Millainen herkkä lapsi on aikuisena?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin kahden sukupolven kokemuksella näyttäisi, että teini-iässä ja nuoressa aikuisuudessa herkkyys piilotetaan kovan kuoren alle eikä sitä myönnetä oikein edes itselleen. Sit ehkä kypsymisen myötä sen herkemmänkin puolen voi taas paljastaa. Turvallisessa seurassa, kuten eläinten parissa, se pääsee esiin jo silloin nuorena. Vahva ja tinkimätön luonne.

Älä sulje pois nepsy-mahdollisuutta. Jos pärjäätte hyvin, niin diagnoosia ei ehkä edes kannata hankkia, mutta itse on hyvä tiedostaa, jos niitä piirteitä on. Nimittäin omasta sanottiin alakoulussa, että on jotain aistiyliherkkyyttä. Ajattelin et kaikenlaista pjaskaa. Ikinä ei kukaan ole epäillyt mitään nepsyyttä minussa tai nyt jo aikuisessa lapsessa, mut nyt olen aika varma, että molemmat ollaan. Se ei kaikilla näy mitenkään selvästi ulospäin. Siksi on hyvä tietää, et jos myöh

Tuo piirre tarvitsee omaa aikaa palautuakseen on voimakas nepsy piirre. On ymmärrettävää, että äitinä haluaa kieltää negatiiviselta kuulostavia asioita.  

Nelivuotias on vielä todella pieni.

Sopivasti tukemalla ja rohkaisemalla oppii kyllä pärjäämään.

On luonnollista, että lapsi kuormittuu siitä, että joutuu käymään töissä pitkät päivät päiväkodissa - niin kuormittuvat aikuisetkin, eikä sitä ihmetellä.

Ihmiset ovat erilaisia. Itse kasvoin maalla, jossa leikkikaverit asuivat niin kaukana, ettei lapsiseuraa ollut usein. Leikin yksin ja ajattelin paljon, koska juttuseuraa ei ollut kuin ne kodin aikuiset. Eläimet ja varsinkin koirat (metsästystä harjoittavassa huushollissa oli aina koiria ja maalla muutoinkin yleensä joka talossa) olivat myös kasvinkumppaneitani. Siitä seurasi, että koko aikuiselämän sekä työuran ajan olen toiminut parhaiten ja mieluiten itsenäisesti. Kuitenkin työssäni minua on pidetty sosiaalisena ja sosiaalisesti taitavana ja vastuullani on ollut runsaasti ryhmien vetoa sekä yksilöohjausta.

Vahvuuteni on, että osaan kuunnella ja olen aidosti kiinnostunut muista ihmisistä. Pohjaa siihen lapsuuteen: paljon keskustelua aikuisten kanssa ja ihanaa, kun oli edes joskus sitä kaivattua lapsiseuraa. Koulua rakastin niiden kaverien takia, joita siellä vihdoin sain.

Kuormitun helposti ja nuorempana olin aina työpäivän jälkeen henkisesti uupunut, koska ihmisläheisessä työssä ns. annoin kaikkeni. Sittemmin - onneksi tiedostettuani tämän - opin suojelemaan itseäni ja jakamaan paremmin työnelämän ja muun elämän (= työt jää töihin).

Ongelma itselleen ja muille ovat ne väkivaltaisesti käyttäytyvät. Iästä riippumatta.

Itse olin todella herkkä lapsi ja nykyään olen taiteilija. Elämän alku oli hankala enkä saanut sellaista kannustusta ja tukea kuin olisin varmaan tarvinnut. Poikani on herkkä myös mutta pärjää paljon paremmin kuin minä lapsena, koska on myös sosiaalinen. Ei herkkyys ole ongelma mutta lasta kannattaa rohkaista ja kehua paljon. Ei kannata tehdä liikaa hänen puolesta jotta oppii tekemään itse ja luottamaan itseensä.