Lue keskustelun säännöt.
Miksi pikkulapsiaikana erotaan niin paljon?
03.02.2025 |
Kiinnostaisi näin raskaana olevana tietää miksi niin monet eroaa kun lapset on pieniä. Tuntuu, että suunnilleen puolet perheistä hajoaa pikkulapsiaikana, ehkä useampikin. Osaako joku sanoa syyn miksi joku haluaa erota kun lapset on pieniä? Luulen että ei ihan pienistä syistä ainakaan.
Kommentit (203)
Koska mies ei kestä kilpailua huomiosta lasten kanssa. Tämä on se oikea syy. Naisen jaksamista harvoin parantaa yh:ksi jääminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyaikana naiset onneksi tajuaa, ettei ole vain naisen tehtävä pyörittää kotia ja hoitaa lapsia. Joillekin miehille tämä voi olla edelleen yllätys, kun on ne vanhat mallit vielä omasta lapsuudesta muistissa (äiti passaa ja paapoo, isä on vain etäinen ja käy töissä).
Tää just on se syy miksi erotaan. Naiset on saatu uskomaan, että on jotenkin alhaista ja häpeällistä kasvattaa omat lapset kouluikään, vaikka lapset hyötyisivät siitä koko loppuelämänsä. Perhe pysyisi koossa. Elämä olisi kaikille rennompaa. Ja kyllä sen jälkeen ja sitä ennen on aikaa vaikka mille ikinä haluaa.
Ei kukaan nainen jaksa sitä sisäistä painetta, mikä tulee siitä kun pitäisi ura ja lapset ja koti hoitaa kunnolla. Sitten aletaan syyttämään puolisoa kaikesta, kun oma sisäinen ristiriita on niin suuri.
Mitä ihmettä sinä sönkötät? Paine poistuu kun miehet alkavat tekemään oman osansa eivätkä heittäydy mieslapsiksi ja oleta että vaimo hoitaa kaiken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nämä nykyiset kasvatusohjeistukset tunneilveilyineen kuluttaa ihmiset (useimmiten äidit) täysin loppuun. Ei jää enää resursseja muuhun, kuten parisuhteeseen.
Ja kaiken maailman sormiruokailut ja vastaavat pelleilyt. Neuvolat on kuin jotain stasin päämajoja, ei sieltä kukaan mitään apua saa. Äitejä kytätään joka suunnalta, mies sen sijaan saa jatkaa elämäänsä kaikessa rauhassa, kukaan ulkopuolinen ei kyseenalaista miehen taitoja ja kyvykkyyttä toimia vanhempana vaikka mies huitelisi kaikki illat omissa harrastuksissa.
Tämä kaikki on rakenteellista äitiysväkivaltaa. Naisia aletaan maalittamaan jo raskauden alkumetreiltä terrorismilla, pelottelulla ja painostmisella r aiskauksiin, joita kutsutaan "sisätutkimuksiksi". Äitiys suomessa on seksuaalisen väkivallan huipentuma. Tuo lapsiin kohdistuva maalitus siihen päälle, missä äiti on väline ja lapsi koko ajan huomion keskipiste, arvioitavana ja myös kaappausuhan alla
Suomi ei ole paikka, jonne kannattaa tuottaa yhtäkään lasta. Simple as that. Lopettakaa synnyttäminen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyaikana naiset onneksi tajuaa, ettei ole vain naisen tehtävä pyörittää kotia ja hoitaa lapsia. Joillekin miehille tämä voi olla edelleen yllätys, kun on ne vanhat mallit vielä omasta lapsuudesta muistissa (äiti passaa ja paapoo, isä on vain etäinen ja käy töissä).
Uusi malli onkin se jossa mies tekee sekä palkkatyöt että kotityöt kun onhan se kodin hoito niin rankkaa :)
Raskaus, synnytys, synnytyksestä palautuminen, imetys ja yövalvomiset eivät ole mikään läpihuutojuttu. Kyllä on syytäkin varsinkin vauvojen/pikkulasten isien tehdä kotitöitä vaikka kuinka kävisi palkkatyössä.
Ei ole mitään yövalvomista, jos vauva nukkuu äidin vieressä niinkuin luonto on asian tarkoittanut. Se että vauva muutetaan yksiöön ja miesvauva nukkuu äidin vieressä, aiheuttaa ison kasan ongelmia pikkulapsiaikaan. Miksi emoa manipuloidaan paapomaan siittävää koirasta ja koirasta manipuloidaan imettämään poikasta on jotain tiedeukkojen sairasta perversiota. Eikä se lopu tuohon, hehän ovat alkaneet tuottamaan gmo-eläimiä sisäelnikasvatusta varten. Ei heillä ole mitään kunnioitusta elämää ja luontoa kohtaan. Jumala pelastakoot suomalaiset tiedeukoilta
Vierailija kirjoitti:
Lasten teini-ikä on kyllä pikkaisen verran haastavampaa kuin se pikkulapsi-ikä.
Ei läheskään kaikki teinit ole mitään kauhukakaroita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mä jaksanut muuta kuin hoitaa vauvaa ja tehdä siinä sivussa vähän jotain itselle mieleisiä juttuja. Siihen kuvioon ei sopinut mies joka jatkoi elämää kuin ennen vauvaa. Myöskään s-halut tuohon mieheen eivät palanneet koskaan synnytyksen jälkeen. Tuosta syystä tein vain yhden lapsen. En halunnut riskiä saman toistumisesta uudelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyaikana naiset onneksi tajuaa, ettei ole vain naisen tehtävä pyörittää kotia ja hoitaa lapsia. Joillekin miehille tämä voi olla edelleen yllätys, kun on ne vanhat mallit vielä omasta lapsuudesta muistissa (äiti passaa ja paapoo, isä on vain etäinen ja käy töissä).
Tää just on se syy miksi erotaan. Naiset on saatu uskomaan, että on jotenkin alhaista ja häpeällistä kasvattaa omat lapset kouluikään, vaikka lapset hyötyisivät siitä koko loppuelämänsä. Perhe pysyisi koossa. Elämä olisi kaikille rennompaa. Ja kyllä sen jälkeen ja sitä ennen on aikaa vaikka mille ikinä haluaa.
Ei kukaan nainen jaksa sitä sisäistä painetta, mikä tulee siitä kun pitäisi ura ja lapset ja koti hoitaa kunnolla. Sitten aletaan syyttämään puolisoa kaikesta, kun oma sisäinen ristiriita on niin suuri.
No voi pahus. Minä en älynnyt hakea valtiolta kaikkia niitä tukia, joita olisin voinut saada jäädäkseni vuosikausiksi kotiin. En myöskään nähnyt tarjouksia työpaikoista, joissa vuosia kotona olleille naisille olisi ollut valittavaksi asti. Kyllä nyt harmittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset ovat lapsellisia ja vastuuttomia, siksi. Sekä itsekkäitä.
Minun kokemus neuvolasta on se, että raskausaikana neuvola oli hyvä ja asiallinen juttu, kävin mielelläni. Mutta lapsen synnyttyä alkoi äitiyteni tarkkailu ja arvostelu (olen päihteetön, asiallinen, korkeasti koulutettu äiti eli ei ole mitään syytä erityisesti tarkkailla, mutta tarkkailivat silti). Sain kritiikkiä suunnilleen kaikista pikkuasioista, milloin olin laittanut vääränlaiset sukat lapselle, milloin puhuin lapselleni liian holhoavasti jne. Ihan hullua että tällaisistakin minua suoraan kritisoitiin. Mutta mieheni, lapseni isä, joka oli isänä ihan luuseri, koska ei suostunutkaan osallistumaan juuri mihinkään, hän sai neuvolasta vain kehuja (tai siis minulle kehuttiin isää, hänhän itse ei saapunut neuvolaan mukaan ollenkaan). Kerroin neuvolassa suoraan, että olen väsynyt, koska isä ei suostu osallistumaan mihinkään vauvaan liittyvään. Silti kehuttiin isää, että hän luultavasti kuitenkin yrittää olla isä, mikä on mahtavaa! Miettikää nyt. Minä saan haukut siitä, että puhun lapselleni neuvolan mielestä liian huolehtivaiseen ja liian holhoavaan sävyyn (omasta mielestäni en!) ja miestä kehutaan vaikka hän ei tee isänä yhtään mitään hyödyllistä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli lapsia tai ei, niin mahdollinen ero tapahtuu keskimäärin 5-7 aviovuoden jälkeen. Eli ei läheskään aina johdu lapsista.
Vierailija kirjoitti:
Täällä on ketju, jossa kysytään saako lapsi olla ykkönen parisuhteessa ollessa. Naisen laittaessa lapsen ykköseksi ja jättäessa parisuhdeajan, niin tämä näkyy korkeina erolukuina pikkulapsiaikana.
Ennenkuin alapeukutat tätä ja valitat mun olevan iso lapsi jne jne, niin älä ammu viestintuojaa. Tämä on se selitys. Parisuhteen pitäisi tulla aina ensimmäisenä, sitten vasta lapset. Lentokoneen paineen laskiessa naamari laitetaan ensin itselle ja sitten aletaan auttaa vierustoveria.
Komppaan, meille tuli avioero juuri tästä syystä. Lapsi tuli ykkösenä eikä parisuhteeseen panostettu. Alettiin pikku hiljaa elää kuin kämppikset kun kumppania piti itsestäänselvyytenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luojan kiitos löysin hyvä kristityn naisen, joka tietää, millainen rooli äidillä tulee olla, etenkin lasten ollessa pieniä. Neuvo numero yksi miehille, ÄLKÄÄ koskaan hankkiko lasta naisen kanssa, joka osoittaa vähänkin epävarmuutta vanhemmuudesta. Äidiksi sopii vain innokas ja aidosti lapsirakas nainen. Muuten seuraa ketjussakin todistamiamme sopimattomia ja vihaisia äitejä.
Meille syntyi lapsi, joka oli todella huono nukkumaan. Nukkui vähän, lyhyissä pätkissä ja heräili usein ja paljon. Eli yöt oli todella rikkonaisia ja jouduin usein heräämään tunnin välein, monesti omat yöuneni jäi 2-3 tuntiin. Päivällä en voinut nukkua, koska vauva nukkui vain liikkuvissa vaunuissa päiväunia eli minun oli ulkoiltava päiväuniajat. Tai vähintään istuttava pihalla liikuttamassa vaunuja. Mies ei suostunut osallistumaan koskaan yöheräämisiinsä, vetosi siihen että käy töissä. Tämä unen puute oli niin raskasta, että en pystynyt univajeisena mihinkään muuhun kuin huolehtimaan vauvan perustarpeista. Oman tarpeenikin jouduin laiminlyömään. Ei ollut siinä mitään mahdollisuutta jaksaa mitään parisuhteeseen liittyvää. Siitä mies sitten katkeroitui, kuulemma laiminlöin ja sivuutin hänet ja parisuhteemme. En jaksanut edes riidellä asiasta, niin väsynyt olin. Nukahtelin seisaalleni, eikä kukaan auttanut. Ja mies vain valitti että parisuhde alkaa olemaan huonossa kunnossa eikä häntä enää kiinnosta mikään yhteinen. Erohan siitä tuli. Ero olisi ollut vältettävissä sillä, että mies olisi osallistunut yöheräämisiin ja vauvan hoitoon niin, että minäkin olisin saanut välillä nukkua. Tätä hän ei kuitenkaan suostunut tekemään vaikka itkien monta kertaa pyysin, hänhän kävi töissä eikä kuulemma voinut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oli lapsia tai ei, niin mahdollinen ero tapahtuu keskimäärin 5-7 aviovuoden jälkeen. Eli ei läheskään aina johdu lapsista.
Harvoin kai ero lapsista johtuu. Yleensä ero johtuu lapsia omaavissakin perheissä siitä, että toinen tai molemmat aikuisista käyttäytyy niin, että parisuhdetta ei voi enää jatkaa.
Mun työkaveri seurustelee miehen kanssa, joka aikoinaan erosi kahdesti lapsen ollessa pieni, siis kaksi lasta eri naisten kanssa. Kuulemma "suhde ei enää toiminut lasten saannin jälkeen".
LouLou kirjoitti:
Mun työkaveri seurustelee miehen kanssa, joka aikoinaan erosi kahdesti lapsen ollessa pieni, siis kaksi lasta eri naisten kanssa. Kuulemma "suhde ei enää toiminut lasten saannin jälkeen".
Hah. Mies ei vain kerro totuutta omasta toiminnastaan.
Vierailija kirjoitti:
Lähipiirissäni on parikin pikkuvauva-arkea elävää nuorta pariskuntaa. Toisessa isä on täysillä mukana, ei ole vain apukäsi , jo katseesta näkee, kuinka hän rakastaa vauvaansa. Toinen isä keksii koko ajan miten voisi lähteä toisaalle ja jättää äidin lapsen kanssa kotiin. Tämä jälkimmäinen ei vielä ollut kypsä isäksi, saa nähdä kuinka hänen vaimonsa tuota katselee.
Oliko tämä toinen isä sitten kovin nuori tullessaan isäksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onhan pikkulapsiaika aivan tajuttoman kuormittavaa aikaa! Siinä on koetuksella oma jaksaminen, parisuhde ja aivan kaikki. Toki täytyisi osata ymmärtää että se(kin) vaihe menee ohi ja elämä helpottuu pikkuhiljaa.
se on jännä, miten eri lailla ihmiset kokevat asiat. Jotkut, jotka ovat jo nelikymppisiä, joilla on teini-ikäiset tai aikuiset lapset, alkavat vielä siinä vaiheessa haluta lisää lapsia. Ilmeisesti heidä-n mielestään pikkulapsiaika oli ihanaa.
Tämähän nyt on typerintä mitä ihminen voi itselleen tehdä. Juuri saanut edelliset lapset jotenkin järkeviksi ja eikun elämä pilalle uudestaan ja lähtöruutuun.
Ja kaiken maailman sormiruokailut ja vastaavat pelleilyt. Neuvolat on kuin jotain stasin päämajoja, ei sieltä kukaan mitään apua saa. Äitejä kytätään joka suunnalta, mies sen sijaan saa jatkaa elämäänsä kaikessa rauhassa, kukaan ulkopuolinen ei kyseenalaista miehen taitoja ja kyvykkyyttä toimia vanhempana vaikka mies huitelisi kaikki illat omissa harrastuksissa.