Millainen herkkä lapsi on aikuisena?

Minä olin herkkä lapsi. Tunteellinen, empaattinen, itkuherkkä, harkitseva ja ujo. Sosiaalisten taitojen opettelu vei koulussa aikansa, kun olin arka enkä oikein osannut viedä itseäni tykö toisten luo vaan ajauduin helposti olemaan yksikseen. Teini-iässä kun kaveripiireissä alkoi esiintyä sellaisia ns. "sosiaalisia pelejä", minun oli usein vaikea ymmärtää toisten käyttäytymistä. Olin hyvin miellyttämisenhaluinen, enkä olisi halunnut olla millään tavalla vaivaksi kenellekään, joten en esimerkiksi uskoutunut murheistani kenellekään. Olin myös ankara itselleni mm. koulumenestyksen ja harrastusten suhteen, tavoittelin aina täydellisyyttä, ja olin aika huono sietämään pettymyksiä.

Olen hyvin samanlainen nyt lähes nelikymppisenä, mutta iän myötä karttunut itsetuntemus on saanut minut tajuamaan, ettei minussa ole mitään vikaa enkä ole millään lailla vääränlainen. Olen edelleen empaattinen, itkuherkkä, harkitseva, ja introverttinä huono tutustumaan uusiin ihmisiin. Pahimmasta miellyttämisenhalusta olen onnistunut jonkin verran pääsemään eroon, mutta se on vaatinut työtä ja itsetutkiskelua. Nyt jo osaan sanoa välillä ei, enkä anna ihmisten kävellä ylitseni joka asiassa. 

Minusta tuli aivan hyvä. Ja olen pärjännyt elämässä aivan hyvin. Välillä olen saanut siipeeni, mutta harvapa tämänikäinen ei ole joutunut elämässään kohtaamaan pettymyksiä, olipa sitten herkkä tai ei. 

Olin hyvin herkkä (myös räjähdysherkkä) lapsena, nykyään osaan peitellä tunteet hyvin ja esimerkiksi itken tai raivostun vain privaatisti. Muut pitävät minua "viilinpyttynä". Minulla on kuitenkin vaikeuksia esimerkiksi käydä kehityskeskusteluja pomon kanssa, koska vaikka ei olisi mitään itkettävää niin omista tunteista tai tarpeista puhuminen tuntuu ahdistavalta ja saa kyyneleet silmiin.

Ainakin kahden sukupolven kokemuksella näyttäisi, että teini-iässä ja nuoressa aikuisuudessa herkkyys piilotetaan kovan kuoren alle eikä sitä myönnetä oikein edes itselleen. Sit ehkä kypsymisen myötä sen herkemmänkin puolen voi taas paljastaa. Turvallisessa seurassa, kuten eläinten parissa, se pääsee esiin jo silloin nuorena. Vahva ja tinkimätön luonne.

Älä sulje pois nepsy-mahdollisuutta. Jos pärjäätte hyvin, niin diagnoosia ei ehkä edes kannata hankkia, mutta itse on hyvä tiedostaa, jos niitä piirteitä on. Nimittäin omasta sanottiin alakoulussa, että on jotain aistiyliherkkyyttä. Ajattelin et kaikenlaista pjaskaa. Ikinä ei kukaan ole epäillyt mitään nepsyyttä minussa tai nyt jo aikuisessa lapsessa, mut nyt olen aika varma, että molemmat ollaan. Se ei kaikilla näy mitenkään selvästi ulospäin. Siksi on hyvä tietää, et jos myöhemmässä elämässä haasteita ilmenee, niin ei leimaudu vaikkapa laiskaksi. On helpompi keksiä ongelmiin ratkaisuja, jos ymmärtää mistä ne johtuu. 

Vierailija kirjoitti:

Ainakin kahden sukupolven kokemuksella näyttäisi, että teini-iässä ja nuoressa aikuisuudessa herkkyys piilotetaan kovan kuoren alle eikä sitä myönnetä oikein edes itselleen. Sit ehkä kypsymisen myötä sen herkemmänkin puolen voi taas paljastaa. Turvallisessa seurassa, kuten eläinten parissa, se pääsee esiin jo silloin nuorena. Vahva ja tinkimätön luonne.

Älä sulje pois nepsy-mahdollisuutta. Jos pärjäätte hyvin, niin diagnoosia ei ehkä edes kannata hankkia, mutta itse on hyvä tiedostaa, jos niitä piirteitä on. Nimittäin omasta sanottiin alakoulussa, että on jotain aistiyliherkkyyttä. Ajattelin et kaikenlaista pjaskaa. Ikinä ei kukaan ole epäillyt mitään nepsyyttä minussa tai nyt jo aikuisessa lapsessa, mut nyt olen aika varma, että molemmat ollaan. Se ei kaikilla näy mitenkään selvästi ulospäin. Siksi on hyvä tietää, et jos myöhemmässä elämässä haasteita ilmenee, niin ei leimaudu vaikkapa laiskaksi. On helpompi keksiä ongelm

Nepsydiagnoosi on poissuljettu, lapsessa ei ole mitään ns. vikaa. Hänellä on aivan normaalit aistit, on sosiaalinen omalla tavallaan, vuorovaikutustilanteet eivät tuota ongelmia, ei omaa laidasta laitaan/ääripäästä toiseen meneviä tunnetiloja,  hallitsee tilanteissa itsensä, on ikäisensä tasoinen taidoissa ja kehityksessä, eikä lainkaan laiska - laiskuus ei ole synonyymi rauhallisuudelle - vaan on hyvin aktiivinen menijä, vaikka leikeissä mieluummin valitseekin sen rauhallisemman leikin. Hän vaan on herkkä ottamaan itseensä  ja varsinkin huonot asiat/kokemukset selkeästi painaavat mieltä ja tietysti tän ikäisenä ihan normaalia että mielipaha purkautuu itkuna.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Minä olin herkkä lapsi. Tunteellinen, empaattinen, itkuherkkä, harkitseva ja ujo. Sosiaalisten taitojen opettelu vei koulussa aikansa, kun olin arka enkä oikein osannut viedä itseäni tykö toisten luo vaan ajauduin helposti olemaan yksikseen. Teini-iässä kun kaveripiireissä alkoi esiintyä sellaisia ns. "sosiaalisia pelejä", minun oli usein vaikea ymmärtää toisten käyttäytymistä. Olin hyvin miellyttämisenhaluinen, enkä olisi halunnut olla millään tavalla vaivaksi kenellekään, joten en esimerkiksi uskoutunut murheistani kenellekään. Olin myös ankara itselleni mm. koulumenestyksen ja harrastusten suhteen, tavoittelin aina täydellisyyttä, ja olin aika huono sietämään pettymyksiä.

Olen hyvin samanlainen nyt lähes nelikymppisenä, mutta iän myötä karttunut itsetuntemus on saanut minut tajuamaan, ettei minussa ole mitään vikaa enkä ole millään lailla vääränlainen. Olen edelleen empaattinen, itkuherkkä, harkitseva, ja introverttinä huo

Ihanasti kirjoitettu ja hyvää itsereflektointia. Olet hyvä juuri sellaisena kun olet <3

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin kahden sukupolven kokemuksella näyttäisi, että teini-iässä ja nuoressa aikuisuudessa herkkyys piilotetaan kovan kuoren alle eikä sitä myönnetä oikein edes itselleen. Sit ehkä kypsymisen myötä sen herkemmänkin puolen voi taas paljastaa. Turvallisessa seurassa, kuten eläinten parissa, se pääsee esiin jo silloin nuorena. Vahva ja tinkimätön luonne.

Älä sulje pois nepsy-mahdollisuutta. Jos pärjäätte hyvin, niin diagnoosia ei ehkä edes kannata hankkia, mutta itse on hyvä tiedostaa, jos niitä piirteitä on. Nimittäin omasta sanottiin alakoulussa, että on jotain aistiyliherkkyyttä. Ajattelin et kaikenlaista pjaskaa. Ikinä ei kukaan ole epäillyt mitään nepsyyttä minussa tai nyt jo aikuisessa lapsessa, mut nyt olen aika varma, että molemmat ollaan. Se ei kaikilla näy mitenkään selvästi ulospäin. Siksi on hyvä tietää, et jos myöhemmässä elämässä haasteita ilmenee, niin ei lei

Ärsyketulvasta kuormittumisella tarkoitan sitä, että hän ei jaksa olla sosiaalinen ja mennä sinne sun tänne päiväkodin jälkeen, vaan menot ja kyläilyt pitää ajoittaa viikonloppuihin/vapaisiin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Oliko niitä asiallisia vastauksia vai liikaa vaadittu lauantai-iltana?

Ap

Meillä lapsesta kasvoi vahvasti oikeudentuntoinen, herkkä aikuinen. Hänestä tuli matemaatikko.

Vierailija kirjoitti:

Ei herkkyys tarkoita ettei voisi oppia sosiaalisesti taitavaksi.

Ei niin. Sen voi oppia.

No olin herkkä lapsi. En myöskään saanut tunteitani lapsena purettua oikealla tavalla. Teini-iässä kapinointi ja on pitänyt siitä asti provosoida välillä tosi törkeesti jos on kokenut tulleensa loukatuksi jotenkin, mullahan siis epävakaa ja muita b-klusterin p. häiriöitä, mut tiedostan kyl nykyään ongelmani. Edelleen 37 vuotiaana olen se herkkä lapsi sisältäni, mutta nyt olen vain aikuisen ruumiissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei herkkyys tarkoita ettei voisi oppia sosiaalisesti taitavaksi.

Ei niin. Sen voi oppia.

Millainen on sosiaalisesti taitava? Eihän herkkyys poissulje sosiaalisia piirteitä! 

Ja en ole ikinä ollut myöskään työelämässä, mutta seksityötä on tullut sit tehtyä rahan takia kun ei muuten oo varaa enää näillä leikkauksil kenenkään tulla toimeen siis jos on työtön. Suomessa on valtavasti ihmisiä, jotka kuuluisivat eläkkeelle pään ongelmien takia, mutta niiden annetaan vaan elää onneton elämä köyhänä ja sitten ne kuolee pois. Monet vaan elää sitä hikokomeroelämää koko aikuisikänsä. Onneks ite sentään uskalsin tota seksihommaa kokeilla, vaik oon tosi arka muuten, niin kokee edes jotakin välil tekevänsä ja saa nauttia välil jostakin kun saa hyvin rahaa. Joka päivä tuohon en kuitenkaan kykene vaan introverttinä tarvitsen paljon sitä omaa tilaa, mut oon myös sit seurankipeä päivittäin ja käyn esim. vanhalla äidilläni vähän liikaakin.

Vierailija kirjoitti:

Olen kuullut sellaisen sanonnan, että  lapsi on päinvastainen aikuisena kuin lapsena eli jos on lapsena esimerkiksi huono nukkuja, niin aikuisena nukkuu kuin tukki. Itse olin koulussa todella huono matematiikassa, mutta muutuin siinä asiassa päinvastaiseksi opiskeluikäisenä ja päädyin lopulta  työskentelemään numeroiden parissa.

Todennäköisempää on se, että motivoiduit matematiikassa ja koska matematiikka rakentuu aiemmin opitulle, ymmärsit oppivasi  enemmän ja hyötyväsi enemmän, mitä enemmän opit. 

Nukkuminen puolestaan on asia, jota ei voi samalla tavalla edes unihygieniaa tunnollisesti opiskellemakaan ajoittaa vallitsevan normin mukaiseksi. Itse olen ollut koko ikäni vähäuninen eikä vähäunisuus ainakaan ole helpottanut iän kasvaessa. En edes käytä piristeitä tyyliin kahvi, tee, limut jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

4v harvemmin vielä osaa puolustaa itseään ja tarvitsee paljon aikuisen tukea, lapselle pitäisi opettaa keinoja pärjätä itsenäisesti elämässä ja siihen teillä on runsaasti aikaa.

Kyllä 4-vuotiaskin oppii lyömään kun opettaa. Taito minkä jokainen poika tarvitsee ala-asteelta työelämään.

Komppaan. Eli yksinkertainen sääntö : älä lyö ketään. Paitsi jos joku aloittaa, saa ja pitää antaa takaisin. Kotona harjoitellaan nyrkkeilyhanskojen kera.

Herkkä aikuisena: Empaattinen, sosiaalisesti todella taitava, aistii muiden tunnetiloja, taiteellinen, arvostaa kauneutta.

Vierailija kirjoitti:

Ei herkkyys tarkoita ettei voisi oppia sosiaalisesti taitavaksi.

Sosiaalinen taitavuus nimenomaan edellyttää herkkyyttä. Kuuntelutaidoton, suuna päänä hölöttäjä, ei ole sosiaalisesti taitava.

Rekkakuski meidän pojasta tuli. Ajaa ajoneuvoyhdistelmää ja on perheellinen.

Kuvailusi sopii aika hyvin minuun, omalta osaltani lisäisi sen että ihmiset pitävät minua outona ja välttelevät seuraani .

Yksi syy siihen on varmaan 'raskaus', puhun mieluummin Gazan lapsista kui urheilusta tai TV ohjelmista. Olen myös aika "vakava", mua ei kauheasti päivä naikana naurata. Toisaalta lumoudun eläinten kauneudesta, esim kävelyllä yritän aina varastaa katseen vastaantulevalta, koiralta.

Koen itseni myös erilaiseksi ajattelutavaltani, arkipäiväistä toimintaani ohjaa mikrotaaon tehokkuus, optimoin asioita ja ajankäyttöä naurettavuuteen saakka .

Esimerkkinä esim marketissa käynti, kuljen ihmisvirtaa vastaan koska keräily on järkevämpi toteuttaa vastakkaiseen suuntaan.

Kaikessa toiminnassa  pyrin minimoimaan odottelun, mikä johtaa siihen että 5 asiaa yhtäaikaa käynnissä, ruuanlaittoa imurointi, eläinten ulkoilutus, tietokoneen päivitys jne.

Toimintamallit eivät ole päätettyjä, vaan sisäinen ajatusmallini ohjaa toimintaani.

M 55v

Ei 4-vuotiaalta voi sulkea pois mitään nepsy-diagnoosia täysin. Voi olla, että monet oireet näkyvät myöhemmin ja jollain muulla tavalla. Ei ne sillä pois mene, että ne kieltää. 

Omani oli herkkä lapsi tuon ikäisenä. Saattoi purskahtaa itkuun, jos tuli surullisen kuuloinen laulu. On nykyään reipas koululainen, kavereita on aina ollut, koska mutkaton ja sopuisa luonne on. Introvertti hän kyllä myös on. Vauhdikkaan joukkuelajin pelaaja, mutta myös huoneessansa viihtyy itsekseen. On kyllä edelleen herkkä, maailman ja ihmisten pahuus on hänelle välillä vaikeaa ymmärtää. Ja eikä voi olla edellinenkään ettei mitään nepsy-piirteitä olisi. 

Ennen vanhaan ei edes odotettu, että alle kouluikäisillä olisi ollut päivän jälkeen viikolla aktiviteetteja kuin enimmäkseen viikonloppuna. Nykyään ne ovat viikolla ja illalla, koska monet vanhemmat haluavat korkata perjantaisin töiden jälkeen ja sitten tasapuolisuuden vuoksi pe, la ja su jäävät pois. 

Yksikään lapsi ei tarvi päiväkodin jälkeen 1-2 aktiviteettia päiväkodin jälkeen. Aktiviteetti voi olla vaikka kirjastossa käyminen ja esitysten katsominen jne viikonloppuisin. Ei mikään ihme, että lapset kokevat jo nuorina sekä riittämättömyyden tunteina sen, ettei mikään harrastusmäärä riitä tyydyttämään vanhempia eikä lapselle/nuorelle jätetä aikaa olla vain kaikessa rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Ei 4-vuotiaalta voi sulkea pois mitään nepsy-diagnoosia täysin. Voi olla, että monet oireet näkyvät myöhemmin ja jollain muulla tavalla. Ei ne sillä pois mene, että ne kieltää. 

Omani oli herkkä lapsi tuon ikäisenä. Saattoi purskahtaa itkuun, jos tuli surullisen kuuloinen laulu. On nykyään reipas koululainen, kavereita on aina ollut, koska mutkaton ja sopuisa luonne on. Introvertti hän kyllä myös on. Vauhdikkaan joukkuelajin pelaaja, mutta myös huoneessansa viihtyy itsekseen. On kyllä edelleen herkkä, maailman ja ihmisten pahuus on hänelle välillä vaikeaa ymmärtää. Ja eikä voi olla edellinenkään ettei mitään nepsy-piirteitä olisi. 

 

Ei voi ei mutta ei sitä diagnoosia kannata väkisinkään hakea .