Millainen herkkä lapsi on aikuisena?
Meidän 4v. esikoispoika on hyvin rauhallinen sekä rakastaa seurata ja tutkia ympäristöä - hyvin filosofinen jopa, joka kuormittuu ärsyketulvasta. Ja on myös herkkä, mutta ei kuitenkaan nepsy millään lailla. Herkkyys näkyy ehkä eniten siinä, että jos ns. antaa palautetta toiminnasta, tai hän tietää että on tehnyt jotakin mitä ei saa, niin itku tulee herkästi. Ei myöskään puolusta itseään esimerkiksi päiväkodissa, vaan jää yksin murehtimaan tai menee aikuisen luo pahan mielen kanssa.
Tunnistatko itsestäsi tai lapsesta vastaavia piirteitä ja millainen sinä tai lapsesi on nyt aikuisena? Koitko herkkyyden vahvuutena vai haasteena? Millaisella alalla työskentelet?
Kommentit (63)
Herkkyydestä ei tarvitse yrittää opettaa pois (koska harvoin sitä saa pois), mutta sen voi valjastaa voimavaraksi. Ja kannattaakin. Herkkä ihminen on usein myös empaattinen ja soveltuu esimerkiksi sosiaalialalle, eläinten pariin, asiakaspalveluun jne.
Olen kuullut sellaisen sanonnan, että lapsi on päinvastainen aikuisena kuin lapsena eli jos on lapsena esimerkiksi huono nukkuja, niin aikuisena nukkuu kuin tukki. Itse olin koulussa todella huono matematiikassa, mutta muutuin siinä asiassa päinvastaiseksi opiskeluikäisenä ja päädyin lopulta työskentelemään numeroiden parissa.
Vierailija kirjoitti:
Herkkyydestä ei tarvitse yrittää opettaa pois (koska harvoin sitä saa pois), mutta sen voi valjastaa voimavaraksi. Ja kannattaakin. Herkkä ihminen on usein myös empaattinen ja soveltuu esimerkiksi sosiaalialalle, eläinten pariin, asiakaspalveluun jne.
Sosiaaliala on rankka ja raaka. Joutuu näkemään ja kuulemaan kaikenlaista. Toimintatavat eivät aina ole eettisiä.
Vierailija kirjoitti:
Olen kuullut sellaisen sanonnan, että lapsi on päinvastainen aikuisena kuin lapsena eli jos on lapsena esimerkiksi huono nukkuja, niin aikuisena nukkuu kuin tukki. Itse olin koulussa todella huono matematiikassa, mutta muutuin siinä asiassa päinvastaiseksi opiskeluikäisenä ja päädyin lopulta työskentelemään numeroiden parissa.
No ei kyllä pidä paikkaansa :D
Olin lapsena herkkä, olen nyt herkkä.
Olin matemaattisesti suht lahjakas, olen edelleen jne.
Lapsena olin huono urheilussa ja kömpelö, nykyään olen liikunnallinen kyllä, koska olen harrastanut paljon, mutta esimerkiksi surkea pallopeleissä enkä ole nopea.
Olin kai lapsena hyvä nukkumaan, uniongelmat alkoi kehittyä teininä.
Mieheni on koko elämänsä ollut aika hyvä nukkuja.
Pojastasi tulee 100% varmuudella ainakin koulukiusattu, mahdollisesti myös mt-potilas aikuisena johtuen kiusaamisesta sekä herkästä luonteesta itsestään. Voit jo nyt alkaa suunnittelemaan miten isket kiusaajia vastaan.
4v harvemmin vielä osaa puolustaa itseään ja tarvitsee paljon aikuisen tukea, lapselle pitäisi opettaa keinoja pärjätä itsenäisesti elämässä ja siihen teillä on runsaasti aikaa.
Nykyään lapsia pyritään opettamaan hakemaan aikuiselta apua, koska lapsella ei välttämättä ole mitään keinoja toimia tilanteessa itsenäisesti ja silloin voi sortua vaikka lyömään toista lasta, mikä ei ole millään tavalla hyväksyttävää käytöstä.
Ootko yksin huoltaja vai miten olet saanut poikasi kasvatettua vinoon jo alkumetreillä?
Herkkä lapsi > herkkä aikuinen
On hienoa kun ymmärtää millainen on. Aikuinen on vahvempi ja kyvykkäämpi kuin lapsi. Itse en millään haluaisi olla epäherkkä.
Minusta tuli DI. Herkkyyden lisäksi oli älyä sen verran, että koulussa ei tarvinut pinnistellä. Olen arvostettu hienotunteisesta käytöksestä ja oikeudenmukaisuudesta. Yleensä älykkäät ihmiset viihtyy parhaiten seurassa. Ei ihan huonosti mennyt :)
Vierailija kirjoitti:
4v harvemmin vielä osaa puolustaa itseään ja tarvitsee paljon aikuisen tukea, lapselle pitäisi opettaa keinoja pärjätä itsenäisesti elämässä ja siihen teillä on runsaasti aikaa.
Kyllä 4-vuotiaskin oppii lyömään kun opettaa. Taito minkä jokainen poika tarvitsee ala-asteelta työelämään.
Hyvä että lähi-idästä tuodaan viellä oikeitakin miehiä, kun suomalaiset saavat aikaan vain kikkelillä varusteltuja tyttöjä aikaiseksi.
Minun poika oli pienenä lapsena hyvin herkkä. Näkyi vauvana niin että säikkyi kovia ääniä ja oli hyvin kiihkeä ja nopeasti hermostuva monella tavalla, oli voimakkaat eroahdistukset yms. Vähän isompana näkyi siinä, millaisia havaintoja maailmasta teki, ja millaisia päätelmiä. Pelkäsi itsensä satuttamista fyysisesti ja oli varovainen ja harkitseva. Sai tukea ja turvaa ja olla oma itsensä. Nyt on aika normi teinipoika, jolla on tyttöystävä. Sosiaalisesti taitava selvästi, on ollut kavereita aina, myös hyvin eri tyyppisiä kuin itse on. Ei ole herkkyys hänen elämää tähän mennessä tuhonnut. Ajattelen, että tärkeintä on hyväksyä lapsi sellaisena kuin hän on, ja vahvistaa itsetuntoa. Ihan kuin kenen tahansa lapsen kohdalla.
Herkkyys ja miehisyys on hankala yhdistelmä. Tiedän herkkiä miehiä, joilla se persoona on saanut hyväksynnän ja kukkinut aikuisena sitten empaattisuutena, taiteellisuutena ja hyvin läsnäolevana persoonana. Mutta sitten on taas niitä toisia esimerkkejä, joiden herkkyyttä ei ole hyväksytty ja se on nostanut esiin päihdeongelmia ja ahdistusta. Hyväksy siis lapsesi sellaisena kuin hän on, koska herkkä lapsi aistii sen paremmin kuin muut.
Ekaluokan ope sanoi pojasta, että hän on herkkä. En sanonut mitään, mutta ajattelin, että niin onkin, mutta so what. Nyt hän on keski-ikäinen, perheellinen, miesvaltaisessa (akateemisessa) ammatissa, kova puhumaan ja heittämään läppää, aktiivinen järjestämään kaikenlaista perheelleen ja ystävilleen. Ikinä ei hänelle tyrkytetty mitään lyö takaisin -vouhotusta, vaikka se siihen aikaan oli muotia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairaseläkkeellä.
En ole.
T. 50+
No mä taas olen. Tosin mukana on autismiakin.
Olen itse herkkä edelleen. Olen myös muiden silmissä pärjäävä ja oman arvoni tunteva enkä anna ihmisten kävellä mun yli. Mutta pääni sisällä jään vatvomaan helposti sitä, jos minua tai läheisiäni kohtaan käyttäydytään huonosti. Oon myös ilmapiirille tosi herkkä eli jossain innostavassa ilmapiirissä innostun paljon, mutta toisaalta vähänkään negatiivisessa ilmapiirissä jään helposti vetäytyväksi. Kouluikäisenä olin kiusattu, mutta oli minulla myös pari kaveria. Edelleen aikuisena en ystävysty helposti, mutta viihdynkin hyvin ihan itsekseni.
Ei herkkyys tarkoita ettei voisi oppia sosiaalisesti taitavaksi.
Olin lapsena herkkä ja olen yhä herkkä. Herkkyys on tehnyt minusta empaattisen ja teen ihmissuhdetyötä, ole siinä hyvä. Minulla on myös paljon ystäviä, monet heistä herkkiä jollain lailla itsekin, ei kuitenkaan jokainen.
Herkkyys on sitä, että kokee asioita voimakkaammin. Joko aistii tai tuntee. Ihmisillä on yksilökohtainen herkkyys, ihan kuin moni muukin ominaisuus.
Nykymaailmassa on liikaa kovuutta joten herkillä on sitäkin suurempi työ saada maailmaan lisää herkkyyttä.