HUHTIkuiset ma-ke

Täällä sitä kotona vietellään tiistai-päivää. Nopeasti menee aika. Esikoinen on nyt 2 päivää päiväkodissa ja kovin on kiireistä täällä kotirintamalla. Vein tänään miehen töihin, joten sain itselleni auton käyttöön. Kävin sitten omalla työpaikalla kahvilla ja sen jälkeen kaupassa ostamassa vauvalle tarvittavat jutut, tuttipulloihin 2 tuttia, yhden tavallisen tutin, vaippoja, vanupuikkoja ja purkillisen korviketta. (No viimeeksi maitoa tuli hyvin ja imetin vuoden, mutta pakko varustautua.. sitä paitsi toivon, että tämä vauva oppisi juomaan myös pullosta tissimaitoa. Esikoinen ei oppinut koskaan...). esikoiselle ostin myös lahjan Vauvalta. Minusta se oli hauska idea. SAa sitten sairaalassa sen kun tulee meitä katsomaan. Esikoinen saa käydä vielä isin kanssa valitsemassa vauvalle jotain jonka tuo sitten mukanaan.



Muuten sujuu hyvin. Ei minulla mitään kipeitä suppareita ole eikä varmaan tule. Olen ihan varma, että käynnistyksellä mennään tämäkin synnytys. Yritän tässä nyt siivoilla ja laitella kotia, käydä kävelyllä ja tehdä lumitöitä, mutta ei ole mitään sen kummempaa aiheuttanut. Närästää kyllä kovin, mutta muuten ihan jees olo. Toiset ravaavat vessassakin 5 kertaa yössä, minä suostun käymään kerran, jos jaksan.. Tosin, johtuu täysin siitä että meillä on vessa alakerrassa ja nukutaan ylhäällä. En jaksaisi lähteä yöllä. Nyt kyllä alkaa olla jo pidätysongelmia, kun viime yönä vedätin vessareissua puoli kuuteen aamulla... Ei ollut hyvä idea. En suosittele. Arvatkaa vaan ehdinkö ihan vessaan asti ennen ensimmäistä lirahdusta???



Me muuten ostettiin vauvalle uudet Haberkorn -vaunut. Hyviltä ja oikein tukevilta vaikuttavat. Ja olivat edulliset, 269¿. Täällä nyt nököttävät odottamassa. Vielä pitäisi se itkuhälytin jostain ostaa. VArmaan ostetaan käytettynä.



t.hannah81 rv 36+3

No niin tänään on taas jotain saatu aikaiseksi lopputyönkin suhteen, siitä hyvä mieli:)!

Väsy on kyllä mahdoton, on yöaikaan noita liitoskipuja..kääntymiset käy aivan älyttömästi ja missään asennossa ei oo hyvä olla ja kun on hyvä olla niin alkaa pissattamaan:)). Naurattaa kun väsyttää niiiiiiiin paljon!!

Onkohan tuo ihan normaalia kun maha-asukki nikottelee vallan ainakin sen 5-6xpv noin 10-15 min. ajan. Onko jollakin kokemusta??

Tuon pissaamisen kanssa on ollu ongelmaa vähän kirvertelee ja tuntuu että jälkivirtsaa jää mahottomasti. Kävin antamassa pissanäytteen joka oli ok, sitten mietin että varmaan jotain hiivaa kehittelee kun oli se antibiootti kuuri. Kävin ostamassa maitohappobakteeri emätinpuikkoja jospa niistä jotein apua ois. Muistelen että joskus lekurilta kysyin että jos hiiva tulee niin voiko mitä käyttää, tais puhua canestenista..?!(muisti tökkii)

Kaveri pyörii aika ahkeraan, kivasti jo massu heiluu. Harjoitus suppareita varmaankin sain sitten eilen ensimmäisen kerran ja niitä tuli sitten jatkuvasti. Vatsanahat kiristyivät ja massu oli tosi pinkee:), eikä koskenut mihinkään!

kgheh..taidan lähteä ruokaa tekemään ja sitten pikku päivä nokosille!

Takana todella pitkät yöunet. Heräsin vasta puoli 12 enkä ole vieläkään saanut vaatteita päälle. Johtuu osin tosi siitä, että laitoin kaikki äitiyshousut pesuun.



Olo on aika ahistunut. Kärsivällisyys ei riittäisi enää tähän raskauteen, mutta toisaalta lapsi tulee sitten kun on siihen valmis. Surullisena luin helmikuisista ainoastaan puoli tuntia eläneestä vauvasta. Se olisikin kova pala kestettäväksi. Toivotaan, että kaikilla menee asiat hyvin ja lopulta saamme pitää sen aarteen jota olemme niin kauan kantaneet.



Olen suunnitellut testamentin tekoa ennen synnytystä. Äitini oli aivan järkyttynyt asiasta, mutta eihän se sitä tarkoita, että ajattelen kuolevani. Haluan vain turvata lasteni aseman jos jotain sattuu ennen aikaisesti. Puhuimme mieheni kanssa asiasta pitkään. Hän on lasteni isäpuoli ja haluaisin hänestä heille edunvalvojan. Talo jossa asumme on minun nimissä ja kosketti tosi syvältä kun sanoin, että aviopuolisona hänellä olisi oikeus jäädä taloon asumaan. Hän sanoi, että täällä ei olisi mitään hänelle jos minä kuolisin.



Sunnuntain ja maanantain välisen yön supistukset muistuttivat taas minua synnyttämisen kivusta. On jotenki ihmeellistä lukea synnytystarinoita joissa kipulääkitys on ollut niin onnistunutta, että mitään kipuja ei ole ollut. Minä tasapainoilen ajatuksen kanssa, että uskallanko ottaa koko kipulääkitystä kun lääkkeet vaikuttavat joko liian paljon tai sitten ei ollenkaan. Enkä tosiaankaan halua niiden vaikuttavan vauvaan. Ja jotenkin minuun on iskostunut ajatus siitä, että synnytys pitäisi tapahtua luomuna. Turha kysyä miksi. Kai lähinnä sen takia että se on luonnollinen tapahtuma ja välttelen lääkitystä sairaanakin mahdollisimman pitkään, jotta oma elimistöni löytäisi keinon selviytyä. Tosin noista kipulääkkeistä. Typerähän tuo minun ajatus on koska otanhan minun päänsärkyynkin kipulääkettä.



Tänään viemme hiihtolomalaiset kylpylään mieheni kanssa ja sitten menemme syömään jotain hyvää. Pihviä tekee mieli :) Toivottavasti mieli piristyy.



Minulle ei saisi noita ennakoivia supistuksia tulla ollenkaan kun sitten loppuu se vähäinenkin kärsivällisyys.



Leivänkannikka ja Olivia 35 +5



PS. Mies uhkasi laittaa minut nettipimentoon kun en muuta tee kun luen synnytyskertomuksia ja sitten pelkään :)

täälläkin jo tää raskaana oleminen. Närästys on se joka tekee hulluks, päivällä sen kestän mut öiset heräämiset käy hermoon. Sitte aamulla oksennan kun ne yölliset renniet ja hapot myllää mahassa. Mahakin on todellakin jo suuri, olen niin paljon isompi kuin esikoisen kanssa aikanaan. Ja vali vali.....liikkua olen kyllä yrittänyt, uintia ja kävelyä vaikka sitte tulee liitoskivut. Mutta helpotus on lukea teijän muiden juttuja et alkaa kypsyttää jo muillakin. Eikäpä ekoilla enää paljoa luulis olevankaan kun h-hetki koittaa. Jotenkin muakin on alkanu kammoksuttaa edessä oleva koitos....ja toisaalta taas esikoisen kanssa synnytys oli niin rankka, et kaikki mikä helpompaa on kotiinpäin...mut varaudun samalaiseen urakkaan:). Eniten murehdin kanssa et ehtiikö lapsenhoitaja(mun äiti) ajoissa tänne, et mies pääsee mukaan jne....yksin en tahdo mennä! Kammoan sairaalatouhua muutenkin! Mutta, mulla huomenna neuvola-lääkäri, sitte kuulumisia taasen. Tsempit kaikille ja koitetaan jaksaa....niin ja valittaa saa!

Inkkarityttö 34+1

Mutta jotenkin kiva lukea, että muillakin on samaa vaivaa. Oon kanssa ihan loppu tähän raskauteen ja näin kipee en ole esikosta edes ollut. Nyt tulee ihan kamalia supistuksia, jotka tuntuu selässäkin ja liitoskivut on aivan karmeet. Kävipä vielä lauantaina niin, että jalka lipes ulkona ihan vähän alta, mutta jossain tuolla häpyliitosten alueella kävi sellainen naksahdus ja nyt oon ollu vielä kipeempi. Hermo on niin piukalla ettei jaksais mitään ja oon pillittäny jo monta päivää putkeen ja sitten päätä särkee. Sitten koen vielä syyllisyyttä siitä, kun mitään ei jaksais tehdä ja ulkona on ollu ihana keli, mutta kun ei oikeen sinnekkään jaksais mennä, kun koko ajan sattuu ja sitten vielä esikoinen vaatii koko ajan huomioo niin tulee sillekkin liikaa ärähdettyä ihan pienistäkin asioista. Ja mitään muuta en tosiaan osaa kun valittaa...mutta ehkä ihan hyvä valittaa välillä tänne kun marista koko ajan miehelle kotona.

Mutta kuitenkin vauvelin olis ihan hyvä pysyä masussa vielä muutamia viikkoja vaikka äitiä kuinka kypsyttäis tämä olotila. Ja jospa tää veetutus on vaan joku ohimenevä oltila joka toivottavasti loppuu muutaman päivän sisällä.

Mutta olipa kiva purkaa itteensä tänne. Täytyy varmaan lähteä suihkuun neitin kanssa. Meillä isäntä iltavuorossa ja nää illat on aivan kaameita mulle, oon ihan rikki, joten yritän saada neitin seittemän jälkeen sänkyyn iltasatua kuuntelemaan ja sitten lysähdän sohvalle lepäämään.

Koittakaahan huhtimasut jaksella!!



Helinä+poitsu 34+2

Täällä kone sanoi työsopimuksen viime viikonlopulla irti ja nyt testaillaan että joko toimii.Eli olen jutusteluista pihalla kun lumiukko,mutta lueskelen ne tässä illan mittaan.Kyllä oon tullut riippuvaiseksi tästä palstasta kun tuli jo vieroitusoireita kun en ole päässyt kuulumisia lukemaan.



Mutta omaa napaa nyt ensiksi.

Olo on edeleeen kohtuu hyvä,nyt on vaan väsymys nostanut päätään. Nukun yöt hyvin,ehkä kerran tulee käytyä vessassa,mutta silti ei meinaa päivää jaksaa.Oon laittanutkin nuorimmaisen kattoo videoo ja sen aikaa minä nuokun sohvalla puoli unessa.

Turvotusta on myös sen verran että otin sormuksen varmuuden vuoksi pois.

Hiihtolomaa täällä vietellään ja ilmat on olleet mitä parhaimmat.



Nyt alan lukemaan pinoja ja palailen vastailemaan kysymyksiin myöhemmin



edram ja himppu 35+3

Kiva, että huhtimasut jaksavat pinoutua näin ahkerasti!



Täälläkin olo alkaa olla valasmainen. Viimeisen kahden viikon aikana paino oli noussut enemmän kuin koskaan aikaisemmin, vaikka syön ihan samalla tavalla. Hieman turvotusta siis. Samoin kipeät potkut ja liikkumiset vauvan taholta ovat lisääntyneet huimasti. Nyt alkaa olla sellainen olo, että " kunpa vauva syntyisi pian" . Nyt äitiyslomalla olen myös ottanut joinakin päivinä pienet päiväunet. Muita vaivoja ei sitten olekaan eli suht pirteästi jaksan vielä kaikkea, mutta kyllä loppuraskauden silti tuntee kehossa ja mielessä.



Mulla on vielä vauvanvaatteiden pesu edessä ja tällä viikolla pitäisi käydä vielä hoitopöytäkin ostamassa. Muuten alkaa olla aikalailla kasassa vauvatarvikkeet.



Miten teidän miehet suhtautuu tässä loppuvaiheessa? Mun mies on jotenkin ihan hurahtanut jo tulevaan vauvaan ja puhuu hänestä melkein koko ajan. Toistelee myös miten jo odottaa vauvan syntymää. Toivottavasti on yhtä innostunut sitten, kun vauva todella on maailmassa.



LiinaMeri 35+6

Tänään nyt sitten sain viimeisetkin tavarat hankittua vauvalle valmiiksi. Nyt puuttuu enää iskä (työmatkalla vielä 2 viikkoa) ja vauva. :) Niin ja muistin kotiin tullessa että pitää ostaa uusi amme vauvalle kun esikoinen ei varmasti vielä omastaan luovu. Mutta vaatteet on silitetty ja lipastossa, lakanat kehdossa, ja vaipat ym. hankittuna. Mitä enemmän on näitä valmistellut, sitä enemmän sitä odottaa itse syntymää. Mä olisin jo aivan valmis lähtemään sairaalaan, vaikka yksin, kun ukko siis ei ole kotona.



Mutta tämä vaavi ei varmaankaan ole vielä pitkään aikaa tulossa, viime viikkoina olen ihan tahattomasti rehkinyt kuin mielipuoli, ja ainut mitä tapahtuu on pari supitusta sillon tällöin.



Joku puhui kipulääkityksestä ja mulla on sama juttu. Jostain syystä minäkin olen saanut päähäni että synnytys pitäis olla luonnomukainen, ja samalla lailla odotan ihan viimeiseen asti ennen kuin itsellen otan mitään lääkettä sairastaessa. Esikoine tuli kyllä hyvin ilman mitään kivunlievitystä, ja toivottavasti tämä tulisi myös. En kuitenkaan ole poissulkenutkaan sitä vaihtoehtoa. Kirjoitin kyllä siihen lomakkeeseen mitä sairaalaan annettiin, etteivät edes tarjoaisi kivunlievitystä ellen itse pyydä. Tuntuu että kun on siinä supistusten kourissa ja jos joku tarjoaa lääkitystä että sitä saattaisi ottaa vaikkei itse välttämättä sitten edes olisi tarvinnutkaan.



No joo, mutta nyt tuli nälkä. palaillaan....

Nyla 35+3

Ensin eilisiä neuvolakuulumisia!

Painoa tullut 350g/vko edelliseen käyntiin nähden. Yhteensä 7 kg.

Verenpaine hiukan noususuunnaKssa 118/70

Kohdunpohjan korkeus 31.5 (kuvassa menee siististi keskikäyrän yläpuolella)

Vauvan syke ok. Sydänääniä kuunneltaessa tuli kuulemma supistus. Itse en sitä huomannut! Aika epäreilua... Minäkin haluaisin tietää milloin supistelee!

Neuvolassa oli mukana harjoittelija, joka on entinen oppilaani! Vastahan hän sai lakin päähänsä. Niin se aika vierii...



Omaa napaa:

Eilen illalla tuntui, että vauva kääntyi ympäri! Toivottavasti kuitenkin on oikenpäin. Potkut on tuntuneet jotenkin väärässä paikassa, enkä saa selville miten päin siellä majaillaan. (Monta viikkoa on ollut pää alaspäin ja selkä vasemmalla kyljelläni.) No ehkä se tästä päivänmittaan selviää.



Sain eilen vihdoin ja viimein kokeet korjattua ja vien ne tänään koululle. Sitten pääsen lomille (saikku jatkuu vielä perjantaihin asti ja äitiysloma alkaa lauantaina). Pitäisi hommata kaikki sairaalaan mukaanotettavat tavarat ja siivoilla.



Hauskaa päivänjatkoa!



Tiikki 34+1

Nostellaanpas huhtikuisia tällekin päivälle.



Tänne ei mitään uutta. Turvottaa ja jalat on edelleen ihan puhki viikonlopun shoppailuista. Ajoittain supistelee, mutta ei mitenkään kipeästi. Tänään neuvola, joten palaan myöhemmin niiden kuulumisten kanssa.



amulet 33+5

Mä sain eilen vihdoin itestäni sen verta irti,että hankin ne imetysliivit.Yhdet saa olla aluksi,kun ei tiiä miten taas sen imetyksen kanssa käy.Entiset imetysliivit ei mahu millään päällä,ja ihmettelen miten mulla joskus ollu niin pienet rinnat!=)

Huomenna neuvola,ja kerrankin kiva mennä sinne,kun alko nyt jo nenä valumaan,ja tajusin,että kevät alkaa ja kaikki alkaa pikkuhiljaa kukkimaan.Mulla allergiat,ja nyt en oo mitään raskausaikana syöny kun talvella ei oireitakaan.Täytyy kuitenkin sanoa neuvolassa,että varaa ajan mulle lääkärille,niin saa keskustella miten nuo lääkkeet vaikuttaa kun imettääpi.

Meillä ei uudelleen synnyttäjälle ole tuota viimistä lääkäriä,ellei ole jotain tarvetta,mutta tuon allergia asian takia haluisin kyllä käydä,jos vielä kerkiän=)

Sitterinkin sain eilen pestyä,ei enää tarvii mitään tehdä vauvan hyväksi.Yhden shortsipuvunkin ostin kesälle=)

Tänään ollaan kotosalla pojan kanssa,hammaslääkärissä tosin käytävä ja postissa,mutta muuten rauhallinen päivä.

Vauva painaa kamalasti alas,ja vihloo sen takia,illalla ei meinannu saada unta,kun vihloi niin kauheena=(

Huiskutin 35+1

Varoitus: tästä tulee valitusvirsi..



Taas yksi surkeasti nukuttu yö.. Esikoinen nukkuu omassa huoneessa mutta heräilee monta kertaa yössä ja jostain syystä mä herään aina just ennen kun pojan huoneesta alkaa kutsuhuudot kuulua. Eli herään ihan itsestään ja jään sit kuulostelemaan millon pitää nousta. Käyn ite samalla vessassa, ja niitä käyntejä tulee yössä ainakin 3. Sit kello on jo 7 ja kohta ihan pirteä 2,5v tulee meidän väliin ja haluaa leikkimään...



Eilen oli miehen kanssa pientä kinaa rahasta kun se mun äitiysrahahakemus kestää eikä rahaa tule ja tiukkaa on ja mä kuitenkin haaveilen uusista hoitolaukuista ja vauvalle kevyttoppapuvusta ja sain ne vaunutkin viikonloppuna. Ne oli hävyttömän kalliit mutta mun isä maksokin ne ja nyt miehen mielestä mun olis pitäny ottaa ne rahat ja maksaa niillä laskuja ja ostaa jotkut halvemmat rattaat ja valehdella mun isälle siitä mihin ne rahat meni. Tai sit vaan suoraan kerjätä rahaa laskuihin eikä vaunuihin.. Ja mitä siitä että laitettiin stockan tilille just 200e lisää velkaa kun mies osti uuden puvun ja neuleita ja kravatteja ja ja ja...



Ja mä en jaksa enää noukkia lattialta sekä miehen että lapsen vaatteita ja sukkia ja leluja ja tietokoneen piuhoja ja siivota yksin keittiötä ja siirrellä kenkiä takasin kaappiin ja ulkotakkeja omille paikoilleen ja tuulettaa ja siivota ja tehdä kaikkea yksin !



Tänään pakkaan pojan noihin upouusiin ja ihaniin vaunuihin ja kävelen itikseen ja menen ja ostan vaikka luotolle sen kevyttoppapuvun ja mitä sit muuta mieleen juolahtaakaan!!!



Mä en yleensä oo sitä valittavaa tyyppiä vaan mielummin tasottelen ja kaunistelen asioita ja sit ne purkautuukin kaikki yhdellä kertaa. Ja varmaan kivasti auttaa nää raskaushormoonitkin ;)



Huomenna neuvola, sit jotain positiivisempaa kerrottavaa, sori vielä kaikille ja kiva jos jaksoitte lukea..



marie 35+3

Heipä hei!



Tää palsta tai siis tää meidän pinomme on ihan parasta!! On niin kovin lohduttavaa lukea muidenkin valituksia ja tuntoja! Muuten varmaan luulisin olevani jokin kauhea ja ainutlaatuinen poikkeus tunteineni, kun kaikki yksinkertasesti kypsyttää ja ottaa päähän. Täältä saa kyllä ihanasti voimia! Kiitos siitä teille muille ja voimahali jokaiselle tuskailijalle!!



Kävin eilen uimassa ja se on kyllä niin ihanaa olla siellä vedessä. On niin kevyt olo, ihanaa! Sieltä pois tulo onkin sit kerta kerralta hankalampaa. Tuntuu, et jalat ei millään suostu yhteistyöhön, ku pitäs nousta altaasta. Jostain kumman syystä tuli eilen sellanen olo, et tää oli sit viiminen uintikerta. En osaa selittää, tuli vaan sellanen tunne.



Helinä_1983: Mulla kans mies ollut nyt iltavuoroissa. Tekee aina 4 iltavuoroa peräkkäin ja ne ihan oikeesti tuntuu suunnilleen maailmanlopulta. Illat esikoisen kanssa on väliin niin pitkiä ja raskaita. Voimia sulle samassa tilanteessa olevalle!



Voimia myös teille, joiden miehet tekevät reissuhommia ja ovat pitkiä pätkiä pois kotoa. Ihailen suuresti teitä, et jaksatte. Ite ihan pelottas ajatus, lähinnä oman jaksamisen takia.



Pinna on väliin ihan mahdottoman tiukalla ja tosi lyhyt. Käy poikaraukkaa sääliksi, ku tulee sille sit ärhähdettyä ihan mitättömistä:(. Sit alkaa se kamala huono-äiti-syndrooma, joka entisestään pahentaa omaa kurjaa mieltä. Ei oo helppoa ei!



Mies ja poika ovat pihalla ja mun ois ollut tarkoitus pakata sillä aikaa, mut tääläpä tää aika taas vierähtänyt:)! Toivottavasti saadaan viikonloppuna avaimet uuteenkotiin ja sit heti remonttihommiin. Tapetit, matot ym. suunnilleen jo valittu, onneks!



Nyt tekeen ruokaa, ku kohta tulevat sisälle. Mukavaa päivänjatkoa kanssa sisaret! Koetetaan jaksaa tahoillamme!!



Senny ja Lilliputti rv 33+4

Juu, samaa mieltä Senny76:n kanssa siitä, että on ihanaa jakaa teidän kaikkien kanssa näitä murheita ja valituksia = ) Jotain positiivista siis heti alkuun.



Käväisin aamulla neuvolassa ja siellä tuli sillä tapaa positiivisia uutisia, että:



* hb oli noussut 2 viikon takaisesta mittauksesta 117:stä -->135:n!!

* Painoa +500g/vko (EVVK).

* Turvotus on vähentynyt, koska minulla on ollut maha sekaisin viime perjantaista lähtien ja kunnon ruokahalu puuttuu, vain kylmät juomat maistuvat

* RR 131/77



Vauveli on rt:ssa mutta ei ole laskeutunut ja terveydenhoitaja sanoi, että pylly tuntuu ihan ylävatsassa ja sanoi ettei ihme, että hieman vatsanahkaan sattuu : /



Mitään painoarviota ei antanut, ihmetteli ettei neuvolalääkäri kommentoinut asiaa viime viikolla. Tuumasi vaan, että mikäli ei ole laskettuun aikaan mennessä syntynyt niin saan lähetteen painoarvioon äippäpolille.



Sydänääniä kuunneltaessa ihmetteli, että vauva pystyy vielä näilläkin viikolla " välttelemää" kunnon kuuluvuutta ja muuttamaan asentoa niin ettei meinaa saada laskettua sykettä. Heräsi siis pieni toivo siitä, että kenties masukki ei olekaan niin iso kuin miltä se minusta tuntuu...



Joka tapauksessa viikon päästä taas uudelleen näytille, sanoin vaan, että toivottavasti ei nähdä enää (montaa kertaa ainakaan)...



Joku kyseli miehen suhtautumisesta ja meillä mies on ollut siitä lähtien enemmän tai vähemmän tohkeissaan, kun kuuli, että toinen poika tulee. Viimeksi eilen suunnitteli vievänsä kakkuja töihin ja hehkuttavansa sitten poikakatraastaan....tää on joku miehinen juttu...



Nyt päivälevolle ja sitten esikoista hakemaan,

jaksamista ja pitkää pinnaa kaikille tasapuolisesti!!!



Beatitude & Eemeli rv 37+2

Ensimmäinen äitiyslomaviikko menossa. Aamulla uni loppui seiskan aikaan, mutta sinnillä oli pakko olla sängyssä puoli yhdeksään nyt kun kerta se on mahdollista! Mulla on noiden töiden loppuminen vaikuttanut aivan mahtavasti yöuniin. Viimeyönä tarvitsi käydä pissalla kahdesti ja melkein heti reissujen jälkeen uni tuli silmään. Töissä ollessa yöllä sai rampata ainakin viisi kertaa ja monesti keskellä yötä tuli parin tunnin unettomuusjaksoja. Mikä lie psykologinen juttu...



Maanantaina tuli reissattua tuonne Haaparannan Ikeaan ja hommattua pinnasänkykin muun tilpehöörin lisäksi. pakkohan se oli tietenkin heti koota jo ja laittaa patjat sun muut valmiiksi. Eilen kävin sitten kangasostoksilla ja josko jossain välissä saisi sitten pinnasängynsuojukset ja lakanat ommeltua (pikkujuttu, mutta ah, tätä saamattomuutta!). Nekin tietenkin pitää sitten laittaa sänkyyn heti kun valmistuvat :D Hieman kyllä tuo maanantain autoreissu laittoi mietityttämään. Reissulla oli mittaa n. 150 km suuntaansa ja meikällä kyllä meni tuo oikea selkäkylki-osio siihen malliin, että vedet silmissä tuli loppumatkat aina istuttua. Ensi maanantaisan olisi siipalla lomaa ja tarkoitus olisi lähteä Ylläkselle hiihtelemään, sinne sitä matkaa tuppaakin olemaan meiltä jo noin 360km suuntaansa. Mutta kaipa se sitten menee, pitää pysähdellä puolen tunnin välein...



Hirmu monilla on jo synnytyskuviot mielessä. Itseä alkaa ihan hirvittämään kun miettii, ettei siihen laskettuun aikaan ole enää kuin reipas neljä viikkoa ja seitsemän viikon päästä viimeistään olisi sitten käynnistys tiedossa jossei mukelo ymmärrä aiemmin tulla... Synnytystä en ole oikeastaan ollenkaan miettinyt, huomanna tosin ajateltiin mennä tutustumaan synnytyslaitokselle, joten josko sitä sitten osaisi suunnata ajatuksiaan sinne... Tosin nyt hieman on alkanut tulemaan fyysisestikin sellainen loppuraskausfiilis. Eilen koiran neljän kilometrin iltalenkillä tuli sellainen olo, ettei kyllä millään jaksaisi kävellä kotiin asti ja juokseminen piti jättää väliin kokonaan kun pissat meinasi tulla housuun kun vähän yritti juosta...



Mutta mäpä jatkan " reippailua" , vitsi kun tuntuu tämä kotona kökkiminen luksukselta :D Mietin juuri, etten ole ollut viikkoa pitempään lomalla varmaan sitten lukion toisen luokan kesän... Eli eiköhän tämä ole ihan paikallaan :D



Coltsfoot ja Elsa 35+3

Ja pino sen kun kasvaa.. =)



Tänään oli neuvola:

- Paino: -300g/vko (ihanaa, kerrankin =) )

- RR 111/77

- Turvotusta löytyy ++

- Sokeria pissassa +++ eli huomenna taas PLV

- Hb oli noussut 106sta 113!!

- SF-mitta lsakenut 0.5cm, nyt 36,5cm

- RT, pää ei oo kiinnittynyt vielä lantioon

- Syke ja liikkeet ok



Ja nyt se järkyttävin: painoarvio 3200g!!!!!!!!

Kylläkin käsikopelolla tehty mutta kuitenkin, rv 33+1...

Mulla on synnytystapa-arvio äippäpolilla 2.4.07 mutta neuvola laitto nyt pyynnön että pääsisin sinne aikaisemmin koska mulla itselläni on sellainen olo että tää vauva ei kyllä enään ontaa vkoo oo mahassa...

Neuvolassa sanottiin että jos vedet menee, sairaalaan lähdetään sitten ambulanssilla ja heti. Se vaara on että koska pää ei oo vielä kiinnittynyt lantioon, napanuora luiskahtaa esiin ja sit kun vauva painaa päälle niin loppuu vauvalta happi =( Sen takia vaakatasossa, ambulanssilla.

Edelliset synnytykset on molemmat alkanu vesien menolla ja viimeine synnytys kesti 2h7min, sen takia neuvola jaksaa muistuttaa siitä että matkaan lähdetään HETI!!



Ekaa kertaa tän raskauden aikana kun mulle tuli sellanen apua-fiilis.. Muuten e kyllä pelkää synnytystä enkä oikeastaan jännitäkään sitä mutta onhan se kuitenkin aina vähän jännää..



KUopus nukkuu ja Isäntä siivoo, taidanpa mennä kattoon PuuhaPetee esikoisen kanssa.



Päivänjatkoja ja vointeja kaikille HUHTImammoille!!!



t. jonzku80 rv 33+1

Täälläkin olisi valittamista :)

ensiks:

Finemo: juu, tuttua tuo seksihalu! tällä viikolla jostain syystä on aivan käsittämätön halu ollu päällä. me tehdään vielä kaiken hyvän lisäks remonttia, joten ikäänkuin tekemistä ei muutenkin olisi...



meidän isäntä ihmetteli yks ilta sitä, että miten tää raskaus voi olla noin vaikeeta, kun eikös naisen kroppa ole luotu sitä varten?!? siinä sit selittämään et kait se luonto alkaa valmistamaan ulostusta, jos tämä nyt niin kivaa ois, niin ei kai kukaan synnyttämään mielellään lähtis...



joo, meillä on " pientä pintaremonttia" , eli tehdään väliseinää olohuoneen ja takkahuoneen väliin. Ajatuksena tuntui, ettei ole kovin iso homma, mutta VOI HELVETTI!!! piti piikata lattioita auki, purkaa laattoja, laminaattia tms. Sähkötyöt oli jo niin iso homma, et piti purkaa suunnilleen puoli mökkiä, että saadaan sähköt vedettyä... onneks oma ukko on sähköasentaja ja rakentanu itte tämän talon, niin tietää missä on mikäkin piuha. Mutta nyt on pikkuriikkisen siivoamista, se on aika hienojakoista tuo betonipöly. Pitää siivota jokaikinen kaappi ja laatikko ja seinät ja katot pyyhkiä... täällä leijuu sellanen harmaa " rakennuspöly" . Olihan se sama kun rakennettiin, mut sillo ei tarvinnu asua tässä samassa tilassa. kaikki pitää pestä, verhoista, matoista ja sohvanpäällisistä lähtien. hölmönä siirtelin niitä vaan vähä nurkempaan ja kun piikkaaminen alkoi, niin samoin tein meni kaikki ihan pölyyn. nyt tehdään tätä neljättä päivää ja vielä huominen menee ainakin ja perjantai (myös lauantai?) siivoamiseen. Että se siitä rentouttavasta miehen lomasta (ois ollu viimenen loma näin kahdestaan nautiskellessa... :(



Onko normaalia tuntea (varsinkin ensisynnyttäjänä) sellaista, että ei tavallaan usko tähän hommaan? mulla on aika ajoin sellanen tunne, että tämä on vain väliaikaista, eli olen raskaana ja käyn synnyttämässä, mutta elämää vauvan kanssa en osaa/voi kuvitella. Jotenkin tuntuu hassulta laittaa vauvan tavaroita ja miettiä, että tämä on oikeesti perheen jäsen ja tulee asumaan meillä... Sitten myös hirveä menettämisen pelko ja se, että tottakai minulle pitää sattua pahin mahdollinen (sama on mulla lentämisen kanssa), mietin koko ajan todennäköisyyksiä tms. et mitä voi sattua....



G: Lemmikkieläinperheille: Kissoista ois kysymys, miten hiivatissa olette/aijotte hoitaa kissojen eston pinnasänkyyn yms.? meillä kaks " lapsenkorvike" kissaa eli nukkuvat keskessä (lampsivat illalla automaattisesti omille paikoilleen meidän perhepedissä:) oiskohan siitä verkosta apua? Tuntuu kurjalle häätää kissat pois, kun ovat jo monta vuotta nukkuneet vieressä. kerran oli kummityttö (vauvana) yökylässä ja laitoin makkarin oven yöks kiinni, niin kissat volisi koko yön oven takana... Tietty asiat pitää laittaa tärkeysjärjestykseen, mutta tuntuu vain pahalta, että tähän asti niin rakkaat lemmikit pitää pistää " ruotuun" . En halua edes ajatella mitä sitten tapahtuu jos lapsi on allerginen (tämmösiä mietin jos muuten tuntuu että ois hyvä päivä... :)



Ainiin toinen kyssäri uudelleen synnyttäjille: meneekö synnytyksestä tieto suoraan neuvolaan vai pitääkö sinne itte soittaa sitten? ja toinen on isyyden tunnistus, missä, mitä, milloin??? (ei olla naimisissa)



juups, eiku siivoamaan



miksu 35+2

oon täällä aivan järkyttynyt saamastani tiedosta, mitä ei siis neuvolassa ole kertaakaan sanottu, vaikka viikkoja on jo mukavasti kasassa...siis siitä, että jos lapsivedet menee, eikä vauva ole kiinnittynyt niin synnärille matkataan siis makuuasennossa...kiitos tämän palstan tuli tieto minullekin asti. Muuten olisin varmaan autuaan tietämättömänä mennyt lämpimään suihkuun ja tehnyt ties mitä idiottimaisuuksia " jouduttaaksenilapsensyntymää" ja tietämättäni aiheuttanut ties mitä!



Miksukka81:lle tiedoksi, että minulla oli esikoista odottaessani samoja fiiliksiä vauvan kanssa elämisen suhteen ja menettämisen pelko koski sekä vauvaa että puolisoani yms. Että on varmasti ihan normaalia orastavan äitiyden mukanaan tuomia juttuja.



Kissoista vielä, meillä ensimmäinen " vauva" oli kanssa karvainen kisu, joka oli/on erityisen kiintynyt minuun ja siis nukkui kaikki yöt pennusta lähtien samassa sängyssä. Sitten oli pakko laittaa asiat tärkeysjärjestykseen eli kissa pois sängystä ihan jo " karvaongelmankin" vuoksi, sillä en halunnut että vauvan silmiin menee kissan karvoja tms.

Olihan se rankkaa itselle ja kissalle mutta nyt kun muutoksesta on 3 vuotta aikaa, niin kissa tietää paikkansa, eikä enää edes kuvittele pääsevänsä samaan sänkyyn nukkumaan. Itse pidin makuuhuoneen ovea kiinni tai korkeaa kissaverkkoa makuuhuoneen ovella, kun vauva oli nukkumassa. Kyllä se aikanaan kissoillekin valkenee, mikä heidän paikkansa perheessä on.



Sitten kyselit vielä tuosta neuvolan tiedonsaannista, kyllä varmaan aikanaan lähtee tieto synnäriltä neuvolaan mutta itse soitin omalle terveydenhoitajalle ja ilmoitin tiedot, jonka yhteydessä sovittiin jo ensimmäinen kotikäyntikin.



Sitten vielä isyydentunnustuksesta: se tehdään lastenvalvojan/sosiaalivirkailijan luona, muistaakseni asiasta tulee lapsen syntymän jälkeen paperit kotiin, joissa kerrotaan prosessista. Muistaakseni sinne varataan aika ja meidän perheessä homma hoidettiin hyvissä ajoin alta pois, jotta ei sitten viivyttänyt ristiäisiä (halusimme miehen sukunimen lapselle).



Että tällaista...



B

Taidankin ekaksi kommentoida, kun vielä muistan.

miksukka81 samanlaisia fiiliksiä noista kissoista. En kestäis jos tulis jotain allergia juttuja... Ostin sellasen kissaverkon pinnasänkyyn, koska en raaski heittää mun pientä kisua oven toiselle puolelle ja mitä karvoihin tulee niin täytyy imuroida ja vaihtaa sitte petivaatteita useemmin...



Uni on vissiin kaikille ongelma nykyään. Ite en muista koska olisin viimeksi nukkunut kunnon yön. Syynä tuohon huonoon uneen mulla on ainakin pääasiassa närästys. Joskus siinä aamulla 9 aikaan ku pitäis alkaa heräileen niin sitte olis niin ihana alkaa nukumaan ja yleensä nukunkin sitte tosi sikeesti tonne12 asti. Ja päivällä kun/jos meen päikkäreille niin silloin nukun tosi sikeesti, mutta yölllä, silloin kun normaalit ihmiset nukkuu niin mä hikoilen, närästää ja koko ajan sellanen olo et voi ei mä en oo nukkunu vielä yhtään.



No olipas pitkä selitys unen vaikeuksista... Neuvolassa kävin tossa maanantaina, verenpaine ok, pissa ja hemppa ei katottu. Ja kaiken lisäksi sf mitta unohtu ottaa et minkä helv.. takia edes menin. No ei se haittaa huomenna on äitipolilla aika niin selviää sitten pissa ja vauvojen painoarviot. Niin tuo kätilö tunnusteli tuota mahaa ja sanoi että pää on jo todella alhaalla ja vissiin kiinnittynyt tai jotain, toivottavasti se tarkoittaa että ei tarvi ihan laskettuunaikaan asti odottaa...



Koska kaikki ovat jo synnytystä kovasti miettineet niin laitetaas vähän galluppia että MIKÄ KÄYNNISTÄÄ SYNNYTYKSEN? siis näitä vanhan kansan uskomuksia ja tietenkin omia tai tutuilta kuultuja. Kaikille varmaan tuttu tuo SSS, mitäs muita? Sitte kun viikot alkaa olla tuolla 37+ niin olis kiva alkaa kokeileen...



-p- 33+1

Eilen oli lääkärineuvola ja eipä ollut kohdunsuu lyhentynyt tai auennut kiprakoista ja ahkerista supistuksista huollimatta. Pehmeät oli kuulemma paikat mutta ei muuta muutosta. Toisaalta huojentavaa, koska nyt voi ihan rauhassa antaa supistella, kun ei niistä kerta ole mitään " haittaa" :). En ihan vielä haluais pojan tupsahtavan maailmaan. Parempi olis olla " ihan valmis tapaus" siinä vaiheessa.



Muuten on turvotus lisääntynyt ihan järkyttävästi. Viikon aikana (2,5 viikon sairastamisen jälkeen tosin) oli tullut painoa 2KG!!! Edelliseen neuvolaan siis ei paino noussut sairastamsesta johtuen mutta nyt on kyllä tehokkaasti kerännyt kaikki nesteet takas. Olo on ku tukinpätkillä kävelis. Sf-mitta oli sen 36 ja perjantaina meen kokoarvioon. Tänään kävin mittauttamassa paastosokeria. Näinkin myöhäsillä viikoilla vielä näkevät vaivaa mahdollisen raskausdiabeteksen löytämiseen...oliskohan siitä tiedosta jotain hyötyä vielä?



Sitten synnytyksenkäynnistämiskikkoja:

Meillä ensimmäinen lähti vauhtiin kahden ÄSSÄn taktiikalla; tässä tapauksessa oli kyseessä shoppailu ja seksi. Päivä jouluostoksia ja illalla sessio niin johan alko supistelemaan. Reilun vuorokauden kuluttua tästä oli maailmassa ihana pieni mies :).



:)

Manunen ja Pippuri vko 36 tasan