Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Te jotka haikailette jonnekin 70-luvulle ette kestäisi hetkeäkään sitä tupakansavua, sovinismia ja ankeutta
Kommentit (755)
Älkäämme unohtako sitä, että 70-luvulla Suomi oli käytännössä Suomen Sosialistinen Neuvostotasavalta. Se asenneilmasto oli sanalla sanoen vastenmielinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä etten ollut olemassa 70-luvulla.
Näin siihen tulisi reagoida:
The pot of oil just went to waste!#shorts #viralvideo #shortsvideo - YouTube
Joillain on ollut onnellinen elämä 70-luvulla, kaikilla ei. Joillain on ankea elämä nyt, toisilla taas ei. Totuus kuitenkin on, että lasten asiat olivat 70-luvulla paljon huonommin. Lapsia sai hakata ja kohdella huonosti eikä kukaan välittänyt tai puuttunut siihen. Jos lähipiiriisi kuului pervo vanha ukko, esim.itsensäpaljastaja, kukaan ei taaskaan välittänyt mitään. Aikuisilla oli hirveä valta lapsiinsa, huonosta kohtelusta ei todellakaan uskallettu kertoa kenellekään ja monet lapset olivat täysin alistettuja, niin koulussa kuin kotonakin.
Pikkukylässä ja -kaupungissa eläminen oli todella ahdistavaa, jos esim. perheesi oli jotenkin erilainen esim. eroperhe. Avioero oli valtava häpeä, ja kylän juoruilun aihe. Ihmiset osasivat olla todella ilkeitä, totta, osaavathan ne nykyäänkin, mutta kyllä 70-luvulla ihmisten pahansuopuus oli karmeaa. Päin naamaa sanottiin milloin mitäkin, ihan lapsillekin, halveksittiin ja syrjittiin ja vain siksi, että satuit olemaan jonkun tietyn henkilön lapsi.
Toki oli ystävällistä väkeäkin, ja hyviä asioita, mutta en ikinä ihailisi tuota karmeaa 70-lukua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80-luku oli kehittynyt versio 70-luvusta. Kasaria ei voita mikään: oli väriä, iloa, hyvää meininkiä, vapautta ja rakkautta.'
Eniten värejä oli kyllä 70-luvulla. Googlatkaa vaikkapa "Museoidut kankaanpalat todistavat"-artikkeli.
70-luku oli värikkäin vuosikymmen Suomessa koskaan. Kasarilla alkoi snadisti jo hiipiä se beige-meininki ja pastellisävyt pintaan.
Paskanruskea 70-luku, no betoninharmaat neukkukuutiot oli tietysti harmaita ulospäin, no keittiön kaapit saattoi olla räikeän keltaisia tai jopa myrkynvihreitä.
Pidin paljon enemmän hillitymmistä 80-luvun väreistä, lämpimän sävyisiä puunvärisiä keittiökalusteita, vaaleanruskeat sävyt, jne. no kasarin lopulla sitten tuli yhtäältä ne voimakkaat neonvärit ja toisaalta haaleammat pastellivärit, mutta nekin oli iloisempia kuin synkät 70-luvun syksyiset sävyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä persutonta aikaa kestäisi hienosti !
Vierailija kirjoitti:
Jos 70-luvussa ei ollut muuta hyvää, niin ainakin musiikki. Parempaa ei ole sen jälkeen tehty!
Televisiossa esitettiin näkymätöntä miestä. Aah. Pääsisipä takaisin seitkytluvulle, vaikka vuoteen 74. Olisi paljon pornolehtiä luettavana, ja kun kävelisi tehtaan portille kysymään töitä, olisi töissä johonkin vuoteen 89 - 90 asti. Moni hyvä levy olisi vasta tulossa, nykyään ei ole tulossa yhtäkään hyvää levyä enää koskaan. Musat kuunneltaisi kunnon stereoista ja hienoja keikkoja olisi tulossa eri hevibändeiltä. Moni hyvä tv-sarja olisi tulossa vasta vuosien päästä ja kaduilla olisi kiva katsella tyylejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, missä päin maata tuo äitinsä huivitapoja muisteleva on asunut, mutta omalla asuinseudulla 1970-luvulla naiset pitivät kylmällä säällä yleensä ulkona hattua tai myssyä. Huivi solmittiin kylmällä säällä kaulaan. Sisällä ja kesäisin naiset eivät yleensä pitäneet päähineitä. Ehkä kesällä hellehattua tai hiuspantaa. Sen näkee valokuvistakin.
7
No ei ehkä tuon huiviäidin tytärkään pitänyt huivia mutta ihan yleinen vanhempien naisten tapa. 70-luvullakin oli vanhoja naisia.
Kyllä, huivia käytettiin yleisesti 70-luvulla ja se sidottiin leuan alta. Viisikymppiset ja vanhemmat naiset sitä käyttivät ja toisaalta taas alakouluikäiset tytöt. Sen ajan viisikymppisistä monet vaikuttivat jo 70-vuotiailta, raskas työ ja raskas elämä olivat heidät vanhentuneet ennen aikojaan.
Huivi myöskin säilytti kampauksen ja permanenttikiharat paremmin kuin pipo, joka lytistää hiukset. Samaten huivi suojasi kampausta tuulelta, tukka pysyi kuosissa sinne kylä- tai juhlapaikkaan asti, mutta nuoriso ei huiveja käyttänyt.
Sellaisia hattuja kuin esim.40-50 -luvulla oli, niitä ei juuri näkynyt enää. Talvella oli tekoturkishattuja - tai lakkeja, tavarataloista tai hattukaupasta ostettuja isoja neulelakkeja, joissa oli vuori tms. tai jopa lentäjänlakkeja nuorisolla 70-luvun alussa. 70-luvun alussa oli nuorilla naisilla myös sellaisia isoja kangaslippiksiä tai lierihattuja, ei talvella, mutta muulloin. Toki oli pipojakin, mutta nuorilla tai aikuisilla naisilla vähemmän, kun se kampaus litistyi. Hiuksia kun ei pesty joka päivä eikä suihkua edes ollut läheskään kaikilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo Lauantaitanssit oli hauska ohjelma, kun siinä oli nuorisomusiikkiakin. Nuorisobiisi soitettiin aina just ennen mainostaukoa. Sivummalta kuvaan pölähti muutama nuori tanssimaan. Vitsi oli siinä, että kappaleen soittaminen lopetettiin heti, kun mainosten oli määrä alkaa. Joskus siitä ei ehtinyt kuulla kuin kymmenen sekuntia, joskus harvoin koko kappale. Noin tylysti ei olisi kohdeltu aikuisia tanssijoita.
Vierailija kirjoitti:
Älkäämme unohtako sitä, että 70-luvulla Suomi oli käytännössä Suomen Sosialistinen Neuvostotasavalta. Se asenneilmasto oli sanalla sanoen vastenmielinen.
Hah hah! Ei todellakaan ollut. Poliitikot hääräili mitä hääräilivät, mutta kansa eli ihan normaalisti. Meidän sananvapautta ei rajoitettu samalla tavalla kuin nykyään, eihän Natosta saa enää pahaa sanaa sanoa. Trumpinkin haukkuminen on nyt loppunut kun siitä tuli pressa, toimittajat hampaat irvessä yrittää kirjoittaa korrektisti ja analyyttisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkäämme unohtako sitä, että 70-luvulla Suomi oli käytännössä Suomen Sosialistinen Neuvostotasavalta. Se asenneilmasto oli sanalla sanoen vastenmielinen.
Hah hah! Ei todellakaan ollut. Poliitikot hääräili mitä hääräilivät, mutta kansa eli ihan normaalisti. Meidän sananvapautta ei rajoitettu samalla tavalla kuin nykyään, eihän Natosta saa enää pahaa sanaa sanoa. Trumpinkin haukkuminen on nyt loppunut kun siitä tuli pressa, toimittajat hampaat irvessä yrittää kirjoittaa korrektisti ja analyyttisesti.
Täällä oli ihan normaali länsimainen nuorisokulttuuri, jengi kuunteli USA:sta tulevaa hyvää musaa, jota sieltä ei sen jälkeen ole oikein tullutkaan, vaan jotain madonnoja ja sfiwtejä. No ok, Bowie vielä 80-luvulla. Interraililla matkustettiin ympäri Eurooppaa, myös Itä-Eurooppaa.
Eduskunnassa oli neuvostovastainen Perustuslaillinen puolue Jori C Ehrnrootin johdolla vuosia, puhumattakaan Kekkos-vihaajasta, Veikko Vennamosta.
Ei 70-luvulla Neuvostoliiton vaikutusta enää huomannut ja suomalaiset kävivät aurinkolomilla Mustanmeren rannalla Sotsissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80-luku oli kehittynyt versio 70-luvusta. Kasaria ei voita mikään: oli väriä, iloa, hyvää meininkiä, vapautta ja rakkautta.'
Eniten värejä oli kyllä 70-luvulla. Googlatkaa vaikkapa "Museoidut kankaanpalat todistavat"-artikkeli.
70-luku oli värikkäin vuosikymmen Suomessa koskaan. Kasarilla alkoi snadisti jo hiipiä se beige-meininki ja pastellisävyt pintaan.
Paskanruskea 70-luku, no betoninharmaat neukkukuutiot oli tietysti harmaita ulospäin, no keittiön kaapit saattoi olla räikeän keltaisia tai jopa myrkynvihreitä.
Pidin paljon enemmän hillitymmistä 80-luvun väreistä, lämpimän sävyisiä puunvärisiä keittiökalusteita, vaaleanruskeat sävyt, jne. no kasarin lopulla sitten tuli yhtäältä ne voimakkaat neonvärit ja toisaalta haaleammat pastellivärit, mutta nekin oli i
Meillä kotona isä osti huonekalut ja kaikki tummina. Tummanruskea oli ihan perus. Voi sitä pimeyttä, kun asunnotkin oli niin, ettei sinne paljoa valoa ikkunoista sisään päässyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nuo ihmiset on jotain i_ _ ootteja, jotka vastailee toisten itse kirjoittamiin muisteluihin 1970-luvusta, että haloo, ei todellakaan ollut tuollaista. Siis millainen ihminen ei kykene tajuamaan, että suomessa oli 1970-luvullakin hyvin erilaista elää asuinpaikasta riippuen. Länsisuomessa oli erilaista kuin itäsuomessa ja kaupungeissa erilaista kuin maaseudulla. V ttu.... antakaa ihmisten itsensä kertoa siitä millaista _heillä_ se 1970-luku, siitä tarvi mieltään pahoittaa, jos itsellä oli toisin. Kirjoittaa sitten vain oman muistelunsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80-luku oli kehittynyt versio 70-luvusta. Kasaria ei voita mikään: oli väriä, iloa, hyvää meininkiä, vapautta ja rakkautta.'
Eniten värejä oli kyllä 70-luvulla. Googlatkaa vaikkapa "Museoidut kankaanpalat todistavat"-artikkeli.
70-luku oli värikkäin vuosikymmen Suomessa koskaan. Kasarilla alkoi snadisti jo hiipiä se beige-meininki ja pastellisävyt pintaan.
Paskanruskea 70-luku, no betoninharmaat neukkukuutiot oli tietysti harmaita ulospäin, no keittiön kaapit saattoi olla räikeän keltaisia tai jopa myrkynvihreitä.
Pidin paljon enemmän hillitymmistä 80-luvun väreistä, lämpimän sävyisiä puunvärisiä keittiökalusteita, vaaleanruskeat sävyt, jne. no kasarin lopulla sitten tuli yhtäältä ne voimakkaat neonvärit ja toisaalta haaleammat pastellivärit, mutta nekin oli i
80-luvulla käytetty violetin värin sävy oli SAIRAS! Todella tukkoinen ja ruma.
Oletko havainnut ,että viha-ja törkypalaute on nykyään netissä ja somessa, sekin , kuten moni muukin asia.
70-luvulla, jota itse kuvaat "karmeaksi" oli enemmän kunniallisuuden aikaa kuin tämä mielensäpahoittajien, uuslapsellisuuden aika, jossa "rohkeutta" on lähinnä se, kun paljastaa ahterinsa kaikelle maailmalle.
Ihmiset osasivat olla todella ilkeitä, totta, osaavathan ne nykyäänkin, mutta kyllä 70-luvulla ihmisten pahansuopuus oli karmeaa.
Ei voi verrata nykyisen somen pahansuopuuteen. Myös koulukiusaaminen on saanut nykyään julmempia muotoja kuten kouluampumiset osoittavat. Jotkut jätetään kokonaan lauman ulkopuolelle. Niin ei tehty 70-luvulla kuin korkeintaan joillekin lestadiolaisnuorille. :)
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset osasivat olla todella ilkeitä, totta, osaavathan ne nykyäänkin, mutta kyllä 70-luvulla ihmisten pahansuopuus oli karmeaa.
Ei voi verrata nykyisen somen pahansuopuuteen. Myös koulukiusaaminen on saanut nykyään julmempia muotoja kuten kouluampumiset osoittavat. Jotkut jätetään kokonaan lauman ulkopuolelle. Niin ei tehty 70-luvulla kuin korkeintaan joillekin lestadiolaisnuorille. :)
Se että joukolla hakataan 1 olisi ollut häpeällistä pelkuruutta, kuten myös jo maassa olevan päällä hyppiminen sun muu yliraakuus, jotka ovatkin tuontitavaraa.
Vierailija kirjoitti:
Persuja ja rebublikaaneja yhdistää se, että kummatkin haikailevat maailmaan, jota ei ole ollut olemassa.
Siinä sivussa saadaan sitten nasseliput tankoon, sananvapauden polkeminen ja kulttuuri matalaksi.
Kyllä ne demarit ja muut punikit haikailevat sinne 60-70-luvun maailmaan paljon enemmän. Sosialismi oli silloin voimissaan ja Neuvostoliitto maailman paras valtio, ainakin Ylen mukaan. Vappumarssit olivat mahtavia tapahtumia, tuhansia demarikommareita vaappumassa ja vastustamassa kapitalismia, lahtareita, USA:n imperialismia ja Natoa. Ho Chi Minh ja Che Guevara raikuivat kansainvälisen soidessa!
Alue: Aihe vapaa
Tai radiosta Näin Neuvostoliitossa -ohjelmaa. Varsinainen ylistyslaulu itämaan ihmeille. Olihan siellä televisiossa kun kaikkea kivaa, mm. Lauantaitanssit, älyttömyyden huippu. 1970-luku ei todellakaan ollut kivaa aikaa. Jotenkin tulee mieleen nykyhistorian pimeä keskiaika. Energiakriisi taisi pimentää koko vuosikymmenen, loppua kohti sitten alkoi näyttää valoisammalta. 80-luku oli paljon toiveikkaampaa ja parempaa aikaa.