Muiden lapset uuvuttaa - onko tilanne eri omien kanssa?
Olen selkeästi introvertti, ja kaipaan omaa aikaa. Huomaan, että oman ajan puute kostautuu aika pian ja musta tulee aika kamala ihminen ympäristön kannalta.
Mulla on paljon lapsia ympärillä (sisarusten, kummilapsia), ja vaikka pidän heistä paljon ja pidän myös yhdessä touhuilusta, niin silti lasten kanssa olo uuvuttaa minut totaalisesti.
Haluan omia lapsia, mutta pelottaa että miten se oikein toimii tällä luonteenlaadulla?
Kokemuksia? Onko totta, että omat lapset on aina eri juttu?
Kommentit (23)
Minua uuvuttaa jo oman (ekstrovertin) kumppanin läsnäolokin, vaikka hän kotona kunnioittaakin hienosti tarvettani olla välillä yksin eri huoneessa tai tehdään molemmat hiljaa/kuulokkeet päässä omia juttuja samassa tilassa. Nautin myös paljon omien sisarusteni ja vanhempieni kanssa vietetystä ajasta ja viikonlopuista heidän kanssaan, mutta tulen jopa äkäiseksi heidänkin seuran jälkeen, jos ei pääse yksin nollautumaan. En tällä luonteella lapsia pysty harkita. En varmaan yhtään pitäisi heidän jatkuvasta läsnäolon tarpeesta tai välittäisin heistä liikaa ja tuntisin huonoa omatuntoa? Puhumattakaan sitten siitä, että lapsetkin kasvaa ja tuovat varmaan kotiinsa kavereitaan, lopulta puolisoja ja taas lapsia.
Uppp