Opiskelu oli elämäni suurin virhe
Luonnontieteiden opiskelu oli elämäni suurin virhe. Opiskelemaan oli melko helppoa päästä, ja opiskelu oli mielekästä ja yhteishenki oli hyvä fuksivuotena. Fuksivuosi olikin opiskeluajan ainoa hyvä asia. Tulevaisuus oli valoisa ja ura auki.
Mitä pidemmäksi opintoja edettiin, niin sitä ahdistavammaksi koko opiskelu muuttui. Opinnot muuttuivat paljon stressaavammaksi kun tajusi, että alan työpaikkoja on oikeastaan todella vähän siihen nähden kuinka paljon meitä koulutetaan. Kesätyöhauissa en koskaan päässyt ensimmäistä haastattelukierrosta pidemmälle. Keskiarvoni oli 3.8, ja hylkäyskirjeissä sanottiin aina, että olit hyvä ehdokas, mutta valintamme ei kohdistunut teihin.
Nyt olen maisterin papereita vaille valmis, ja ainoa työkokemus kaikesta vaivannäöstä huolimatta on kurssiassistentin ja jouluapulaisen työt kaupassa. Velkaa tutkinnosta on noin 20 000 €.
Pitää varmaan keväällä hakea sairaanhoitajaksi.
Kommentit (120)
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen. Jätin sikseen, kun pohjalla oli jo hyvin työllistävä sotealan AMK-tutkinto. On täysin käsittämätöntä, että aloituspaikkoja ei vähennetä. Ainoa työ, mihin voi työllistyä, on väitöskirjatutkijan työ.
Ja tohtoroitumisen jälkeen työllistyminen vaikeutuu entisestään, koska olet ylikoulutettu, etkä edes pysty enää salaamaan sitä (väitöstiedot ja -kirjat ovat aina julkisia). Suomessa ei ole sellaisia korkean teknologian yrityksiä, jotka tarvitsisivat ja kykenisivät hyödyntämään tohtoristason osaamista. Me myymme sellua ja pilkkahinnalla maaperän kaivannaisia, sekä tuotamme halpaa energiaa muille.
Opiskelu yleensäkin on suuri virhe, ainakin jos siinä on jonkinlaista hyötytavoitetta. Ne ajat jolloin tutkinnoista oli jotain hyötyä alkaa auttamatta olla ohi. Mutta se on tavallaan hyväkin sillä suurin osa ihmisistä on aina ollut melko hyödyttömiä, kyvyttömiä tarjoamaan kunnollista lisäarvoa, esittämään toimivia ratkaisuja tai keksimään mitään uutta.
Paradoksaalisesti opiskelulla on kuitenkin tietty arvo, jopa varsin korkea arvo. Mutta tämä tarkoittaa kykyä omaksua tietoa ja käyttää kieltä, koska näillä taidoilla on läheinen yhteys ajattelukykyyn. Mutta on vaikea sanoa mikä määrä tästä kyvystä on perinnöllistä, siis syntyperäistä lahjakkuutta ja mikä osa on opiskelun myötä kehittynyttä taitoa. Oma oletukseni ja kokemukseni on että tyhmä pysyy tyhmänä vaikka suorittaisi parikin tutkintoa ja taas ajattelukykyinen ihminen pärjää mainiosti ilman mitään tutkintoja, ne voivat olla hänelle pelkkää ajanhaaskausta.
Nykynuorien pitäisi ymmärtää että opiskelu tulee erottaa ammatillisista suunnitelmista tai ambitioista, muutamaa harvaa alaa lukuunottamatta. Perussääntö on selvä: enää ei kannata opiskella koska muutaman vuoden kuluttua kädessä oleva tutkinto on todennäköisesti arvoton. Käytännön ammateissa on vielä mieltä, siis perinteiset amistutkinnot kunniaan. Putkimiestä tarvitaan aina, paperinpyörittelijöiden ja "asiantuntijoiden" aika on ohi.
Vierailija kirjoitti:
Opiskelit luonnontieteitä? Mitä niistä koulutusohjelmista? Osasta tyällistyy ihan hyvin.
Mitä jos vika ei olisikaan opiskelluissa aineissa vaan opiskelijassa
Vierailija kirjoitti:
Opiskelu yleensäkin on suuri virhe, ainakin jos siinä on jonkinlaista hyötytavoitetta. Ne ajat jolloin tutkinnoista oli jotain hyötyä alkaa auttamatta olla ohi. Mutta se on tavallaan hyväkin sillä suurin osa ihmisistä on aina ollut melko hyödyttömiä, kyvyttömiä tarjoamaan kunnollista lisäarvoa, esittämään toimivia ratkaisuja tai keksimään mitään uutta.
Paradoksaalisesti opiskelulla on kuitenkin tietty arvo, jopa varsin korkea arvo. Mutta tämä tarkoittaa kykyä omaksua tietoa ja käyttää kieltä, koska näillä taidoilla on läheinen yhteys ajattelukykyyn. Mutta on vaikea sanoa mikä määrä tästä kyvystä on perinnöllistä, siis syntyperäistä lahjakkuutta ja mikä osa on opiskelun myötä kehittynyttä taitoa. Oma oletukseni ja kokemukseni on että tyhmä pysyy tyhmänä vaikka suorittaisi parikin tutkintoa ja taas ajattelukykyinen ihminen pärjää mainiosti ilman mitään tutkintoja, ne voivat olla hänelle pelkkää ajanhaaskausta.
Olet osittain oikeassa. Yliopistossa kannattaa edelleen opiskella lääkäriksi, juristiksi, psykologiksi, opettajaksi jne. Eli tutkinnot, joista valmistuu selkeästi johonkin ammattiin. Ammatillisen koulutuksen arvostusta nuorten keskuudessa tulisi edistää. Kaikki eivät voi olla työttömiä maistereita ja tohtoreita, samalla kun monilla aloilla ammattilaisista on pulaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskelit luonnontieteitä? Mitä niistä koulutusohjelmista? Osasta tyällistyy ihan hyvin.
Mitä jos vika ei olisikaan opiskelluissa aineissa vaan opiskelijassa
Näin voi uskotella itselleen tuleva työtön FM luonnontieteiden alalta.
Tuttu tunne kun samantapainen juttu kävi DI-opinnoissa.
Minullakin on kohta maisterin paperit kasassa luonnontieteelliseltä alalta. Työkokemusta ei ole samalta alalta kuin pari päivää sijaistamista, opiskelujen ohella olen ollut töissä siivoojana. Opintolainaa on yli 30 000e. Ikääkin on kohta 30v.
Siltikään en koe että olen opiskellut turhaan koska ala on intohimoni ja rakkauteni. Koen että juuri tämä homma on se minun tarkoitukseni täällä maapallon päällä.
Panithan edes kunnolla ja usean kanssa opiskeluaikoina?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse selvitin lukio-aikana tarkasti eri alojen työllistymismahdollisuudet. Luonnontieteitä taitavan kannattaa vaan mennä sinne lääkikseen.
Tässäkin vaan on ongelmana se, ettei toteutunut työllisyys ole tae että 5-10 vuoden päästä tilanne olisi sama. Esimerkiksi 2000-luvun alussa Suomessa kaikki tietotekniikan osaajat revittiin jo koulun penkiltä hyväpalkkaisiin hommiin, mutta finanssikriisi ja Nokian romahdus käänsi tilanteen päälaelleen nopeammin kuin kukaan osasi odottaa. Ihan saman tyyppinen tilanne voi tapahtua melkein mille tahansa muullekin alalle, ehkä pois lukien lääkärit ja juristit vuosikymmenien onnistuneen lobbauksen ansiosta.
Juristit ja iso osa lääkäreistä tulee korvatuksi tekoälyllä. Niiden, jotka alalle työllistyvät, on pakko laskea palkkatoiveita.
Mutta jos opiskelee pedagogiset, niin pääsee opettamaan ammattikouluihin ja ammattikorkeaan. Ne opiskelee kai noin vuodessa.
Vierailija kirjoitti:
Keskiarvo siis 3,8.
Desimaalierotin on Suomessa pilkku. Ja kuuluu aiheeseen siten, että jos kaikki tekisivät asiat huolella ja oikein, maa ei olisi näin kusessa.
Oikeasti vai? Oon kohta 40 vuotta tehnyt insinöörin hommia, ja aina käyttänyt pistettä? Vain jokin officesofta vaatii pilkkua.
Mulla myös luonnontieteellisen maisterin paperit intohimoalalta, joka ei työllistä. Lääkis ei olisi ollut vaihtoehto, koska se on ihmisläheistä ja sisältää verta ja neuloja. Väikkärin tekijäksikään pääsy ei ole mitenkään automaattista vaan riippuu paljon siitä, pääseekö jonkun suosioon.
Sama. Kovaa hinta maksetaan "oman jutun" opiskelusta.
Minulla on 2 maisterintutkintoa aloilta, joilla riittää kysyntää, mutta kyllä työnhakuun pitää aina silti nähdä paljon vaivaa, koska kilpailu on niin kovaa. Jos matematiikka sujuu, koita orientoitua enemmän analytiikan, tilastotieteen ym. aiheiden suuntaan joita todennäköisemmin tarvitaan. Tai hanki itsellesi vaikka Data engineering -sertifikaatti.
Vierailija kirjoitti:
Mullakin on tutkinto, mutta en ole tehnyt niitä töitä päivääkään. Opiskelu oli kuitenkin ihan mukavaa. Kävin myös toisen asteen koulutuksen, ja nyt teen niitä hommia. Yliopisto-opinnot menivät hukkaan, mutta ei se asia haittaa yhtään.
Minkä toisen asteen koulutuksen jos saa kysyä?
Minun biologian opintokavereista 5 tai 6 vaihtoi lääkikseen, yksi agronomiopintoihin, pari biokemiaan, pari luokanopettajaopintoihin, yksi farmasiaan, yksi opiskeli myöhemmin eläinlääkäriksi ja yksi yhteiskuntatieteilijäksi. Ja lopuistakin saattoi muutama vaihtaa alaa.
No jos yhtään lohduttaa niin itsellä oli humanistiselta alalta ihan samanlainen työkokemus silloin kun valmistuin, eli ihan muista töistä.
Samassa veneessä. 500+ hakemusta, kolme haastattelua, nolla työsopimusta.
Alan ymmärtämään amerikkalaista ajattelua, että opiskelut maksetaan itse. Kannatan itseasiassa sitä mallia nykyään. Ne lainalyhennykset voisi sitten vaikka vähentää veroista yms. Pakottaisi nuoretkin kantamaan jotain vastuuta siitä, mitä opiskelee. Suomessahan on paljon hyvin työllistäviä aloja, joille on helppo päästä, kun "on tylsää" ja "ei kiinnosta". Sitten hörhöillään jotain aivan käsittämätöntä tutkinto ja huudetaan, että hallitus on paska, kun ei järjestä heille mukavaa hörhötyötä julkisella tai rahoita loputtomiin järjestötyötä. Jotain realismia pitäisi nuorilla olla ja sitä ei näköjään löydy, ellei nuorten tarvitse itse kantaa vastuuta valinnoistaan.
Niin se ala, opiskeluala oli suurin virhe.