Millä perusteella luulette, että sinkkuutenne syy ei ole teissä itsessänne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olento, joka, arvioi toisia ihmisiä kuin karjaa, markkina-arvon perusteella, joutaa olla yksin koko elämänsä.

Se on totta, että jos havittelee pitkäaikaista monogamista suhdetta, niin elämänarvojen pitää kohdata. Tulotaso, lisääntymishaaveet, ahkeruus, harrastukset, sosiaalisuus jne

Miksi arvon olento jätit ulkonäön kriteerinä mainitsematta? Jos se ei riitä, niin yhdelläkään noista muista ei ole merkitystä. Kukaan ei ala parisuhteeseen mielestään ruman kanssa, vaikka tämä olisi muutoin kuinka kultainen tahansa ja talous kunnossa.

Painotetaan kohtaa _ mielestään _ ruman kanssa. Mieltymykset kun ovat ihan erilaiset kaikilla senkin suhteen. Eri 

Vierailija kirjoitti:

Eli miesten taso laski ja romutti koko miesten itsensä rakentaman systeemin. Sinkkunakin työnteko hyödyttää itseä. 

 

 

Korkean verotuksen maissa kuten sosiaalidemokraattisissa ja feministisissä pohjoismaisissa yhteiskunnissa työnteko ei juurikaan hyödytä tietyn pisteen jälkeen, koska suuri osa tienaamastasi rahoista verotetaan ja siirretään muille, yleensä naisille. Vain jos pääsee kuuluisaksi ja kiipeämään sosiaalisessa hierarkiassa niin merkittävää hyötyä alkaa tulla hyväveliverkostojen avulla. Pelkällä ahkeroinnilla ei Suomessa rikastu.

Vika on täysin itsessäni. Ei ole kiinni siitä, etten saisi naista, vaan aina kun joku olisi kiinnostunut, niin jänistän ja luikin pakoon. P*skahousu luuseri kun asuu sisälläni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli miesten taso laski ja romutti koko miesten itsensä rakentaman systeemin. Sinkkunakin työnteko hyödyttää itseä. 

 

 

Korkean verotuksen maissa kuten sosiaalidemokraattisissa ja feministisissä pohjoismaisissa yhteiskunnissa työnteko ei juurikaan hyödytä tietyn pisteen jälkeen, koska suuri osa tienaamastasi rahoista verotetaan ja siirretään muille, yleensä naisille. Vain jos pääsee kuuluisaksi ja kiipeämään sosiaalisessa hierarkiassa niin merkittävää hyötyä alkaa tulla hyväveliverkostojen avulla. Pelkällä ahkeroinnilla ei Suomessa rikastu.

Ei ehkä rikastu, mutta tulee toimeen. 

Vierailija kirjoitti:

En olisi sinkku, jos hyväksyisin kumppaniksi kenet tahansa minut sattuu haluamaan. Niitä kyllä on. Joten kyllä, olen sinkku, koska en hyväksy ketä tahansa kumppaniksi. Olen mielummin sinkku kuin huonossa parisuhteessa epäsopivan kanssa.

Juurikin näin! Ei sitä ulkopuolinen voi tietää kuka kenellekkin sopii . Epäsopivan kanssa se on ajan hukkaamista .

Juu kyllä se aika paljon itsessä on vika kun en jaksa oikein nähdä vaivaa etsiskellä kumppania ja ihan kivaa on yksinkin. Tulee kohdalle sitten jos tulee tai sitten on tulematta M43

Mä oletan että se syy on aina henkilössä itsessään. Mulla on muutama sinkkukaveri. Parin kohdalla syy on ilmiselvä, yhden kohdalla ymmärsin sen vasta vähän aikaa sitten, yhden kohdalla en vielä ymmärrä. 

En edes luule, tiedän. Olen vasi.

Miksi minun pitäisi  taiolisi pakko mennä parisuhteeseen, jolken löydä ja kohtaa häntä, jonka kanssa haluaisin ja joka haluaisi sitä suunnilken yhtä palhon minun kanssani. - Olen jo noin 40 vuotias , enkä eläessäni ole ollut oidemmässä parisuhteessa.

Tiedänkin jo kokemuksesta, että pärjääväni sinkkunakin oikein hyvin.

Totta kai on jon ollut päiviä jolloin on syyhynnyt ja tuntenut olonsa kurjaksi kun ei ole ollut rinnalla kumppania, joku kanssa saisi jakaa sen, mitä on

Mutta olen jo oppinut, että kumppanin kaipuuni on enempi aallottaista kuin jatkuva häititsevä tai kiusallinen  olotila.

Tulisi myös hyvin paljon, kenties kohtuuttomiakin paineita, jos vasta kumppaninn kautta saattaisin kokea oloni hyväksi ja täydeksi. .

Odotankin ja vaadinkin, että niin kumppanin antaa kuten vastaavasti minä hänelle pystyisin antamaan "tarpeeksi paljon" lisäarvoa hänen ja neidän molemoien eloon, niin sitten ehkä saattaisimme garkita ja edetä yhdessä parisuhteeseen. 

Vaan mitä on tuo "tarpeeksi paljon" lisäarvoa? - Se on hyvä kysymys  Ja jos olen rehellinen niin en ole varma tiedänkö edes, mitä se on tai mitä se voisi olla 

Mutta toivon, että niin hän kuin minä hänessä tunnistan ja yhdessä tunnistamme sen ja haluamne pitää siitä kiinni ja säilyttää ja saada sen osaksi kumpaisenkin elämää. 

Mutta toisaalta koska olen sinkku ja olen ollut niin kauan kuin olen ollut, niin olen huomannut myös kyseenalaustavani koko kysymyksen psisuhteesta; Kysyen itseriittoisesti ja itsekkäästi, että mitä minä lopulta menettäisin, jos eläisinnloppuikänikin sinkkuna?

Kokemukseni mukaan sinkkunakin voi elää oikein hyvin mutta siinähän se lopouikä menisikin kun vertailisi kumpi olisi parempi. Siksi olen ajatellut keslittyä enempi siihen, nikä on tässä ja nyt kuin elämään sitkutellen ja kuvitelllen, että sitten kun on ja näin tai noin ja nii  ni-in sitten. - No mitä sitten?

Jatkuva epävarmuus. -  Tai niin kuin nyt tunne  että voi olla mutta yhtä hyvin voi olla olematta  Halu olla ja elää tasapsinossa niin itseni kuin ympäristöni kanssa

Koska elämässä on hyvin monesti kyse sattumasta.

Joku syntyy sosiaalisesti taitavaan ja positiiviseen ympäristöön, joku toinen ankeaan negatiiviseen ympäristöön.

Mm. Tällä jo itsessään on lukuisia vaikutuksia ihmisen itsetuntoon ja millainen ihmiskuva hänelle muodostuu.