Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten pärjäät yleistyneen ahdistuneisuushäiriön kanssa? Apuja, vinkkejä, jne.
05.02.2025 |
Minun elämäni on mennyt pilalle erinäisten mielenterveysongelmien vuoksi; masennus, pakko-oireinen häiriö, yleistynyt ahdistuneisuushäiriö ja paniikkihäiriö. Kaksi viimeisintä ovat tuoreimpia diagnooseja ja ne tulivat elämääni melkein kuin napista painaen, ihan yhtäkkiä. Toki näin jälkeenpäin asioita miettiessä, on niistä ollut lievempiä merkkejä olemassa koko ikäni. Stressaavan elämäntilanteen johdosta ne kuitenkin paukahtivat päälle ihan järkyttävässä mittakaavassa. Olin lopulta niin huonossa kunnossa, että hakeuduin omaehtoisesti psykiatriselle osastolle, jossa olin about kolme viikkoa.
En ole terve, enkä tiedä tulenko koskaan olemaankaan. Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö on hirveintä mitä tiedän. Siinä vaiheessa, kun ahdistus ja taistele tai pakene -reaktio on päällä 24/7, elämä on yhtä helvettiä. Kohtaukset ja ahdistuneisuus on vähentynyt, mutta niitä on vielä ja joka kerta kun ne tulevat hyvän kauden jälkeen, pelko kasvaa äärettömiin mittasuhteisiin, että mitä jos en selviä tästä ja mitä jos se pahin alkaa taas alusta. Pahimmalla tarkoitan juuri sitä, että on ahdistunut vuorokaudet läpeensä, ei saa nukuttua, rauhattomuus on jotain niin järkyttävää, että ei pysty olemaan yhdessä paikassa hetkekään. Mihinkään ei voi keskittyä, oksettaa, kuvottaa, vatsassa vääntää, sydän hakkaa, on kylmä, on kuuma, on siis niin hirveä olo, että tuntuu kuin kuolisi ihan just.
Nyt haluaisin kuulla saman kokeneilta, että mikä teillä auttaa? Minä olen nyt terapiassa, mutta sehän on pitkällinen prosessi ja sieltä saan toki apua pikkuhiljaa, mutta haluaisin kuulla myös omakohtaisia kokemuksia. Olen valmis kokeilemaan melkein mitä vain, vaikka akupunktiota, vyöhyketerapiaa ja poppamiestä.
Oletteko saaneet apua mindfulnessista, Neurosonic-värähtelyhoidosta, avantouinnista, tre-tärinäterapiasta, joogasta, vagushermoharjoitteista (edelliseen liittyen, on olemassa myös vagushermostimulaattoreita).
Kertokaa kaikki, mikä teitä auttaa!
Vttuilijat voisivat miettiä vaikka kaksi kertaa, ennen kuin tulevat suoltamaan mielipiteitään tähän ketjuun. Nämä mainitut asiat tässä, ovat diagnosoituja sairauksia. Jos jotakuta kyrsii minun sairauteni niin paljon, että siitä pitää tulla kirjoittamaan kakkaa tähän keskusteluun, niin toivon sydämestäni, että hän saa vaivoikseen yleistyneen ahdistuneisuushäiriön, koska se on maanpäällinen helvetti.
Kommentit (68)
Olen itse vastaavassa tilanteessa huomannut että erilainen hyvän mielen musiikki auttaa valtavasti, ap. Kuuntele vaikka tämä:
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moi,
"Oletteko saaneet apua mindfulnessista, Neurosonic-värähtelyhoidosta, avantouinnista, tre-tärinäterapiasta, joogasta, vagushermoharjoitteista (edelliseen liittyen, on olemassa myös vagushermostimulaattoreita)."
Itse olen saanut juuri noista apuja. Takana on kolme vuotta psykoterapiaa, jossa oppinut tunnistamaan tunteita ja säätelemään eri työkaluilla tunteitani (yli- ja alivirittenäisyyttä). Yllä olevaan listaan lisänä EMDR -terapia. Tsemppiä! Itse olen saanut aika hyvin ahdistuneisuuteni hallintaan (tai syyt jotka ahdistuneisuutta aiheuttivat).
:)
Vierailija kirjoitti:
Ruotsin ampuminen toistuu kohta Suomessa jos ap:n kaltaiset saavat vapaasti kulkea kaupungeissa.
Kyllä mä pelkään ko. tapahtumien aiheutuvan ihan muiden tekemänä, kuin ap:n kaltaisten. Kuten tässä ketjussa kirjoittavien empatiakyvyttömien luusereiden suorittamana. Tähän ketjuun on tullut niin hirveää kommentointia, että suositellaan jopa itsemurhaa. Mitä sellaisten ihmisten päässä liikkuu? Sellainen vaikuttaa paljon vaarallisemmalta, kuin ahdistuneisuushäiriöstä kärsivä ihminen.
Uskosta saan turvaa.
Kuuntele netistä Raamattu kannesta kanteen - ohjelmaa. Kertojan äänikin on jo niin turvallinen ja rauhoittava, että sekin helpottaa ahdistusta. Lisäksi lukija kertoilee Raamatun ajan historiasta ja kulttuurista ja selittää lukemansa Raamatunkohdat niin, että sne on helppo tajuta, ja jakeista ja kertomuksista saa rauhaa ja lohdutusta.
Mikä toimii, mikä ei, on hyvin yksilöllistä. Yleensähän ahdistusoireet pahenee sitä enemmän mitä enemmän on yksin, mitä enemmän eristäytyy muista, mitä enemmän ajattelee ja kiinnittää huomiota oireisiin.
Siksi tuo kävely vinkki on sinällään ihan ok, vaikka viesti olikin muuten tosi ikävästi muotoiltu. Kävele ahdistus pois, maalaa ahdistus pois, nuku ahdistus pois, lue ahdistus pois, tanssi ahdistus pois, liiku luonnossa ahdistus pois.
Keskitä mielesi yhteen asiaan kerrallaan. Kokeile erilaisia vaihtoehtoja ja totea omakohtaisesti mihin pystyt ja mikä tasapainottaa oloasi silloin kun ahdistus on vaikeimmillaan. Ulkopuolisen on sitä mahdotonta arvioida.
Kokeilla voi vaikka käydä avantouimassa, luonnossa kävelyllä, hieronnassa, joogassa, kuunnella lempimusiikkia, ottaa pitkiä kuumia/kylmiä suihkuja, keskittyä kirjaan/muuhun miellyttävään tekemiseen, venyttelemiseen. Luota omaan intuitioosi kokeiluiden suhteen.
Ja koko ajan, mitä teetkin, keskity hengittämiseen: hengitä syvään ja rauhallisesti, oli mikä oli. Jos et pysty muuhun, niin keskity hengittämään rauhallisesti.
Kun on kaikkein vaikein olla, voit myös toistella mantranaisesti puhuen tai hiljaa mielessäsi (jos pystyt): "olen turvassa, minulla ei ole hätää, pian rauhoitun". Näin saatat hyvinkin psyykata itse itseltäsi ahdistuksen pahimman terän pois.
Jos toimintakykyä löytyy riittävästi, ahdistus voi helpottaa myös keskittämällä huomio muiden auttamiseen: hoida eläimiä (4H yms kautta), auta naapurin mummoa, käy hyväntekeväisyystyössä jakamassa ruokaa.
Välttäisin liiallista syömistä ja roskaruokaa, liiallista/liian vähäistä nukkumista, päihteitä, kofeiinia, liiallista itsetyydytystä ja pornoa, kiirettä, väkivaltaa, vertailua, somea.
Lääkkeitäkin voi käyttää apuna, mutta niissä on tietysti omat haittansa. Esimerkiksi bentsot leikkaa tehokkaasti pois pahimman ahdistuksen ja jännityksen, mutta seuraavana päivänä (ilman lääkkeitä) molemmat iskevät usein kahta kauheampana. Mutta jos kyseessä on elääkö vai eikö elää-tyyppinen tilanne, on mahdollinen bentso koukku melko merkityksetön asia.
Kuten itsekin totesit, terapia auttaa hiljalleen, jos auttaa, ja alkuunhan se voi voimistaakin oirehdintaa kun ikäviä asioita nostetaan koko ajan mieleen. Ei kannata ulkoistaa parantumistaan yksin terapeutille, terapia ei ole mikään taikanappi. Ja jos tuntuu, ettet saa terapiasta apua, vaihda rohkeasti terapeuttia.
Voimia ja onnea toipumiseen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä toimii, mikä ei, on hyvin yksilöllistä. Yleensähän ahdistusoireet pahenee sitä enemmän mitä enemmän on yksin, mitä enemmän eristäytyy muista, mitä enemmän ajattelee ja kiinnittää huomiota oireisiin.
Siksi tuo kävely vinkki on sinällään ihan ok, vaikka viesti olikin muuten tosi ikävästi muotoiltu. Kävele ahdistus pois, maalaa ahdistus pois, nuku ahdistus pois, lue ahdistus pois, tanssi ahdistus pois, liiku luonnossa ahdistus pois.
Keskitä mielesi yhteen asiaan kerrallaan. Kokeile erilaisia vaihtoehtoja ja totea omakohtaisesti mihin pystyt ja mikä tasapainottaa oloasi silloin kun ahdistus on vaikeimmillaan. Ulkopuolisen on sitä mahdotonta arvioida.
Kokeilla voi vaikka käydä avantouimassa, luonnossa kävelyllä, hieronnassa, joogassa, kuunnella lempimusiikkia, ottaa pitkiä kuumia/kylmiä suihkuja, keskittyä kirjaan/muuhun miellyttävään tekemiseen, venyttelemiseen. Luota omaan intuitioosi kokeiluiden suhtee
Erittäin hyvä kirjoitus! Tätä oli ilo lukea.
Minulla on melkein samat diagnoosit. Vuosia otin itseäni niskasta kiinni, olin reipas enkä stressannut turhia, kävin reippaalla lenkillä luonnossa, keskityin positiivisiin asioihin, sallin itselleni levon ja rentoutumisen, katsoin mitä söin ja mitä näitä huippuluokan neuvoja nyt onkaan.
Lopulta olin valmis kokeilemaan lääkitystä, joka pelasti elämäni. Olin sillä tavalla onnekkaampi kuin moni muu, että kaikille ei sopivia tahdo löytyä. Nykyään suhtaudun tähän kuin johonkin fyysiseen vaivaan. Jos kroppa tuottaa jotakin ainetta liikaa tai liian vähän, se pitää korjata kemiallisesti. Olen aivan ihmeissäni, että onko normaalien ihmisten ajatusmaailma tällainen, näin "helppo", ratkaisukeskeinen ja suoraviivainen. Nimenomaan se jatkuva katastrofiajattelu ja säikky taistele tai pakene -tila on poissa. Ja ihmisetkin ovat pääosin todella mukavia, sen kun jättää nettitrollit huomiotta.
Suosittelen myös vertaistukiryhmiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kyllä skitsofrenialta.
psykiatrian erik.lääk.
Aloittaja kertoo olleensa psyk. osastolla ja nykyisin terapiassa. Eiköhän hän ole tavannut ihan oikeita lääkäreitä matkansa aikana tekemässä diagnooseja, kuin joitain vauvapalstan pskanjauhajia.
'KUKAAN ei jaksa lukea. Sulje välillä se pöytäkone. "
Onko sinulla muitakin vaikeuksia kuin keskittymisvaikeus? Jaksamisongelmia? Saatko apua ongelmiisi? Kuunteleeko vanhempasi sinua koskaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lyhyestä virsi kaunis: se mihin keskityt, vahvistuu
Jos olet rakentanut identiteettisi ja harrastukseni ahdistuksen, masennuksen ja muun negatiivissävytteisen narratiivin ympärille, elämäsi on juuri sitä. Aloita vaikka kävelylenkkeily ja tee täydellisestä askelluksesta elämäsi pääpointti. Täytä sillä kalenterisi, päiväsi, mielesi, ja haaveesi. Älä suostukaan ajattelemaan mitään muuta. Siinä on sinulle todellinen lääke tuohon syöpään, mitä olet lääketeollisuudesta päähäsi imuroinut
Olet tunteeton mäntti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruotsin ampuminen toistuu kohta Suomessa jos ap:n kaltaiset saavat vapaasti kulkea kaupungeissa.
Kyllä mä pelkään ko. tapahtumien aiheutuvan ihan muiden tekemänä, kuin ap:n kaltaisten. Kuten tässä ketjussa kirjoittavien empatiakyvyttömien luusereiden suorittamana. Tähän ketjuun on tullut niin hirveää kommentointia, että suositellaan jopa itsemurhaa. Mitä sellaisten ihmisten päässä liikkuu? Sellainen vaikuttaa paljon vaarallisemmalta, kuin ahdistuneisuushäiriöstä kärsivä ihminen.
Ei siellä mitään liiku. Keltaista nestettä korkeintaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ohittakaa nuo muutamat huomionkerjäysviestit, joita äidin pikkuinkkelit kerjää kovasti.
Heillä on jäänyt uupumaan jotain oleellista elämässään. Oiskohan rakkaudeton perhe ollut kasvualustana.
Minulla on yleistynyt ahdistuneisuushäiriö ja pakko-oireinen häiriö. Mutta hyvä muistaa, että ne ovat vain kategorioita. Itse syön lääkkeitä ja pyrin olemaan ihmisten kanssa oman jaksamisen rajoissa. Kannattaa lähteä vaikka ulos tapaamaan ihmisiä, vaikka maailma välillä tuntuisi kaatuvan päälle. Olet paljon muutakin kuin mielenterveysongelmasi ja ongelmasi ylipäätään. Olet ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kärsin pakko-oireisesta häiriöstä. Palkkani on noin 6000 euroa kuukaudessa bruttona.
Kovasti haluaisin antaa vinkkejä ap.
Mut se, että suuntaat ajatuksia vanhoista ympyröistä toisaalle voi auttaa vähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pari ohjetta:
Hae apteekista vahvinta Panadolia, joudut löytämään useammassa apteekissa sillä sitä ei myydä kuin yksi paketti. Tarvitset vähintään kolme. Hae samalla reissulla Alkosta pullo haluamaasi viinaa, halvin pöytäviina käy hyvin. Sitten otat KAIKKI tabletit ja juot viinapullon tyhjäksi. Lopuksi käy makuulle.
Helppo tapa on myös mennä läheiseen järveen uimaan tai jos junia kulkee lähellä, heittäytyä radalle.
Toivottavasti näistä on edes vähän apua 🧡
Kirjoittaja on hirviö.
Kuten Eileen Wuornos.
Otan itseäni niskasta kiinni ja ryhdistäydyn, enkä anna ahdistuksen ottaa valtaa.
Et kertonut, minkä ikäinen olet, mutta minulla yleinen ahdistuneisuus helpottui ylittäessäni 30 vuoden iän. Yleinen ahdistuneisuus ilmeni minulla ongelmina mm. puhua läheisilleni purskahtamatta itkuun, olin usein fyysisesti huonovointinen vähänkään stressaavissa tai epävarmoissa tilanteissa ja minun oli vaikea käydä kaupassa itkemättä. Järjestin ja järjestän yhä elämääni paljon siten, että en näe ketään puolisoni lisäksi enkä edes halua ystäviä ja olen lähinnä aina kotona. Ainoat ulkomaailman paikat, minne olen aina voinut mennä, on kuntosali.
Vieläkin olen ahdistunut, mutta jotenkin ahdistus helpottui kun "tulin aikuiseksi" - en enää opiskele, minulla on omistusasunto ja paljon tilaa, olen valinnut asua kaukana perheestäni, minulla on vaativa asiantuntijatyö josta saan kunnolla palkkaa (olen korkeakoulutettu), en tee oikeastaan koskaan mitään sellaista mitä en halua jne.
Vielä nytkin ahdistuneisuus pulpahtelee esille. Omistusasuminen ja erinäiset siihen liittyvät riskit mietityttävät useasti päivän aikana. Vaikka asunto on uusi, en kuitenkaan osaa olla pelkäämättä, että jossain rakenteissa on joku rikki. Tätä ahdistusta helpottaa se, että säästän suurimman osan palkastani. Vaikeaa ahdistustakin on ollut ja silloin luulin, että enkö koskaan kykene tähän elämään. Työn vaihtaminen aiheutti sellaista ahdistusta, että olin työn alkamisen jälkeen 4 kuukautta todella pahoinvoiva, varmaan stressin ja jännityksen vuoksi (siis oksetti koko ajan), sain paniikkikohtauksia päivittäin ja itkin paljon paniikissa työpäivän aikana. Onneksi teen etätöitä, eikä kukaan ollut puolisoni lisäksi näkemässä. Jos etätyötä ei olisi, olisin varmasti jo varhaiseläkkeellä. Puolisoni suositteli, että kävisin työterveydessä ja sain sieltä niin mahtavan uuden ahdistuneisuuteen tarkoitetun lääkkeen (Brintellix), että pääsin vuoden aikana uuden työn aloittamisen aiheuttamasta paniikista eroon ja en enää syö lääkettä.
Jos olisin tiennyt esim. 25-vuotiaana, että aikuisena on näin rentoa ja saa olla vaan kotona ja tehdä ajatus- ja kirjoitustyötä ja siitä maksetaan hyvin rahaa, niin en olisi pelännyt tulevaisuutta sekuntiakaan.
Eli minun neuvoni on, että sinnittele, yritä opiskella jokin sellainen tutkinto että voit olla koko loppuelämäsi kotihiiri ja lievittää ahdistusta mielekkään työn tuomalla rahalla, ja pidä fyysisestä terveydestä huolta terveellisellä ruokavaliolla ja säännöllisellä urheilulla. Puolisokin varmasti löytyy, joka sinua sietää (suosittelen katsastamaan pelaamista harrastavat miehet).
Kaikkea hyvää sinulle ap! Toivon, että saat lohtua ja tilanteesi muuttuu paremmaksi.
Alue: Aihe vapaa
Tämä. Palstalla on selvästi jotkut aivovammaisten kakaroiden kokoontumisajot.