Olenko kohtuuton deittimiestä kohtaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko itse aktiivisesti yhteydessä tuohon mieheen vai odotatko vaan että hän on se joka laittaa viestiä? Ehkä se mies ajattelee samalla tavalla että eipä ole neidistä mitään kuulunut.

Pidän aktiivisesti yhteyttä, kysyn tapaamisia, ehdotan tekemistä, lähetän viestejä, mutta en siis pommita. Jos jättää viestini/kysymyksen vastaamatta, niin en todellakaan pommita. Tämä on jo toinen tapailu peräjälkeen jossa kävi näin. Tekee mieli muuttaa erakoksi vuorille ja luovuttaa ihmisten kanssa.

-ap

AP, kolme kuukautta tapailua on melko lyhyt aika päätyä sitoutumiseen. Et mielestäsi pommita, pidät kuitenkin aktiivisesti yhteyttä, kyselet, ehdottelet, viestittelet...mitä muuta se on lyhyen tapailun jälkeen kuin "pommittamista"? Ehkä voisit jatkossa hidastaa hieman tahtia, ettet säikytä. Olen nainen j

Täälläkin samaa mieltä oleva nainen. 

Ap, ette tunne toisianne vielä juuri ollenkaan. Se, että viestittelytiheys vaihtelee ja välillä harveneekin, on aivan normaalia. Hyvä siis että et pommita, mutta kuitenkin vaikutat olevan aiheesta todella loukkaantunut. Mietit että et halua mennä miehen kanssa tapahtumaan johon olit hankkinut liput ja sitten mietit että et haluaisi vaikuttaa kostonhimoiselta jos perut homman? Ei neutraalisti suhtautuva ihminen tällaisia mieti. 

Anna miehen vetäytyä jos vetäytyy. Menkää kuitenkin siihen tapahtumaan ja tutustukaa toisiinne sen verran kuin mahdollista, pala palalta. Mihin sinulla on kiire? Jos sovitte hyvin yhteen niin lähennytte taas myöhemmin lisää. Elämä ei ole niin suoraviivaista kuin suorituskeskeisen yhteiskuntamme kasvatit toisinaan olettavat.

Kuulostaa tosiaan joltain välttelevästi kiintyneeltä, joka säikähti heti kun vähän ääneen puhuttiin sitoutumisesta. Epäkypsä tollo, jonka puolesta tosiaan saisit tehdä tunne työn. Siirry seuraavaan.

Minne ihmeeseen te unohdatte kommunikoinnin? Ihastutte, sekstailette ja luulette että toinen tuntee samalla tavalla teitä kohtaan. Niin, miksi luulette? Sitten petytään kun se toinen vain käyttikin hyväkseen paremman puutteessa.

Suojelkaa nyt edes vähän paremmin itseänne, eli älkää luulko vaan puhukaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko itse aktiivisesti yhteydessä tuohon mieheen vai odotatko vaan että hän on se joka laittaa viestiä? Ehkä se mies ajattelee samalla tavalla että eipä ole neidistä mitään kuulunut.

Pidän aktiivisesti yhteyttä, kysyn tapaamisia, ehdotan tekemistä, lähetän viestejä, mutta en siis pommita. Jos jättää viestini/kysymyksen vastaamatta, niin en todellakaan pommita. Tämä on jo toinen tapailu peräjälkeen jossa kävi näin. Tekee mieli muuttaa erakoksi vuorille ja luovuttaa ihmisten kanssa.

-ap

AP, kolme kuukautta tapailua on melko lyhyt aika päätyä sitoutumiseen. Et mielestäsi pommita, pidät kuitenkin aktiivisesti yhteyttä, kyselet, ehdottelet, viestittelet...mitä muuta se on lyhyen tapailun jälkeen kuin "pommittamista"? Ehkä voisit jatkossa hi

Voi jösses mitä tuubaa taas mies vetäytyköön ihan rauhassa, muttei Ap:n tarvi kynnysmatoksi alentua. 

 

Sitoutumiskammoiset harvemmin sitoutuvat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko itse aktiivisesti yhteydessä tuohon mieheen vai odotatko vaan että hän on se joka laittaa viestiä? Ehkä se mies ajattelee samalla tavalla että eipä ole neidistä mitään kuulunut.

Pidän aktiivisesti yhteyttä, kysyn tapaamisia, ehdotan tekemistä, lähetän viestejä, mutta en siis pommita. Jos jättää viestini/kysymyksen vastaamatta, niin en todellakaan pommita. Tämä on jo toinen tapailu peräjälkeen jossa kävi näin. Tekee mieli muuttaa erakoksi vuorille ja luovuttaa ihmisten kanssa.

-ap

AP, kolme kuukautta tapailua on melko lyhyt aika päätyä sitoutumiseen. Et mielestäsi pommita, pidät kuitenkin aktiivisesti yhteyttä, kyselet, ehdottelet, viestittelet...mitä muuta se on lyhyen tapailun jälkeen kuin "pommittamista"? Ehkä voisit jatkossa hi

 

Miksi tähän asiaan pitäisi suhtautua neutraalisti? Parisuhde on valtaosalla ihmisistä tärkeä tunteellinen asia eikä mikään järkiavioliitto. Kaikkia ei myöskään huvita pyörittää elämässään ihmisiä joiden ns. rooli ei ole selvä. Mulla ainakin on tosi rajallinen määrä sosiaalista energiaa, ei huvittaisi käyttää sitä sellaiseen ihmisiin jonka mielestä jo tapailun alkuvaiheilla on ok pitää yhteyttä vain pari krt vkossa. -ei ap

"AP, kolme kuukautta tapailua on melko lyhyt aika päätyä sitoutumiseen." Mitä ihmettä :D?

90-luvulla seurusteluun sitoutuminen onnistui ihan muutaman tunnin juttelulla, miten nyt siihen ei riitä muka 3kk? En vain tajua nykynuoria, mutta ette te nyt meitä onnellisemmiltakaan vaikuta vaikessa sitoutumispelossanne.

Me mentiin kihloihin 6kk seurustelun jälkeen ja edelleen ollaan naimisissa, kohta 30v oltu.

ps. ei se seurustelu vielä ole papin aamen, sen voi lopettaa heti kun siltä tuntuu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko itse aktiivisesti yhteydessä tuohon mieheen vai odotatko vaan että hän on se joka laittaa viestiä? Ehkä se mies ajattelee samalla tavalla että eipä ole neidistä mitään kuulunut.

Pidän aktiivisesti yhteyttä, kysyn tapaamisia, ehdotan tekemistä, lähetän viestejä, mutta en siis pommita. Jos jättää viestini/kysymyksen vastaamatta, niin en todellakaan pommita. Tämä on jo toinen tapailu peräjälkeen jossa kävi näin. Tekee mieli muuttaa erakoksi vuorille ja luovuttaa ihmisten kanssa.

-ap

AP, kolme kuukautta tapailua on melko lyhyt aika päätyä sitoutumiseen. Et mielestäsi pommita, pidät kuitenkin aktiivisesti yhteyttä, kyselet, ehdottelet, viestittelet...mitä muuta se on lyhyen tapailun jälkeen kuin "pommittamista"? Ehkä voisit jatkossa hidastaa hieman tahtia, ettet säikytä. Olen nainen j

Oikeasti? Että kolme kuukautta on muka lyhyt aika tapailla ja liian lyhyt hetki siihen että päätetään tapailla vain toisiaan?? Mielestäsi kuukausi tolkulla pitäisi olla ok sen kanssa, että kumppani juoksentelee ties missä hoitelemassa muitakin siinä sivussa vai? Miten tuollaisella toiminnalla edes ikinä pystyy mitenkään löytämään sellaista ihmistä, johon sitoutua jos potentiaalisia kumppaniehdokkaita ei myös kohtele sillä tavalla ja yritetä tutustua kunnolla? En itse ainakaan katselisi, että toinen pyörittää sivussa muitakin, antaa aivan totaalisen epäluotettavan ja epäkunnioittavan kuvan. Ihmeellistä todellakin tämä homma nykyään. Kyllä se kolme kuukautta on tapailumielessä ihan riittävä aika tietää kiinnostaako se toinen sillä hetkellä tarpeeksi. Aika monet tutustumiset ja tapaamisethan tuossa on ehditty käydä, jos ihan lomallakin on oltu yhdessä. Silloin se tapailu on aika intensiivistä.

Vierailija kirjoitti:

"AP, kolme kuukautta tapailua on melko lyhyt aika päätyä sitoutumiseen." Mitä ihmettä :D?

90-luvulla seurusteluun sitoutuminen onnistui ihan muutaman tunnin juttelulla, miten nyt siihen ei riitä muka 3kk? En vain tajua nykynuoria, mutta ette te nyt meitä onnellisemmiltakaan vaikuta vaikessa sitoutumispelossanne.

Me mentiin kihloihin 6kk seurustelun jälkeen ja edelleen ollaan naimisissa, kohta 30v oltu.

ps. ei se seurustelu vielä ole papin aamen, sen voi lopettaa heti kun siltä tuntuu

Me ei sitouduta nopeasti, koska toinen täytyy tuntea aikas hyvin ennen sellaista. Liian moni mies kun henkirikosten ja muun väkivallan ja vainoamisen perusteella ei ajattele niin, että nainen saa seurustelun lopettaa heti kun siltä tuntuu..... t:milleniaali

Vierailija kirjoitti:

Annoit ja otit varmaan viimeistäänn joululomalla häneltä? Ei olisi kannattanut.

seksiä vasta kun oikeasti seurustellaan

Olen eri, mutta seksi ei koskaan näissä keskusteluissa tule oikeaan aikaan, ja sen aloituksella voidaan selittää mikä tahansa ero. Jos seksiä on harrastettu, se esitetään syyksi miehen kiinnostuksen loppumiselle - jos taas seksiä ei ole harrastettu, se nähdään syyksi miehen kiinnostuksen loppumiselle. Ei tästä voi muuta johtopäätöstä vetää kuin että heterosuhteet eivät toimi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"AP, kolme kuukautta tapailua on melko lyhyt aika päätyä sitoutumiseen." Mitä ihmettä :D?

90-luvulla seurusteluun sitoutuminen onnistui ihan muutaman tunnin juttelulla, miten nyt siihen ei riitä muka 3kk? En vain tajua nykynuoria, mutta ette te nyt meitä onnellisemmiltakaan vaikuta vaikessa sitoutumispelossanne.

Me mentiin kihloihin 6kk seurustelun jälkeen ja edelleen ollaan naimisissa, kohta 30v oltu.

ps. ei se seurustelu vielä ole papin aamen, sen voi lopettaa heti kun siltä tuntuu

Me ei sitouduta nopeasti, koska toinen täytyy tuntea aikas hyvin ennen sellaista. Liian moni mies kun henkirikosten ja muun väkivallan ja vainoamisen perusteella ei ajattele niin, että nainen saa seurustelun lopettaa heti kun siltä tuntuu..... t:milleniaali

Voi nyt hyvää päivää. Miten se mies alkaa pahoinpidellä sua jos viestittelette säännöllisesti ettekä vain silloin tällöin? Miten se ettei tapailla muita (eli sitoutumisen matalin taso) estää selvittämästä noita asioita? t. toinen milleniaali

Vierailija kirjoitti:

Miksi tähän asiaan pitäisi suhtautua neutraalisti? Parisuhde on valtaosalla ihmisistä tärkeä tunteellinen asia eikä mikään järkiavioliitto. Kaikkia ei myöskään huvita pyörittää elämässään ihmisiä joiden ns. rooli ei ole selvä. Mulla ainakin on tosi rajallinen määrä sosiaalista energiaa, ei huvittaisi käyttää sitä sellaiseen ihmisiin jonka mielestä jo tapailun alkuvaiheilla on ok pitää yhteyttä vain pari krt vkossa. -ei ap

No siis, tarkoitin että kun ap väittää että hän ei ole painostanut miestä, mutta toisaalta kuitenkin tästä keskustelusta näkee että hän on tosi loukkaantunut, niin miehelle on todennäköisimmin välittynyt myös tämä loukkaantuminen -> mies luultavasti kokee tilanteen painostavana.

Ymmärrän tuon, että haluaa läheisen olevan "selkeässä roolissa", mutta esim. itse en asetu tällaiseen vakiintuneeseen selkeään rooliin ihmisen elämässä, jota en vielä tunne hyvin. Se johtaa helposti tilanteeseen, jossa sitten vain suoritan tätä roolia sen sijaan että tutustuisimme oikeasti ihmisinä. Aito tutustuminen taas vie paljon aikaa ja huomiota, joten vasta pari kuukautta sitten tavattu henkilö ei kyllä voi odottaa että vielä siinä vaiheessa solahtaisin jonkinlaiseen vakiintuneeseen rooliin hänen elämässään.

Minulla on myös tosi rajallisesti sosiaalista energiaa ja juuri siksi haluan varsinkin tapailun alkuvaiheessa varmistaa että sitä energiaa riittää muuhunkin kuin uuden tapailukumppanin huomioimiseen tai hänellä olevien rooliodotusten täyttämiseen. Toivon että suhde palvelee myös minun toiveitani ja tarpeitani.

t. sama

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"AP, kolme kuukautta tapailua on melko lyhyt aika päätyä sitoutumiseen." Mitä ihmettä :D?

90-luvulla seurusteluun sitoutuminen onnistui ihan muutaman tunnin juttelulla, miten nyt siihen ei riitä muka 3kk? En vain tajua nykynuoria, mutta ette te nyt meitä onnellisemmiltakaan vaikuta vaikessa sitoutumispelossanne.

Me mentiin kihloihin 6kk seurustelun jälkeen ja edelleen ollaan naimisissa, kohta 30v oltu.

ps. ei se seurustelu vielä ole papin aamen, sen voi lopettaa heti kun siltä tuntuu

Me ei sitouduta nopeasti, koska toinen täytyy tuntea aikas hyvin ennen sellaista. Liian moni mies kun henkirikosten ja muun väkivallan ja vainoamisen perusteella ei ajattele niin, että nainen saa seurustelun lopettaa heti kun siltä tuntuu..... t:milleniaali

Voi nyt hyvää päivää. Miten se mies alkaa

Niin pointti on se, että se toinen täytyy oppia tuntemaan ensin niin hyvin kuin mahdollista ennen "virallista seurustelua". 3kk ei riitä, ei mitenkään. Miksi? Koska sen ajan ihmiset jaksavat esittää mukavaa ja feikata kaikkea muutakin. Kokemus puhuu tässä nyt, on niin nähty miten mies muuttuu ihan erilaiseksi alun "honeymoonin" jälkeen heti kun edes jotain sitoutumista on tapahtunut. "Olet mun nyt, niin alan perceillä". Sitä perceilyä sillä hitaasti etenemisellä etsitään, koska ne mätämunat eivät jaksa olla loputtomiin ihmisiksi ja aloittavat sen. Silloin karkuun ja nopeasti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tähän asiaan pitäisi suhtautua neutraalisti? Parisuhde on valtaosalla ihmisistä tärkeä tunteellinen asia eikä mikään järkiavioliitto. Kaikkia ei myöskään huvita pyörittää elämässään ihmisiä joiden ns. rooli ei ole selvä. Mulla ainakin on tosi rajallinen määrä sosiaalista energiaa, ei huvittaisi käyttää sitä sellaiseen ihmisiin jonka mielestä jo tapailun alkuvaiheilla on ok pitää yhteyttä vain pari krt vkossa. -ei ap

No siis, tarkoitin että kun ap väittää että hän ei ole painostanut miestä, mutta toisaalta kuitenkin tästä keskustelusta näkee että hän on tosi loukkaantunut, niin miehelle on todennäköisimmin välittynyt myös tämä loukkaantuminen -> mies luultavasti kokee tilanteen painostavana.

Ymmärrän tuon, että haluaa läheisen olevan "selkeässä roolissa", mutta esim. itse en asetu tällaiseen vakiintuneeseen selkeä

Sinä varmaan osaat myös kommunikoida näistä fiiliksistäsi? Katsos kun ap:n mies ei osaa. Hänellä on vastuu selittää itsensä ymmärrettävästi toiselle, jos käytöksensä takana on jotain tuollaista, ja sitten antaa tapailukumppanin päättää sopiiko se yhteen hänen odotustensa kanssa. Tai jos siellä onkin vain jotain ihan perinteistä a) hänellä on toinen b) alkoi pelottamaan, kun toinen uskalsi puhua tunteistaan suoraan c) ei vaan enää kiinnosta, niin silloinkin pitäisi osata ilmaista ne syynsä.  

Normaali viestittely ja yhteyden pito ei ole painostamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tähän asiaan pitäisi suhtautua neutraalisti? Parisuhde on valtaosalla ihmisistä tärkeä tunteellinen asia eikä mikään järkiavioliitto. Kaikkia ei myöskään huvita pyörittää elämässään ihmisiä joiden ns. rooli ei ole selvä. Mulla ainakin on tosi rajallinen määrä sosiaalista energiaa, ei huvittaisi käyttää sitä sellaiseen ihmisiin jonka mielestä jo tapailun alkuvaiheilla on ok pitää yhteyttä vain pari krt vkossa. -ei ap

No siis, tarkoitin että kun ap väittää että hän ei ole painostanut miestä, mutta toisaalta kuitenkin tästä keskustelusta näkee että hän on tosi loukkaantunut, niin miehelle on todennäköisimmin välittynyt myös tämä loukkaantuminen -> mies luultavasti kokee tilanteen painostavana.

Ymmärrän tuon, että haluaa läheisen olevan "selkeässä roolissa", mutta esim. itse en asetu tällaiseen vakiintuneeseen selkeä

Ei ole pakko deittailla.

Lopeta tapailu heti. Juuri tuollaisen ihme säätämisen ja pelailun takia ahdistaa alkaa taas deittailla.

Vierailija kirjoitti:

Sinä varmaan osaat myös kommunikoida näistä fiiliksistäsi? Katsos kun ap:n mies ei osaa. Hänellä on vastuu selittää itsensä ymmärrettävästi toiselle, jos käytöksensä takana on jotain tuollaista, ja sitten antaa tapailukumppanin päättää sopiiko se yhteen hänen odotustensa kanssa. Tai jos siellä onkin vain jotain ihan perinteistä a) hänellä on toinen b) alkoi pelottamaan, kun toinen uskalsi puhua tunteistaan suoraan c) ei vaan enää kiinnosta, niin silloinkin pitäisi osata ilmaista ne syynsä.  

Normaali viestittely ja yhteyden pito ei ole painostamista.

Toki kommunikoin kumppanini kanssa ja ap:n miehenkin kannattaisi tehdä samoin. Tulin vain tulkkaamaan ap:lle sitä että mies saattaa tuntea olonsa painostetuksi siitä huolimatta että ap ei ole tieten tahtoen painostanut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tähän asiaan pitäisi suhtautua neutraalisti? Parisuhde on valtaosalla ihmisistä tärkeä tunteellinen asia eikä mikään järkiavioliitto. Kaikkia ei myöskään huvita pyörittää elämässään ihmisiä joiden ns. rooli ei ole selvä. Mulla ainakin on tosi rajallinen määrä sosiaalista energiaa, ei huvittaisi käyttää sitä sellaiseen ihmisiin jonka mielestä jo tapailun alkuvaiheilla on ok pitää yhteyttä vain pari krt vkossa. -ei ap

No siis, tarkoitin että kun ap väittää että hän ei ole painostanut miestä, mutta toisaalta kuitenkin tästä keskustelusta näkee että hän on tosi loukkaantunut, niin miehelle on todennäköisimmin välittynyt myös tämä loukkaantuminen -> mies luultavasti kokee tilanteen painostavana.

Ymmärrän tuon, että haluaa läheisen olevan "selkeässä roolissa", mutta esim. itse en asetu tällaiseen vakiintuneeseen selkeä

Mehän emme voi kontrolloida toisten tunteita. Jos aloittajalle normaali viestintätahti tuntuu miehestä painostavalta, sen miehen kannattaisi kertoa se. Ei tämä oikein niinkään mene, että muut alkavat rajoittamaan täysin normaalin rajoissa olevaa viestintää siksi että joku ei ehkä tykkää. Varsinkin jos tavoitteena on oppia tuntemaan toinen ja selvittää, sovitaanko yhteen. 

 

Mulle selkeä rooli tarkoittaa sitä, että kuukauden päästä tiedän tapaillaanko romanttisessa mielessä vai pelkkinä kavereina vai eikö tavata enää ollenkaan. Siitä olen samaa mieltä että oikea tutustuminen vie aikaa, mutten ymmärrä miksi se seurustelun aloittaminen pitää venyttää kovin kauas. Se syö ihan kauheasti energiaa. 

 

Olen siitä vähän eri mieltä, että minusta näissä asioissa ei kenenkään tarvitse etukäteen ja varmuuden varalta ottaa toisen tarpeita huomioon, vaan kunkin tehtävä on viestiä selkeästi niistä omista tavoista ja tarpeista. Jos haluaa suhteen jossa yhteydenpito välillä hiipuu jostain syystä, se pitäisi sanoittaa oikeasti auki eikä vain hiljentyä. Ja silloin on täysin ok että toinen toteaa etsivänsä suhteelta jotain muuta. Väkisin yrittäminen vain turhauttaa. 

Ap:n aloituksesta tulee kuva, että ap:n tapailukumppani ei halunnut sitoutua (liian aikaista tai jotain muuta?) ja halusi mahdollisesti tapailla muitakin. 

 

Virhe on kommunikoinnista tapailukumppanin puolelta, kun ei tehnyt haluaan selväksi.

"Täyttä puppua. Muutamat jahtaaja-pelimiehet eivät pidä aloitteellisista naisista. Muut miehet pitävät. Miehet ovat aloitteellisia koska on pakko, ja sanovat pitävänsä siitä koska naiset pitävät aloitteellsuutta miehekkäänä ominaisuutena. Todellisuudessa lähes kaikki miehet pitävät aloitteellisista naisista.



"Kannattaa jättää aloite miehelle. Mies tekee aloitteen jos on tosissaan kiinnostunut"



Miehen aloitteellisuus ei kerro mitään kiinnostuksen tasosta. Kaikkein aloitteelisimpia ja voimakkaimmin kiinnostusta osoittaa pelkkää seksiä etsivä mies, koska seksisuhteissa kysynnän ja tarjonnan laki ei suosi miehiä, ja vaikutus on tehtävä nopeasti". 

Sitäpaitsi paljon helpompaa naisen on saada omakseen unelmiensa mies olemalla aloitteellinen kuin heittäytymällä passiiviseksi. Kiinnitin huomiota todella puoleensavetävään hottismieheen, joka oli kohteliaan etäinen mua kohtaan. Niinpä paljastin hänelle suoraan, että olen häneen täydellisen umpi-ihastunut. Mies totesi mulle ällistyneenä tunteneensa samoin meidän ensitapaamisesta saakka, mutta oli pitänyt pakkeja niin todennäköisinä, että oli päättänyt kätkeä tunteensa. Nyt olemme sitten maailman onnellisin pari:) 

Vierailija kirjoitti:

"AP, kolme kuukautta tapailua on melko lyhyt aika päätyä sitoutumiseen." Mitä ihmettä :D?

90-luvulla seurusteluun sitoutuminen onnistui ihan muutaman tunnin juttelulla, miten nyt siihen ei riitä muka 3kk? En vain tajua nykynuoria, mutta ette te nyt meitä onnellisemmiltakaan vaikuta vaikessa sitoutumispelossanne.

Me mentiin kihloihin 6kk seurustelun jälkeen ja edelleen ollaan naimisissa, kohta 30v oltu.

ps. ei se seurustelu vielä ole papin aamen, sen voi lopettaa heti kun siltä tuntuu

Olen itsekin sitä ikäluokkaa joka on seurustellut jo 90-luvulla. On täysin totta, että silloin se vakituinen seurustelusuhde alkoi paljon nopeammin. Silloin tavattiin jossain, tutustuttiin, käytiin treffeillä kerran tai kaksi ja alettiin seurustella, jos siltä tuntui. Ei puhuttu mistään tapailu- tai deittailu suhteista.

Mutta kun maailma on muuttunut paljon. Silloin 90-luvulla meillä ei ollut älyhärpäkkeitä, ei ollut mahdollisuutta "sähköiseen jutteluun", viestittelyyn ensin viikkotolkulla, ei Tindereitä tai muita parinhaku sovelluksia. Parin valinnasta on kehittynyt paljon paljon monimutkaisempi prosessi. Välillä kun nykymenoa katsoo, sitä miettii että miten ihmeessä tuolloin ennen muinoin onnistuttiin lainkaan pariutumaan, ilman kaikkea tätä.