pohjoisemmasta ja se oli mielenkiintoista. Perheen poikia ei niin hevoset kiinnostaneet, ne tuli mukaan kärryille pienen kinuamisen jälkeen. Nillä oli aina joku mopo, motukka tai autonraato jota ne rassasi jolla lanasivat harjoitusrataa. Kesäviikonloppuina pyydettiin saisiko ratsastaa jollain esteitä vanhalla estekentällä ja tottakai isäntä luvan antoi parin hevosen kanssa. Joku vanhempi kaveri toi pussikaljaa ja sitä sitten maisteltiin ja tupakkaa mutta se ei ollut mun juttu. Surutonta, huoletonta nuoruusaikaa se oli. Varmaan kasvun aikaa kun monilla tuntui rahat riittävän tosi hyvin. Tämä siis Joensuussa 70- luvun puolivälissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaihtaisin 1970-luvun harmauteen tämän nykypäivän monikyldyyrin vaikka heti. En haluaisi nähdä yhtä ainutta muslimihuivia kaupungilla enää.

 

70-luvulla kävelivät vielä suomalaisnaiset huivi päässä.   Äitini kuoli 1989 ja piti huivia lean alta solmittuna kuolemaansa asti päässään. Sisällä sisähuivi, ulkona eri huivi, talvella villahuivi.

Taas tällaista trollausta. 🤣

Ei ole trollausta. Omalla äidilläni oli myös oikein kirjava mustalaishuivi päässään, ja minullakin, lapsella joskus. Yhteen aikaan, eli 70-luvulla huivit oli muotia. Onneksi se meni ohi. Varsinkin kun 80-luvulla piti olla se kuohkea, föönättu kampaus. Se vasta oli hirvitys.

 

Vierailija kirjoitti:

70-luvun autoja täytyi huoltaa ja korjata enemmän, ja se tehtiin itse. Auton hajoaminen tien päälle oli ihan tavallista.

Milloin meni puola, milloin kondensaattori tai koko jakaja, milloin ongelmaa kärjissä, milloin jäätyi kaasutin, jne.

Mutta menemisen meininkiä niissä autoissa oli toisella tavalla kuin nykyisissä. Jolloin Datsunin 100 Aallakin kun tykitti Joensuusta Helsinkiin, niin tiesi ajaneensa. Kuin olisi mikroautoillut kuusi tuntia.

Mun kaverilla oli juurikin 100 ampeerinen riisikuppi, ajeltiin sillä ihan pitkiäkin matkoja. 

Joku tässä ketjussa taisi viitatakin jo siihen, että 70-lukua arvioitaessa on ihan eri asia, onko syntynyt silloin tai ollut pieni lapsi kyseisellä vuosikymmenellä, vaiko jo aikuinen... sukupuolikin vaikuttaa. Näkökulmat eri elämänvaiheessa ympäröivään todellisuuteen ovat niin erilaiset, ja siitä johtuen kokemukset. Itse olen syntynyt 50-luvulla, joten olen ollut 70-luvulla nuori aikuinen nainen. Kyseinen vuosikymmen oli ehdottomasti monella tavalla ideologisesti ja yhteiskunnalliselta ilmapiiriltään ahtaampi kuin nykyään. Ihmisten arki oli keskimäärin varsin vaatimatonta ja samaan muottiin tunkevaa. Tunteista ja traumoista vaiettiin, väkivalta perheissä oli hyväksytympää. Nuorena naisena 70-luvulla oli ymmärrettävä pitää suunsa kiinni, kun sinua yritettiin kouria, tai sinua muuten lähestyttiin epämiellyttävillä tavoilla. Tiedän, että sellaista tapahtuu vielä nykyäänkin, mutta silloin se oli ikään kuin normaalia käyttäytymistä, joka kuitattiin toteamalla vaikkapa: "Etkö sinä likka leikkiä ymmärrä?" 

1970-luvun feminismi oli parempaa kuin tämä nykyinen. Esiin astui asiallisesti pukeutuneiden ja hyvin puhuvien naisten joukko, jotka vakuuttivat asiantuntemuksellaan. Ajettiin hyviä käytännöllisiä asioita naisten hyväksi kuten päivähoitopaikkoja yms.

Yhteen aikaan, eli 70-luvulla huivit oli muotia

https://abigail-goodman.com/blogs/blog/which-hermes-scarf-was-jackie-ke…

Mutta mummojen huivinpito oli hieman erinäköistä. Asiaan kuului, että usein tukka oli letitetty hiirenhännälle ja kierretty pieneksi nutturaksi.

Vierailija kirjoitti:

1970-luvun feminismi oli parempaa kuin tämä nykyinen. Esiin astui asiallisesti pukeutuneiden ja hyvin puhuvien naisten joukko, jotka vakuuttivat asiantuntemuksellaan. Ajettiin hyviä käytännöllisiä asioita naisten hyväksi kuten päivähoitopaikkoja yms.

Tuon on totta, fiksuja päätään käyttäviä naisia. Nyt ajetaan feminismin asiaa peräpäällä.

Vierailija kirjoitti:

70-luvun autoja täytyi huoltaa ja korjata enemmän, ja se tehtiin itse. Auton hajoaminen tien päälle oli ihan tavallista.

Milloin meni puola, milloin kondensaattori tai koko jakaja, milloin ongelmaa kärjissä, milloin jäätyi kaasutin, jne.

Mutta menemisen meininkiä niissä autoissa oli toisella tavalla kuin nykyisissä. Jolloin Datsunin 100 Aallakin kun tykitti Joensuusta Helsinkiin, niin tiesi ajaneensa. Kuin olisi mikroautoillut kuusi tuntia.

Autot oli jotenkin ihmisten mittaisia silloin, ja "lähempänä". Vaikea selittää mutta ymmärrän mitä tarkoitat, vaikka olenkin nainen, joka ei ole kiinnostunut autoista, mutta muistaa kaiholla isoveljen Datsun Bluebirdin, jonka kyydissä tuli oltua kerran aina Jäämerelle asti, ja  vanhempien Ladan, jota tuli ajettuakin. Myöhemmin omaakin Ladaa. :)

Ennen automerkit erotti toisistaan, nyt kaikki näyttää samoilta. Mersukin menettänyt arvokkaan yksilöllisyytensä.

Vierailija kirjoitti:

Sanoa:"70-luvulla ei ollut persuja" on järjetön lause.

70-luvulla lähes kaikkien puolueiden politiikka oli samaa kuin Soinin ajan persuilla, eli rajat kiinni ja niin edes päin.

Kekkonen oli oikein umpipersu, nykyajan vinkkelistä.

Maalla,  jossa suurin osa maatiloista oli rintamamiestiloja, oli takuulla 90% vennamolaisia ja sieltä se " aate" siirtyi seuraavalle sukupolvelle, jotka ovat nyt nykypersuja. Mm omista sisaruksistani on edelleen 4/5 persu, eivätkä muuta hae tai hyväksy. Meitä oli viisi sisarusta. Kaikki tavallisia kunnon  eläjiä ja nyt työnsä tehneitä eläkeläisiä.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset olivat 70-luvulla hoikempia kuin nykyään. Naiset olivat luonnollisen kauniita, hiukset olivat paksut ilman lisäkkeitä ja olivat sirompia.

Miehillä ei ollut samanlaista lösöä mahaa jo nuorina niin kuin nykyään.

Ilman lisäkkeitä, silloinhan oli peruukkien valtakausi suorastaan ainakin 1970-luvun alkupuoli :D Omalla äidillänikin on hääkuvassaan v. 1973 komea peruukki päässä :D

Vierailija kirjoitti:

70-luvun autoja täytyi huoltaa ja korjata enemmän, ja se tehtiin itse. Auton hajoaminen tien päälle oli ihan tavallista.

Milloin meni puola, milloin kondensaattori tai koko jakaja, milloin ongelmaa kärjissä, milloin jäätyi kaasutin, jne.

Mutta menemisen meininkiä niissä autoissa oli toisella tavalla kuin nykyisissä. Jolloin Datsunin 100 Aallakin kun tykitti Joensuusta Helsinkiin, niin tiesi ajaneensa. Kuin olisi mikroautoillut kuusi tuntia.

Totta mutta ne kriittisimmät varaosat olikin mukana ja työkalut. Ja autot pystyi korjaamaan tien päällä. Meillä faija osteli meille viallisia vanhoja autoja ja laitettiin ne kuntoon ja ajeltii... ei pellolla tosiaan vaan pitkin kyläteitä. Kerran saatiin alle Opel Manta, oli kannentiiviste palanut. Se oli helppo homma mutta ei käynnistynyt. Mutsi sanoi että vaihtakaa kynttilät, ne on ylikuumentuneet. Mitä, Siis sytytystulpat. Vaihdettiin ja Opeli alkoi toimia hienosti. Joku halus kovasti Opelin ja saatiin vaihdossa pari eskoa. Kakstonninen ja neekerimalli tuhatsatanen. Esko "RS" hyytyi, veli soitti, ota työkalut ja bensaa. Menin paikalle, bensat tankkiin vaikka ei pitänyt bensat loppua. Virranjakajan kansi auki ja starttausta. Kipinöintiä kärjissä, Konkka sökö. Maatilan isäntä oli ihmeissään kun mentiin kysymään perunaa ja rautanaulaa. Konkan johto poikki ja siitä johto rautanaulalle joka oli työnnetty imusarjan väliin tungetun perunan läpi- ja käynnistyi. Pikkasen poksautteli välillä mutta kotiin päästiin. Parin kartanovolvon omistajan oli aina myös kardaanin ristikkoja mukana mutta en joutunut vaihtamaan kertaakaan tien päällä. Virossa ja itänaapurissa paljon ajelleena siellä oli tien poskessa vain saksalaismerkkejä, etenkin johtotähtiä, ei mossea ei ladaa. Nykyautot on aika hankalia tien päällä korjata. Itseltä on hajonnut vain saksalainen, ruotsalaiset ei koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Niin ja jos vuonna 2075 kysyttäisiin sen hetken ihmisiltä, että voisitko kuvitella eläväsi vuonna 2025, olisi ajatukset samat. Sitä kaipaa jotain somea ja av:ta tasan vain siksi, että niille on itsensä opettanut. Ei vuoden -75 ihminen haikaillut tulevaisuuteen sen enempää mitä sinä nyt haikailet vuoteen 2075.

Vuonna -75 ei ollut interwebsiä ja sähköautossa netflixiä, mutta oliko se se "sovinismin" aikakausi jotenkin huonoa aikaa? No ei ollut ei. Sä tunnet ahdistusta nykyisistä sukupuolirooleista käytännössä siksi, että nyt niistä on vouhotettu viime vuodet. Ei silloin puskar*iskattu niin paljon mitä nykyisin. Ei silloin tarvinnut pelätä Hki rautatieasemalla tummehipiäisiä ryöstäjäporukoita. Ei silloin hakattu lapsia ja videoitu niitä koko koululle. Ei silloin kouluammuskeltu. Kenelläkään ei ollut paha mieli tuhmista puheista interwebsissä ja niin edelleen. Silloin nuoret kokoontui karvanoppamazdoillaan yhteen, jotkut joi lasipulloista v

Oli väkivaltaa ja raiskauksia silloinkin. Se et niitä ei videoitu nettiin, ei tarkoita, ettei niitä ollut.

Vierailija kirjoitti:

Sairaaloissa ja työpaikoilla oli tupakkikopit. Ja ihan vielä 80-luvulla sai polttaa joka paikassa. Pappani oli kova tupakoimaan. Lakkasin käymästä yökylässä kun henkeä niin ahdisti se tupakansavu. Kerran yölläkin voivottelin että tekee pahaa. Pakko oli laittaa ikkuna auki. Onneksi enää ei saa tupakoida missään.

Miksiköhän tähänkin on laitettu alapeukkuja? Ilmeisesti tupakoitsijat asialla. Ymmärrättekö te, että tupakinsavu aiheuttaa pahaa oloa, ja suorastaan oksetusta niille, jotka ei polta? Tupakki tekee sairaaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asunnot oli jotenkin pimeitä. Se yks ainoa heikko kattolamppu olkkarissa, 40 w. 

Et sitten osannut käyttää valokatkaisimia? Ihan saman verran niitä oli silloin kuin nykyäänkin. Kaupasta sai myös ostettua lamppuja.

No ei ollut lamppuja saman verran kuin nykyään. Tänä päivänä on ammattikunta, joka suunnittelee asuntojenkin valaistusta. Tuolloin ei ollut. Lisäksi oli energiakriisi, mitä kukaan ei tähän mennessä ole ketjussa muistanut. Ja siihen energian säästämiseen osallituivat ihan kaikki, lapsia myöten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Astut johonkin kahvilaan, se on aivan täynnä tuoankansavua ja ukkoja jotka huutelee että Mitäs tyttö tuli täältä hakemaan, jotain isoa ja kivaa vai. 

Parempi vaihtoehto tuo on kuin raiskaus!

Ovatko nuo siis vaihtoehdot? Kamala on maailma, jos näin.

Vierailija kirjoitti:

Mun pään sisälle kehittyi 70-luvun lapsuuden aikana oma sisäinen maailmani. Joskus joutui kävelemään pitkiä tylsiä matkoja, mutta keksin koko ajan sen aikana omia mielenkiintoisia tarinoita. Nyt mulla on oma sisäinen televisioni enkä tarvitse välttämättä ylenpalttista viihdyttämistä.

Sama, mutta nykyään sitä kutsutaan ADD:ksi tai maladaptiiviseksi päiväunelmoinniksi :D Silloin sitä pidettiin vaan luovuuden osoituksena, että osasi mielessään keksi itselleen viihdykettä kun oli tylsää. Ja sitä tylsää silloin todellakin riitti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoa:"70-luvulla ei ollut persuja" on järjetön lause.

70-luvulla lähes kaikkien puolueiden politiikka oli samaa kuin Soinin ajan persuilla, eli rajat kiinni ja niin edes päin.

Kekkonen oli oikein umpipersu, nykyajan vinkkelistä.

Maalla,  jossa suurin osa maatiloista oli rintamamiestiloja, oli takuulla 90% vennamolaisia ja sieltä se " aate" siirtyi seuraavalle sukupolvelle, jotka ovat nyt nykypersuja. Mm omista sisaruksistani on edelleen 4/5 persu, eivätkä muuta hae tai hyväksy. Meitä oli viisi sisarusta. Kaikki tavallisia kunnon  eläjiä ja nyt työnsä tehneitä eläkeläisiä.

Niin se menee usein myös teollisuuspaikkakunnilla, kaupungeissa työläisten kesken. On esim. eräs tuttu, monen polven demari jonka vanhemmat ja isovanhemmat työskentelivät Tampereella pajoissa, tehtaissa ynnä muualla. Kaveri tekee ihan erilaisia hommia, tulee toimeen hyvin, matkustelee, mutta aatemaailma on säilynyt ja periytynyt. Ps on tosi kaukana SMP:n ajatusmaailmasta, tosi kaukana. Olen myös työni tehnyt ja yrittäjänäkin ollut ja aina vaan on todettava että pienyrittäjän ja pienituloisen asemaa ei juuri kukaan mieti. Isojen firmojen asiat ja osingot ne vaan kiinnostaa. Siksihän tässä suossa ollaan. Mut koittakaapa hoitaa hommat kun vallassa olette. Jos ei onnistu niin lähtö tulee. Rahaa on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset olivat 70-luvulla hoikempia kuin nykyään. Naiset olivat luonnollisen kauniita, hiukset olivat paksut ilman lisäkkeitä ja olivat sirompia.

Miehillä ei ollut samanlaista lösöä mahaa jo nuorina niin kuin nykyään.

Ilman lisäkkeitä, silloinhan oli peruukkien valtakausi suorastaan ainakin 1970-luvun alkupuoli :D Omalla äidillänikin on hääkuvassaan v. 1973 komea peruukki päässä :D

Tämä riippuu niin siitä alakulttuurista, johon kuuluit. Itse olin jälkihippi, ei puhettakaan peruukeista. Hippiliikkeen vaikutus näkyi suuresti Suomessa 1970-luvun nuorten tyyleissä vielä. Siihen kuului esim. pellavan ja puuvillan suosio materiaaleina, (polyesterin vaihtoehtoina). Hippityyliin oli aika vallitseva myös keskijakaus ja suora pitkä tukka niin tytöillä kuin pojilla. Mini Vague toi kiharat, pojiillekin, mutta tupeeraus kyllä jäi ainakin mun havainnoissa sinne 60-luvulle. Maaseudulta olen kotoisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

nuo ihmiset on jotain i_ _ ootteja, jotka vastailee toisten itse kirjoittamiin muisteluihin 1970-luvusta, että haloo, ei todellakaan ollut tuollaista. Siis millainen ihminen ei kykene tajuamaan, että suomessa oli 1970-luvullakin hyvin erilaista elää asuinpaikasta riippuen. Länsisuomessa oli erilaista kuin itäsuomessa ja kaupungeissa erilaista kuin maaseudulla. V ttu.... antakaa ihmisten itsensä kertoa siitä millaista _heillä_ se 1970-luku, siitä tarvi mieltään pahoittaa, jos itsellä oli toisin. Kirjoittaa sitten vain oman muistelunsa.

Mutta jos joku kertoo tarkemmin selittämättä, että 70-luvulla mummo piti aina päässään huivia sisällä ja ulkona kuolemaansa asti, niin jollekin nuoremmalle ihmiselle voi tulla mielikuva, että Suomen kaikki mummoikäiset  pitivät 70-luvulla huivia päässään sisällä ja ulkona kuolemaansa asti...

no entä sitten! Senkö takia pitää ampua toinen alas, kun oma kokeus ei vastaa hänen kokemustaan? ihan voisi laittaa ketjun jatkoksi oman kokemuksensa ja anta atoisten kokemusten olla rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

1970.-80 luvuilla ei ollut internettiä, sitten  1980 luvulla tuli Vic 20 ja commodore 64. Ennenkuin tuli levyasemat ja nopeusohjelmat, kesti 2 tuntia ladata yhtä peliä c-kasetilta ja jos se ei onnistunut, piti aloittaa alusta. 

lapsena harrastukset oli : pyöräily ja uimahalli, ei ollut mitään typeriä nettejä ollenkaan.

musiikki: Pink Floyd ja muut mestarit tekivät parasta musaa

ei ollut HOMOJA missään ja jos oli 1 homo kaupungissa, kaikki pilkkasivat sitä. Ja jos pojalla oli punainen paita koulussa, se haukuttiin kommariksi. Itsellä oli koko ala-asteen siniset verkkarit ja muita vaatteita en suostunut pitämään

Ei ollut yhtään ISLAMIA tai kukaan ei tiennyt edes siitä, ei ollut m aa-han.-muuttajia ja kukaan ei meidän pikkukaupungissa ollut nähnytkään mustaa miestä IKINÄ, pelatttiin Afrikan tähteä ja mustaa pekkaa eikä kukaan pitänyt sitä r a-sistisena

lankapuhelin: kerran viikossa joku kaveri so

Eli hyvää oli Pink Floyd ja Kingston Wall!! Onneks niitä me kaikki voimme vieläkin kuunnella, kiitos internetin!

Kaikki muu kuulostaa sit todella ahdasmieliseltä ja ankealta.

Ps. Homoja ollut ihan aina, et vaan tiennyt heistä.