----MARRASPOPPOO -05----

Tuli mieleen muutama juttu joiden parissa meidän poika on taiteillut:



-elintarvikeväriä sekoitettuna kermaviiliin tai piimään tai mustikkakeitto (nämä taideteokset ei sitten tietenkään säily ikuisuuksia, alkavat haista). Ei haittaa vaikka menee suuhun.



-Maalaamiseen voi käyttää kaikenlaisia apuväleitä sormien ja siveltimien sijaan, pojan suosikki on ollut papiljotti



-taikataikinaa saa hyvin värjättyä elintarvikeväreillä, mahtava muovailuvahan vastine



-elintarvikeväreillä värjätty hyytelö (hyydytetty jääpalamuoteissa), niillä on hauska räpöstellä muuten vaan



Nyt poika tuolla heräileekin ja puhelinkin soi.



Manna

En nyt jaksa kirjoitella noita tytön mittoja tähän, ovat niin hankalasti tuossa nlakortissa.Mutta hyvin ovat samankaltaiset kuin Tintta-Liisalla ja Hormooniskalla. Meillä tosin pituutta himpun vähemmän kuin teidän lapsilla. Mä oon itse 162cm ja mies 170cm niin ainakin meidän vanhempien mielestä lapsi on ihan " sopivan kokoinen" . Ärsyttää, kun kaikissa mammakerhoissa ja muissa tyttöä luullaan aina nuoremmaksi. Eilen viimeksi, yksi äiti kysyi, että onko teidän tyttö 1-vee? Minä siihen että on jo 1vee ja 4kk. Ja aina saa selostaa, että hän on vain niin pikkuinen. Miksei ihmisten anneta olla sellaisia kuin on, eihän aikuistenkaan kokoa päivitellä? No, onhan se lasten vertailu aina hyvä puheen aihe, jos vähän tuntemattomimpien kanssa juttelee.



Ei ole rumpukuivattavasta Reimatecistä kokemusta, mutta kyllä tuo tavallinen Reimatec puku hyvin nopeasti kuivuu. Tai muutamassa tunnissa on kuiva, jos suihkuttaa hiekat pois, kun tulee ulkoa. Nuo rumpukuivattavien koot alkavat 86cm tai 92cm, niitä ei ollut kun ostin 80cm haalarin.



Eipä tainnut mies muistaa naistenpäivää, kun lähti jo töihinkin.



Täytynee kans mennä siivoilemaan, kun on rauha talossa vielä hetken!

Gerdalle onnittelut buenossa kunnossa olevista hampaista! Niin ja uudesta kuontalosta :) Minäkin odotan kampaajalle pääsyä. Käyn Raumalla kampaajalla, sieltä löytyi todella hyvä tyyppi ja halpaakin on kuin markkinoilla verrattuna Helsingin hintoihin! Mummoni asuu Raumalla ja käyn sitten kammattavana aina siellä käydessä.



Harjoittelu mulla on jo periaatteessa alkanut. kaiken maailman suunnittelupalavereita on. Tänäänkin olin yhdessä. Ihan käytännössä työt alkaa ansi lauantaina. Silloin olen vetämässä Laajarannassa hiljaisuuden päivää. Todella hienoa päästä päivän mittaiseen retrettiin mukaan! Sunnuntaina saarnaankin sitten Laajasalon kirkossa messussa :) Töitä teen lähinnä viikonloppuisin ryppäissä, ettei tule Onnin hoidon kanssa ongelmia.



Ihania muistoja tämä naistenpäivä nostaa Äitykän mieleen. Oli se vaan niin ihanaa tulla kotiin pienen kanssa ja ihmetellä sitten, että mehän ollaan perhe :) Hehkuttele nyt kunnolla reissua, tässähän nousee matkakuume ihan sun puolesta!



Minä ostin Onnille kanssa uusia vaatteita kokoa 86 ja olin ihan ihmeissäni, kun olivatkin sopivia! Luulin, että parin kuukauden kuluttua. Ovat Henkan vaatteita, ehkä siellä on pienehköt koot? Poika ei meinaan suurensuuri.



Meillä on kanssa Hilda pikkusiivooja täällä :) Aina imuroimassa ja lattialuutun kanssa hosumassa.



Mulla ei ole Tintta edes tietoa, onko tuo meidän haalari rumpukuivattava :) Kannattaa toki sellainen valita, kuulostaa kätsyltä!



Aatun äippä, mulle kävi Onnista niin, että luulin synnytyksen koittaneen Ikean reissulla. Meillä tosin ei ole pitkä matka kotiin, saati synnärille, mutta kyllä vähän hirvitti kun alkoi oikein kunnolla supistelemaan pitkillä käytävillä. Puuskutin siellä jonkun jakkaran päällä ja ihmiset kävelivät kauhuissaan ohi, että tuohonko tuo meinaan lapsensa putkauttaa. Onneksi meni ohi. Jos Ikean reissu tekee tehtävänsä, niin mene kättärille synnyttämään, oikein mukava paikka :)



Vilma, olet ihan oikeassa, että ihan turhaan aina päivitellään pienten kokojen perään. Hienoahan se on, että seurataan, mutta tuntuu, että nykyään nekin seurailut ovat nitkahtaneet vähän turhaksi kyttäykseksi.



Huomenna suunnataan Onnin kanssa aamusta yliopistolle hakemaan tenttikirjoja. Jos vaikka aloittaisi lukemisen (tai ainakin pinoisin tenttikirjat kirjahyllyn päälle näkösälle muistuttamaan pakollisesta).



Nyt toivottamaan Onnille hyvät yöt. Isänsä kanssa tulivat juuri ulos kylpyhuoneesta.



Niin ja hyvää naistenpäivää kaikille!





Noema

Mannalle parantumista! Sairastin vesirokon 5. lk:lla ja oli kova tauti. Arpiakin jäi kun en tietenkään malttanut olla raapimatta kutisevia rakkuloita. Apteekista saa mentolispriitä joka rauhoittaa kutinaa loistavasti!



Noema ja Aatun_äippä. Ihan samat ajatukset täälläkin: miltä voi lapsi näyttää jos ei esikoiselta? Miten rakkautta enää riittää jaettavaksi kun tuo yksi aivan pakahduttaa sydämen? Joudun jatkuvasti muistuttamaan itseäni, ettei kakkonen ole välttämättä yhtään esikoisen kaltainen. Hän voi olla täydellinen peilikuva, onhan hän täysin erillinen yksilönsä. Jotenkin vain lapsista tuppaa ajattelemaan Topin muotoisella muotilla ;) Mekään emme tiedä sukupuolta, ja siksi tuppaan ajattelemaan että toinenkin on poika. Jotenkin on ajatukset niin jumittuneet poikiin.



Haalareista. Meillä oli viime kesänä 80cm Reimatec, johon olin tosi tyytyväinen. Se oli tosi reilua kokoa, mahtuisi varmaan vielä keväällä. Olen kuitenkin ajatellut ostaa uuden nyt kun uudet mallit alkavat saapua. Meneepä sitten syksylläkin eikä tarvitse kauppojen jämäkappaleisiin tyytyä. Olen kuitenkin ajatellut kokeilla Jonathanin tuotteita, lisäksi olin ajatellut takkia + housuja. Sittenhän toimivuuden tietää kun rohkeasti kokeilee erilaisia vaihtoehtoja. Ajattelin että takkia voisi pitää kylmillä kesäilmoilla ja iltaisin muutenkin, haalari taas on ihan liian kuuma kesällä.



Vaatteista muuten sen verran, että meillä on jo 90cm bodyt käytössä. Topi on pitkäselkäinen, joten useista 86cm bodyistä alkaa kaula-aukot venyä ikävästi kun napit venyttää haarasta kiinni. Vastaavasti housut, sukkikset ja puolipotkarit on kokoa 80cm, joten poikamme on pitkäselkäisyydestään huolimatta lyhytjalkainen. Vähän hassua ostaa eri koossa ylä- ja alaosa, mutta niin se nyt vain on. Päällysvaatteissa oikea koko on 86cm sekä paitojen että housujen osalta.



Meillä on pidetty unikoulua ja viimein Topi nukkuu yönsä =) Eli nyt vasta pääsimme yöllisistä maitopulloista eroon. Kun olen sairaslomalla ja saan nukkua päivällä, olen nyt vasta jaksanut kuunnella yöitkuja. Parissa yössä tuo tuntui uskovan ettei maitoa enää tule.



Syömisestä jaksan hehkuttaa yhä edelleen, on niin hienoa kun voi laittaa lapsen eteen lautasellisen ruokaa ja se myöskin maistuu =) Ihana katsoa kun toinen lusikoi niin innolla menemään =)



Kevättalven aurinkoa kaikille!



Kittykatti rv 33+2

Siittä rumpukuivattavasta reimasta. Neidin toppahaalari on semmonen, eikä minusta haalarissa ole eroa, kun edellis talven ei ollu. Se vain, että voi rummussa kuivattaa.



Paidat ja bodyt 86, menis 80, mutta äijällä isin pitkät kädet. 86 houisuihin siirtymässä.



Hilda

Se on taas perjantai.



Meidän kylpyläsuunnitelmat peruuntuivat. Piti siis mennä sinne Turun Caribiaan tänään, mutta poikanen oksenteli koko viime yön. Nyt päivällä ei oo vielä oksentanut, mutta sen sijaan ripuloi ihan vettä. :/



Meidän ensimmäinen oksutauti. Toivottavasti ei oo se norovirus, kun sitä on niin paljon ollut liikkeellä. Muistissa hyvin vielä Mannan kertomukset :) Pesukone on pyörinyt koko aamupäivän. Oliskos Mannalla tai muilla hyviä vinkkejä poikasen hoitoon? Nestettä kai pitäisi koittaa juottaa. Ruoka ei tuolle oo oikein maistunut, puolikkaan banaanin söi.



Vaatekoosta, meillä on käytössä osittain 80 cm, osittain 86 cm. Siinä välimaastossa mennään.



Sain eilen mieheltä kauniin kukkakimpun naistenpäivän kunniaksi. Ihana mies :)



Nyt meen itekin nukkumaan ku poikanen kävi päiväunille, tuli sen verran paljon valvottua yöllä.



Gerda ja karhunpoika sairastaa

Gerdan karhunpojalle hurjasti toipumis toivotuksia lähettelen täältä! Juoda pitää tosiaan. Mehua vaan napaan, jos ei meinaa vesi kelvata. Niin ja Osmosalia, jos ei ota rauhoittuakseen tauti. Toivotaan, ettei tosiaan ole noro. Niin ja jostain syystä kirjoitin eiliseen viestiini, että työni alkaisivat jo tämän viikon lauantaina, niin ei ole, vaan ensi viikon viikonloppuna starttaa harjoittelu.



Samaa pohdin kuin Kitty kun mietin, että ostanko haalarin, vai kaksi osaisen puvun. Meillä on kesäisin tuulen pitävälle takille käyttöä merellä. Sitten muistin, että olen jo ostanut pojalle valmiiksi takin kesälle.



Niin ja hienoa, että Topi nukkuu yönsä ja syö kuin hevonen :) Suuri helpotus näin ennen toisen syntymistä varmasti!



Käytiin Onnin kanssa yliopistolla aamupäivällä. Poika pelkäsi bussissa. Istui sylissä, kun meni ihan hullunkuriseksi meininki vaunuissa. Sylissäkin oli vähän sillä ilmeellä, että apua. Ei viihtynyt ollenkaan keskustassa muutenkaan. Outoa, on ennen ollut ihan innoissaan, kun on päässyt vähän katselemaan elämän menoa. Nyt antoi mulle jatkuvasti sellaisia " mennään kotiin" katseita :) Tulomatka linja-autossa meni mukavasti, kun oli eväänä karjalanpiirakoita ja oma vesipullo.



Toinen koiristamme, Uno (nimi on enne), eli se leikkauksessa juuri ollut, oli järjestänyt taas oikein shown siinä kahdessa tunnissa, jonka olin poissa. Eteisestä jo näin, että jahas, paikat on pistetty uusiksi. Onnin leluja oli rikottu ja olohuoneen matolla oli epämääräistä silppua. Päästin Onnin ovesta ja riisuin takkini. Onni juoksi matolle ja alkoi tunkea sitä silppua suuhunsa kamalalla innolla. Juoksin pojan luokse ja tyhjensin suun. Purkkaahan se oli. Xylitol on tappava myrkky koiralle, tiputtaa verensokerin äkisti niin alhaale, että koira vaipuu sokkiin ja huonossa tapauksessa kuolee nopeastikin.



Siivosin nopeasti isoimmat lelujen palaset ja purukumin silput ja menin tekemään koiralle sokerimössöä, joka estää xylitolin tappavan vaikutuksen. Onni mäkätti jotain jaloissani siinä keittiössä kiireessa mössöä sekoittaessani ja kun katsoin alas, huomasin, että koira oli oksentanut lattialle ja Onnilla oli kädet ja posket oksennuksessa. Sillä hetkellä tuli taas sellainen olo, että " just kill me" . No, äkkiä sitten lasta pesemään ja sitten mattoa. Koira söi onneksi mielellään sokerimössön. Tässä nyt sitten seuraillaan, mutta kaiketi kaikki ok, kun ehdin sokerin antaa niin pian. Jos ihmettelette, mistä tiedän, että juuri Uno oli syönyt purkat, eikä toinen koiramme, voin sanoa, että siitä ei ole epäilystäkään. Toisen koiran nimi on Oiva ja meillä tuo nomen est omen on toiminut erittäin tarkasti. Oiva on viisas, eikä koskaan tekisi mitään hölmöä. Uno on oikea hölmöläinen, aina jotain sekoilemassa.



Sitten mies tuli kotiin. Olin tehnyt siskonmakkara keittoa ja sämpylöitä (okei, raakapakasteita, mutta uunissa paistoin kuitenkin ;). Ensin meinasi mennä tavallista leipää ottamaan, johon rääkäsin ihan kiukkuisena, että TÄÄLLÄ ON SÄMPYLÖITÄKIN, EIKÖ KELPAA?!? Mies katsoi mua sillä ilmeellä, että jahas jahas, nyt on parepi pysyä rauhallisena, vaimolla on hormoonit pinnassa. Sitten keittoa syödessään sanoi, että " huomenna tämä keitto olisi ihan älyttömän hyvää" . Siinä vaiheessa mulla alkoi nousta savu korvista. Olin niin kettuuntunut siitä purkka-oksennus-sähläyksestä, että hermo paloi kiinni mieheen ihan totaalisesti. Annoin tulla oikein kunnolla. Mies yritti selittää, että kehuksi tarkoitti sanoa, että keitto olisi huomenna älyttömän hyvää. Siis millä ihmeen logiikalla?!? En jummarra.. Miehet, nuo planeettamme tunnevammaiset oliot.



Nyt Onni päikkäreillä, mies menoillaan ja minä koneella. Pikkuhiljaa alkaa naurattaa noi mun sekoilut. Olen todella temperamenttinen ja miehellä on välillä oltava todella piiiitkä pinna mun kanssa ;) Siis räjähdän ja annan tulla ilman käytöstäpoja jos jonkinmoista tarinaa. Viiden minuutin kuluttua olen jo unohtanut koko episodin ja oletan, että niin on mieheni. No, mies on rapu horoskoopiltaan, joten eihän se ihan niin mene :D



Kaikkea kanssa. Nyt menen tasaamaan pulssiani Me Naisten pariin :)

Hyvää viikonloppua kaikille!





Noema

Mulla loppuu kyllä just nyt keinot tuon meidän pojan kanssa. Mikä ihme sitä vaivaa vai tätäkö se nyt vain sitten on?



Olen nyt muutaman _tunnin_ vain kantanut häntä pois erinäisistä paikoista. Siis ihan oikeasti jo useamman tunnin. Poikaa ei kiinnosta kotona mikään muu. Kierto alkaa yleensä jääkaapin purkamisella. Kiellot, lapsen tasolle meneminen, keskustelu, huomiotta jättäminen, huomion vieminen jollain muulla (mitkään lelut, tavarat, leikit, yhdessä teminen ei kiinnosta), pois kantaminen jne. jne. ei auta. Hetken aikaa makaa lattialla ja kiukkua, välillä hakkaa päätään lattiaan tai seiniin, sitten nousee ja takaisin jääkaapille. Syliin jos yrittää ottaa huutaa, rimpuilee ja raapii. Homma toistuu uudestaan ja uudestaan. Sitten kohteeksi vaihtuu roskis. Sitten tietokone. Olohuoneen jalkalappu. Ja sitten aloitetaan taas kierros jääkaapista.



Olen aivan uuvuksissa kun poika ollut pari päivää kotona. Tämmöistähän se oli suuren osan päivää jo syksyllä. En yksinkertaisesti jaksaisi tätä touhua enää kotona, siinä mielessä olen ihan onnellinen että voin taas maanantaina palata töihin.



Miten ihmeessä nämä pojan mielenkiinnon kohteet ovat näin järkyttävän vahvat? Ulkoilukin näyttää menevän samanlaiseksi. Pulkassa ja rattaissa kulkeminen sujuu, mutta pihalla ei kiinnosta mikään muu kuin portaissa rymyäminen (eikä sitä taas aikuinen jaksa esim. tuntia).



Kyllähän minä ymmärän etä lapsia kiinnostavat kaikki paikat, varsinkin kielletyt. Että täytyy vain kieltää uudestaan ja uudestaan. Mutta missä oikein menee raja normaaliin kehitykseen kuuluvan kiinnostuksen ja pakkomielteen välillä? Tuntuu pahalta, että nytkin oikeasti olisi aikaa ja mahdollisuus leikkiä ja touhuta pojan kanssa koko päivä niin ei. Eihän sen kanssa pysty mitään tekemään yhdessä.



Päiväkodistahakin sanottiin alkuviikosta, että poika on kyllä todella touhukas. Ei hetkeäkään yhdessä kohtaa, koko ajan kulkee ja purkaa paikkoja. Niinpä.



Itkettää.



Vielä tunti ennenkuin mies tulee kotiin.



Manna

Tutulta kuulostaa poikanne touhut, ei mitenkään " sairaalloiselta" . Uhmaa pukkaa huolella ja välillä tuntuu, että pää räjähtää. Varsinkin jos on itse väsynyt, saati sairaana, kuten sinä nyt. Varmasti menee terävin kärki ärsyynnyksestä lapsen käyttäytymiseen vesirokon piikkiin.



Meillä ei toimi pojalle oikeastaan mikään muu kuin se jäähypenkki. Otettiin se käyttöön juuri siksi, että tuntui keinot loppuvan muuten. Eli poikaa kielletään kerran ja sanotaan, että joutuu arestiin, jos vielä tekee saman asian. Jos toistaa pahan tekemisen, niin sitten ruokailutilan nurkkaan istumaan ilman leluja ja tuttia minuutiksi. Itse seison (tai mies) vielä vieressä, mutta en anna katsekontaktia. Alukuun saattaa yrittää nousta koko ajan väkisin seisomaan, mutta hoksaa jutun nopeasti. Tämä toimii meillä! Toki vieläkin tekee poikamaisia kolttosiaan (ja niin pitääkin), mutta se sekopäinen tuhoaminen ja pahan tekeminen on loppunut.



Paljon jaksamista sinne!







Noema

Olipas noemalla tarina!

Toivottavasti koiruli voi hyvin ja säikähdyksellä selvisitte.

Voi noita uroksia, osaavat kyllä vallan erikoisella tavalla sanansa valita.

Minä olen samanlainen vouhaaja, kun tulee mitta täyteen, niin ulos tulee monenmoisia sammakoita.... Eipä juuri ukko korviaan hetkauta mun purkauksille ( mikä myös ärsyttää entisestään!!! ).



Manna, jaksuja touhukkaan tutkiskelijan kanssa. Minusta täysin normaalilta kertomasi kuulostaa. Joinakin päivinä tuntuu, että en muuta tee kuin kiellä, komenna ja kanna kielletystä paikasta pois. Olen huomannu, että jos itsellä pinna yhtään piukalla ja pitäisi jotain saada tehtyä, niin Perttu alottaa kaappien purkamisen ym. kielletyn.

Pieni lohdutuksen sana, vuoden päästä helpompaa.



Harmillista, että gerdan poikanen sairastui :( Toivottavasti tauti menee pian ohi. Paljon nestettä mehua/vettä. Eikä haittaa vaikkei ruoka niin maistuisi, kunhan juomaa menee. Huokuttimina voi antaa pillillä imeä tai jostain kivasta mukista tai vastaavasta juoda. Mielikuvitus rajana. Toivottavasti ei kurja tauti iske sinuun tai mieheesi.



Ja ihan samanlaista lattialla vääntöä, äkäilyä, turhautumista.....kun jotain ei saa tehdä. Oikein heittäytyy lattialle pitkin pituutta, mistä seuraa lisää itkua, kun lyö päänsä.



Voimia mammat!



Perttu sais nukkua pidemmät päiväunet, mutta ei näytä ymmärtävän. Reilun tunnin unet vain nukkuu ja sitten on hymyt illasta kaukana. Kuitenkin jo seiskalta menee nukkumaan ja aamulla seiskalta herää.



Meillä oli yövieraita ja vieraat nukku meidän sängyssä, mies nukku sohvalla ja minä lastenhuoneessa patjalla. Perttu yöllä kitisi ja otin sitten pedille viereen. Veikeenä kattelin ympärille ja kummasteli, että mites tässä lattialla oikein pitäisi nukkua. Pari tuntia siinä hyöri ja pyöri, ei kuitenkaan lähtenyt pediltä pois. Vihdoin omaan sänkyyn sitten sammahti. Onkin sitten ollut oikein kitinä päivä.



Neiti lähti mun siskolle yökylään. Poiju saakin mennä hetekn päästä Nukkumatin huomaan ja itse saunaan siiderin kera. :)



On kyllä niin kurja keli! Ei huvita mitään tehdäkään, kun ulkona ihan harmaata. Minun energiatasoon vaikuttaa säätila heti.



Äitykän porukalle hurjan kivaa reissua lämpöön ja aurinkoon :)







Koittakaahan jaksaa!

Ja hemmotella itseänne, miten vain hyvän mielen aikaan saa :)







Toivoopi Hilda

Mullakin vetää vähän mielen matalaksi tällaiset synkät räntäloskavesikelit. Ainakin on normaalia väsyneempi olo ja ärsyynnyn normaalia herkemmin. Viikonloppuna lähdetään miehen kanssa (taas) virkistymään miniristeilylle. Mun vanhemmat ikävöivät niin kovasti Jesseä että suorastaan pakottivat meidät lähtemään jonnekin että saavat hoitaa kullannuppuaan sillä aikaa. Mikäs siinä kun tietää että Jesse on hyvissä, hellissä käsissä ja aina tekee hyvää päästä viettämään miehen kanssa laatuaikaa. ;-)



Olette kirjoitelleet niin hurjasti etten millään ehdi kommentoida kaikkea mihin haluaisin. Haluan käydä vielä lenkillä (kelistä huolimatta) ja nukkumaankin pitäisi yrittää mennä hyvissä ajoin että jaksetaan sitten huomenna siellä laivalla hillua. :-)



Mannalle toivotan jaksamista pienen uhmaavan duracel-pupun kanssa, varmasti on rankkaa kun pitää puolikuntoisena taistella uhmiksen kanssa. Normaalille tuo meno minustakin kuulostaa eli älähän suotta murehdi. Jesseä myös kiinnostaa jääkaappi, roskiskaappi, saunan lauteet (tippuikin tänään alalauteelta niin että huulesta tuli verta) ja tietokonehuone, ja sitten kiukuttaa niin mahdottomasti kun tylsä äiti / isi komentaa muualle.



Eilen meillä oli sellainen kitinämurinamarinakiukku-aamu, että olin suoraan sanottuna huojentunut että pääsin töihin " lepäämään" . Vähän huono omatunto tuli kun tuollaisia mietti, mutta rehellisyyden nimissä kyllä siellä töissä hermolepoa saa. Tarhassa Jesse on ollut kuulemma hyväntuulinen hurmuri eli hienosti on mennyt tämä viikko sen maanantain jälkeen.



Manna kun mainitsi niitä taiteiluvinkkejä niin tajusin että oman lapsuuteni sormivärit oli nimenomaan kermaviiliin sekoitettua elintarvikeväriä. Ei vaan aikaisemmin raksuttanut. Mutta eipähän tarvi sitäkään asiaa enää miettiä. :-)



Noema: Melkoinen episodi sulla ollut tänään, varmasti on ollut vähän epätoivoiset fiilikset siinä vaiheessa kun yrität pelastaa koirasi hengen ja samaan aikaan siivota poikaasi ja asuntoasi oksennuksesta. Huh sentään. Täytyy myöntää että kun pääsin jutussasi teidän ruokailuun saakka niin nauraa käkätin täällä jo melkein kippurassa. Miehillä ei tosiaankaan aina löydy tilannetajua, se on tässäkin perheessä huomattu vähän turhan monta kertaa! ;-)



Gerda: Voi oksupoksu minkä karhunpojalle lykkäs. Toivotaan tosiaan ettei ole norovirus vaan joku hiukka kevyempi mahatauti. Miten teillä on loppupäivä mennyt? Paranemista pikkuiselle!



Nyt pitää rientää muihin puuhiin... Mukavaa viikonloppua kaikille!



Auringonkukka ja Jesse tänään tasan 1v 4kk

Mukavan pitkä pino saatiin tälläkin viikolla aikaiseksi! Jatketaan samaan malliin tarinointia tulevallakin viikolla.



Kiitos teille lohdutuksen sanoista tuon riiviön suhteen. Kaipa se normaalia on. Enemmän kuin se, meitä ehkä vaivaa (on vaivannut pojan syntymästä saakka) se, ettei hän viihdy sylissä tai muuten lähellä (esim. vieressä sohvalla tai sängyllä valveilla vieressä) yhtään. Sylistä lähtee heti rimpuilemaan pois aina ja kaikissa tilanteissa. Monissa tilanteissa se olisi tarpeellinen taito. Esim- virastoissa tai vaikka sairaalassa, olisi kiva jos edes muutaman minuutin istuisi sylissä eikä lähtisi seikkailemaan.



Tässä iässä tämän sylittömyyden jotenkin vielä ymmärtää, kun lapsi on oppinut liikkumaan ja on luonnollista että tahtoo tutkia kaiken. Mutta meidän poika ei vauvanakaan suostunut olemaan sylissä. Esimerkiksi imetys oli jotain aivan kamalaa, kun poika aloitti huudon ja rimpuilun heti kun otin hänet rinnalle. Yöllä unenpöpperössä rauhoittui paremmin, siksipä imetinkin ekat 6kk kaikki yöt 1-2h välein. Minulle oli henkisesti raskasta etten vauvalle voinut antaa läheisyyttä niin että hän olisi nauttinut siitä, ja että myös itse olisi nauttinut.



Onko teillä muuten lapsilla ilmennyt mustasukkaisuutta teitä vanhempia kohtaan? Meillä kävi perjantaina niin, että makoilin sohvalla ja mies tuli sitten siihen sohvan reunalla istumaan, halimaan ja suukottamaan. Poika kun näki sen, syöksyi kärppänä paikalle, alkoi lyödä minua päähän, kiskaisi tukasta, raapaisi naamasta ja repäisi silmälasitkin päästä. Vaikka kuinka yritin kieltää pyrki vain raapimaan tai lyömään kasvojani.



En tiedä välillä vain tuntuu, ettei kaikki ole kyllä ihan ok.



Iskä ja poika lähtivät eilen yökylään ukin luo. Poika on kuulemma nauttinut siellä olostaa. Ukin luona on niin paljon kaikkea tavaraa mitä tutkia ja ukki oli tehnyt pienen mäenkin pihalle. Meidän poika on ukin lapsesnlapsista ainoa, johon ukilla on edes jonkinlaiset välit ja kiintymyssuhde ja yritämme nyt kaikin tavoin tukea tätä suhdetta ja on aivan ihanaa nähdä kuinka ukki kehittyy ja oppii olemaan ja nauttimaan lapsen seurasta, muuten kun tutkimus ja kirjoittaminen täyttävät elämän niin totaalisesti.



Oli itsestä ihan kivaa olla eilen ilta ja yö yksin kotona. Sain illalla taas sukututkimusinnon päälle ja keräilin muistiinpanojani kasaan. Aion tehdä pojan uuteen huoneeseen ison sukupuutaulun. Osana historiallista ketjua oleminen sekä oma paikka yhteisössä on tärkeää.

Hänen isomummunsa sukua olen selvitellyt jo 1700-luvulle saakka. Kaikissa ei ole tavoitteena päästä sinne saakka, mutta jos edes muutama sukupolvi taaksepäin kaikista suvuista.





Nyt odottelen poikaa ja iskää jo kotiin. Aikomuksena ulkoilla tänään, käydä kyläilemässä prikaatilla sekä ystävien rakennustyömaalla. Huomenna sitten taas töihin. Saas nähä mitä siellä lapset tuumaa uudesta naamastani=)



Manna