Millä perusteella luulette, että sinkkuutenne syy ei ole teissä itsessänne?
Tai ainakin varsin moni tuntuu luulevan ja aina luetellaan litannia, että minkälaisia vikoja deittimarkkinoiden henkilöissä on, ja sen takia he eivät kelpaa itselle. Olettekos tulleet ajatelleeksi, että todellinen syy usein on se, että teidän oma markkina-arvonne ei ole riittävä niihin kandidaatteihin joista haaveilette? Te kyllä löydätte muista vikoja, mutta vikaa on teissäkin, koska ette vakisuhteeseen kelpaa paremman markkina-arvon henkilöille. Näin se vain on kylmä totuus.
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
En olisi sinkku, jos hyväksyisin kumppaniksi kenet tahansa minut sattuu haluamaan. Niitä kyllä on. Joten kyllä, olen sinkku, koska en hyväksy ketä tahansa kumppaniksi. Olen mielummin sinkku kuin huonossa parisuhteessa epäsopivan kanssa.
Sama. Nuorena tuli tuokin kokeiltua pariinkin kertaan ennen kuin sen ymmärsi, ettei siitä yhdessäolosta vaan tule mitään kun ajatus- ja arvomaailmat on turhan etäällä toisistaan vaikka ensi alkuun sitä ajattelikin ettei ne omat ajatukset / tavat ole välttämättä niitä ainoita oikeita vaan muuhunkin varmasti sopeutuu kunhan vaan yrittää. En ainakaan itse sopeudu enkä usko että edes pitäisi sopeutua, koska yksinkin on ihan jees vaikka kyllä sitä oikeanlaista elämänkumppania kaipaankin.
Vääränlaisella en kuitenkaan tee mitään.
Oma syyni, kun en kelpuuta ketä tahansa naista. Sorry. :-) Mies on sitä paitsi onnellisin sinkkuna. En halua huonoa naista. Ja yksin pärjää paremmin. :-)
Moni mies ei osaa katsoa peiliin ja sinkkuuden syy on usein epäsosiaalisuus, peräkammarius, joku addiktio kuten päihde, porno jne.
Vähän väliä kuitenkin veivataan epätoivoisesti uutta ilmoa deittipalstalle ja ihmetellään kun ei kenellekään kelpaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai vika on itsessä, jos ei kelpuuta mitä tahansa. Luultavasti sinkkuuden ongelma ei tällöin ole suurempi kuin huonon parisuhteen. Minusta ihan tervettä.
Luetun ymmärtämisesi ei näytä olevan kaksisella tolalla. Ei missään kohtaa aloitusta mainittu, että pitäisi ottaa kuka tahansa. Sinunlaiset tyypit vetää aina kommentissaan asiat äärilaitaan, joka ei yleisesti ottaen ole keskustelujen pointtina.
Tämä! Joillakin on tuo kumma taipumus aina vetää asiat ääriesimerkeiksi, kun ei muuhun keskustelussa kykene, kuten tässä kohtaa, että nyt sitten pitäisi ottaa kuka tahansa.
Minulle "kuka tahansa" tarkoittaa kaikkea muuta kuin juuri sitä mitä haluan. Eli alkuperäinen kirjoittaja on oikeassa; kuka tahansa tarkoittaa sellaista, joka ei ole se mieluisa. Eri
Mä oon helppo nakki. Naiset haluaa että mies on vaikeasti tavoiteltava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai vika on itsessä, jos ei kelpuuta mitä tahansa. Luultavasti sinkkuuden ongelma ei tällöin ole suurempi kuin huonon parisuhteen. Minusta ihan tervettä.
Luetun ymmärtämisesi ei näytä olevan kaksisella tolalla. Ei missään kohtaa aloitusta mainittu, että pitäisi ottaa kuka tahansa. Sinunlaiset tyypit vetää aina kommentissaan asiat äärilaitaan, joka ei yleisesti ottaen ole keskustelujen pointtina.
Tämä! Joillakin on tuo kumma taipumus aina vetää asiat ääriesimerkeiksi, kun ei muuhun keskustelussa kykene, kuten tässä kohtaa, että nyt sitten pitäisi ottaa kuka tahansa.
Minulle "kuka tahansa" tarkoittaa kaikkea muuta kuin juuri sitä mitä haluan. Eli alkuperäinen kirjoittaja on oikeassa; kuka tahansa tarkoittaa sellaista, joka
No, se on tätä naisen logiikkaa, jos termi "kuka tahansa" saa noin laajan käsitteen. Tuo on logiikkaa, jossa käytännössä piikkihuume-narkkari ja kerran kuussa hieman olutta juova mies laitetaan samaan kastiin, koska haetaan päihteetöntä kumppania.
Ainakin omista tutusta kaikki syyttää itseään, kun kukaan ei kelpaa.
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin vika on minussa. En minä hae parisuhdetta edes, en jaksa eikä kukaan jaksaisi minua :D
Täällä ihan sama tilanne. En jaksaisi ketään eikä kukaan jaksaisi minua. On siis vaan reilua kaikkia kohtaan, etten hae enkä hingu parisuhdetta. Toki tähän vaikuttaa ehkä se, että olen oman osuuteni parisuhteissa jo ollut, yksi aikuinen lapsi ja täytän just 50. Ei vaan enää kiinnosta eikä jaksa. Been there done that jne. Nyt on tosi hyvä elää näin, luultavasti loppuelämäni ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai vika on itsessä, jos ei kelpuuta mitä tahansa. Luultavasti sinkkuuden ongelma ei tällöin ole suurempi kuin huonon parisuhteen. Minusta ihan tervettä.
Luetun ymmärtämisesi ei näytä olevan kaksisella tolalla. Ei missään kohtaa aloitusta mainittu, että pitäisi ottaa kuka tahansa. Sinunlaiset tyypit vetää aina kommentissaan asiat äärilaitaan, joka ei yleisesti ottaen ole keskustelujen pointtina.
Tämä! Joillakin on tuo kumma taipumus aina vetää asiat ääriesimerkeiksi, kun ei muuhun keskustelussa kykene, kuten tässä kohtaa, että nyt sitten pitäisi ottaa kuka tahansa.
Minulle "kuka tahansa" tarkoittaa kaikkea muuta kuin juuri sitä mitä haluan. Eli alkuperäinen kirjoittaja o
No, se on tätä naisen logiikkaa, jos termi "kuka tahansa" saa noin laajan käsitteen. Tuo on logiikkaa, jossa käytännössä piikkihuume-narkkari ja kerran kuussa hieman olutta juova mies laitetaan samaan kastiin, koska haetaan päihteetöntä kumppania.
Päihteetön tarkoittaa juurikin sitä, ettei käytä päihteitä, eli sitä oluttakaan kerran kuussa.
Vierailija kirjoitti:
Tottakai syy on minussa. En kelpuuta mitään ketä tahansa jantteria. Haluan rakastua. Olen jo 2 kertaa yrittänyt vain sitkeästi, vaikka peli olisi pitänyt puhaltaa poikki heti alkuunsa. Enää ei ole varaa sellaisiin virheisiin. Olen myös hyvin itsenäinen. En ole kodin hengetär tyylinen ja sehän ei miehiä kiinnosta. Minulle ihanteellisin ratkaisu olisi jokin paritalo, jossa meillä olisi siis omat asunnot. Sitähän ei kukaan ymmärrä. Kuvitellaan, että haluan vapaan suhteen.
N.52
Aika sama, mutta minä olen lisäksi pahaluontoinen ja pahannäköinen. Jossain kohdassa kun biologinen kello rämisi, niin harmitti suhteen puute. Nyt oikeastaan viihdyn yksin.
Olen sinkku koska haluan ja olen onnellisempi ilman naista. -m.
Minä en huoli vakavaan parisuhteeseen naista, joka ei ole itselleni yläriman nainen, eli käytännössä tasoani parempi. Olen ollut noissa suhteissa, jotka eivät ole itseäni alkujaankaan kunnolla sytyttäneet, mutta sitä on ajatellut että josko se tästä silti vielä iloksi muuttuisi. Ei se koskaan vain kunnolla loppujen lopuksi lähde. Niinpä olenkin päättänyt, että jos ikinä enää parisuhteeseen rupean, niin sen pitää olla mallia "voiko tuo todellakin haluta olla minun kanssani". Nuo kuvainnolliset eilispäivän lämmitetyt keitot on nähty, jossa jo perunatkin ovat kovettuneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai vika on itsessä, jos ei kelpuuta mitä tahansa. Luultavasti sinkkuuden ongelma ei tällöin ole suurempi kuin huonon parisuhteen. Minusta ihan tervettä.
Luetun ymmärtämisesi ei näytä olevan kaksisella tolalla. Ei missään kohtaa aloitusta mainittu, että pitäisi ottaa kuka tahansa. Sinunlaiset tyypit vetää aina kommentissaan asiat äärilaitaan, joka ei yleisesti ottaen ole keskustelujen pointtina.
Tämä! Joillakin on tuo kumma taipumus aina vetää asiat ääriesimerkeiksi, kun ei muuhun keskustelussa kykene, kuten tässä kohtaa, että nyt sitten pitäisi ottaa kuka tahansa.
Minulle "kuka tahansa" tarkoittaa kaikkea muuta kuin juuri sitä mitä haluan. Eli alkuperäinen kirjoittaja o
No, se on tätä naisen logiikkaa, jos termi "kuka tahansa" saa noin laajan käsitteen. Tuo on logiikkaa, jossa käytännössä piikkihuume-narkkari ja kerran kuussa hieman olutta juova mies laitetaan samaan kastiin, koska haetaan päihteetöntä kumppania.
No jos ei halua sellaista kumppania joka juo kaljaa? Preferenssit saa olla jokaisella ihan minkälaiset vaan, eikä niistä pidä luopua sen takia ettei jollekin toiselle tule paha mieli.
Moni meistä ei ole edes tavannut ihmistä jonka kanssa kaikki olisi natsannut. Itselläni ei ainakaan tule mieleen ketään tosielämässä tavattua tapausta jolle en olisi kelvannut. Yksi juurisyy sinkkuudelle (pätee siis molempiin sukupuoliin) on se tutkittukin fakta että miehet ja naiset omaavat kasvavaan tahtiin hyvin erilaisia arvoja. Iso osa naisista on melko liberaaleja ja avomielisiä kun taas miehet ovat menossa aina vain konservatiivisempaan suuntaan. Olen itsekin ollut jopa järkyttynyt siitä miten paljon nuorehkoissa heteromiehissä on hyvin konservatiivisia tapauksia ja mielipiteitä. En ainakaan itse voisi kuvitella olevani oikein edes ystävä ihmisen kanssa joka haluaa rajoittaa aborttioikeuksia, on sitä mieltä että kotityöt on naisen hommia jne.
Olento, joka, arvioi toisia ihmisiä kuin karjaa, markkina-arvon perusteella, joutaa olla yksin koko elämänsä.
Se on totta, että jos havittelee pitkäaikaista monogamista suhdetta, niin elämänarvojen pitää kohdata. Tulotaso, lisääntymishaaveet, ahkeruus, harrastukset, sosiaalisuus jne
Tiedän olevani vittumainen, ilkeä, haastava ihminen sekä omaan napaan tuijottava ja omaa onnea hakeva. En mikään helppo ihminen. Väkivaltainen myös. Entisessä suhteessa ex sai tuntea sen henkilökohtaisesti 18 vuoden ajan. Tietoisesti lypsin häntä taloudessa. Lopulta erosimme ja minulla siinä vaiheessa pari velatonta asuntoa. Nyt 11 vuotta sinkku ja talouteni kunnossa. Ei mitään tarvetta tai haikailua exän perään.
Vierailija kirjoitti:
Moni meistä ei ole edes tavannut ihmistä jonka kanssa kaikki olisi natsannut. Itselläni ei ainakaan tule mieleen ketään tosielämässä tavattua tapausta jolle en olisi kelvannut. Yksi juurisyy sinkkuudelle (pätee siis molempiin sukupuoliin) on se tutkittukin fakta että miehet ja naiset omaavat kasvavaan tahtiin hyvin erilaisia arvoja. Iso osa naisista on melko liberaaleja ja avomielisiä kun taas miehet ovat menossa aina vain konservatiivisempaan suuntaan. Olen itsekin ollut jopa järkyttynyt siitä miten paljon nuorehkoissa heteromiehissä on hyvin konservatiivisia tapauksia ja mielipiteitä. En ainakaan itse voisi kuvitella olevani oikein edes ystävä ihmisen kanssa joka haluaa rajoittaa aborttioikeuksia, on sitä mieltä että kotityöt on naisen hommia jne.
Deittailussa on pelottavaakin, kuinka usein siitä alkuviikot ja -kuukaudet mukavalta vaikuttaneesta miehestä paljastuukin se konservatiiviänkyrä, kun ei jaksa enää teeskennellä. Sitten ei voi kuin huokaista ja todeta se on heippa ja kohti uusia pettymyksiä. Jos arvot eivät kohtaa, ei siitä mitään tule.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni meistä ei ole edes tavannut ihmistä jonka kanssa kaikki olisi natsannut. Itselläni ei ainakaan tule mieleen ketään tosielämässä tavattua tapausta jolle en olisi kelvannut. Yksi juurisyy sinkkuudelle (pätee siis molempiin sukupuoliin) on se tutkittukin fakta että miehet ja naiset omaavat kasvavaan tahtiin hyvin erilaisia arvoja. Iso osa naisista on melko liberaaleja ja avomielisiä kun taas miehet ovat menossa aina vain konservatiivisempaan suuntaan. Olen itsekin ollut jopa järkyttynyt siitä miten paljon nuorehkoissa heteromiehissä on hyvin konservatiivisia tapauksia ja mielipiteitä. En ainakaan itse voisi kuvitella olevani oikein edes ystävä ihmisen kanssa joka haluaa rajoittaa aborttioikeuksia, on sitä mieltä että kotityöt on naisen hommia jne.
Deittailussa on pelottavaakin, kuinka usein siitä alkuviikot ja -kuukaudet mukavalta vaikuttaneesta miehestä paljastuukin se konser
Niinpä. Minusta itseasiassa pinnallisin kriteerein ajateltuna markkinoilla on kyllä miehiä, siis sinkkuja jotka käy töissä, ihan fiksuja ja OK-näköisiä. Mutta sitten huumori ja arvot ja tavoitteet eivät olekaan linjassaan eikä minkäänlaista romanttista kiinnostusta synny koska emme ole samalla aaltopituudella. En ole sitä mieltä että pitäisi jakaa puoluekanta, vaan isoin ongelma on nimenomaan tuo tietynlainen änkyryys ja ajatus että muiden eriävät mielipiteet ovat jotenkin huonompia. Pyrin itse olemaan avomielinen ja kuuntelemaan myös eriäviä kantoja ja mielipiteitä omaavien näkemyksen kuitenkaan tuomitsematta heitä. Miehille kuitenkin tuollaiset keskustelut kääntyy hyvin äkkiä suoranaiseksi väittelyksi ja haukutaan vassariksi ja aletaan kiihtymään. Monella miehellä on myös itsestään ihan ihmeellisiä käsityksiä. Olen tavannut useammankin miehen joka korosti omaa älykkyyttään ja keskustelutaitojaan vaikka oman tulkintani mukaan molemmat oli korkeintaan keskitasoa. Olen myös tavannut miehiä jotka ovat kertoneet olevansa niin hyviä kokkeja että saavat käännettyä minun, vegaanin pään ja alkamaan syömään lihaa jne. :D
Vierailija kirjoitti:
Olento, joka, arvioi toisia ihmisiä kuin karjaa, markkina-arvon perusteella, joutaa olla yksin koko elämänsä.
Se on totta, että jos havittelee pitkäaikaista monogamista suhdetta, niin elämänarvojen pitää kohdata. Tulotaso, lisääntymishaaveet, ahkeruus, harrastukset, sosiaalisuus jne
Miksi arvon olento jätit ulkonäön kriteerinä mainitsematta? Jos se ei riitä, niin yhdelläkään noista muista ei ole merkitystä. Kukaan ei ala parisuhteeseen mielestään ruman kanssa, vaikka tämä olisi muutoin kuinka kultainen tahansa ja talous kunnossa.
Totta kai syy on itsessäni, kun pidän tiukkaa seulaa.