Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten pärjäät yleistyneen ahdistuneisuushäiriön kanssa? Apuja, vinkkejä, jne.
05.02.2025 |
Minun elämäni on mennyt pilalle erinäisten mielenterveysongelmien vuoksi; masennus, pakko-oireinen häiriö, yleistynyt ahdistuneisuushäiriö ja paniikkihäiriö. Kaksi viimeisintä ovat tuoreimpia diagnooseja ja ne tulivat elämääni melkein kuin napista painaen, ihan yhtäkkiä. Toki näin jälkeenpäin asioita miettiessä, on niistä ollut lievempiä merkkejä olemassa koko ikäni. Stressaavan elämäntilanteen johdosta ne kuitenkin paukahtivat päälle ihan järkyttävässä mittakaavassa. Olin lopulta niin huonossa kunnossa, että hakeuduin omaehtoisesti psykiatriselle osastolle, jossa olin about kolme viikkoa.
En ole terve, enkä tiedä tulenko koskaan olemaankaan. Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö on hirveintä mitä tiedän. Siinä vaiheessa, kun ahdistus ja taistele tai pakene -reaktio on päällä 24/7, elämä on yhtä helvettiä. Kohtaukset ja ahdistuneisuus on vähentynyt, mutta niitä on vielä ja joka kerta kun ne tulevat hyvän kauden jälkeen, pelko kasvaa äärettömiin mittasuhteisiin, että mitä jos en selviä tästä ja mitä jos se pahin alkaa taas alusta. Pahimmalla tarkoitan juuri sitä, että on ahdistunut vuorokaudet läpeensä, ei saa nukuttua, rauhattomuus on jotain niin järkyttävää, että ei pysty olemaan yhdessä paikassa hetkekään. Mihinkään ei voi keskittyä, oksettaa, kuvottaa, vatsassa vääntää, sydän hakkaa, on kylmä, on kuuma, on siis niin hirveä olo, että tuntuu kuin kuolisi ihan just.
Nyt haluaisin kuulla saman kokeneilta, että mikä teillä auttaa? Minä olen nyt terapiassa, mutta sehän on pitkällinen prosessi ja sieltä saan toki apua pikkuhiljaa, mutta haluaisin kuulla myös omakohtaisia kokemuksia. Olen valmis kokeilemaan melkein mitä vain, vaikka akupunktiota, vyöhyketerapiaa ja poppamiestä.
Oletteko saaneet apua mindfulnessista, Neurosonic-värähtelyhoidosta, avantouinnista, tre-tärinäterapiasta, joogasta, vagushermoharjoitteista (edelliseen liittyen, on olemassa myös vagushermostimulaattoreita).
Kertokaa kaikki, mikä teitä auttaa!
Vttuilijat voisivat miettiä vaikka kaksi kertaa, ennen kuin tulevat suoltamaan mielipiteitään tähän ketjuun. Nämä mainitut asiat tässä, ovat diagnosoituja sairauksia. Jos jotakuta kyrsii minun sairauteni niin paljon, että siitä pitää tulla kirjoittamaan kakkaa tähän keskusteluun, niin toivon sydämestäni, että hän saa vaivoikseen yleistyneen ahdistuneisuushäiriön, koska se on maanpäällinen helvetti.
Kommentit (68)
Itselläni on auttanut ahdistukseen seuraavat asiat
-liikunta, kaikenlainen, mutta etenkin raskas
-elämäntilanteen muuttuminen- jossain vaiheessa ahdistusta tuottaviin ihmisiin sai etäisyyttä kun tilanne muuttui. Takana on pitkä tarina miksi etäisyyttä ei voinut ottaa aiemmin.
-seurakunta ja usko Jumalaan. Kannattaa laittaa vaikka nettipalstalla rukouspyyntö. Muutenkin Jumalalta olen saanut suurimman avun.
-psykoterapia kokeneen terapeutin kanssa
-kärsivällisyys. Minulla meni vuosia että oma tilanne parani. Mutta nykyisin elämä on ihan erilaista. En tiennyt että tällainen vapaus on mahdollista!
Myös työssäkäynti, ihme kyllä, on pitänyt kiinni elämässä. Toki töitä voi olla vaikea löytää.
Tsemppiä ap! Älä kuuntele trolleja, paitsi siinä mielessä että jollain on vielä huonommin asiat!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et kertonut, minkä ikäinen olet, mutta minulla yleinen ahdistuneisuus helpottui ylittäessäni 30 vuoden iän. Yleinen ahdistuneisuus ilmeni minulla ongelmina mm. puhua läheisilleni purskahtamatta itkuun, olin usein fyysisesti huonovointinen vähänkään stressaavissa tai epävarmoissa tilanteissa ja minun oli vaikea käydä kaupassa itkemättä. Järjestin ja järjestän yhä elämääni paljon siten, että en näe ketään puolisoni lisäksi enkä edes halua ystäviä ja olen lähinnä aina kotona. Ainoat ulkomaailman paikat, minne olen aina voinut mennä, on kuntosali.
Vieläkin olen ahdistunut, mutta jotenkin ahdistus helpottui kun "tulin aikuiseksi" - en enää opiskele, minulla on omistusasunto ja paljon tilaa, olen valinnut asua kaukana perheestäni, minulla on vaativa asiantuntijatyö josta saan kunnolla palkkaa (olen korkeakoulutettu), en tee oikeastaan koskaan mitään sellaista mitä en halua jne.
Vielä nytkin ahdistuneisuus pulpahtelee esille. Om
Joo opiskelemaan vaan uutta ammattia, ikää on 60+
Olen kokenut niin raskaita aikoja ahdistuneisuushäiriöni vuoksi, etten osaa kuvaillakkaan. Teini-iästä alkaen, nyt olen 37v. Pari vuotta ollut hieman helpompaa, koska käytän Escitalopramia jatkuvalla käytöllä.
Itselleni ei ole auttanut terapit, sairaslomat, mindfullnessit tai mikään muu, kuin lääke.
Vierailija kirjoitti:
Paheneeko talvi-aikaan?
Miten kesät sujuu?
Talviaika on iha tavallinen yhdyssana. Miksi laitatte noita viivoja yhdyssanoihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paheneeko talvi-aikaan?
Miten kesät sujuu?
Talviaika on iha tavallinen yhdyssana. Miksi laitatte noita viivoja yhdyssanoihin?
Siksi että saat kysellä riittävästi. Kyselyikäisen pitää saada kysellä palstalla kun äityli ei jaksa vastailla pikkuveetille.
Vierailija kirjoitti:
Rauhoittava lääkitys. Luontaistuotteista l-teaniini, kärsimyskukkauute ja nyt kokeilussa ashwagandha. Hengitysharjoitukset, liikunta ja ulkoilu. Psykoterapia.
Ashwagandha aiheutti mulle non stop painajaiset koko yöksi. Vaikka heräsin ja nukahdin uudelleen, painajaiset vain jatkuivat.
Sitten googletin englanniksi aihetta ja löysin infoa, että jotkin ihmiset saavat ashwadandhan haittavaikutuksena painajaisia eli en ollut kuvitellut. En normaalisti ikinä näe painajaisia. Lopetin käytön ja painajaiset loppuivat kuin seinään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alzheimerin ensioireita nuo ovat.
Aswabagda, L-teaniini ja Safrani on ihmeaineita ahdistuksen hoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alzheimerin ensioireita nuo ovat.
Ajattelin samaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei Herrajjumala. Minkälaiset lääketieteelliset tahot teille näitä trendidiagnooseja oikein jakaa?
Naislääkärit. Itkua tirauttamalla saa vaikka mitä. Somesta vielä opettelee mitä kuuluu sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet selvästi ahdistuksen ja mielenterveyshaasteiden kanssa kamppaileva henkilö, joka hakee aktiivisesti apua ja tukea. Tämä itsessään kertoo sisukkuudesta ja halusta parantaa tilannetta.
Psykiatrinen osastohoito on ollut tärkeä askel kriisin hallinnassa, ja terapia pitkän aikavälin tueksi on oikea valinta. Kirjoituksessa näkyy myös terveellinen uteliaisuus vaihtoehtoisiin menetelmiin, kuten mindfulnessiin ja joogaan, mikä osoittaa avointa asennetta kokeilla uusia tapoja tasapainottaa hermostoa.
Hyvässä hoidossa yhdistetään usein:
Psykoterapia
Lääkehoito (jos tarpeen)
Hermoston rauhoittamisharjoitteet, kuten hengitystekniikat ja liikunta
Vertaistuki ja elämänhallintataidot
Vahva viesti vittuilijoille kertoo siitä, miten leimaavaa mielenterveysongelmista puhuminen voi edelleen olla. Ikävä kyllä näitä vittuilijoita on paljon myös lääkäreissä ja muissa terveydenhoidon ammattilaisissa.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on melkein samat diagnoosit. Vuosia otin itseäni niskasta kiinni, olin reipas enkä stressannut turhia, kävin reippaalla lenkillä luonnossa, keskityin positiivisiin asioihin, sallin itselleni levon ja rentoutumisen, katsoin mitä söin ja mitä näitä huippuluokan neuvoja nyt onkaan.
Lopulta olin valmis kokeilemaan lääkitystä, joka pelasti elämäni. Olin sillä tavalla onnekkaampi kuin moni muu, että kaikille ei sopivia tahdo löytyä. Nykyään suhtaudun tähän kuin johonkin fyysiseen vaivaan. Jos kroppa tuottaa jotakin ainetta liikaa tai liian vähän, se pitää korjata kemiallisesti. Olen aivan ihmeissäni, että onko normaalien ihmisten ajatusmaailma tällainen, näin "helppo", ratkaisukeskeinen ja suoraviivainen. Nimenomaan se jatkuva katastrofiajattelu ja säikky taistele tai pakene -tila on poissa. Ja ihmisetkin ovat pääosin todella mukavia, sen kun jättää nettitrollit huomiotta.
Suosittelen myös vertaistukiryhmiä.
Ei ole mitään tieteellistä näyttöä, että vika olisi välittäjäaineiden tuotannossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet selvästi ahdistuksen ja mielenterveyshaasteiden kanssa kamppaileva henkilö, joka hakee aktiivisesti apua ja tukea. Tämä itsessään kertoo sisukkuudesta ja halusta parantaa tilannetta.
Psykiatrinen osastohoito on ollut tärkeä askel kriisin hallinnassa, ja terapia pitkän aikavälin tueksi on oikea valinta. Kirjoituksessa näkyy myös terveellinen uteliaisuus vaihtoehtoisiin menetelmiin, kuten mindfulnessiin ja joogaan, mikä osoittaa avointa asennetta kokeilla uusia tapoja tasapainottaa hermostoa.
Hyvässä hoidossa yhdistetään usein:
Psykoterapia
Lääkehoito (jos tarpeen)
Hermoston rauhoittamisharjoitteet, kuten hengitystekniikat ja liikunta
Vertaistuki ja elämänhallintataidot
Vahva viesti vittuilijoille kertoo siitä, miten leimaavaa mielenterveysongelmista puhuminen voi edelleen olla. Ikävä kyllä näitä vittuilijoita on paljon myös lääkäreissä ja muissa terveydenhoidon ammattilaisissa.<
Tämä on asiallinen kirjoitus! Tosiaan on niin, että sivistystä on toisilla, ja toisilla sitä sivistystä ei tule koskaan olemaankaan.
Minsei täällä av:llä ole osastoa Mielisairaudet? Se olisi paljon tärkeämpi ja täynnä, toisin kuin tuo Seksi.
Vai oli se chat GPT:n kirjoittama kommentti jossa oli pikku lisäys vittuilijoista aSiAlLiNeN 🤣
Kuule ei sinun tarvitse joka kerta kommentoida omien tekstiesi olevan erinomaisia, olet tehnyt sen jo pari kertaa aikaisemminkin.
Vierailija kirjoitti:
Ikävä kyllä, tiedän mistä kysymys, ei mikään leikin asia olemme kohtalotovereita
Mulla on. Tiedän. Ei parane mitenkään.
Sinnittele vuosikymmenestä toiseen. Yksin.
Alue: Aihe vapaa
Trollaa sinä vaan mutta samalla teet pilkkaa meistä joilla on ympärivuorokautista hirveää tuskaa aiheuttava diagnosoitu invalidisoiva ylisukupolvinen traumaperäinen ahdistuneisuushäiriö lisätekijöineen ja halvaannuttavia katatonisia pelkotiloja ympärivuorokautisesti aiheuttavine triggereineen. Et pysty paykopaattiselta pilkaltasi edes pisaran verran ymmärtämään minkälainen tuska on kun mieleen palavat useita kertoja minuutissa kouluaikaiset kiusaajat jotka heittivät penaalini roskikseen v 1978. Olen laskenut että näen heidät elävänä silmissäni JOKA päivä 17403 kertaa. Ajattele sitä kun seuraavan kerran kirjoitat hirveitä ongelmiani trollaavia viestejä.